Lasten sairastaminen, töistä poissaolo, riidat miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne appivanhemmat voisi hoitaa lapsia aina, kun ne sairastaa. Sitten sinäkin voisit käydä töissä normisti. Hyvä että sinun ei sentään joka kerta tarvitse jäädä kotiin, kun lapsi on kipeä. Meillä mennään 50/50 hoidolla. Sukulaiset ei asu lähellä.

Eivät voi. Ovat eläkkeellä, mutta toki heillä on omia menoja yms. Ja harmittaahan sekin, olla aina pyytämässä apua... puun ja kuoren välissä tässä ollaan, todellakin. Yhteen suuntaan kun kumartaa niin toiseen pyllistää. Työ vs koti ja sit vielä joutuu muita vaivaamaan...

Ap

Lohdutukseksi voin sanoa että kohta helpottaa. Meillä ensimmäiset puoli vuotta tarhan aloittamisesta lapset imuroivat jokaisen bakteeri-ja virustulehduksen. Sitten helpotti ja sairastelu väheni 85-90 prosenttia.

Mä sain määräaikaisen sijaisuuden jonka aloitin samana päivä kun kuopus täytti kolme vuotta ja lapset menivät hoitoon. Meillä hoitajaksi valikoitui vasta eläköitynyt isotäti, isäni isosisko. Paljon myöhemmin hän kertoi että oli viettänyt meillä ensimmäisen puolen vuoden aikana 26 lapsi sairaana päivää.

Olin helpottunut että hän kertoi vasta jälkikäteen laskevansa päivät, en olisi kehdannut pyytää apua jos olisin tiennyt. Muutenkin stressasi uusi työ ja sen jatkuvuus. En näin jälkikäteenkään usko että työsuhteeni olisi jatkunut jos olisin alussa itse pitänyt lapsi sairaana päivät.

Sitten kun sairastelujen määrät normalisoituivat niin olemme pitäneen niitä miehen kanssa sopien. Alussa minä enemmän nyt kun lapset koululaisia ja miehellä etätyöoikeus niin mies pitää etäpäivän kun lapsi niin sairas että poissa koulusta.

Aika paksua tuo miehen selitys, että appivanhemmat hoitavat hänen osuutensa. Meillä äitini hoitaa lastamme, jos hän ei ole ehtinyt sopia muuta. Ei ole tullut mieleen, että voisin kuitata sillä omaa osuuttani.

Ne kolme palkallista päivää eivät kyllä usein riitä mihinkään, jos ei ole tukiverkkoja. Meillä äitini jälkeen vaihtoehto olisi palkattu hoitaja. En vaan mielelläni ota tuntematonta hoitamaan omaa lastani, vaikka eivät hoitofirmat kai ihan ketä tahansa palkkaa. Viimeksi lapsi oli viikon kipeä ja äitini oli luvannut auttaa tuttavaa hautajaisjärjestelyissä. Vuoroteltiin miehen kanssa ja tehtiin etänä. Onneksi voimme tehdä töitä etänä ja työnantajat ovat joustavia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta minun ansionmenetykset ne on ja minun eläkekertymään kotihoitovuodet vaikutti.

Noinhan se menee. Silti todella monet naiset eivät usko vaan ilmoittavat jäävänsä oikein mielellään kotiin moneksi vuodeksi ja että se on ihan naisen oma päätös ja että raha ei ratkaissut vaan rakkaus lapsiin, ihan vapaaehtoisesti luovun taloudellisesta turvastani.

Tämä ei tietenkään auta AP:ta mutta varoituksena niille, jotka on vasta tekemässä näitä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta minun ansionmenetykset ne on ja minun eläkekertymään kotihoitovuodet vaikutti.

Noinhan se menee. Silti todella monet naiset eivät usko vaan ilmoittavat jäävänsä oikein mielellään kotiin moneksi vuodeksi ja että se on ihan naisen oma päätös ja että raha ei ratkaissut vaan rakkaus lapsiin, ihan vapaaehtoisesti luovun taloudellisesta turvastani.

Tämä ei tietenkään auta AP:ta mutta varoituksena niille, jotka on vasta tekemässä näitä ratkaisuja.

No kyllä se oli minun oma päätös loppupeleissä ja tein sen rakkaudesta lapsiini. Taloudellinen turva on tärkeää, enkä koe sitä menettäneeni noiden vuosien vuoksi vaikka rahaa menetinkin. Taloudellista turvaa tuo muutkin vuodet ja asiat.

Mutta nyt on jo miehenkin vuoro osallistua ja v*ituttaa sellainen nillitys esim. kahden työtunnin/ kahden tunnin palkan menettämisestä. Sehän on vaan fakta että se on kärpäsen paska verrattuna siihen mitä minä olen maksanut.

Ap

Miksi täällä aina oletetaan, että mies tienaa enemmän tai on sellaisessa työssä, josta ei voi olla pois? Meillä on päinvastoin, mies on duunari ja tienaa vähemmän kuin minä, minä taas olen työssä, joka seisahtaa saman tien, jos olen pois. Minä olin hoitovapaalla, kunnes lapsi täytti kaksi. Sen ajan elimme miehen palkalla ja minun säästöilläni.

Meillä lapsi sairastuu ehkä kolmisen kertaa vuodessa niin, että täytyy olla pois töistä. Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, joten itse on lapsi hoidettava, ja niin pitääkin. Minä pystyn tekemään osan työpäivästä kotona, joten tavallisesti teemme niin, että mies vaihtaa työvuoronsa iltaan ja minä käyn aamulla töissä ja tulen kotiin yhden maissa, jotta mies pääsee lähtemään töihin. Joskus täytyy minunkin nipistää työnantajalta vapaaksi pari tuntia, jos emme muuten millään saa työvuoroja limitettyä. Joskus mies käyttää pekkaspäivän lapsen hoitoon.

Mieheni potkittiin pois yhdestä työpaikasta koeajalla saman tien, kun jäi hoitamaan sairastunutta lasta kotiin. Onneksi nyt on parempi työpaikka ja jo vakituiseksi muuttunut.

Sysääkö mies vastuun lapsistaan muutenkin vanhemmilleen? Siis kasvatuksen, tavaroiden ostamisen jne?

Missä tahansa työpaikassa. Lain mukaan molemmat huoltajat ja joiltain osin myös lähipiiri, ovat velvollisia järjestämään sairaan lapsen hoidon. Mikään laki ei velvoita äidin työnantajaa maksamaan palkkaa toistuvasti lapsen sairastaessa ja äidin hoitaessa lasta. Poissaolo -oikeus on, mikäli sairaus todella vaatii hoitoa. Palkanmaksuvelvollisuutta ei. Ei ole myöskään poissaolo-oikeutta, kun lapsella on isäkin. Jostain syystä jotkut kuvittelevat, että työntekijöillä on vain oikeuksia ja aina tulee palkka.