Hain työpaikkaa johon oli yli 300 hakijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.

Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.

Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?

Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.

HIHHIHHII..... Aikaisemminhan ei ollut Suomessa ollenkaan kansainvälisiä firmoja ja kansainvälisiä organisaatioita. Minä nelikymppinen 90-luvulla amerikkalaisessa IT-talossa kommunikoin ihan vain savumerkein ja vain suomalaisten kanssa... Ei ollut sähköpostia eikä mitään. Faksilla kirjoitettiin suomenkielisiä viestejä ja ihmeteltiin kun ei jenkkilän pääkonttorissa ymmärretty.....

Ja epävarmuutta ei ollut ollenkaan tuolloin 90-luvun IT-firmoissa! Ei ollut YT:tä, ei vaihtut työtehtävät, eläkeviran päällä istuttiin ja läheteltiin niitä savumerkkejä :)

Kyllä me yli nelikymppiset olemme eläneet NIIIN erilaisessa maailmassa!!

Tässä oikein tyyppiesimerkki ylimielisestä ja kaikkitietävästä yli 40-vuotiaasta. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta kyllä kansainvälistymisellä on ihan eri merkitys nykyään kuin aiemmin.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että nykyiset nelikymppiset eivät tiedä kuinka tärkeä rooli kansainvälistymisellä on työelämässä?

Miksi kuvittelet että nykyiset nelikymppiset eivät olisi sen asian kanssa olleet tekemissä aivan työuransa alusta lähtien.

Ainakin minä, nelivitonen nainen suoritin osan opinnoistani ulkomailla, vuoden Irlannissa ja 2 vuotta Saksassa. Jokaisessa työpaikassa jossa olen työskennellyt, on työkielenä ollut englanti.

Eikö sinusta ole ylimielistä väittää, että tiedät nelilymppisiä paremmin millaista työpaikoilla on ollut heidän työuriensa alkuvaiheessa?

Tekniikka on kehittynyt, ja kansainvälisyys on tärkeää edelleen.

Minä nelikympisenä tiedän, mutta nuo milleniaalit kokevat parhaassa iässä olevan asiantuntijan uhkana itselleen =)

Vierailija kirjoitti:

No noinhan se on, mutta kertokaa minulle te jotka sanotte aina että paikan sai se ja se, niin ketkä työnantajat ilmoittaa sen? Onko julkisella puolella, koska itse olen hakenut yksityisen puolen it-alan paikkoja, ja en ole koskaan saanut tietää kuinka monta hakijaa on ollut, saatikka että saisin jostain tiedon että kuka tuli valituksi, vai tuliko edes kukaan.

Julkisella puolella. Ehkä ovat hoitajia tai toimistoihmisiä, kuin noin ruuhkaa? Asiantuntijoiden paikkoihin hyvä jos olisi kaksi joilla sekä pätevyys että kokemus riittävä haettavaan tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.

Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.

Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?

Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.

HIHHIHHII..... Aikaisemminhan ei ollut Suomessa ollenkaan kansainvälisiä firmoja ja kansainvälisiä organisaatioita. Minä nelikymppinen 90-luvulla amerikkalaisessa IT-talossa kommunikoin ihan vain savumerkein ja vain suomalaisten kanssa... Ei ollut sähköpostia eikä mitään. Faksilla kirjoitettiin suomenkielisiä viestejä ja ihmeteltiin kun ei jenkkilän pääkonttorissa ymmärretty.....

Ja epävarmuutta ei ollut ollenkaan tuolloin 90-luvun IT-firmoissa! Ei ollut YT:tä, ei vaihtut työtehtävät, eläkeviran päällä istuttiin ja läheteltiin niitä savumerkkejä :)

Kyllä me yli nelikymppiset olemme eläneet NIIIN erilaisessa maailmassa!!

Tässä oikein tyyppiesimerkki ylimielisestä ja kaikkitietävästä yli 40-vuotiaasta. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta kyllä kansainvälistymisellä on ihan eri merkitys nykyään kuin aiemmin.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että nykyiset nelikymppiset eivät tiedä kuinka tärkeä rooli kansainvälistymisellä on työelämässä?

Miksi kuvittelet että nykyiset nelikymppiset eivät olisi sen asian kanssa olleet tekemissä aivan työuransa alusta lähtien.

Ainakin minä, nelivitonen nainen suoritin osan opinnoistani ulkomailla, vuoden Irlannissa ja 2 vuotta Saksassa. Jokaisessa työpaikassa jossa olen työskennellyt, on työkielenä ollut englanti.

Eikö sinusta ole ylimielistä väittää, että tiedät nelilymppisiä paremmin millaista työpaikoilla on ollut heidän työuriensa alkuvaiheessa?

Tekniikka on kehittynyt, ja kansainvälisyys on tärkeää edelleen.

Olen viisikymppinen ja olen työurani alussa tehnyt töitä englanniksi useammassa maassa. Ei kannata olettaa nykyisestä tehtävästäni juuri mitään, se oli kätevä liike siinä kohtaa, kun piti perustaa perhe ja asettua. Olen omalla alallani nyt hyvin kokenut ja haluttu työntekijä, ensimmäistä kertaa elämässäni headhunterit soittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.

Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.

No, miksei lasketa eläkeikää neljäänkymmeneen. Kyllä joustavat elämänmyönteiset 35 vuotiaat maksaa

Minä taas pääsin tai tulin kerran valituksi, jossa oli myös 300 hkj, mutta en sitten ottanutkaan työpaikkaa vastaan. Rimakauhu tuli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Se karenssi pamahtaa siis yli 300lle muullekin. Et ole yksin.

Vai että karenssi tulee jos ei saa hakemaansa työtä. Älkäähän viitsikö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.

Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.

No, miksei lasketa eläkeikää neljäänkymmeneen. Kyllä joustavat elämänmyönteiset 35 vuotiaat maksaa

Ehkä tuo kolmekymppinen besserwisseri luulee että nelikymppiset on jo eläkkeellä. Miksi hän muuten luulisi ettei nelikymppinen tiedä millaista nykyään on töissä 😝

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se karenssi pamahtaa siis yli 300lle muullekin. Et ole yksin.

Niin ja noilla karensseista säästetyillä rahoilla Suomi elättää monta moniosaajaa.

Älä höpsi. Moniosaajien elättämiseen käytetyt rahat ei ole mistään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se karenssi pamahtaa siis yli 300lle muullekin. Et ole yksin.

Vai että karenssi tulee jos ei saa hakemaansa työtä. Älkäähän viitsikö.

Älä itse viitsi. Karenssia tulee jos ei saa töitä. Suuri osa työttömistä ei saa vaikka kuinka kovasti hakisi, sillä niitä työpaikkoja ei ole tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva yli 40-vuotias enää töihin pääsee ellei ole suhteita.

Olen itse 35-vuotias ja ero yli 40- saati sitten 50-vuotiaisiin on valtava. Se mitä olen työelämässä oppinut on näiden keski-ikäisten valittaminen ja vastustaminen kaikkea uutta kohtaan. Yleisestikin negatiivinen asenne paistaa läpi joka asiasta. Nyky-yhteiskunnassa tulee olla joustava ja kehittyvä, ei katkera ja takertuva kuten monet yli 40-vuotiaat tuntuvat olevan. Siinä varmaan yksi syy.

Oletko huomioinut, että viiden vuoden päästä kuulut itse tähän moittimaasi ihmisryhmään?

Se ei ollut mikään moite, eikä tarkoittanut jokaista yli 40-vuotiasta. Kyse on sukupolvierosta. Sukupolveni on kasvanut sietämään epävarmuutta ja joustamaan. Lisäksi olemme pienestä pitäen kasvaneet kansainväliseen maailmaan eli ns. millenniaaleja.

Nyt tuli kyllä milleniaalilta sellaista tekstiä että meinas kaffet purskahtaa näppikselle.

Olen 46-vuotias.

Opiskelin yliopistossa 90-luvun alussa. Olin opiskelijavaihdossa Englannissa ja Ranskassa. Opiskelijavaihto oli jo silloin todella, todella yleistä. Mun viidetätoista kurssikaverista suunnilleen 9 kävi vaihdossa.

Työn vuoksi olen asunut 2000 -luvun alussa Kiinassa, Singaporessa ja USA:ssa. Pari vuotta sitten asuin uudestaan Kiinassa ja Suomeen palattuani jäin työttömäksi, kun vuosi paluusta yrityskaupan kautta lähti reilusti yli puolet duuneista. 

haastatteluja, jatkohaastatteluja, kielitestejä joista loistoarvosanat. Ja kakkostiloja. Joka ikinen kerta hommaan on valittu kolmekymppinen työpaikanvaihtaja, vaikka haastattelussa työttömyyttä ei ole koettu ongelmaksi ja mulla on cv:ssä toki siltäkin ajalta jatkuvaa kouluttautumista siinä määrin kun on saanut. Et tunne mua, mutta olen niin kaukana negatiivisesta ja suupielet alaspäin olevasta ihmisestä kuin olla ja voi. Sellaiset ihmiset ei pärjää myynti- ja markkinointihommissa kansainvälisissä ympyröissä.

En mä ole ikäluokassani mikään poikkeus. Varmaan puolella tuttavapiirissä olevista on ollut komennuksia ja opiskelijavaihtoja, puhuvat useampaa kieltä jne.

Ja 40 + vuotiaathan ei tajua joustavuudesta mitään, mitä nyt valmistuivat keskelle Suomen toistaiseksi synkintä lamaa (sotien jälkeen) ja totisesti oppivat joustamaan, sietämään pätkiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No noinhan se on, mutta kertokaa minulle te jotka sanotte aina että paikan sai se ja se, niin ketkä työnantajat ilmoittaa sen? Onko julkisella puolella, koska itse olen hakenut yksityisen puolen it-alan paikkoja, ja en ole koskaan saanut tietää kuinka monta hakijaa on ollut, saatikka että saisin jostain tiedon että kuka tuli valituksi, vai tuliko edes kukaan.

Julkisella puolella. Ehkä ovat hoitajia tai toimistoihmisiä, kuin noin ruuhkaa? Asiantuntijoiden paikkoihin hyvä jos olisi kaksi joilla sekä pätevyys että kokemus riittävä haettavaan tehtävään.

No höpö höpö. Haen asiantuntijatöitä sekä julkiselle että yksityiselle.

Siinä vaiheessa kun on päässyt haastatteluun ja siitä vielä jatkoon, niin paria poikkeusta lukuunottamatta on aina ilmoitettu se, kuinka monta haki, kuinka monta haastateltiin ja kuka valittiin. Jos ei mainita, niin aika yksinkertaista se on googlettaa kuka sinne valittiin.

Jos ei pääse haastatteluun, tulee yleensä vaan kiitos mutta ei kiitos viesti sen tarkemmin erittelemättä.

Hain just ihan yksityisessä firmassa asiantuntijan paikkaa, johon haki 180 hakijaa. Näistä 12 valittiin jatkoon, piti tehdä videoesittely itsestään suomeksi ja englanniksi. Näistä haastateltiin kuusi, kolme tekivät isohkon tehtävän ja meidät kaksi jäljelle jäänyttä haastateltiin vielä kerran puhelimessa. Se toinen valittiin. Työpaikanvaihtaja.

hain hiljattain myös paikkaa, johon haettiin kiireellä kahdeksi kuukaudeksi sijaista (tiedottaja yksityisessä firmassa), ilmeisesti sairaslomatapaus, koska hoppu oli niin kova. Se ilmoitus oli auki 8 h, siin' ajassa heille oli tullut 45 hakemusta ja etenivät niiden kanssa. Asianmukaisesti tuli viesti kuinka monta otettiin haastatteluun (4 henkilöä) ja kuka valittiin. Tässä tapauksessa itse en ollut haastateltavien joukossa.

Kilpailu on todella kovaa. Julkisten ilmoitusten sijaan kannattaa tehdä avoimia hakemuksia ja etsiä niitä kuuluisia piilotyöpaikkoja (sanotaan että jopa 80% on piilossa!!)

Tsemppiä työnhakuun!