Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen tosi paljon unta ja omaa aikaa, toivun masennuksesta, siksi lapsi ei tule kyseeseen. Mies ei ymmärrä.
19.12.2017 |
Aiemmin kun olemme miehen kanssa asiasta keskustelleet, hän ei ole ilmaissut juuri kiinnostusta jälkikasvuun. Nyt kummallakin 35v lähestyessä hän olisikin valmis lapseen.
Ongelma on minun tarpeeni. Olen kärsinyt kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja masennuksesta. Näiden takia minulta on mennyt monta vuotta "hukkaan". Opinnot jäivät kesken, jouduin vaihtamaan yliopistosta amk:uun, ja vasta nyt olen kuntoutunut sen verran, että pystyn opiskelemaan kunnolla ja tulevaisuudessa tekemään töitä.
Olen ollut työelämässä aiemminkin, sitten romahdin kunnolla. Viime aikoina tehnyt hieman osa-aikatyötä opintojen ohessa.
Mies ei ole ikinä joutunut kokemaan mitään vastaavaa eikä ymmärtä, miksi en ehkä pysty hankkimaan lasta. En jaksaisi. Mies varmasti tekisi osansa, mutta minä sen lapsen kanssa kotiin jäisin, sillä hänellä isot tulot. Eli arjen pyöritys päivisin jäisi minulle. En selviytyisi siitä. Pahimmassa tapauksessa menettäisin toimintakykyni ja masentuisin uudelleen.
Tämän takia emme eroa, mutta on turhauttavaa kun toinen ei ymmärrä. Vaikea se on ehkä terveen ja elinvoimaisen ihmisen ymmärtää, että tämä ei ole oma valintani. Joudun keskittymään täysillä siihen, että oma arki rullaa. Päivärytmini on erittäin tarkka, pakosta. Lepoa pitää olla myös tarpeeksi.
En minä ajatusta yhteisestä lapsesta vastusta sinänsä, mutta oma terveyteni ja työkykyni on kuitenkin arvokkaampi asia.
Kommentit (41)
Jos jossain kohtaa olet sen verran hyvässä kunnossa, että tahtoisit itsekin lapsen ja kokisit jaksavasi, onko teillä sen verran hyvät tulot, että palkkaisitte kodinhoitajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain kohtaa olet sen verran hyvässä kunnossa, että tahtoisit itsekin lapsen ja kokisit jaksavasi, onko teillä sen verran hyvät tulot, että palkkaisitte kodinhoitajan?
No ei kai se niin iso investointi olisi etteikö olisi varaa, mutta ei se kodinhoitaja valvo öitä vauvan kanssa..
Mun on äärimmäisen tärkeää saada vähintään 8-9 tunnin yöunet, lisäksi ehkä vielä päiväunet tai muutamat huonompina päivinä. En ehkä jaksaisi hoitaa vauvaa.
JOS mies todella palavasti haluaa lapsen, se kyllä jää kotiin ja hoitaa sen, oli hänen tulot mitä tahansa.
Hyvä että tunnet itsesi ja tiedostat mitä jaksat ja mitä et.
Älä vaan tee lasta miehen tai kenenkään muunkaan painostuksesta.
Jokainen lapsi ansaitsee äidin joka hänet aidosti haluaa, jaksaa arjen lapsen kanssa ja on aidosti läsnä.
Perusterve ja "helppo" lapsi varmasti on kiva mutta mitään takeita ei ole että juuri teidän lapsi olisi sellainen. Voikin olla 24/7 huutava koliikkivauva, sairas tai joku supervilkas tapaus.
Ihminen on luotu liikkumaan,sohvalla makaaminen tappaa.
Liikuntaa pitää olla elämässä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.
Lapsi sitoo tosi paljon ja vanhempien pitää pitkäksi aikaa panna omat tarpeensa lapsen edelle. Jos et koe olevasi valmis äitiyteen, oli syy mikä tahansa, sitten et ole. Jos miehellesi lapsi on tosi tärkeä, hänen täytyy vetää omat johtopäätöksensä teidän parisuhteesta ja sen tulevaisuudesta.
Mutta jos päätätte toisin, niin todellakin, jos miehellä on hyvät tulot, niin eikun säästämään. Lapsi ei synny huomenna, joten mies ehtii säästää ison summan, jonka turvin hän voi jäädä kotiin.
Tätä argumenttia käytetään aina perustelemaan sitä, miksi isä ei voi jäädä kotiin vaikka todellisuudessa kysymys ei olekaan rahasta vaan tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo tosi paljon ja vanhempien pitää pitkäksi aikaa panna omat tarpeensa lapsen edelle.
Siis lapsen tarpeet omiensa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on luotu liikkumaan,sohvalla makaaminen tappaa.
Liikuntaa pitää olla elämässä paljon.
Ei pidä paikkaansa, kyllä mua ainakin inhottaa liikunta. En saa siitä mitään mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.
Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.
Oletko perustellut kantasi kunnolla miehelle, vai kuulutko sinäkin siihen suureen naisten joukkoon, joka kuvittelee, ettei tarvitse selittää mitään. Miehen pitää osata tulkita naista sujuvasti. Ei se osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOS mies todella palavasti haluaa lapsen, se kyllä jää kotiin ja hoitaa sen, oli hänen tulot mitä tahansa.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.
Niin, en tosiaan tiedä miten tulevaisuus osaltani muotoutuu näiden rajoitteiden kanssa. Voin parantua täysin, tai olla parantumatta, tai jotain siltä väliltä.
Kyse ei myöskään ole mistään lapsirakkaudesta, tai sen puutteesta. Mies on myös vapaa lähtemään ja tekemään lapsia jonkun muun kanssa. En voisi estää toista tällaisessa asiassa.
Hän kuitenkin rakastaa minua, haluaa olla kanssani ja jos haluaa lapsen, niin haluaa sen minun kanssani. Näin hän sanoi ja siihen mun on uskottava.
Hän ei vaan ymmärrä, mitä käyn läpi elämässäni ja miltä tämä fyysisesti oikeasti tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo tosi paljon ja vanhempien pitää pitkäksi aikaa panna omat tarpeensa lapsen edelle. Jos et koe olevasi valmis äitiyteen, oli syy mikä tahansa, sitten et ole. Jos miehellesi lapsi on tosi tärkeä, hänen täytyy vetää omat johtopäätöksensä teidän parisuhteesta ja sen tulevaisuudesta.
Mutta jos päätätte toisin, niin todellakin, jos miehellä on hyvät tulot, niin eikun säästämään. Lapsi ei synny huomenna, joten mies ehtii säästää ison summan, jonka turvin hän voi jäädä kotiin.
Tätä argumenttia käytetään aina perustelemaan sitä, miksi isä ei voi jäädä kotiin vaikka todellisuudessa kysymys ei olekaan rahasta vaan tahdosta.
Ei ole ihan niin yksinkertaisia nämä asiat. Ja mieskin haluaa tasavertaisen ja toimivan yhteisen perheen, ei vain lasta hinnalla millä hyvänsä.
Eikä lasta voi meidän mielestämme ylipäänsä tehdä "hinnalla millä hyvänsä"-mentaliteetilla, vaikka väkisin, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kyse ei ole vain lapsesta, vaan yhteisestä perheestä, johon molemmat pystyvät panostamaan.
Vaikka mies jäisikin kotiin, olisi se lapsi silti minunkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.
Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.
Mikä tuli? Ihme hermokimppu siellä räyhää, yritä rauhoittua ja vedä henkeä kultapieni! Ap:n viestistä sai kyllä sen kuvan, että ap on ollut tosi kauan kanttuvei ja mies on häntä ymmärtänyt jopa liikaakin. Ap on saanut toteuttaa itseään ja tehdä mitä haluaa vuosia, mies taas on painanut töissä ja maksanut ap:n lököilyt.
Kuinka kauan miehen pitää siis tilannetta vielä sietää ja ymmärtää? Olisiko joskus oikeasti miehenkin vuoro saada jotain? Jos se jokin on oma lapsi, jota hän voi rakastaa ja hoitaa, niin silloin ero on oikea ratkaisu. Miksi miehen pitäisi jumittua naiseen, joka ei ajattele samoin? Miehen elämä on lähes kaikilta osin hyvä, mutta siitä puuttuu jotain, mitä ap ei ehkä ikinä kykene antamaan.
Ja mitä minuun tulee, niin olen sitoutunut jo. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä on kolme teini-ikäistä lasta. Matkallamme on ollut mäkistä, mutta hölmöjä emme ole ja osaamme puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottaisin eroa. Jos sinä et ole valmis ehkä ikinä ja mies haluaa lapsia, niin en keksi mitä yhteistä teillä voisi olla tulevaisuudessa. Anna miehen siis etsiä itselleen nainen, joka on myös lapsirakas ja sinä voit elää yksin ja rauhassa.
Ap:n mies ei vaikuta tuollaiselta idiootilta, joka jättää kumppaninsa heti, jos tämä sairastuu. Ehdottaisin sulle, ettet ikinä sitoudu kehenkään, jos kerran lähdet saman tien kun kaikki ei menekään täydellisesti ja elämä tuo eteen vaikeita asioita, kuten sairastumisia. Ääliö.
Ap kirjoitti aloituksessaan, että hänellä on mennyt monta vuotta hukkaan masennuksen ja muiden sairauksien takia, joten jos mies jättäisi hänet, niin se ei todellakaan olisi niin kuin kirjoitit "heti". Kuka täällä on siis ääliö?
Krooninen väsymystila on ihan oikea sairaus. Mitä jos apllä olis vaikka MS, tai muu mielestänne "oikea" sairaus? Ja lakatkaa ehdottamasta helvetin liikuntaa joka helvetin ongelmaan.
Ap on fiksu kun ymmärtää rajansa.
Yleensähän sairaan ihmisen kanssa ei lapsia kannata tehdä. Mietitäänpä asiaa vaikka siltä kantilta, että ap haluaisi sen lapsen, mutta mies olisi alkoholisti ja sen vuoksi mennyt pipariksi opiskelut ja urat.
Vierailija kirjoitti:
Ettei vain olisi laiskuutta ja mukavuudenhalua. Nykyään kaikkeen pitää olla joku diagnoosi, vaikka monen kohdalla pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Moten voi olla että ennen ihmiset jaksoivat eikä ollut kaiken maailman diagnooseja ja kyvyttömyyksiä? Niinpä.
Ennenkään eivät kaikki ihmiset jaksaneet, ja diagnoosien ja mahdollisten hoitojen puutteessa riutuivat pois. Onnekkailla oli sukua, joka saattoi pitää huolta, muut saivat ihan rauhassa pärjätä omillaan ja useinkaan eivät sitten pärjänneet.
Ettei vain olisi laiskuutta ja mukavuudenhalua. Nykyään kaikkeen pitää olla joku diagnoosi, vaikka monen kohdalla pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Moten voi olla että ennen ihmiset jaksoivat eikä ollut kaiken maailman diagnooseja ja kyvyttömyyksiä? Niinpä.