Lue keskustelun säännöt.
Isäpuoli teki näköjään vuosittain velvollisuutensa.
18.12.2017 |
Siis oma isäpuoleni, tuli kuvioihin kun olin 9v ja lopetti yhteydenpidon kun olin 32v eli vuosi sen jälk kun olimme haudanneet äitini.
Asia jota en tule koskaan ymmärtämään enkä varsinkaan antamaan anteeksi. Ainiin se velvollisuus, posti toi joulukortin. Olisi nyt ollut kuoressa edes lastenikin nimet joille oli heidän ainoa ukkinsa kunnes tosiaan loppui mielenkinto ja muksut oli silloin 6v ja 4v.
Kommentit (18)
Oletko varma, että on hengissä tai siinä kunnossa, että voi kortin postittaa? Etpä itsekään ole kovin aktiivinen ollut, mikäli tuo on ainut yhteydenpitonne ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusioperhekuviot saattaa olla raadollisia. Otan osaa.
On hengissä, oikein hyvin voi uuden vaimonsa kanssa. Kaksin elelevät ja töissä käyvät, ikää vasta 50v.
Se olin minä joka soitin hälle viimeksi syksyllä kun ei mitään ollut kuulunut ja tein selväksi että olisi ihan kiva jos olisi yhteyksissä, mutta ei.
ap
Ei ole muuten isäpuolellekaan asiat oikeudenmukaisia. Sitä on voitu seurustella ja asua avopuolison kanssa vaikka 10 vuotta. Avopuolison lapset tuntuvat hyvin läheiltä ja jopa läheisemmeltä kuin niiden 1/7 osan miehistä jotka tilastollisesti luulevat olevansa lapsen isä, mutta se onkin toisen miehen siittävät. Pointti oli kuitenkin se, että vaikka olet tehnyt lasten kanssa vaikka mitä, niin se on yksi sormen napsaus kun tulee ero. Sitten jää lapset ja heidän tapaamisoikeutta ei ole. Se siitä sitten..Kannattaako edes toisen lapsiin sitoutua, kun tämä on aika yleistäkin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muuten isäpuolellekaan asiat oikeudenmukaisia. Sitä on voitu seurustella ja asua avopuolison kanssa vaikka 10 vuotta. Avopuolison lapset tuntuvat hyvin läheiltä ja jopa läheisemmeltä kuin niiden 1/7 osan miehistä jotka tilastollisesti luulevat olevansa lapsen isä, mutta se onkin toisen miehen siittävät. Pointti oli kuitenkin se, että vaikka olet tehnyt lasten kanssa vaikka mitä, niin se on yksi sormen napsaus kun tulee ero. Sitten jää lapset ja heidän tapaamisoikeutta ei ole. Se siitä sitten..Kannattaako edes toisen lapsiin sitoutua, kun tämä on aika yleistäkin??
Kannattaa olla aviossa.
6, ei päde tässä tilanteessa. Hän tosiaan oli isäpuoleni n.22v ajan ennenkuin mielenkiinto lopahti. Olivat naimisissa ja ripille päästyäni sukunimikin muuttui samaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hengissä, oikein hyvin voi uuden vaimonsa kanssa. Kaksin elelevät ja töissä käyvät, ikää vasta 50v.
Se olin minä joka soitin hälle viimeksi syksyllä kun ei mitään ollut kuulunut ja tein selväksi että olisi ihan kiva jos olisi yhteyksissä, mutta ei.
ap
"tein selväksi että olisi ihan kiva"
Niin, eikö sana kuulu vai eikö se tehoooo? Taaskaan ei mies ymmärtänyt.
Ryhdy aikuiseksi. Jos isäpuoli on ollut sinulle tärkeä edes jonkin aikaa, muista häntä ystävällisellä kortilla. Jos haluat lastesi tapaavan hänet, järjestä sinä tapaaminen. Hänellä voi olla monta psykologista tai todellista syytä, miksi hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi - samoin kun sinä tunnet itsesi hylätyksi. Älä kehitä sieluusi vihaa vaan kerro mieluummin, että kaipaat häntä ja että perhettäsi saa käydä katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä kuin pläkki. Uusi vaimo on kieltänyt yhteydenpidon muuten kuin vuotuisella kortilla. Tuollaisia ne uusperhekuviot on, ei kannata sekaantua. Nopeasti se uusi onnikin löytyi, kuten aina näissä miesleskeentymisissä on tapana käydä.
Toiset ihmistyypit ei osaa pitää yhteyttä kuin vain jos on jotain "oikeaa" asiaa.
Tai sitten uusi puoliso ei halua isäpuolen pitävän yhteyttä?
Mun oma isoäiti on sekoitus näitä molempia. Lähetti joulukortin muttei voi soittaa, ei tulla kylään, sinne ei voi mennä kylään eikä "ehdi" tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmistyypit ei osaa pitää yhteyttä kuin vain jos on jotain "oikeaa" asiaa.
Tai sitten uusi puoliso ei halua isäpuolen pitävän yhteyttä?
Mun oma isoäiti on sekoitus näitä molempia. Lähetti joulukortin muttei voi soittaa, ei tulla kylään, sinne ei voi mennä kylään eikä "ehdi" tavata.
Ei osaa = ei halua.
Se on lopulta aina eri kuitenkin jos on verisukulainen tai ei. Se huomaa näissä uusperheissä tosiaan usein monella eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän syyllinen ole tuo uusi vaimo. Kieltänyt pitämästä yhteyttä ex-vaimon jälkeläisiin.
Toisaalta, aikuinen mies tekee omat ratkaisunsa.
Näin se vaan on, että veri on vettä sakeampaa. Uusi nainenkin voi sanoa, ettet ole hänen tytär ja miksi pitää yhteyttä.
Raadollisinta on, että aikuinen voi olla hyvä ja reilu perheenjäsen vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta ei vaan tule sermmoista rakkautta lapsipuolta kohtaan, että oikeasti kokisi tarvetta pitää yhteyttä eron/kuoleman jälkeen. Oma mieheni oli ennen minua yli 10 vuotta isäpuoli kahdelle lapselle, joita hoiti jopa silloin, kun äiti oli työmatkoilla. Varmasti oli hyvä isäpuoli. Kun erosivat, ei miehellä käynyt mielessäkään pitää yhteyttä, vaikka ero oli sopuisa. Kysyin joskus, että tuliko ikävä. Mies katsoi kummeksuen ja vastasi, ettei tietenkään, kun ne oli "Maijan lapsia". Ihan mukavia muksuja kuulemma sinänsä. Miehellä on omakin lapsi sitä edellisestä suhteesta ja sitä lasta kaipaa aina. Se on se biologia.
Minä sain isäpuolen kuusivuotiaana. Alku oli tahmeaa, mutta parani ajan myötä. Äiti kuoli varhain, mutta yhteys isäpuoleen jatkui hänen kuolemaansa asti, vaikka hänen naisystävänsä yrittikin sotkea välejämme. Samoin kuin jotkut isäpuolen sukulaisetkin. Niin kauan kuin hän eli, oltiin minullekin niin mielin kielin, mutta jo hautajaisissa oli toinen ääni kellossa. Yhteys sinne sukuun katkesi kuin veitsellä leikaten. Poikkeuksena vain yksi "serkku", jonka kanssa harvakseltaan soitellaan ja viestitellään. Niitä isäpuoliakin on siis monenlaisia, mutta tottahan se on, että veri on vettä sakeampaa.
Eihän äitisi perinnönjaossa mikään jäänyt kaivelemaan isäpuolen mieltä?
Eikö tosiaan vastaa sun puheluihin ja tekstareihin?