Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta
18.12.2017 |
Henkisestä väkivallastahan sanotaan, että se voi olla jopa pahempaa kuin fyysinen.
Allekirjoitan tämän täysin nyt pari vuotta henkisen väkivallan uhrina olleena.
Miesystävä on ihana, rakastava ja lämmin, ja sitten se toinen puoli... Julma, tunteeton, ilkeä.
On hyviä kausia, jolloin olemme umpirakastuneita, kunnes olenkin taas manipuloiva, valehteleva, ruma, lihava, maailman tyhmin, enkä oikeasti välitä edes ystävistäni, valehtelen olevani masentunut, haluan panna kaikkia ym ym.
Nämä huonot kaudet saa poikki vain sillä, että pyydän itse anteeksi, riippumatta siitä, olenko mitään edes tehnyt.
Nyt on taas huono kausi menossa, enkä ole pyytänyt anteeksi, päin vastoin, vastasin jokaisen syytteeseen, jotka viesteinä sain. Ei jaksa enää niellä kaikkea.
Mistähän tällaisessa on kyse? Ikään kuin olisi kaksi eri henkilöä, tai itse asiassa neljä, koska minäkin muutun miehen maailmankuvassa ihanasta kullasta ihmissaastaksi.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Onko ainoa keino hylätä koko suhde, myös niine ihanine kausineen?
Kommentit (37)
Kokeile kepillä jäätä tällä
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaa tuli mullekin mieleen. Epävarmuus ja huono itsetunto korreloituu noina syytöksinä. Sä et voi olla kenenkään terapeutti, varsinkin kun itse olet kärsijänä.
Mä sinuna jättäisin miehen hissun kissun. Olisihan se reilua kertoa että se on ero nyt, mutta jos ilmoitat jättäväsi, alkaa anelu ja jatkuva kierre. Eli vähän samaan tyyliin kuin jätetään huono ystävä: ei vastata puheluihin, ja jos erehtyy vastaamaan, niin ei ole aikaa nyt jne. Eli etäännytä itsesi. Sitten vaihdat muutaman viikon päästä puhelinnumeroa salaiseksi ja jos on yhteisiä ystäviä, niin heille voi sanoa, että jos T. kyselee, niin ette tiedä ja kyselyyn vastaatte kun mesen ja facen kautta olette viimeksi jutelleet, että eiks tää vanha numero olekaan voimassa...
Jouduin kerran toimimaan noin, nykyisin naimisissa ja mies ihan normaalijärkinen mies. Joskin sukulaisvierailuja kammoava introvertti, mutta muuten ei tarvitse vannoa eikä vakuutella että on tosissaan jonkun kanssa.
Kaikkea hyvää sulle, ymmärrä etäännyttää.
17 tässä. Ikävää on. Minäkin olen jo kaiken kokeillut. nyt on selvää ettei tämä muutu. mies saa raivokohtauksia ja karjuu mulle niin lujaa kuin ääntä lähtee. haukkuu tyhmäksi, laiskaksi, pummiksi, avuttomaksi, holhouksenalaisuuteen kuuluvaksi, lapselliseksi, kiittämättömäksi, paskanhajuiseksi... jne jne. Ja lapsi kuuntelee vieressä. Täysin sairas äijä. Raivokohtauksen syyksi käy mikä vaan. Onneksi sain nyt tehtyä lopun tälle.
vielä 14:lle. Ikävää että olet itse muuttunut nyt hankalaksi. Minäkin voin vaan arvailla miten tää aika henkisen väkivallan uhrina on tehnyt tuhoja mussa ja millainen kumppani olisin jatkossa. No, ei kyllä kiinnosta mitään äijää hankkia vaivoikseen muutenkaan. Mut jos hankkisin niin hirveä painolasti olisi ja pelkotiloja. t 17
Mies kävi muutaman kerran terapiassa, mutta lopetti sen kesken, koska ei hänessä ole mitään vikaa.
Tämän parin kerran aikana kuitenkin terapeutti jo epäili epävaakata persoonallisuutta.
Mutta tämä suhde loppui jo. Mies malttoi pari päivää odotella anteeksi pyyntöjäni, ja nyt laittoi lopulta viestin että tulee tänne siihen ja siihen aikaan. Vastasin vain että sopii, kamasi ovatkin jo valmiiksi pakattu, johon vastasi, että tuo ne ulos ja hän ei aio enää koskaan olla missään tekemisissä hameväen kanssa.
Vein kamansa ulos, ei edes autosta noussut.
Ainakin yritin ihan kaikkeni, mutta en voi enää nöyristellä, menetän muuten loputkin rippeet itsetunnostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kävi muutaman kerran terapiassa, mutta lopetti sen kesken, koska ei hänessä ole mitään vikaa.
Tämän parin kerran aikana kuitenkin terapeutti jo epäili epävaakata persoonallisuutta.
Mutta tämä suhde loppui jo. Mies malttoi pari päivää odotella anteeksi pyyntöjäni, ja nyt laittoi lopulta viestin että tulee tänne siihen ja siihen aikaan. Vastasin vain että sopii, kamasi ovatkin jo valmiiksi pakattu, johon vastasi, että tuo ne ulos ja hän ei aio enää koskaan olla missään tekemisissä hameväen kanssa.
Vein kamansa ulos, ei edes autosta noussut.
Ainakin yritin ihan kaikkeni, mutta en voi enää nöyristellä, menetän muuten loputkin rippeet itsetunnostani.
Niin, rakkautta ja turvaa tuokin mies olisi kaivannut, mutta itsehän on poterossaan, jos ei terapiaan riitä sisu. Ei voi vaatia muita hukkumaan kanssaan.
Tuo on selkeä persoonallisuushäiriö.
Ap, sinun täytyy päättää: aiotko sietää tuota lopun elämäsi? Joko siedät tai lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään nimessä en enää olisi voinut jäädä, sillä tavalla olisin vaan taas antanut miehelle viestin, että mua on ihan ok haukkua valehtelevaksi läskihoroksi. Sen lisäksi mun ois pitänyt tehdä aloite keskustelulle, ja pyytää anteeksi.
Sitä anteeksi pyyntöähän hän tuli hakemaan, mutta tällä kertaa saikin vain muovipussillisen tavaroitaan.
Jos hän olisi vastannut kysymyksiini, olisin ehkä ollut valmis moikkaamaan tavattaessa.
Nyt en sitäkään.
Googlaa narsisti ja läheisriippuva. Sieltä se aukeaa, mistä on kyse.
On kokemusta. Ja kyllä, ainoa oikea teko on hylätä koko suhde. Mitä pikemmin, sen pienemmin vaurioin pääset. Jos kuitenkin päätät jäädä kynnysmatoksi, käytä ehdottomasti ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mä narsismiakin välillä epäillyt, esim. silloin kun mies väänsi tekoitkua ja siitä kiinnijäädessään hymyili. Kun kysyin asiasta, hän vastasi, että säästää oikeat kyyneleet paremmalle ihmiselle.
En todellakaan tiedä mikä häntä riivaa, mutta nyt kaava on rikottu kun mä repäsin jostain vähän itsekunnioitusta.
Helpottavaa, että voin kirjottaa tänne, kun en oikein kenellekään viitsi puhua.
Vihasta mä kai voimani sain. Suututtaa vieläkin. Saa nähdä miltä tuntuu sitten kun se laantuu.
Ei tästä helppoa tule, mutta kakkaa en enää nöyrästi hiljaa niele.
Ei pelkästään loukkaaminen mutta yli käveleminen ja ajattelu toisen puolesta. Mielestäni ei kannata kärsiä.
Ethän ole voinut olla kovin ruma kun hän sinuun ihastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no totta joo. Ehkä mä sitten muutuin rumaksi vasta meidän suhteen aikana.
Pari päivää sitten syytti mua hänenkin ulkonäön pilaamisesta, koska kuulemma haluan, että kaikki näyttävät minulta. Naurattaisi varmaan jos ei suututtaisi. Logiikkaa en tajua enkä ole aikoihin enää edes yrittänyt.
Monesti yritin kyllä kysyä, että miksi ihmeessä haluaa olla mun kanssa jos olen sellainen ihminen jollaisena hän minut kuvailee. Vastauseksi sain, ettei hän mua sellaisena pidä, mutta seuraavassa hetkessä saattoi taas pitää.
Kyllä mä ymmärsin sen mekanismin siellä taustalla, hylätyksitulemisen pelot, rakkauden ja turvan hakemisen, mutta se meni vain siihen, että mä halasin ja vannoin rakkautta samalla kun hän haukkui ja riehui. Nämä kohtaukset kesti vähintään tunteja, yleensä päiviä. Kyllä siinä sai jo omaa kiukkua usein nieleskellä kun yritti olla asiallinen.
Hyvä päätös. Säästä tää ketju ja kirjoita vaikka päiväkirjaa. Kun aika tasoittaa tunteita, saattaa tulla myöskin sen arpominen oliko ratkaisu oikea. Tai tulee ikävä hyviä aikoja. Lue silloin nää fiilikset uudestaan ja älä enää palaa. Tuo suhde syö valtavasti energiaa ja lopulta olet hermoheikko huonoja päiviä pelätessä. Mies ei muutu, kun ei halua. Hän ei ole empaattinen eikä kykene/halua asettua sinun asemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T G Hki ? Täys kierrättäjänarsisti
Kiitos kaikille vastauksista ja tsempeistä. Siksi tän ketjun avasinkin, kuten joku arvelikin, kun olin jo päätökseni tehnyt, mutta tarvitsin vielä tukea siihen lopulliseen kuitenkin.
Ja siis toki tarvitsen jatkossakin, nyt otin vasta ensimmäisen askeleen. Laitoinkin tän ketjun jo kirjanmerkkeihin. Päiväkirjan pitäminen on myös hyvä vinkki, auttaa jäsentämään ajatuksia, jotka ovat olleet yhtä puuroa viime aikoina.
Nytkin tajusin miten vihainen itse asiassa olenkaan vasta kun kirjoitin.
Ap taisi tämä ketju olla vain itsellesi varmistelu, että kannattaa erota, niin kuin haluatkin erota. Ja tiesit sen jo. Hyvä ja tsemppiä sulle.. Itsekkin muutaman varmistelu ketjun tehneenä huonossa suhteessa ennen kuin jaksoin erota.