Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa lapsen musikaalisuuden?
18.12.2017 |
Mietin tässä, voiko 3-vuotias tyttö olla tavallista musikaalisempi vai onko hän keskiverto. Hän on laulanut puhtaasti/nuotilleen noin kaksivuotiaasta ja jo aivan alusta lähtien on laulanut yllättävän hyvin ikäisekseen. Hän nauttii laulamisesta ja keksii joskus omia sanoituksiaan ja ilmeisesti laulujakin. Lisäksi hänellä on todella hyvä rytmitaju ollut jo ainakin 2-vuotiaasta ja hän tykkää tanssimisesta.
Eilen hän teki muista leluista itselleen "pianon" ja soitti sitä leikisti, tosin on meillä lasten kosketinsoitin muutenkin. Huomasin vain jälleen, että aihepiiri kiinnostaa kovasti. Hän ei ole käynyt missään muskareissa tms., mutta täytyy varmaankin keksiä jotain sentyyppistä aktiviteettia kevääksi. Millaisia teidän kolmevuotiaanne ovat musikaalisesti? Mistä sen lahjakkuuden erityisesti huomaa (jos poikkeaa tavallisesta)?
Kommentit (70)
Jos lapsi rupee poraan kun sille soitetaan Keekkiä, niin se on musikaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon tyyppisistä asioista sen varmaan huomaa. Itse huomasin esikoisen musikaalisuuden vasta kun saimme kuopuksen, joka EI ole musikaalinen. Ei osaa laulaa, ei taputtaa rytmissä, ei toistaa taputuksis eikä edes kahdesta äänestä (esim. Pianossa) osaa sanoa kumpi on korkeampi.
Meidän musikaalinen lapsemme oli juuri tuollainen. Todella hyvä rytmitaju,lauloi nuotilleen tosi pienestä ja tykkäsi hirveästi laulaa. Nyt on musiikkiluokalla,tykkää kovasti.
Tyttöni oli 2-vuotiaana kerhossa, ja kerhon ohjaaja ihmetteli kuinka lapseni oppii niin äkkiä laulut ja osaa heti laulaa ne nuotilleen. En muista minkä ikäisenä (ehkä 4-5v) neuvolassa oli joku taputustesti, ja terveydenhoitaja sanoi, että kaikki meni oikein, jopa se vaikein kohta, jota yleensä ei tämän ikäiset osaa. Hän ehdotti, että kannattaa alkaa harrastaa musiikkia. Veinkin tytön 5-vuotiaana muskariin. Oltiin käyty kyllä myös vauvamuskarissa. Myöhemmin tyttö on opetellut soittamaan kanteletta, nokkahuilua ja pianoa, sekä laulaa kuorossa.
Nykytietämyksen mukaan musikaalisuutta on se, että musiikki herättää ihmisessä tunteita. Kaikki muu on opittua tai opittavissa, toisille helpommin ja toisille pitemmän kaavan kautta. Ja oppiminen etenee hyvin yksilöllisesti.
Oma lapseni hymisi joskus 1,5-vuotiaana paria lastenlaulua ihmeen puhtaasti. Esim. kvintin lauloi erehtymättömästi ja osasi pianon kanssa hakeutua automaattisesti oikeaan sävellajiin. Sitten tulivat sanat mukaan ja sävel katosi pariksi vuodeksi. Nyt lapsi on 4,5 ja laulaa ikäisekseen melko hyvin, tosin ei virheettömästi. Hän haluaisi soittaa viulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen musikaalisuus on helppo testata esimerkiksi pianolla: Laita lapsi soittamaan pienoa ja tarkasta hetken päästä käyttääkö vain valkoisia koskettimia vai myös mustia. Jos käyttää molempia niin ei ainakaan ole nuottikorvaa, kun niissä kerran on sama ääni.
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset oppivat nopeammin kuin toiset, mutta (lähes) kaikki ihmiset ovat musikaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Ei sävelkorvaa tarvita vuonna 2018 kun autotune on keksitty haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen musikaalisuus on helppo testata esimerkiksi pianolla: Laita lapsi soittamaan pienoa ja tarkasta hetken päästä käyttääkö vain valkoisia koskettimia vai myös mustia. Jos käyttää molempia niin ei ainakaan ole nuottikorvaa, kun niissä kerran on sama ääni.
Siis täh?
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Iso osa musiikkikouluun/opistoon pyrkivistä ovat harjoitelleet musiikkia pienestä pitäen. Eli ei siellä pääsykokeessa mitään musikaalisuutta mitata, vaan sen hetkistä taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla melkein kaikki 2-3-vuotiaat laulavat puhtaasti. Tosielämässä Mari Laurila on tainnut olla niitä harvoja...
Mietin vain näiden vanhempien omaa tilannetta, kun joutuvat tällaista kyselemään. Ilmeisesti ei ole mitään musiikkitaustaa. Musikaalisuuden huomaa siitä, toistaako rytmit perässä virheettömästi ja laulaako puhtaasti. Jos on absoluuttinen korva, sen huomaa myös jo ihan pienenä. Todellista musikaalisuutta on sitten jo säestely pianolla vaikka kolmevuotiaana yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen musikaalisuus on helppo testata esimerkiksi pianolla: Laita lapsi soittamaan pienoa ja tarkasta hetken päästä käyttääkö vain valkoisia koskettimia vai myös mustia. Jos käyttää molempia niin ei ainakaan ole nuottikorvaa, kun niissä kerran on sama ääni.
Siis täh?
No siis kahdenväriset koskettimethan on pianistien sisäpiirivitsi. Kaikki tietävät että niistä tulee sama ääni.
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Musiikkiopistoon pyritään yleensä alakouluiässä, ennen sitä harvalla on pitkäjänteisyyttä harjoitteluun. Alakouluiässä myös kehittyvät motoriset valmiudet puhtaasti laulamiseen. Paljon on laulutaidon suhteen kiinni siitä, laulaako eskari-iässä ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla.
Ja tämä tieto on musiikinopettajalta.
Selvästi ap:n lapsella on hyvät edellytykset (ja todennäköisesti myös mielenkiintoa) oppia soittamaan haluamaansa soitinta. Musikaalisuus ja sävelkorva eivät kuitenkaan ole mitään on-off-ominaisuuksia, jotka ihmisellä joko on tai ei ole. Niitä voi kehittää harjoittelemalla hyvin pitkälle. Omista lapsistani se, jolla ei alunperin tuntunut olevan sävelkorvaa lainkaan, halusi välttämättä ruveta soittamaan selloa. Loppujen lopuksi hän suoritti siitä musiikkiopiston päättötutkinnon (MOT-tutkinto eli entinen iso ykkönen) erinomaisella arvosanalla.
Tarvitseeko sitä erityisemmin mitenkään tunnistaa? Jos lapsi on kiinnostunut musiikista sitä innostusta kannattaa ruokkia. Esimerkiksi muskari on ehdottoman hyvä tapa löytää musiikiniloa alle kouluikäiselle lapselle. Alkeisryhmiäkin löytyy sitten kun ikää vähän enemmän. Tai jos lapsi on kiinnostunut jostain tietystä soittimesta voi hänet viedä kokeilutunnille. Taitavan pedagogin tunneilla oppiminen tapahtuu leikin varjolla joten ei tarvitse pelätä että soittaminen olisi heti alusta alkaen kovaa puurtamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa varmaan parhaiten kun pyrkii johonkin musiikkikouluun tai opistoon. Sinne pyritään aika nuorina ja sävelkorva kai se kaikkein ratkaisevin tekijä. Jos sitä ei ole niin ei kannata haaveilla musiikista vakavemmin.
Musiikkiopistoon pyritään yleensä alakouluiässä, ennen sitä harvalla on pitkäjänteisyyttä harjoitteluun. Alakouluiässä myös kehittyvät motoriset valmiudet puhtaasti laulamiseen. Paljon on laulutaidon suhteen kiinni siitä, laulaako eskari-iässä ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla.
Ja tämä tieto on musiikinopettajalta.
Ja minkä tiedon nyt sitten tarjosit kun vastasit tekstiin jota lainasit?
Jos ei ole sävelkorvaa niin musiikin harjoittelu ohjatusti on aika epätoivoista. Voi toki sinnitellä jonkun aikaa mukana,mutta kun on niitä muitakin harrastuksia ja koulunkäyntikin pitäisi hoitaa niin kannattaa keskityä enemmänkinsiihen pianon pimputteluun kotona.
Siis *tyttömme