Kysymys avioerosta ja omaisuuden jakamisesta
Ystäväni erosi miehensä kanssa 10vuoden avioliitosta. Heillä oli avioehto, jonka mukaan "toisen nykyinen tai tuleva omaisuus, tuotto tai omaisuuden sijaan tullut omaisuus" ei toiselle kuulu.
Ennen eroa olivat juuri muuttaneet omaan taloon asumaan jonka ystäväni osti itse omilla perintörahoillaan ja talo on vain hänen nimissään. Kaikki talon huonekalut ja kodinkoneet uusittiin tämän muuton yhteydessä ja kaikki ne ystäväni osti omilla perintörahoillaan joko uutena liikkeistä tai käytettynä nettikirppareiden kautta.
Mies on palkannut asianajajan jonka kautta vaatii ystävältäni puolia kaikesta irtaimesta omaisuudesta ja asianajaja kehottaa häntä saapumaan ensiviikolla toimistolleen sopimaan omaisuuden puolittamisesta.
Listalla ovat uudet sänky, sohvat, nojatuolit, keittiön ruokailuryhmä, pesukone, 6kpl design valaisimia, 3 antiikki vitriiniä, 4 mattoa, pölyimuri, kahvinkeitin, mikro ja Arabian vanhat astiastot ja koriste-esineet, televisio, kotiteatteri ja jopa puhelimen laturi ja wc-harja.
Onko miehellä oikeus puoliin irtaimista ottaen huomioon avioehdon?
Ystäväni nettipankista löytyy kuitit kaikista uutena ostetuista irtaimesta sängystä juomalaseihin ja hän on ne tulostanut talteen. Ainoastaan käytettynä ostetuista tavaroista ei löydy kuittia mutta niihinkin todistajat kyllä. Olen itse toisen ystävän kanssa hakenut nämä käytettynä ostetut huonekalut ja astiat tälle eronneelle ystävälle siten että hän on ennen tavaroiden hakua antanut henkilökohtaisesti rahan käteisellä minulle tai toiselle ystävälle. Muistan tarkkaan itse hakemani tavarat ja hinnat ja paikkakunnat (ne olen hakenut autollabi naapurikunnista yksityisihmisten kotoa).
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi voida todentaa se, mikä perinnön arvo on ollut naimisiinmenohetkellä ja mitä siitä on edelleen jäljellä ja onko siitä osa käytetty. Tuo on vähän tulkinnanvaraista, ostiko hän ne perinnöllään vai muilla rahoilla ellei sitten perintö ollut 100 % hänen rahoistaan.
Kun on avioehto, ei ole mitään merkitystä sillä, onko tavarat ostettu perintörahoilla vai jollain muilla rahoilla siltä osin, kun ystävällä on kuitit siitä, että hän on ostanut ko. tavarat.
Perinnön arvon todistaminen on sinänsä hyvin helppoa, koska arvo on kerrottu perukirjassa ja lisäksi perintö on jossain vaiheessa maksettu ystävälle, joten hänelle siirretty summa (tai muu omaisuus, esim. osakkeet) näkyy jossain dokumenteissa.
No ei se ihan noinkaan mene. Olen itse perinyt kymmenen vuotta sitten ja kolme vuotta sitten. Jos menisin naimisiin ensi vuonna, voisi perinnöstä olla käytetty iso osa tai se olisi voinut tuottaa jo vaikka kuinka paljon voittoa sijoitussalkussa.
Jos jäisin kotiin downshiftaamaan perintörahoillani kolmeksi vuodeksi avioliiton aikana, se pienentäisi perintöpottia jne.
Jos tällaisia ehtoja tehdään, niiden kanssa pitää olla tosi spesifi jo avioehdossa sekä avioliiton aikana tai sitten saa tapella jälkikäteen, kuten nyt.
Tässähän oli hyvin eritelty kaikki omaisuus, sen tuotto ja sijaan tullut omaisuus. Ap:n antamilla tiedoilla mies jää kyllä ilman.
No onko vaimo ostohetkellä kertonut, että huonekalut ovat perintörahoilla ostettuja? Jos ei, mies voi tulkita ne käyttörahoilla ostetuiksi ja on joko ollut sika, joka ei kompensoi ostoksia itse tai sitten maksanut enemmän jostain juoksevasta jutusta, kun toinen osti huonekalut.
Lue tarkemmin. Ei ole väliä, millä omalla rahalla vaimo on ne ostanut, kun on omalla rahallaan ne ostanut, ne on avioehdolla suojattu. Jos avioehdon kohtuullistaminen tulee jostain syystä kysymykseen, siitä kuulemme varmaan myöhemmin.
Jos ei pystytä todistamaan, kumman koti-irtaimisto on, niin se katsotaan omistetun puoliksi, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys, kun kuitit löytyy kaikesta.
Eikö yhtään tavaraa ole myyty eteenpäin. Kymmenessä vuodessa. Ihme roju hamstereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ottais mitään mukaani, jos mua olis petetty. Hyi, muistuttais koko ajan siitä nöyryyttämisestä.
Niin että antaisit pettäjälle palkkioksi vielä satoja tuhansia omaa rahaasi?
Huonekalut ei maksa satoja tuhansia euroja. Talon puolikkaasta ottaisin rahat ja muu saisi jäädä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset tavarani ottaisin, mitkä selkeästi ovat minun.
Niinhän ap:n ystävän ex-mies on juuri tehnytkin. Ottanut vielä mukaansa vähän sellaistakin, joka on vaimon hankkimaa ollut. Ja vielä haluaa puolet irtaimistosta tai siis sen arvosta varmaankin, vaikka on avioehto ollut.
Selkeästi kirjoitin, että minä en ottaisi.
Talon puolikkaasta (joka siis on kokonaan puolison omistama ja hankkima ja avioehto on) halusit kuitenkin rahat mukaasi. Juuri sitä rahaa jutun häipynyt mieskin on vailla.
Talon puolikkaasta, joka on puoliksi minun nimissäni ja osin minun maksamani, kyllä.
Tässä tarinassa, jota kommentoit, talo on petetyn yksin omistama ja rahoittama. Näin ainakin ap:n mukaan.
Puhuin omasta puolestani ja omasta elämästäni. En siis ap:n mielikuvitus ystävästä.
Aaa, et siis puhunut tästä aiheesta ollenkaan! Anteeksi, ei tullut mieleeni moinen mahdollisuus.
Sellaisilla papereilla tulee pyyhkäistä.. ja kuiteilla sytyttää saunan uuni. Kumpikin on takuulla osallistunut kuluihin ihan yhtä paljon. Muodossa kun muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ottais mitään mukaani, jos mua olis petetty. Hyi, muistuttais koko ajan siitä nöyryyttämisestä.
Niin että antaisit pettäjälle palkkioksi vielä satoja tuhansia omaa rahaasi?
Huonekalut ei maksa satoja tuhansia euroja. Talon puolikkaasta ottaisin rahat ja muu saisi jäädä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset tavarani ottaisin, mitkä selkeästi ovat minun.
Niinhän ap:n ystävän ex-mies on juuri tehnytkin. Ottanut vielä mukaansa vähän sellaistakin, joka on vaimon hankkimaa ollut. Ja vielä haluaa puolet irtaimistosta tai siis sen arvosta varmaankin, vaikka on avioehto ollut.
Selkeästi kirjoitin, että minä en ottaisi.
Talon puolikkaasta (joka siis on kokonaan puolison omistama ja hankkima ja avioehto on) halusit kuitenkin rahat mukaasi. Juuri sitä rahaa jutun häipynyt mieskin on vailla.
Talon puolikkaasta, joka on puoliksi minun nimissäni ja osin minun maksamani, kyllä.
Tässä tarinassa, jota kommentoit, talo on petetyn yksin omistama ja rahoittama. Näin ainakin ap:n mukaan.
Puhuin omasta puolestani ja omasta elämästäni. En siis ap:n mielikuvitus ystävästä.
Aaa, et siis puhunut tästä aiheesta ollenkaan! Anteeksi, ei tullut mieleeni moinen mahdollisuus.
Oletpas infantiili ja lukutaidoton sitten.
Avioehto on tehty vuosi sitten, kun vaimo sai perinnön, jolla on hankittu talo ja irtaimisto. Jos avioehto on tehty oikeaoppisesti, niin ei miehellä pitäisi olla paljonkaan saamista talosta ja sen irtaimistosta, joka siis on hankittu naisen rahoilla naisen nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on perusteita epäillä että miehen salasuhde alkoi sen myötä hiukan sen jälkeen kun parille teki avioehdon ja avioehto on voinut vaikuttaa miehebm päätökseen hankkia salasuhde toiseen naiseen. Eikö tälläkin voi olla merkitystä asiassa jos oikeuteen lähdetään?
Mies eli pitkään kaksoiselämää ennen kuin salasuhde paljastui. On myös tiedossa että miehen uusi nainen on rahaton ja parilla on rahapula/ tämä ystäväni exmies on isoissa veloissa oleva jossa kymmenien tuhansien ulosotot.
Tämä viimeistään paljastaa jutun provoksi tai sitten olen tajunnut jotain täysin väärin. Avioliitto solmittu jo 10 vuotta sitten mutta sinun teoriasi mukaan salasuhde alkanut sen myötä että ovat tehneet avioehdon? Miksi ihmeessä mies olisi tuossa vaiheessa, monen vuoden liiton jälkeen, suostunut minkäänlaiseen avioehtoon? Eihän hänelle ole siitä mitään hyötyä. Jos kertomasi olisi totta, olisi 100 % varmasti kieltäytynyt ja se siitä. Avioehtoa ei voi toinen osapuoli yksin tehdä.
Avioehto tehtiin sen jälkeen kun ystäväni sai perinnön isänsä kuoltua. Olivat olleet siis naimisissa ennen sitä n. 9vuotta.
Ja sanon edelleen että ystäväsi persaukisella, kymmenien tuhansien eurojen ulosottoveloissa olevalla miehellä ei ole ollut ei niin minkäänlaista syytä suostua moista avioehtoa allekirjoittamaan.
No ei kai tuo mies mitään saa, kun on niin tyhmä ollut, ettei ole mistään maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi voida todentaa se, mikä perinnön arvo on ollut naimisiinmenohetkellä ja mitä siitä on edelleen jäljellä ja onko siitä osa käytetty. Tuo on vähän tulkinnanvaraista, ostiko hän ne perinnöllään vai muilla rahoilla ellei sitten perintö ollut 100 % hänen rahoistaan.
Kun on avioehto, ei ole mitään merkitystä sillä, onko tavarat ostettu perintörahoilla vai jollain muilla rahoilla siltä osin, kun ystävällä on kuitit siitä, että hän on ostanut ko. tavarat.
Perinnön arvon todistaminen on sinänsä hyvin helppoa, koska arvo on kerrottu perukirjassa ja lisäksi perintö on jossain vaiheessa maksettu ystävälle, joten hänelle siirretty summa (tai muu omaisuus, esim. osakkeet) näkyy jossain dokumenteissa.
No ei se ihan noinkaan mene. Olen itse perinyt kymmenen vuotta sitten ja kolme vuotta sitten. Jos menisin naimisiin ensi vuonna, voisi perinnöstä olla käytetty iso osa tai se olisi voinut tuottaa jo vaikka kuinka paljon voittoa sijoitussalkussa.
Jos jäisin kotiin downshiftaamaan perintörahoillani kolmeksi vuodeksi avioliiton aikana, se pienentäisi perintöpottia jne.
Jos tällaisia ehtoja tehdään, niiden kanssa pitää olla tosi spesifi jo avioehdossa sekä avioliiton aikana tai sitten saa tapella jälkikäteen, kuten nyt.
Tässähän oli hyvin eritelty kaikki omaisuus, sen tuotto ja sijaan tullut omaisuus. Ap:n antamilla tiedoilla mies jää kyllä ilman.
No onko vaimo ostohetkellä kertonut, että huonekalut ovat perintörahoilla ostettuja? Jos ei, mies voi tulkita ne käyttörahoilla ostetuiksi ja on joko ollut sika, joka ei kompensoi ostoksia itse tai sitten maksanut enemmän jostain juoksevasta jutusta, kun toinen osti huonekalut.
Lue tarkemmin. Ei ole väliä, millä omalla rahalla vaimo on ne ostanut, kun on omalla rahallaan ne ostanut, ne on avioehdolla suojattu. Jos avioehdon kohtuullistaminen tulee jostain syystä kysymykseen, siitä kuulemme varmaan myöhemmin.
Jos ei pystytä todistamaan, kumman koti-irtaimisto on, niin se katsotaan omistetun puoliksi, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys, kun kuitit löytyy kaikesta.
Luinko alun huonosti, muistin että vain perintö oli suojattu, ei muuta.
Ja on tuollaisen paperinkin allekirjoittanut. Sinänsä ihan hyvä, jos ei kerta mistään ole maksanutkaan. -72
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ottais mitään mukaani, jos mua olis petetty. Hyi, muistuttais koko ajan siitä nöyryyttämisestä.
Niin että antaisit pettäjälle palkkioksi vielä satoja tuhansia omaa rahaasi?
Huonekalut ei maksa satoja tuhansia euroja. Talon puolikkaasta ottaisin rahat ja muu saisi jäädä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset tavarani ottaisin, mitkä selkeästi ovat minun.
Niinhän ap:n ystävän ex-mies on juuri tehnytkin. Ottanut vielä mukaansa vähän sellaistakin, joka on vaimon hankkimaa ollut. Ja vielä haluaa puolet irtaimistosta tai siis sen arvosta varmaankin, vaikka on avioehto ollut.
Selkeästi kirjoitin, että minä en ottaisi.
Talon puolikkaasta (joka siis on kokonaan puolison omistama ja hankkima ja avioehto on) halusit kuitenkin rahat mukaasi. Juuri sitä rahaa jutun häipynyt mieskin on vailla.
Talon puolikkaasta, joka on puoliksi minun nimissäni ja osin minun maksamani, kyllä.
Tässä tarinassa, jota kommentoit, talo on petetyn yksin omistama ja rahoittama. Näin ainakin ap:n mukaan.
Puhuin omasta puolestani ja omasta elämästäni. En siis ap:n mielikuvitus ystävästä.
Aaa, et siis puhunut tästä aiheesta ollenkaan! Anteeksi, ei tullut mieleeni moinen mahdollisuus.
Oletpas infantiili ja lukutaidoton sitten.
Sinä olet joviaali ja humaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ottais mitään mukaani, jos mua olis petetty. Hyi, muistuttais koko ajan siitä nöyryyttämisestä.
Niin että antaisit pettäjälle palkkioksi vielä satoja tuhansia omaa rahaasi?
Huonekalut ei maksa satoja tuhansia euroja. Talon puolikkaasta ottaisin rahat ja muu saisi jäädä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset tavarani ottaisin, mitkä selkeästi ovat minun.
Niinhän ap:n ystävän ex-mies on juuri tehnytkin. Ottanut vielä mukaansa vähän sellaistakin, joka on vaimon hankkimaa ollut. Ja vielä haluaa puolet irtaimistosta tai siis sen arvosta varmaankin, vaikka on avioehto ollut.
Selkeästi kirjoitin, että minä en ottaisi.
Talon puolikkaasta (joka siis on kokonaan puolison omistama ja hankkima ja avioehto on) halusit kuitenkin rahat mukaasi. Juuri sitä rahaa jutun häipynyt mieskin on vailla.
Talon puolikkaasta, joka on puoliksi minun nimissäni ja osin minun maksamani, kyllä.
Tässä tarinassa, jota kommentoit, talo on petetyn yksin omistama ja rahoittama. Näin ainakin ap:n mukaan.
Puhuin omasta puolestani ja omasta elämästäni. En siis ap:n mielikuvitus ystävästä.
Voit tehdä siitä oman aloituksen. Kun kommentoit kysymykseen vastauksena "minä tekisin", niin lukija uskoo, että ap:n (ystävän) sijassa tekisit niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin pitäisi voida todentaa se, mikä perinnön arvo on ollut naimisiinmenohetkellä ja mitä siitä on edelleen jäljellä ja onko siitä osa käytetty. Tuo on vähän tulkinnanvaraista, ostiko hän ne perinnöllään vai muilla rahoilla ellei sitten perintö ollut 100 % hänen rahoistaan.
Kun on avioehto, ei ole mitään merkitystä sillä, onko tavarat ostettu perintörahoilla vai jollain muilla rahoilla siltä osin, kun ystävällä on kuitit siitä, että hän on ostanut ko. tavarat.
Perinnön arvon todistaminen on sinänsä hyvin helppoa, koska arvo on kerrottu perukirjassa ja lisäksi perintö on jossain vaiheessa maksettu ystävälle, joten hänelle siirretty summa (tai muu omaisuus, esim. osakkeet) näkyy jossain dokumenteissa.
No ei se ihan noinkaan mene. Olen itse perinyt kymmenen vuotta sitten ja kolme vuotta sitten. Jos menisin naimisiin ensi vuonna, voisi perinnöstä olla käytetty iso osa tai se olisi voinut tuottaa jo vaikka kuinka paljon voittoa sijoitussalkussa.
Jos jäisin kotiin downshiftaamaan perintörahoillani kolmeksi vuodeksi avioliiton aikana, se pienentäisi perintöpottia jne.
Jos tällaisia ehtoja tehdään, niiden kanssa pitää olla tosi spesifi jo avioehdossa sekä avioliiton aikana tai sitten saa tapella jälkikäteen, kuten nyt.
Tässähän oli hyvin eritelty kaikki omaisuus, sen tuotto ja sijaan tullut omaisuus. Ap:n antamilla tiedoilla mies jää kyllä ilman.
No onko vaimo ostohetkellä kertonut, että huonekalut ovat perintörahoilla ostettuja? Jos ei, mies voi tulkita ne käyttörahoilla ostetuiksi ja on joko ollut sika, joka ei kompensoi ostoksia itse tai sitten maksanut enemmän jostain juoksevasta jutusta, kun toinen osti huonekalut.
Lue tarkemmin. Ei ole väliä, millä omalla rahalla vaimo on ne ostanut, kun on omalla rahallaan ne ostanut, ne on avioehdolla suojattu. Jos avioehdon kohtuullistaminen tulee jostain syystä kysymykseen, siitä kuulemme varmaan myöhemmin.
Jos ei pystytä todistamaan, kumman koti-irtaimisto on, niin se katsotaan omistetun puoliksi, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys, kun kuitit löytyy kaikesta.
Luinko alun huonosti, muistin että vain perintö oli suojattu, ei muuta.
Jep. Kaikki oli suojattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ottais mitään mukaani, jos mua olis petetty. Hyi, muistuttais koko ajan siitä nöyryyttämisestä.
Niin että antaisit pettäjälle palkkioksi vielä satoja tuhansia omaa rahaasi?
Huonekalut ei maksa satoja tuhansia euroja. Talon puolikkaasta ottaisin rahat ja muu saisi jäädä. Ainoastaan omat henkilökohtaiset tavarani ottaisin, mitkä selkeästi ovat minun.
Niinhän ap:n ystävän ex-mies on juuri tehnytkin. Ottanut vielä mukaansa vähän sellaistakin, joka on vaimon hankkimaa ollut. Ja vielä haluaa puolet irtaimistosta tai siis sen arvosta varmaankin, vaikka on avioehto ollut.
Selkeästi kirjoitin, että minä en ottaisi.
Talon puolikkaasta (joka siis on kokonaan puolison omistama ja hankkima ja avioehto on) halusit kuitenkin rahat mukaasi. Juuri sitä rahaa jutun häipynyt mieskin on vailla.
Talon puolikkaasta, joka on puoliksi minun nimissäni ja osin minun maksamani, kyllä.
Tässä tarinassa, jota kommentoit, talo on petetyn yksin omistama ja rahoittama. Näin ainakin ap:n mukaan.
Puhuin omasta puolestani ja omasta elämästäni. En siis ap:n mielikuvitus ystävästä.
Aaa, et siis puhunut tästä aiheesta ollenkaan! Anteeksi, ei tullut mieleeni moinen mahdollisuus.
Oletpas infantiili ja lukutaidoton sitten.
Sinä olet joviaali ja humaani.
Humaani kyllä, joviaali jaa..
Pidä huoli ihan vaan omista asioistas.
Ystäväni mies siis suostui avioehtoon toki pitkin hampain. Ystäväni perustelu avioehdon sillä että haluaa turvata aiemmasta liitosta syntyneiden lapsiensa tulevaisuuden sillä että nämä perisivät kaiken kun aika hänestä jättää
Mutta mies olettaa että hänellä on oikeus puoleen kaikesta irtaimesta. Taloa ei edes havittele koska tietää ettei hänellä siihen ole mitään mahdollisuuksia avioehdon myötä.
Olemme ystäväni kanssa yhdessä pohtineet onko miehellä oikeus tähän irtaimeen omaisuuteen vai ei? Irtain ei suoranaisesti kuulu avioehtoon mutta avioehdossa kuitenkin sanotaan ettei aviopuolisolla ole oikeutta myöskään toisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen. Eli perintörahoilla ostetut huonekalut MINUN tulkintani mukaan kuuluvat tuohon sijaan tulleeseen omaisuuteen.
Mies lisäksi vaatii puolia myös sellaisista huonekaluista jotka ystäväni on perinyt edesmenneeltä isältään.
10v liiton aikana niin ystäväni kuin mies osallistuivat molemmat elinkustannuksiin. Asuivat vuokralla, maksoivat elämisen laskuja ja ostivat ruokaa tasapuolisesti. Molemmat ovat olleet pienituloisia. Ystäväni saama perintö oli siis huomattavan suuri summa jonka johdosta ystävä halusi saman tien avioehdon ja siihen mies lopulta suostui ja pisti nimensä alle paperiin.
Ota yhteyttä oikeusaputoimistoon ja kerro heille tilanne. Sieltä saat ensi käden apua ja neuvoja lakimaailman mittapuulla kohtuuhintaan (hinta arvioidaan varallisuutesi perusteella. Se voi olla ilmaistakin).
Jos et ehdi konsultoida oikeuaputoimistoa ennen tapaamista niin mene paikalle, kuuntele mitä exäsi lakimies sanoo, pyydä sama kirjallisena ja sano sitten että palaat asiaan. Älä missään tapauksessa suostu yhtään mihinkään, myönnä yhtään mitään tai allekirjoita mitään. Parasta olisi jos sinulla olisi tapaamisessa oma lakimiesi mukana.
Avioehto on yksityisoikeudellinen sopimus josta voidaan poiketa mikäli sopimuskumppanit niin päättävät. Tällaista poikkeamista voidaan ihan hyvin vaatia miten vain ilman että sille on mitään perusteita. Siksi mihinkään ei pidä suoralta kädeltä suostua.
Kertomasi perusteella olet vahvoilla, mutta tapausta tuntematta ei voi mitään sen varmempaa sanoa. Pää kylmänä vain ja muista, että häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut. Toivottavasti sinulla on oikeusturvavakuutus, sekin voi auttaa tällaisissa tapauksissa. Jos oikeuteen asti ei edetä, molemmat osapuolet maksavat tavallisesti omat lakimieskulunsa.
Olipa tyhmä mies. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Sanoisin, että anna ystäväsi hoitaa omat asiansa. Älä puutu muiden asioihin.