Lue keskustelun säännöt.
Henkinen väkivalta
18.12.2017 |
Henkisestä väkivallastahan sanotaan, että se voi olla jopa pahempaa kuin fyysinen.
Allekirjoitan tämän täysin nyt pari vuotta henkisen väkivallan uhrina olleena.
Miesystävä on ihana, rakastava ja lämmin, ja sitten se toinen puoli... Julma, tunteeton, ilkeä.
On hyviä kausia, jolloin olemme umpirakastuneita, kunnes olenkin taas manipuloiva, valehteleva, ruma, lihava, maailman tyhmin, enkä oikeasti välitä edes ystävistäni, valehtelen olevani masentunut, haluan panna kaikkia ym ym.
Nämä huonot kaudet saa poikki vain sillä, että pyydän itse anteeksi, riippumatta siitä, olenko mitään edes tehnyt.
Nyt on taas huono kausi menossa, enkä ole pyytänyt anteeksi, päin vastoin, vastasin jokaisen syytteeseen, jotka viesteinä sain. Ei jaksa enää niellä kaikkea.
Mistähän tällaisessa on kyse? Ikään kuin olisi kaksi eri henkilöä, tai itse asiassa neljä, koska minäkin muutun miehen maailmankuvassa ihanasta kullasta ihmissaastaksi.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Onko ainoa keino hylätä koko suhde, myös niine ihanine kausineen?
Kommentit (37)
Mies saa valita terapian tai lähtee kiusaamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran oltiinkin jo terapiaan menossa, mutta mies perui viime tipassa, ettei lähdekään.
Toisaalta luulen, että turhaan tätä edes pohdiskelen, sillä en kykene kuitenkaan enää anelemaan anteeksiantoa, joten asia hoitunee itsekseen.
Tuskin miehestä enää mitään kuuluu kun puolustin itseäni ja oikaisin valheellisia mielikuviaan.
Tuntuu vaan niin epäreilulta.
Eipä tuohon oikein terapiakaan auta, ellei mies todella todella ole haluakas ja ymmärtää käytökselleen syyn. Pershärönen kun on, niin ei se helpolla tajua.
Välillä on halukas keskustelemaan. Syyksi käytökselleen on epäillyt useasti omaa itseinhoaan ja alemmuuskomplekseja.
Seuraavassa hetkessä syy voikin olla taas minun. Varmasti osittain onkin, mutta hänen väitteensä ovat poikkeuksetta ihan tuulesta temmattuja, kuten, että olen hänen kanssaa vain rahan takia, vaikken ole koskaan edes mitään häneltä pyytänyt.
Listaa asiat, jotka nousevat esille. Kysy mitä hän milläkin tarkoittaa ja mitä milläkin pyrkii tuomaan esille. Joskus ihminen voi olla sokea itselleen ja käytökselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mä nyt teinkin, purin auki jokaisen väitteen ja kysyin tarkennusta. Sillä vähän veikkaankin, että taisi tämä suhde olla tässä.
Huomasin kyllä, että miehellä meni vähän pasmat sekaisin, kun vastasi karjuen puhelimeen ja valmistautui mun lukuisiin anteeksi pyytelyihin.
Hiljaista pitelee sieltä päästä ja tuskin tulee mihinkään muuttumaan, ellen aloita taas anelua, mitä en aio tehdä.
Miehellä on joku purkamaton trauma, olettaisin. Jos hän ei ole halukas käsittelemään sitä, sinä olet sijaiskärsijä ellet vaihda maisemaa. Voisit tietysti ihan asiallisesti kysyä, mistä siinä on kyse, kun mies alkaa tunnereaktiossa räyhätä eli mikä hänet triggeröi. Jos hän ei tajua tai ei suostu avautumaan yhtään, ei muutosta tule koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin mm. että jos mun ainoa intressi on päästä hänestä eroon, jotta pääsisin panemaan muita, niin miksi sitten en tee niin, ja jos olen hänen kanssaan rahan takia, miksi en koskaan pyydä rahaa ym.
Vastasi, että ei tiedä ja aloitti mykkäkoulun.
Silloin kun saa noita raivokohtauksia, on mahdotonta tehdä mitään.
Vaikka miten yrittäisi itse olla asiallinen ja rauhallinen, ei sitä saa katkeamaan.
On kyllä halukas keskustelemaan myöhemmin, tosin uskon, että ei tällä kertaa kun kysyin noita tarkentavia kysymyksiä, joihin ei osannut vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi päästä selville, mikä saa aikaan sen että hän sanoo sinua valehtelevaksi, rumaksi, lihavaksi jne , mitä hän sillä hakee, onko hän epävarma jonkin asian suhteen, turhautunut, mikä "sanoma" pahojen sanojen taakse kätkeytyy. Miksi hän sanoo noin, mitä hän niillä tarkoittaa, miksi haluaa sanoa noin.
Kuulostaa tosi rankalta. :( Kun tilanne on tasaantunut ja rauhallinen, keskustelkaa ja miettikää miksi olette yhdessä ja pystyttekö vielä jatkamaan yhdessä, miksi ja miten ja jos ette, miksi ette. Miten etenette seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä irti ja anna mennä. Vaikka ei kivalta tunnu, niin jos toinen ei ole valmis tekemään työtä, niin et sinä sille mitään voi. Tuntuu kurjalta, tiedän...
Minulla on traumoja. Lisäksi minulla on kokemusta seurustelusta traumaatisoituneen ihmisen kanssa - jätin, kun oli pakko.
Itse kykenen toimimaan ihan normaalisti suurimman osan ajasta, mutta tietyt tapahtumat elämässäni ovat ajaneet traumakäytöstä minussa esiin. Olen siis ollut yhdeksän vuotta ihan normaali kumppani, mutta viimeisen puolen vuoden ajan alkanut saada noita kohtauksia. En ole ihan yhtä paha kuin ap:n mies, koska pystyn sekä myöntämään omat kipukohtani että analysoimaan niitä ja olen käynyt terapiassakin.
Kun sen raivokohtauksen saa, sen on puhdas tunnereaktio, jossa ollaan traumatilassa, ei missään normaalissa suuttumuksessa. Siksi silloin voi tapahtua aika lailla mitä vaan ja kutsun sitä itse pikemmin kohtaukseksi, koska siinä on aika lailla tunteiden pyörremyrskyssä ja olen ihan äärettömän väsynyt sen jälkeen. Siinä tilateessa ei pitäisi pyrkiä mihinkään muuhun kuin rauhoittamaan tilanne. Sitten myöhemmin - jos vastapuoli siihen kykenee ja on halukas - voi puhua siitä, mikä ja miksi aiheutti tilanteen ja miten siltä jatkossa vältyttäisiin.
Oletettavasti mies tuntee itsensä huonoksi, arvottomaksi, mitättömäksi, kelvottomaksi, näkymättömäksi ja sanoo siitä syystä pahoja asioita, joita ei edes tietoisesti tarkoita vrt. lapsi kierii kaupan lattialla karkkihyllyn vieressä ja itkee ja huutaa.
Oleellista kuitenkin olisi saada tuo käytös katkaistua, koska se ei ole hyväksi suhteelle, ap:lle eikä edes sille sairaasti käyttäytyvälle miehelle. Siinä saatetaan tarvita ammattiauttajan apua ja suoraa rehellisyyttä ja valmiutta sukeltaa syvälle. Voi olla, ettei mies ole siihen valmis tai kykenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mm. että jos mun ainoa intressi on päästä hänestä eroon, jotta pääsisin panemaan muita, niin miksi sitten en tee niin, ja jos olen hänen kanssaan rahan takia, miksi en koskaan pyydä rahaa ym.
Vastasi, että ei tiedä ja aloitti mykkäkoulun.
Se haluaa vain, että otat hänet kainaloon ja vakuutat, että rakastat häntä kovasti. Ei siinä mikään puhe auta. Sama kuin rauhoittaisit itkevää vauvaa puhumalla sille, että ruoka tulee vartin päästä.
Vielä kun ymmärretään se, että fyysinen väkivalta on AINA myös sitä "kamalampaa" henkistä väkivaltaa. Vai meinaako täällä joku ettei siihen liity pelkoa, nöyryytystä, häpeää ja henkistä kipua?
Mä olen juuri eroamassa tuollaisesta. Kokeile soittaa nollalinjalle, saat ohjeita. Mua auttoi keskusteluapu vahvistumaan päötöksessä. En ole yhtään itkenyt, enkä aio. Tään eron takia siis. Ihanaa päästä vapaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juuri eroamassa tuollaisesta. Kokeile soittaa nollalinjalle, saat ohjeita. Mua auttoi keskusteluapu vahvistumaan päötöksessä. En ole yhtään itkenyt, enkä aio. Tään eron takia siis. Ihanaa päästä vapaaksi.
Nämä ovat tosi surullisia tapauksia. Itse en ole todellakaan kaivannut hetkeäkään eksääni, tiedän kääntäneeni kaikki kivet hänen kanssaan, mutta yksin näissä ei voi onnistua.
Nyt sitten olen jättämässä nykyistä, koska en kestä sitä, millaiseksi olen itse nyt tullut ja tajuan rasittavani sekä häntä että olevani itse hulluuden partaalla.
Todella surullista, että menneisyyden haamut voivat rikkoa muuten potentiaaliset ihmissuhteet, minäkin olen kuitenkin ollut yhdeksän vuotta hyvässä suhteessa ennen kuin homma prakasi nyt käsiin.
/14
25v nainen täällä. Olen itsekin saanut raivo-traumakohtauksia ja perimmäinen syy oli saada ymmärrystä ja turvaa. Tietenkin pitää ensin ymmärtää itseään, ennekuin voi sitä odottaa muilta.. Voi kun miehesi menis terapiaan:(
Terapiaa kokeilemaan tai suoraan vaihtoon, turha tuommoista on katsoa.