Lue keskustelun säännöt.
Hain työpaikkaa johon oli yli 300 hakijaa
20.12.2017 |
Pääsin haastatteluun asti mutta en tullut valituksi. Sain selville että paikan sai 20 vuotta nuorempi tyttönen. Rankaiskaa minua karenssilla. Olen huono ihminen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Millä aloilla täällä on tyypit töissä jos kerran nelikymppinen on jo hylkytavaraa. Omalla alalla ainakin noi nelikymppiset alkaa olemaan niitä tyyppejä joita arvostetaan ja joiden kokemusta kunnioitetaan.
Ymmärrän kyllä että johonkin hyväpöhinäiseen pelifirmaan voi olla iäkkäämpänä vaikea tunkea koska pojilla voi mennä fiilis, mutta näin yleisesti.
Minä olen nelikymppisenä hylkytavaraksi päätynyt.
Teen graafista suunnittelua, käyttöliittymäsuunnittelua ja sivuntaittoa. Työurani olen tehnyt ict-alan firmoissa.
Niissä halutaan pitää ikärakenne nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se karenssi pamahtaa siis yli 300lle muullekin. Et ole yksin.
Suuri osa työnhakijoista ei ole työttömiä, vaan haluaa vaihtaa työpaikkaa. Ei siitä mitään karenssia tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Johan on tekstiä. Kuvitteletko sinä, että 10 vuoden kuluttua kolmekymppiset työkaverisi pitävät sinua yhtä hyvänä työntekijänä mitä nyt luulet olevasi?
Aina välillä kuulee nuorten työntekijöiden ehdottavan, että mitäs jos tuo ja tuo homma tehtäisiin jatkossa tällä tavalla. Sitten ollaan nenä nyrpyssä, kun vanhemmat työntekijät eivät innostu. Syy on ihan siinä, että sitä on jo kokeiltu aikaisemmin ja huomattu, että käytännössä se ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Minä taas olen huomannut, että pahimpia valittajia ja kateellisimpia työelämässä ovat nuorehkot 25-35 vuotiaat työntekijät. Negatiivinen asenne ja kateus paistavat läpi joka asiassa. Vanhempia, kokeneempia ja osaavampia työntekijöitä kadehditaan niin paljon, että työyhteisössä heitä yritetään näiden nuorempien toimesta mustamaalata ja puhutaan aiheetta pahaa selän takana. Ja nämä 25-35 vuotiaat välttämättä aina haluavat kategorioida ihmiset johonkin karsinoihin iän perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Kirjoituksestasi ei saa kuvaa uusille ajatuksille ja ideoille avoimesta, joustavasta ja kehittyvästä ihmisestä. Päinvastoin, varsinainen malliesimerkki opittuja kliseitä toistelevasta kaavoihin kangistuneesta ennakkoluuloisesta ajattelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen huono ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta kertokaa minulle te jotka sanotte aina että paikan sai se ja se, niin ketkä työnantajat ilmoittaa sen? Onko julkisella puolella, koska itse olen hakenut yksityisen puolen it-alan paikkoja, ja en ole koskaan saanut tietää kuinka monta hakijaa on ollut, saatikka että saisin jostain tiedon että kuka tuli valituksi, vai tuliko edes kukaan.
Kävin siellä kaupassa kysymässä että "onko se teidän työpaikka jo mennyt", sanottiin ettei ole, on tullut vaan yksi hakemus.
Rekrytointifirmassakin sanoivat samaa asiaa.
Sitten kävin itse siellä kaupassa katsomassa onko sinne ilmestynyt uusi naama kun en tullut valituksi eikä avointa työpaikkaa enää ollut tarjolla ja olihan sinne ilmestynyt uusi työntekijä.
Ja minä en ole edes "vanha", vasta 21-29 ikävuosissa huitelemassa.
Hieno maa tää Suomi!
Ja miten Suomen maa vaikutti siihen etteivät valinneet sinua vaan tämän toisen. Ole iloinen että asut Suomessa etkä esim Afrikassa äläkä valita!! Noloja nää kun aina heitetään syyt muille jos itsellä ei elämässä onnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
No jaa, minulla taas on ihan toisenlainen kokemus. Olin opiskelemass n. 15 alle 30-vuotiaan kanssa ja me pari nelikymppistä ihmettelimme kun "nuoriso" valitti ihan kaikesta, oli vääränlainen lukujärjestys, huonot opettajat, sisältö ihan syvältä, ihan liikaa työtä jne. Mikään ei kelvannut heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Juuri näin. Jos on jo työhaastattelussa negatiivinen, hankala ja ehdoton, niin ei varmasti ole ensimmäinen valinta paikkaan. On näitä nuorissakin, mutta etenkin yli 40-vuotiailla ihan yleinen asenne työelämässä, ja usein vapaallakin.
Toki on selvää että joku H&M ei palkkaa 55-vuotiasta vaikka olisi kuinka positiivinen ja joustava, mutta aika moneen muuhun paikkaan on ihan hyvät mahdollisuudet.
No höpö höpö nyt taas, ihme juttua.
Ai että menee työhaastatteluun, johon on valmistautunut monta päivää etsimällä tietoa firmasta, miettinyt hissipuhetta (jos sitä tarvitaan), miettinyt vastaukset myös niihin kaikkiin tyhmimpiinkin kysymyksiin jotta osaa ne kertoa hymy huulilla. haastatteluun pääseminen 300:n hakijan joukosta on sellainen lottovoitto, että sinne ei kukaan asiantuntijataustainen mene naama nutturalla valittamaan, vaan päinvastoin etsii vielä ekstraksi varuiksi tietoa viimeisimmistä kanavista. En ole ikinä missään törmännyt tuollaiseen, paitsi ihan nuorten kohdalla (jossa tietynlainen velttous ja ujouskin vielä heijastuu) ja vastavalmistuneiden kohdalla, joilla on joskus vähän utopistiset odotukset. Ja olen rekrytoinut PALJON ihmisiä.
Välillä näkee että jännittää, varsinkin jos pitää puhua esim. englantia. Mutta se ei haittaa. Kyllä ainakin mun kohdalle sattuneista jokainen yrittää antaa mahdollisimman positiivisen ja myönteisen kuvan itsestään, mihinkään negatiivisiuuteen tai sellaiseen "en mä enää opi, eikä se kannata" en ole ikinä törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Sittenhän sulla on enää 5 vuotta aikaa 😄 Mitä meinaat sen jälkeen tehdä?
Ne negatiiviset valittajat ovat olleet nuorenakin negatiivisia valittajia. Ei se mikään ikä-ominaisuus ole. Osa toki katkeroituu huomatessaan että on muuttunut näkymättömäksi ja että heidän osaamistaan ei enää arvosteta, tai jostain muusta syystä.
Itse olen huomannut, että parikymppisenä sai töitä aina kun pääsi haastatteluun asti, vaikka ei osaamista olisi ollut lainkaan ja koulutuskin väärälle alalle. Epäilen että sain silloin töitä ulkonäön perusteella.
Kolmekymppisenä oli vähän vaikeampaa ja osaamista ja koulutusta vaadittiin enemmän.
Nyt olen nelikymppinen ja minulla on vahva osaaminen ja hyvä koulutus. Ja työpaikat menee niille parikymppisille vaikka heillä olisi pahoja puutteita osaamisessa.Siitä syystä olen nyt aloittelemassa yritystoimintaa. En usko että naamallani saa enää mistään töitä 😛
Onneksi olen peruspositiivinen ja saan toteuttaa itseäni, niin ei tarvitse alkaa katketoitumaan.
Ja onneksi minulla on sellaista osaamista jota pystyn myymään globaalisti netissä.
Varmaan ihan hyvä lähteä myymään sitä osaamista nyt suoraan vähän laajemmalle asiakaskunnalle ja irrottautua riippuvuudesta paikallisiin työnantajiin.
Olen nyt 44 vuotias ja ero 35-vuotiaaseen on valtava. 5-10 vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa useampaan kertaan (tosin syy oli myös siinä, että olin ollut lasten kanssa kotona ja oli helppoa koota työkokemusta ja tunkea itseään parempaan paikkaan).
Nyt olen kokeillut aina säännöllisen epäsäännöllisesti työnhakua, ihan vaan pitääkseni taitoja yllä.
Ei yhtään kontaktia sen jälkeen, kun täytin 42.
Tosin uskoisin, että töitä löytyisi, jos olisi pakkorako, mutta sitten pitäisi tinkiä ainakin palkasta, palata se viisi vuotta takaisinpäin.
Omasta mielestäni olen kovin joustava (ihan pystyn esittämään faktaa tämän takeeksi) ja yritän pitää huolta ettei työpaikan ilmapiiri ainakaan minun asenteestani kärsi. Silti, vanha kurppa ilman sen erikoisempaa erityisosaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?
Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
No jaa, minulla taas on ihan toisenlainen kokemus. Olin opiskelemass n. 15 alle 30-vuotiaan kanssa ja me pari nelikymppistä ihmettelimme kun "nuoriso" valitti ihan kaikesta, oli vääränlainen lukujärjestys, huonot opettajat, sisältö ihan syvältä, ihan liikaa työtä jne. Mikään ei kelvannut heille.
Minulla on sama kolemus yli 40-vuotiaista opiskelijoista. Kaikki oli heidän mielestä turhaa ja huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?
Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.
HIHHIHHII..... Aikaisemminhan ei ollut Suomessa ollenkaan kansainvälisiä firmoja ja kansainvälisiä organisaatioita. Minä nelikymppinen 90-luvulla amerikkalaisessa IT-talossa kommunikoin ihan vain savumerkein ja vain suomalaisten kanssa... Ei ollut sähköpostia eikä mitään. Faksilla kirjoitettiin suomenkielisiä viestejä ja ihmeteltiin kun ei jenkkilän pääkonttorissa ymmärretty.....
Ja epävarmuutta ei ollut ollenkaan tuolloin 90-luvun IT-firmoissa! Ei ollut YT:tä, ei vaihtut työtehtävät, eläkeviran päällä istuttiin ja läheteltiin niitä savumerkkejä :)
Kyllä me yli nelikymppiset olemme eläneet NIIIN erilaisessa maailmassa!!
Kävin kolmessa eri firmassa suoraan kysymässä töitä. Kaikki kolme oli vierekkäin. Ekaan oli tullu hakemuksia 340 pyöreesti ja käsittelevät niitä. Ei ottanu haastatteluun minua, vaikka seisoin nenän edessä... Toinen firma, hakemuksia pyöreesti 150 ja ei ottanut haastatteluun, vaikka seisoin nenän edessä. Kolmas firma, hakemuksia tullut viikossa yli tuhat!!!.. Kiitos ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?
Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.
HIHHIHHII..... Aikaisemminhan ei ollut Suomessa ollenkaan kansainvälisiä firmoja ja kansainvälisiä organisaatioita. Minä nelikymppinen 90-luvulla amerikkalaisessa IT-talossa kommunikoin ihan vain savumerkein ja vain suomalaisten kanssa... Ei ollut sähköpostia eikä mitään. Faksilla kirjoitettiin suomenkielisiä viestejä ja ihmeteltiin kun ei jenkkilän pääkonttorissa ymmärretty.....
Ja epävarmuutta ei ollut ollenkaan tuolloin 90-luvun IT-firmoissa! Ei ollut YT:tä, ei vaihtut työtehtävät, eläkeviran päällä istuttiin ja läheteltiin niitä savumerkkejä :)
Kyllä me yli nelikymppiset olemme eläneet NIIIN erilaisessa maailmassa!!
Tässä oikein tyyppiesimerkki ylimielisestä ja kaikkitietävästä yli 40-vuotiaasta. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta kyllä kansainvälistymisellä on ihan eri merkitys nykyään kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Minä taas olen huomannut, että pahimpia valittajia ja kateellisimpia työelämässä ovat nuorehkot 25-35 vuotiaat työntekijät. Negatiivinen asenne ja kateus paistavat läpi joka asiassa. Vanhempia, kokeneempia ja osaavampia työntekijöitä kadehditaan niin paljon, että työyhteisössä heitä yritetään näiden nuorempien toimesta mustamaalata ja puhutaan aiheetta pahaa selän takana. Ja nämä 25-35 vuotiaat välttämättä aina haluavat kategorioida ihmiset johonkin karsinoihin iän perusteella.
Täysin totta. Itselläni kokemusta lähinnä asiantuntijaorganisaatioista ja saman ilmiön olen huomannut. Saattaa olla kyse nuorempien epävarmuudesta.
Joku milleniaali veti herneen nenukkiin <3
Nyt sun työkkärikorvausta vähennetään koska sua ei valittu.
Vierailija kirjoitti:
Toinen huono ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noinhan se on, mutta kertokaa minulle te jotka sanotte aina että paikan sai se ja se, niin ketkä työnantajat ilmoittaa sen? Onko julkisella puolella, koska itse olen hakenut yksityisen puolen it-alan paikkoja, ja en ole koskaan saanut tietää kuinka monta hakijaa on ollut, saatikka että saisin jostain tiedon että kuka tuli valituksi, vai tuliko edes kukaan.
Kävin siellä kaupassa kysymässä että "onko se teidän työpaikka jo mennyt", sanottiin ettei ole, on tullut vaan yksi hakemus.
Rekrytointifirmassakin sanoivat samaa asiaa.
Sitten kävin itse siellä kaupassa katsomassa onko sinne ilmestynyt uusi naama kun en tullut valituksi eikä avointa työpaikkaa enää ollut tarjolla ja olihan sinne ilmestynyt uusi työntekijä.
Ja minä en ole edes "vanha", vasta 21-29 ikävuosissa huitelemassa.
Hieno maa tää Suomi!
Ja miten Suomen maa vaikutti siihen etteivät valinneet sinua vaan tämän toisen. Ole iloinen että asut Suomessa etkä esim Afrikassa äläkä valita!! Noloja nää kun aina heitetään syyt muille jos itsellä ei elämässä onnista.
Anteeksi, Suomi on hieno maa, oikeasti. Suomalainen kauppa on syvältä joka palkkasi Suomalaisen sijasta maahanmuuttajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.
Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.
Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?
Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.
HIHHIHHII..... Aikaisemminhan ei ollut Suomessa ollenkaan kansainvälisiä firmoja ja kansainvälisiä organisaatioita. Minä nelikymppinen 90-luvulla amerikkalaisessa IT-talossa kommunikoin ihan vain savumerkein ja vain suomalaisten kanssa... Ei ollut sähköpostia eikä mitään. Faksilla kirjoitettiin suomenkielisiä viestejä ja ihmeteltiin kun ei jenkkilän pääkonttorissa ymmärretty.....
Ja epävarmuutta ei ollut ollenkaan tuolloin 90-luvun IT-firmoissa! Ei ollut YT:tä, ei vaihtut työtehtävät, eläkeviran päällä istuttiin ja läheteltiin niitä savumerkkejä :)
Kyllä me yli nelikymppiset olemme eläneet NIIIN erilaisessa maailmassa!!
Tässä oikein tyyppiesimerkki ylimielisestä ja kaikkitietävästä yli 40-vuotiaasta. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta kyllä kansainvälistymisellä on ihan eri merkitys nykyään kuin aiemmin.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että nykyiset nelikymppiset eivät tiedä kuinka tärkeä rooli kansainvälistymisellä on työelämässä?
Miksi kuvittelet että nykyiset nelikymppiset eivät olisi sen asian kanssa olleet tekemissä aivan työuransa alusta lähtien.
Ainakin minä, nelivitonen nainen suoritin osan opinnoistani ulkomailla, vuoden Irlannissa ja 2 vuotta Saksassa. Jokaisessa työpaikassa jossa olen työskennellyt, on työkielenä ollut englanti.
Eikö sinusta ole ylimielistä väittää, että tiedät nelilymppisiä paremmin millaista työpaikoilla on ollut heidän työuriensa alkuvaiheessa?
Tekniikka on kehittynyt, ja kansainvälisyys on tärkeää edelleen.
Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?