Eronneella parilla täysin eri näkemys asioista. Mistä tietää kumpi valehtelee?

Ikävä kyllä ihmiset usein myös jäävät noihin poteroihin, eivät viitsi tehdä erotyötä vaan siirtävät sen lastensa harteille. Minä olen vuosia elänyt fiksun, lapsiaan rakastavan miehen kanssa. Joka todellakin on hoitanut asiansa harvinaisen hienosti. Hänen exänsä on kuitenki-edelleen- sitä mieltä että mies on lapsiaan hänen kiusaamiseensa käyttävä, väkivaltainen ja mielenterveysongelmista kärsivä uhkailija. Ihminen voi vaikeissa tilanteissa nähdä sokeasti ne omat vammansa toisessa...

Vierailija kirjoitti:

Meidän ero: minun mielestä mies on epäluotettava, ilkeä ja alkoholisti, joka on käyttänyt minuun henkistä väkivaltaa. Miehen mielestä minä olen itse piru, läheisriippuva ja vaikea ja kylmä pihtaaja.

Molemmat tietysti totta, mutta lähinnä meidän suhteessa. Mies on nyt raitistunut ja hänellä ilmeisesti sopivampi uusi kumppani. Minä olen työstänyt tuota läheisriippuvuutta ja keskityn olemaan suora, ja nykyinen mieheni on raitis eikä minun tarvitse inhota häntä.

Piti oikein katsoa aikaleimaa, että ei kai ole minun kirjoitukseni.

Olen entisen mieheni kanssa satunnaisesti tekemisissä harrastuksen kautta. Hän on hauska mies, näen kyllä mitä hänessä aikanaan näin. Ja silti hänessä on se puoli, joka satutti minua hyvin pahasti. Mielestäni hän on täysi paskiainen, mutta se on vain yksi puoli.

Mitä hän minusta ajattelee... No olin se kylmä, pihtaava vaimo.

Olin naimisissa väkivaltaisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa, joka eli kaksoiselämää, ei ollut paljoakaan kotona eikä osallistunut lastenhoitoon. Teki myös ison taloudellisen kuprun minulle. Erotessaan halusi lapset, koska minä kuulemma oli mielenterveysongelmainen, en osallistunut lastenhoitoon (mitä nyt olin siis kotiäiti koko ajan) sekä olin vienyt kaikki hänen rahansa. Vaihtoi siis kertomuksessaan meidän roolit.

Voin sanoa, että kaikkein raskain ihmistyyppi kohdata eron jälkeen oli se lässyttävä puolueeton "ei asiat ole mustavalkoisia" tyyppi - joita riitti. Asiat oli juuri niin mustavalkoisia kuin kerroin, mutta juuri kukaan ei uskonut. Minua katsottiin mukaymmärtäväisesti ja lässytettiin siitä, miten meillä on kaksi eri kokemusta asioista ja kumpikaan ei ole väärä taikka oikea. Oikeasti tuollainen ns puolueeton mukaymmärtäjä on väkivaltainen silloin kun on kysymys persoonallisuushäiriöisestä ja hänen uhristaan. Minä olin yksinäni kotona lasten kanssa kun mies oli "työmatkalla" - paitsi että oli todistetusti ihan muualla kuin sanoi. Onko nuo kaksi eri kokemusta vai toinen kertomus totta ja toinen valhetta? Jos minä lähdin yhteisestä kodista niin että omistin vain omat vaatteeni niin onko olemassa joku näkökulma, joka teki minusta varkaan, joka sai kaiken omaisuuden?

23, se voi olla noinkin, että toinen liioittelee toisen vikoja. Ulkopuolinen sitten nolaa itsensä, kun uskoo kaiken. Esim kukaan ei voi lähteä alasti kotoa ja elatusmaksut määrää laki. Tosin ovelat pääsevät usein vähemmillä maksuilla kuin täysin rehelliset.

Kaiken pahan puhumisen uskominen ja asioiden eteenpäin levittäminen kertoo ihmisen henkisestä köyhyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen, kun eksäni kutsuu minua pahaksi ja moraalittomaksi. Itse koen, että moraalini on erittäin korkea. Ja lähtökohtaisesti ajattelen kaikista ihmisistä aina hyvää. Mutta minä pidän puoliani.

Niin, ei kai se muuten olisi ex jos tulisitte toimeen ja hän kohtelisi sinua asiallisesti. Ihan hyvä että onkin ex.

Meillä oli kanssa ihan kaksi erilaista totuutta (näkökulmaa) erossa. Nainen ei kokenut pettämisessä väärää, koska oli rakastunut. Itseä vitutti kun meidän piti sovitusti tehdä töitä suhteen saattamisessa kuntoon ja se vuoden työ valahti kerralla viemäristä alas.

Voin kuvitella että oli varsinkin ystäväpariskunnalle sekavaa aikaa. En kovin paljoa viitsinyt asioista huudella, mutta pari kuukautta eron jälkeen kerroin oman tarinani parin miehelle ja häneltä kyllä loksahti suu auki, että hänellä oli ihan eri käsitys miten asiat olivat menneet.

Ihmiset on aika mestareita selittelemään asioista itselleen ja vähättelemään omaa syytänsä tapahtuneeseen. Eli ihan loogista että lopputulos on kaksi hyvin erilaista tarinaa. Monesti myös tilanne tulee toiselle osapuolelle niin yllättäen, ettei hän ole mitenkään voinut muodostaa mitään järkevää kokonaiskuvaa itselleen, saati että osaisi toiselle kuvailla kuin välittömiä tunnereaktioita.

Kiitos vastauksistanne. Aluksi kuulin heidän ongelmistaan vain miehen sukulaisten spekulaatioita, ja kaikki pitivät ja pitävät tätä naista hankalana ihmisenä. Sitten nainen alkoi avautua minulle, mitä kauheita asioita mies on tehnyt, niin mulla meni ihan yöunet, kun yritin saada palikoita loksahtelemaan paikoilleen, että mitä siellä oikein on tapahtunut.

Molemmat haukkuu toisiaan narsisteiksi. Tiedän kyllä, että sellaista diagnoosia ei voi maallikko tehdä, mutta siksi olen alkanut miettiä, että jos jompikumpi oikeasti on narsisti ja ehkä valehtelee. Tietenkin kummallakin on omanlainen näkemys asiasta, mutta kun jotkut asiat ei vain ole mielipide tai näkemyseroja vaan ihan faktoja. Esimerkiksi "ostin lapselle omilla rahoillani polkupyörän". "Ei kun minähän sen ostin".

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Aluksi kuulin heidän ongelmistaan vain miehen sukulaisten spekulaatioita, ja kaikki pitivät ja pitävät tätä naista hankalana ihmisenä. Sitten nainen alkoi avautua minulle, mitä kauheita asioita mies on tehnyt, niin mulla meni ihan yöunet, kun yritin saada palikoita loksahtelemaan paikoilleen, että mitä siellä oikein on tapahtunut.

Molemmat haukkuu toisiaan narsisteiksi. Tiedän kyllä, että sellaista diagnoosia ei voi maallikko tehdä, mutta siksi olen alkanut miettiä, että jos jompikumpi oikeasti on narsisti ja ehkä valehtelee. Tietenkin kummallakin on omanlainen näkemys asiasta, mutta kun jotkut asiat ei vain ole mielipide tai näkemyseroja vaan ihan faktoja. Esimerkiksi "ostin lapselle omilla rahoillani polkupyörän". "Ei kun minähän sen ostin".

Yöuniensa kustannuksella ei mielestäni kannata ketään lähteä terapioimaan. Jos on pakko kuunnella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ohjata eteenpäin ammatiterapeutin tai jonkun muun juttusille.

Miksi tuttava pariskunnasta pitäisi tietää se kumpi pyörän on ostanut tai kenen rahoista se on ostettu oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Aluksi kuulin heidän ongelmistaan vain miehen sukulaisten spekulaatioita, ja kaikki pitivät ja pitävät tätä naista hankalana ihmisenä. Sitten nainen alkoi avautua minulle, mitä kauheita asioita mies on tehnyt, niin mulla meni ihan yöunet, kun yritin saada palikoita loksahtelemaan paikoilleen, että mitä siellä oikein on tapahtunut.

Molemmat haukkuu toisiaan narsisteiksi. Tiedän kyllä, että sellaista diagnoosia ei voi maallikko tehdä, mutta siksi olen alkanut miettiä, että jos jompikumpi oikeasti on narsisti ja ehkä valehtelee. Tietenkin kummallakin on omanlainen näkemys asiasta, mutta kun jotkut asiat ei vain ole mielipide tai näkemyseroja vaan ihan faktoja. Esimerkiksi "ostin lapselle omilla rahoillani polkupyörän". "Ei kun minähän sen ostin".

Yöuniensa kustannuksella ei mielestäni kannata ketään lähteä terapioimaan. Jos on pakko kuunnella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ohjata eteenpäin ammatiterapeutin tai jonkun muun juttusille.

Miksi tuttava pariskunnasta pitäisi tietää se kumpi pyörän on ostanut tai kenen rahoista se on ostettu oikeasti?

Minulle on ihan sama, kumpi sen pyörän osti, mutta mietin vain, että kumpi valehtelee. Naisen mukaan mies on väkivaltainen, mutta mies sanoo, että nainen on hullu ja keksii asioita. Miehen sukulaiset ovat miehen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Aluksi kuulin heidän ongelmistaan vain miehen sukulaisten spekulaatioita, ja kaikki pitivät ja pitävät tätä naista hankalana ihmisenä. Sitten nainen alkoi avautua minulle, mitä kauheita asioita mies on tehnyt, niin mulla meni ihan yöunet, kun yritin saada palikoita loksahtelemaan paikoilleen, että mitä siellä oikein on tapahtunut.

Molemmat haukkuu toisiaan narsisteiksi. Tiedän kyllä, että sellaista diagnoosia ei voi maallikko tehdä, mutta siksi olen alkanut miettiä, että jos jompikumpi oikeasti on narsisti ja ehkä valehtelee. Tietenkin kummallakin on omanlainen näkemys asiasta, mutta kun jotkut asiat ei vain ole mielipide tai näkemyseroja vaan ihan faktoja. Esimerkiksi "ostin lapselle omilla rahoillani polkupyörän". "Ei kun minähän sen ostin".

Yöuniensa kustannuksella ei mielestäni kannata ketään lähteä terapioimaan. Jos on pakko kuunnella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ohjata eteenpäin ammatiterapeutin tai jonkun muun juttusille.

Miksi tuttava pariskunnasta pitäisi tietää se kumpi pyörän on ostanut tai kenen rahoista se on ostettu oikeasti?

Minulle on ihan sama, kumpi sen pyörän osti, mutta mietin vain, että kumpi valehtelee. Naisen mukaan mies on väkivaltainen, mutta mies sanoo, että nainen on hullu ja keksii asioita. Miehen sukulaiset ovat miehen puolella.

Minusta on aika luonnollista että sukulaiset on läheisensä puolella riippumatta siitä valehteleeko hän. Jos epäilee että läheinen valehtelee sen tietenkin voi sanoa että en nyt usko että puhut totta. Itse ehkä saanoisin kuitenkin myös jossakin kohtaa molemmille että heidän parisuhteensa ei kuuluu minulle eiä loputon vatvominen siitä millainen toinen oli tai on johda mihinkään, eron jälkeen parempi on suunnata ajatukset tulevaan. Se että lapsi saa pyörän riippumatta siitä kumpi sen on maksanut on minusta hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Aluksi kuulin heidän ongelmistaan vain miehen sukulaisten spekulaatioita, ja kaikki pitivät ja pitävät tätä naista hankalana ihmisenä. Sitten nainen alkoi avautua minulle, mitä kauheita asioita mies on tehnyt, niin mulla meni ihan yöunet, kun yritin saada palikoita loksahtelemaan paikoilleen, että mitä siellä oikein on tapahtunut.

Molemmat haukkuu toisiaan narsisteiksi. Tiedän kyllä, että sellaista diagnoosia ei voi maallikko tehdä, mutta siksi olen alkanut miettiä, että jos jompikumpi oikeasti on narsisti ja ehkä valehtelee. Tietenkin kummallakin on omanlainen näkemys asiasta, mutta kun jotkut asiat ei vain ole mielipide tai näkemyseroja vaan ihan faktoja. Esimerkiksi "ostin lapselle omilla rahoillani polkupyörän". "Ei kun minähän sen ostin".

Yöuniensa kustannuksella ei mielestäni kannata ketään lähteä terapioimaan. Jos on pakko kuunnella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ohjata eteenpäin ammatiterapeutin tai jonkun muun juttusille.

Miksi tuttava pariskunnasta pitäisi tietää se kumpi pyörän on ostanut tai kenen rahoista se on ostettu oikeasti?

Minulle on ihan sama, kumpi sen pyörän osti, mutta mietin vain, että kumpi valehtelee. Naisen mukaan mies on väkivaltainen, mutta mies sanoo, että nainen on hullu ja keksii asioita. Miehen sukulaiset ovat miehen puolella.

Älä ota kantaa! Asia ei kuulu sinulle! Vaikka miehen sukulaiset (tietysti) ovat hänen puolellaan, se ei tarkoita että sinun on valittava puolta. Muuttaako se sinun elämäsi jos saat tietää kaikki yksityiskohtia? Et silti voi tehdä erolle yhtään mitään.

Jos et voi päästä irti ja menetät yöunet, ohjaa ex-puolisot terapeutille äläkä kuuntele enää.