Lue keskustelun säännöt.
Mistä voisi johtua että naiset ärsyttävät minua?
15.12.2017 |
Olen itse nainen. En tiedä miksi monien naisten käyttäytyminen ja olemus ärsyttävät minua. Sössöttävä puhetapa, hienostelu, itsekorostus, p#skantärkeys, tosikkomaisuus. Mikä siinä on että tällainen käyttäytyminen saa minut aina halveksumaan naisia?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä käytä sitä kukkahattua, täti.
Oonko mä kukkahattutäti? Huh!
Ap
Kun kiusaaminen on kielletty,niin ihmiset aloittaa itsetutkiskelun tilanteessa jossa tunteet kuohahtaa ja se on hyvä asia. Tsemppiä.
Kun noin ilmaiset asian niin vaikea kuvitella kenenkään tykkäävän heistä, mutta voisiko esim paskantärkeys olla sitä että suhtautuu työhönsä vakavasti ja tosikkomaisuus erilaista huumorintajua... mutta jos ei tykkää niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoat niitä piirteitä, joita et itsessäsi hyväksy. Psykologiassa tämä ilmiö tunnetaan nimellä projektio.
Veikkaan, että sinulla on jokin äititrauma tai muut tytöt kiusasivat sinua koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä liikut väärässä seurassa? Omassa lähipiirissä ei ole ketään kuvaamasi kaltaista naista. Työelämässä olen muutamiin törmännyt, mutta silloinkaan kuvaamasi piirteet eivät ole olleet sukupuolisidonnaisia.
Mulla nyt on lähinnä se, etten yhtään viihdy naisten seurassa, ne puheenaiheet ei vaan yhtään kiinnosta. Jotkut juoruilee, utelee, klikkiytyy, ripustautuu - ne muakin jo ärsyttävät. Ja itsekin olen siis nainen, nelikymppinen. Lapsena jo muiden tyttöjen seura rasitti. Mulla ei vaan oo koskaan ollut paljoakaan yhteistä jaettavaa muiden tyttöjen ja naisten kanssa, tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin uskomatonta, että tällaista aloitusta yläpeukutetaan joukolla. Tai toisaalta ei, eihän miehet olisi nykyisessä asemassaan ellei aina olisi ollut joukko naisia, jotka vihaavat omaa sukupuoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin uskomatonta, että tällaista aloitusta yläpeukutetaan joukolla. Tai toisaalta ei, eihän miehet olisi nykyisessä asemassaan ellei aina olisi ollut joukko naisia, jotka vihaavat omaa sukupuoltaan.
Onko naisvihaa pakko sotkea joka paikkaan? Onko se tosiaan niin että jostain sukupuolesta ei saa esittää kritiikkiä, koska muuten se on vihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että syntyy naiseksi ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää naisista.
Itse pidän erittäin harvoista, loput joko yhdentekeviä tai sitten sietämättömiä,
Minäkään en pidä klikkiytymisestä, selän takana puhumisesta nauttimisesta, siitä, että etsitään uhri jota aletaan joukolla mollata, vihata ja juoruta. Ja tätä tapahtuu jo alakoulu iästä alkaen! Mikä tarve siihen oikein on?
En pidä kimeistä kirkaisuista ja äänekkäästä naurusta miesten läsnäollessa. Huomionhakuisuudesta.
Olen kai sen verran mies etten ymmärrä naisten tapaa alkaa yhtäkkiä murjottaa; mikä on? Ei mikään, No miksi sitten olet pahalla tuulella? EN OLE! Ja keittiössä tavarat lentää ja kattilat paukkuu.
Nuorena olin seikkailunhaluinen ja kai liiankin rohkea. Minulla oli vain yksi hyvä ystävä joka halusi samaa kuin minä. Yhdessä liftailimme (siihen aikaan vielä uskalsi!). Kiersimme Suomea, lähdimme eks tempore. Haimme uusia kokemuksia ja seikkailuita. Eikä tarkoita miehiä, vaikka sehän tähän ilman muuta heti sotketaankin..
Minun on aina ollut helpompi tutustua miehiin kuin naisiin. Miehet on mutkattomia ja reiluja. Naispuolisia ystäviä ei ole montaakaan, eikä minusta pidetä naisten keskuudessa. Mikä taas on yhdentekevää. Seurustelukumppaneita on ollut ja on, joten kai minut sitten naiseksi tunnistaa!
Olen sitten kai kauhea ja naissukupuolen petturi? Olkoot niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että syntyy naiseksi ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää naisista.
Itse pidän erittäin harvoista, loput joko yhdentekeviä tai sitten sietämättömiä,
Minäkään en pidä klikkiytymisestä, selän takana puhumisesta nauttimisesta, siitä, että etsitään uhri jota aletaan joukolla mollata, vihata ja juoruta. Ja tätä tapahtuu jo alakoulu iästä alkaen! Mikä tarve siihen oikein on?
En pidä kimeistä kirkaisuista ja äänekkäästä naurusta miesten läsnäollessa. Huomionhakuisuudesta.
Olen kai sen verran mies etten ymmärrä naisten tapaa alkaa yhtäkkiä murjottaa; mikä on? Ei mikään, No miksi sitten olet pahalla tuulella? EN OLE! Ja keittiössä tavarat lentää ja kattilat paukkuu.
Nuorena olin seikkailunhaluinen ja kai liiankin rohkea. Minulla oli vain yksi hyvä ystävä joka halusi samaa kuin minä. Yhdessä liftailimme (siihen aikaan vielä uskalsi!). Kiersimme Suomea, lähdimme eks tempore. Haimme uusia kokemuksia ja seikkailuita. Eikä tarkoita miehiä, vaikka sehän tähän ilman muuta heti sotketaankin..
Minun on aina ollut helpompi tutustua miehiin kuin naisiin. Miehet on mutkattomia ja reiluja. Naispuolisia ystäviä ei ole montaakaan, eikä minusta pidetä naisten keskuudessa. Mikä taas on yhdentekevää. Seurustelukumppaneita on ollut ja on, joten kai minut sitten naiseksi tunnistaa!
Olen sitten kai kauhea ja naissukupuolen petturi? Olkoot niin.
Itse olen kuulemma hullu, kun olen samanlainen kun sinä. Mikäs siinä. Musta me ollaan vaan niin paljon parempia. Hyvä me! :)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nainen. En tiedä miksi monien naisten käyttäytyminen ja olemus ärsyttävät minua. Sössöttävä puhetapa, hienostelu, itsekorostus, p#skantärkeys, tosikkomaisuus. Mikä siinä on että tällainen käyttäytyminen saa minut aina halveksumaan naisia?
Se johtuu siitä että olet itse nainen, ja vihaat itseäsi, tätä eet voi myöntää itsellesi, joten olet vihaavinasi muita naisia.
678 kirjoitti:
Kun noin ilmaiset asian niin vaikea kuvitella kenenkään tykkäävän heistä, mutta voisiko esim paskantärkeys olla sitä että suhtautuu työhönsä vakavasti ja tosikkomaisuus erilaista huumorintajua... mutta jos ei tykkää niin ei.
Menee OT:ksi mutta minä olen huomannut, että työhönsä vakavasti ja intohimoisesti suhtautuminen tulkitaan helposti juuri "paskantärkeydeksi" ja "esittämiseksi". Aivan kuin kukaan ei tosissaan haluaisi panostaa työntekoon tai nauttisi siitä :D
Aloittajalle suosittelen hakeutumista asiakeskeisempien naisten joukkoon. Kovin ihmisläheisiltä alkuun vaikuttavat naiset paljastuvat usein kaksinaamaisiksi, joustamattomiksi, tahdittomiksi ja sellaisiksi, joille on olemassa vain yksi ainoa tapa elää. Lapsettomat sinkkunaiset ovat erityisesti vapaata riistaa heidän silmissään. Tosin miehissäkin on tullut vastaan jos jonkinlaista mielensäpahoittajaa ja juoru-ukkoa, joten en itse menisi hieromaan ystävyyttä kenenkään kanssa vain sukupuolen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Se, että syntyy naiseksi ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää naisista.
Itse pidän erittäin harvoista, loput joko yhdentekeviä tai sitten sietämättömiä,
Minäkään en pidä klikkiytymisestä, selän takana puhumisesta nauttimisesta, siitä, että etsitään uhri jota aletaan joukolla mollata, vihata ja juoruta. Ja tätä tapahtuu jo alakoulu iästä alkaen! Mikä tarve siihen oikein on?
En pidä kimeistä kirkaisuista ja äänekkäästä naurusta miesten läsnäollessa. Huomionhakuisuudesta.
Olen kai sen verran mies etten ymmärrä naisten tapaa alkaa yhtäkkiä murjottaa; mikä on? Ei mikään, No miksi sitten olet pahalla tuulella? EN OLE! Ja keittiössä tavarat lentää ja kattilat paukkuu.
Nuorena olin seikkailunhaluinen ja kai liiankin rohkea. Minulla oli vain yksi hyvä ystävä joka halusi samaa kuin minä. Yhdessä liftailimme (siihen aikaan vielä uskalsi!). Kiersimme Suomea, lähdimme eks tempore. Haimme uusia kokemuksia ja seikkailuita. Eikä tarkoita miehiä, vaikka sehän tähän ilman muuta heti sotketaankin..
Minun on aina ollut helpompi tutustua miehiin kuin naisiin. Miehet on mutkattomia ja reiluja. Naispuolisia ystäviä ei ole montaakaan, eikä minusta pidetä naisten keskuudessa. Mikä taas on yhdentekevää. Seurustelukumppaneita on ollut ja on, joten kai minut sitten naiseksi tunnistaa!
Olen sitten kai kauhea ja naissukupuolen petturi? Olkoot niin.
Myönnä pois, kikkelin perässä te liftailitte ympäriinsä. Eheytyminen alkaa kun olet itsellesi rehellinen, tsemiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin uskomatonta, että tällaista aloitusta yläpeukutetaan joukolla. Tai toisaalta ei, eihän miehet olisi nykyisessä asemassaan ellei aina olisi ollut joukko naisia, jotka vihaavat omaa sukupuoltaan.
Onko naisvihaa pakko sotkea joka paikkaan? Onko se tosiaan niin että jostain sukupuolesta ei saa esittää kritiikkiä, koska muuten se on vihaa?
On muuten yllättävän yleistä, että jos esität kritiikkiä omaan viiteryhmääsi liittyen, niin joku aina kääntää sen vihaamiseksi. Toinen klassikko on se, että silloin automaattisesti projisoit omia pimeitä puoliasi. Toki näin usein on mutta ei läheskään aina.
Minä esimerkiksi ystävystyn helpommin joko itseäni reippaasti nuorempien tai paljon vanhempien ihmisten kanssa. Omanikäisten kanssa syntyy helposti kaikenlaisia vertailu- ja kilpailuasetelmia. Kaikkien pitäisi edetä elämässään saman kaavan mukaan ja tehdä samat asiat samassa järjestyksessä. Muuten on jotenkin omituinen tai epäilyttävä. Eri-ikäisten välisessä ystävyydessä on enemmän tilaa hengittää ja olla oma persoonansa. Ei siis ole paineita siitä, että "tässä iässä kuuluisi jo tehdä näin". Plus omakin näkökulma väistämättä laajenee ja yleissivistys lisääntyy, kun pääsee keskustelemaan eri sukupolvea ja erilaisessa elämäntilanteessa olevan kanssa.
: