Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7965)
enkelityttö kirjoitti:
Asuttiin omakotitalossa,matalamallinen uudehko tiilitalo. Mun huone oli vanhempien makkarin vieressä.
Sänkyäni vastapäätä seinän takana,oli säleikkökaapistoja. Niistä kaapistoista kuului usein yksin ollessani sellainen ääni,kuin niitä myöten olisi koiran häntä vetänyt,eestaas.Ei siinä mitään,pitkään luulin asian olevan näin.kunnes kerran sama ääni kuului taas yksin ollessani,mutta koira oli huoneessani ja ovi oli kiini. Ääni oli myös todella kova.Jokin siellä niitä säleitä pitkin veteli,mikä?? Ja kotona olin koiraa lukuunottamatta YKSIN??
Olin nuori ja asuttiin miehen kanssa okt.yläkerrassa.Sänky oli alkovin alla.Mies nukku reunassa ja minä sisäpuolella.Yhtäkkiä mies ravisteli olkapäistä mua ja sanoi Riina,Riina herää.No heräsin,olin siis ollut täydessä unessa. Riina on siis nimeni. Katson miestäni ja hän täydessä unessa vieressäni.Herätin miehen ja kysyin,että mitä varten sä mut herätit? Mies aivan unenpöpperössä,en oo sua herättänyt kun just nukuin tässä. KUKA tai MIKÄ minut siis herätti?? Olimme asunnossa kaksin. Ja tunsin selvät miehen kourat jotka rajusti,ei väkivaltaisesti kuitenkaan ravisteli mua,ja kutsui nimelläni.
Tapaus kolme ja tää mun mielestä kaikkein mielenkiintoisin: Kaikki lapsemme ovat olleet ns.huonoja nukkumaan.Valvoin taas kerran yötä läpi,kello oli ehkä 2-3 yöllä ja lapset nukkui levottamasti pyörien ja äännellen,enkä saanut unta vaikka olin todella väsynyt.Makasin omassa sängyssäni.Yhtäkkiä en nyt muista oliko se nurkasta vai lensikö sisään ikkunasta pala valoa siis noin kahden kämmenen kokoinen pala.Se asettui lasten kerrossängyn tolppaan,kerrosten väliin ja jäi siihen. Ihmettelin kyllä kovasti,että mikä se on.Ajattelin että se on joku heijastus vaan jostain ulkoa.Olin peiton alla ja makasin vaan siinä,kun en uskaltanut liikkua siitä.Sitten alkoi tapahtua.Se pala suureni ja yhtkkiä KOKO huone oli täynnä valkoista valoa.Siis todella kirkasta. Katsoin ulos ja mitään mistä valo olisi voinut heijastua ei ollut.Menin peiton alle ja sieltä välillä kurkein oliko se valo siellä,oli se.Siis se täytti koko huoneen ,nurkkia myöten ja valo oli niin valkoista kuin voi olla. Kurkkasin peiton alta ja yhtäkkiä ylitseni kuin hyökyaalto ihan mieletön rakkauden ja rauhan ja seesteisyyden tunne,sellaista rakkautta ei vaan voi tuntea,päättelin että luonamme kävi silloin vieraisilla Herran enkeli.,joka tuli lohduttamaan minua.Nukahdin ylenpalttisessa rakkaudessa ja lohdutuksessa,elämänvaihe oli todella raskas ja vaikea.Aamulla valo oli poissa. Onko muilla samanlaisia kokemuksia.?Tällaisia minulla.Miehellekään en ole tästä kertonut,enkä lapsilleni. en ole mikään yltiöuskovainen vaan ihan normikristitty.Kirkossa pakolliset juhlat ja näin. Uskon kyllä Jumalaan ja Jeesukseen. p.s valo oli luonamme 2-3 tuntia ja olin hereillä,kun valo tuli ja sen jälkeen tuon pari kolme tuntia,kunnes nukahdin.
En ole valoa kokenut, mutta tunteen kyllä. Muutama vuosi sitten sängyssä maatessa illalla ja ajatellessani jo kuollutta isääni. Jokin aivan ihana, turvallinen tunne, jollaista ei pysty kuvailemaan kokonaan. En ole kertonut asiasta tätä ennen kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta myös on tuntunut, että kaikki edesmenneet koirani ovat kuolemansa jälkeen tuhisseet, rapistelleet, sipsutelleet ja haukotelleet kotonani. Aina niiden lähdön jälkeen olen jonkin aikaa vielä kuullut näitä koiran hiljaisia ääniä ja joskus on täytynyt oikein mennä katsomaan, että onko se koira tosiaan siellä toisessa huoneessa. Jokainen koira on ollut minulle äärettömän rakas ja luopuminen niistä ollut raskasta.
Mun koira jouduttiin nukuttamaan viime viikolla ja vieläkin kuulen sen ääniä. Eilen istuin eturappusilla ja ihan selkeästi kuulin kun hyttysverhon muovisuikaleet rapisivat ja tunsin että koira tuli heti selkäni taakse istumaan niin kuin ennenkin sillä oli tapana. Kun joku istui rappusilla. Piti oikein katsoa taakse. Ikävöin koiraamme kovasti ja vieläkin juttelen sille, niin vahvasti tunnen sen läsnäolon.
Otan osaa!
Kiitos, ikävä on kova rakasta kaveriamme, paras koira maailmassa❤️ 😢 koti on kovin tyhjä. Läsnäolonsa täällä alkaa pikkuhiljaa hiipumaan. Ehkäpä jo tassuttelee sateenkaarisiltaa meistä poispäin, siskonsa luokse.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 15 vuotta kissa, täysi-ikäisestä sinne yli kolmekymppiseksi. Kaikenlaista tuli yhdessä nähtyä elämässä ja monessa paikassa asuttua. Kissa oli äärimmäisen rakas ja menetys kova paikka.
Kyseinen kissa oli kuin koira, kun se kuuli minun avaavan oven, se juoksi vastaan.
Tulin kerran töistä kotiin asuntoon joka oli viimeinen kissan elinaikana.
Kissa juoksi vastaan, minä hymyilin ja lepertelin jotain, sillä kertaa en ehtinyt heti rapsuttamaan kun käsissäni oli ostoksia ja muuta.
Menin keittiöön, laskin tavarat käsistäni ja aloin laskemaan vettä hanasta, kun se yhtäkkiä iski:
Mitä hemmettiä, eihän kissaa ole enää.
Käännyin katsomaan eteiseen päin eikä siellä tietenkään mitään ollut, eikä koko asunnossa.Jäin miettimään, mitä tälle aivojeni temppuilulle/kissakummitukselle/mille lie olisi tapahtunut, jos olisin silläkin kerralla kumartunut rapsuttamaan saman tien.
Minullakin on vähän vastaavanlaisia kokemuksia. Menehtymisen jälkeen olin kuulevinani hiekkalaatikolta ääniä, vaikka sitä ei enää ollut. Samalla wc:ssä tuntui välillä tulevan voimakas kissanpissan haju. Yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen tämä tuoksi vieläkin hyvin harvoin tulee nenään ja ääniä. Uskoisin, että alussa oli ainakin kyse täysin shokkitilasta. Eihän sitä tiedä jos eläimetkin voivat jäädä tähän maailmaan energiana. Kissani menehtyi kyseisessä vessassa kunnioitettavassa 18 vuoden iässä. Sen jälkeen koko paikka on laitettu uusiksi, joten tuskin mistään vanhasta tulisi enää hajuja.
Luulisi että 20 vuoden aikana tulisi käytyä gynellä. Kyllä se siellä olisi varmaan löytynyt😂
”Ai se, joo joskus 9 vuotta sitten se katosi sinne, hyvä kun löytyi”
Tuntematon nainen tuli huutamaan bussipysäkillä että minulla on hänen takkinsa ja laukkunsa, että tytär oli myynyt ne ilman lupaa kirpputorilla ja hän haluaa ne takaisin ! Ja kyseessä olivat siis Henkkamaukalta ostettu käsilaukku, ei siis mikään uniikkituote ja tavallinen VeroModan nahkatakki, niitä resorihelmaisia. Ihmiset tuijottivat, onneksi bussi tuli eikä nainen seurannut mutta karjui vielä avoimesta takaovesta jotain .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Kun olin ehkä seittemä olin just saanu ensimmäisen puhelimeni. Olin auttamassa isääni tekemään ruokaa,yhtäkkiä puhelin soi. Se oli tuntematon vastasin ja sanoin jotai "moi" sit semmonen nuoren kuuloinen mies sanoo onks sulla jo ne rahat, ne pitää olla tuo ne tänne äkkii. Olin tosi ihmeissäni, suljin vaan sit puhelimen. Vuosien saatossa mielikuvitus on luonu sellasen että oli kysymys jostain alamaailman jutuista. Mutta tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi että 20 vuoden aikana tulisi käytyä gynellä. Kyllä se siellä olisi varmaan löytynyt😂
”Ai se, joo joskus 9 vuotta sitten se katosi sinne, hyvä kun löytyi”
En ole käynyt gynekologilla koskaan, mutta olen varma että olisin huomannut muutenkin jos se olisi yhä sisällä. :) Toisaalta uskon, että olisin myös huomannut myös putoamisen esim. vessanpönttöön, mutta mitä muita vaihtoehtoja on. Eivät kai ufot siepanneet sitä Sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Et sitten voinut kysyä siltä tyypiltä, miten hän tietää syntymäaikasi? Jäit vain ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Et sitten voinut kysyä siltä tyypiltä, miten hän tietää syntymäaikasi? Jäit vain ihmettelemään.
Mun mielestä mä kysyin, mutta se myhäili vain. Oli hiljainen tyyppi muutenkin, enkä kokenut että se yritti iskeä mua tai mitään. En tiedä, ketä ne sitten oli, mutta jatkoivat siitä matkaa sitten sinne baariin.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Viime vuosituhannen puolella, aikana ennen henkilörekisterilakeja oli useiden oppilaitosten vuosikertomuksessa oppilasluettelot ja oppilaat syntymäaikoineen, joskus jopa henkilötunnuksineen. Jospa poika tiesi syntymäpäiväsi jostain tällaisesta yhteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin kumma, etten uskoisi itsekään, ellei se olisi tapahtunut mulle.
Aika tasan pari vuotta sitten työpaikallamme oli muualta Suomesta olevia kollegoja tutustumassa meidän kuvioihin. En ollut henkkoht tekemisissä tuossa perehdyttämisessä, mutta tiesin, että sellaista oli meneillään. Törmäsin muutamaan näistä kollegoista tutustumisjakson alkupuolella ja... katseeni kohtasi seurueen yhden miehen kanssa ja melkein kuulin sen kuuluisan "klickin". Se oli aivan uskomaton tilanne, hänkin tuijotti minua hölmistyneen näköisenä. Yleensä olen ollut kallellaan tummiin miehiin, mutta tämä oli vaaleahko ja sinisilmäinen. Tilanne meni ohi, käveltiin kumpikin suuntiimme korkeintaan pienen hymyn vaihtaen. Näin hänet toisen kerran parin päivän päästä, tilanteessa jossa itse selitin meidän työharjoittelijalle jotain kun olimme astumassa hissiin, ja kun hissi tuli kohdallemme, tämä mies astui siitä pois. Menin aivan sanattomaksi, katsoimme toisiamme, ja työharjoittelija oli varmaan aika ulalla, kunnes pääsin taas tilanteen tasalle ja aloin jutella harjoittelijalle :P -
Elokuun alussa oli wine&cheeses -tapahtuma onnistuneen kollegiaalisen tapahtuman sinetöimiseksi. Juttelin ihmisten kanssa ja kieltämättä keskityin viineihin enemmän kuin juustoihin enkä huomannut sitä "klick"-miestä. Kun sitten lähdin kotiin ja työpaikan ovella mietin taksia, yhtäkkiä tuo mies ilmaantui tilaisuudesta viereeni. Olin sen verran ottanut, että sanoin hänelle: "Ehkä seuraavassa elämässä!" Hän katsoi minua todella huojentuneen oloisena ja vastasi: "Mä luulin olevani hullu!" Sen jälkeen suutelimme. Ja sen jälkeen erosimme emmekä ole enää nähneet. Olen naimisissa ja niin hänkin todennäköisesti on. V*ttu miten epäuskottavalta tämä näyttää, mutta näin se kuitenkin meni.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 10 tai 11 v kun näin silinterihattuisen miehen pihasaunan nurkalla, juoksin sisään kertomaan isälle ja mies oli kadonnut. Olin hiukan ennen tuota lukenut Bram Stokerin Draculan joka oli ollut melkein turhankin jännä kirja lapselle ja nyt mietinkin, olisiko kirja saanut mielikuvitukseni laukkaamaan ylikierroksilla? Oli vielä sopivasti loppukesän pimenevät illat.
Asuimme syrjässä, päätieltä kääntyvän pikkutien päässä joten mahdoton ajatus että joku ulkopuolinen olisi sattumalta pihaamme eksynyt! Lähimmät naapurit ,parin kilometrin päässä olivat vanha pariskunta ja aikuinen kehitysvammainen tytär, eli sieltäkään tuskin kukaan juoksenteli silinteri päässä ympäriinsä...
Ihan mielenkiinnosta, mutta missä päin Suomea tämä tapahtui ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 10 tai 11 v kun näin silinterihattuisen miehen pihasaunan nurkalla, juoksin sisään kertomaan isälle ja mies oli kadonnut. Olin hiukan ennen tuota lukenut Bram Stokerin Draculan joka oli ollut melkein turhankin jännä kirja lapselle ja nyt mietinkin, olisiko kirja saanut mielikuvitukseni laukkaamaan ylikierroksilla? Oli vielä sopivasti loppukesän pimenevät illat.
Asuimme syrjässä, päätieltä kääntyvän pikkutien päässä joten mahdoton ajatus että joku ulkopuolinen olisi sattumalta pihaamme eksynyt! Lähimmät naapurit ,parin kilometrin päässä olivat vanha pariskunta ja aikuinen kehitysvammainen tytär, eli sieltäkään tuskin kukaan juoksenteli silinteri päässä ympäriinsä...
Ihan mielenkiinnosta, mutta missä päin Suomea tämä tapahtui ?
Etelä-suomessa .
Metsien prinssi ov. kirjoitti:
Olin 8-vuotiaana vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä syksyllä. Eräänä iltana menin nukkumaan omaan sänkyyni ja heräsin yöllä keskellä pimeää ja syksyistä metsää. Olen nyt niin 36-38 vuotias ja elänyt metsässä ilman mitään mukavuuksia metsän eläinten joukossa syöden sieniä, marjoja, juuria, hiiriä ja sieniä. Vaatteita minulla ei ole mutta minulle on kasvanut paksu turkki. Outoa tässä on se, että en ole löytänyt reittiä ihmisten ilmoille ja aina on pimeä ja kylmä talviyö ja taivaalla on aina täysikuu ja tähtiä. Oikeastaan näin on hyvä, tämä metsä on suojaisa niin rakastavan vanhemman syli lapsille, sudet ovat minun uljaita veljiäni niiden kanssa asun, kuu on minun puolisoni ja tähdet meidän lapsiamme.
Ja näin sinusta tuli peikko, tarkemmin trolli.
enkelityttö kirjoitti:
Asuttiin omakotitalossa,matalamallinen uudehko tiilitalo. Mun huone oli vanhempien makkarin vieressä.
Sänkyäni vastapäätä seinän takana,oli säleikkökaapistoja. Niistä kaapistoista kuului usein yksin ollessani sellainen ääni,kuin niitä myöten olisi koiran häntä vetänyt,eestaas.Ei siinä mitään,pitkään luulin asian olevan näin.kunnes kerran sama ääni kuului taas yksin ollessani,mutta koira oli huoneessani ja ovi oli kiini. Ääni oli myös todella kova.Jokin siellä niitä säleitä pitkin veteli,mikä?? Ja kotona olin koiraa lukuunottamatta YKSIN??
Olin nuori ja asuttiin miehen kanssa okt.yläkerrassa.Sänky oli alkovin alla.Mies nukku reunassa ja minä sisäpuolella.Yhtäkkiä mies ravisteli olkapäistä mua ja sanoi Riina,Riina herää.No heräsin,olin siis ollut täydessä unessa. Riina on siis nimeni. Katson miestäni ja hän täydessä unessa vieressäni.Herätin miehen ja kysyin,että mitä varten sä mut herätit? Mies aivan unenpöpperössä,en oo sua herättänyt kun just nukuin tässä. KUKA tai MIKÄ minut siis herätti?? Olimme asunnossa kaksin. Ja tunsin selvät miehen kourat jotka rajusti,ei väkivaltaisesti kuitenkaan ravisteli mua,ja kutsui nimelläni.
Tapaus 1: Hiiriä.
Tapaus 2: Mies ravisteli sinua unissaan. Olen todistanut vähän vastaavia siten, että olen ollut hereillä koko ajan. Toinen nousee unissaan, tarttuu ehkä kiinni, sanoo jotain silmiin katsoen ja selkeällä äänellä - ja sitten valahtaa takaisin nukkumaan kuin ei olisi juuri tehnyt mitään.
Hehe, tuli tosta mieleen, kun oltiin vielä tuore aviopari ja nukuttiin vierekkäin. Olin hereillä, mutta mies nukkui. Yhtäkkiä se hyppäsi pystyyn silmät suurina ja huusi mulle kovalla äänellä: ANNA TÄNNE SE SIENI! Sitten se painui takaisin maate ja nukkui sikeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin joskus 17-vuotiaina erään pikkupaikkakunnan yökerhon lähettyvillä kymmenen maissa illalla. Jotain siinä juteltiin tyttöjen kanssa, kunnes meidän seuraan liittäytyi pari vähän vanhempaa ulkopaikkakuntalaista poikaa joita emme olleet koskaan tavanneet. Taisin voivotella siinä sitä, etten pääse vielä baariin kun olen alaikäinen. Yksi niistä pojista sitten sanoi, että et niin, sillä hän tietää koska olen syntynyt. Olin ihmeissäni ja tivasin että no koska minä sitten olen syntynyt? Tyyppi arvasi syntymäpäiväni päivälleen ja vuodelleen oikein.
Taisin katsoa samana iltana, että olinko hukannut jonkun korttini josta ikä olisi selvinnyt, mutta kaikki oli tallella. Ei myöskään oltu puhuttu syntymäajankohdastani mitään, eikä tuohon aikaan ollut somejakaan mistä sen olisi voinut tarkistaa. Kumma juttu.
Et sitten voinut kysyä siltä tyypiltä, miten hän tietää syntymäaikasi? Jäit vain ihmettelemään.
Eiköhän stalkkereilla ole keinonsa, oli mikä vuosikymmen vaan.
Metsien prinssi ov. kirjoitti:
Olin 8-vuotiaana vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökillä syksyllä. Eräänä iltana menin nukkumaan omaan sänkyyni ja heräsin yöllä keskellä pimeää ja syksyistä metsää. Olen nyt niin 36-38 vuotias ja elänyt metsässä ilman mitään mukavuuksia metsän eläinten joukossa syöden sieniä, marjoja, juuria, hiiriä ja sieniä. Vaatteita minulla ei ole mutta minulle on kasvanut paksu turkki. Outoa tässä on se, että en ole löytänyt reittiä ihmisten ilmoille ja aina on pimeä ja kylmä talviyö ja taivaalla on aina täysikuu ja tähtiä. Oikeastaan näin on hyvä, tämä metsä on suojaisa niin rakastavan vanhemman syli lapsille, sudet ovat minun uljaita veljiäni niiden kanssa asun, kuu on minun puolisoni ja tähdet meidän lapsiamme.
No mutta onpa kuitenkin hienoa, että olet nettiyhteyden saanut toimimaan siellä metsässä. Voit kirjoitella tänne vauvapalstalle sen sijaan, että laittaisit gps:n päälle ja suunnistaisit ihmisten ilmoille. :)
Jotain, mitä en ole kertonut kenellekään:
15-20 vuotta sitten työnsin emättimeeni pienikokoisen seksilelun, mutta kun aioin ottaa sen ulos, niin se ei enää ollutkaan siellä. Pidin varmana, ettei se ole voinut mitenkään kadota sisälleni ja että sen on täytynyt pudota huomaamatta ulos ja että se löytyy myöhemmin asunnostani, jostain. Mutta eipäs löytynytkään.