Menee hermot tähän köyhyyteen :(

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin näin joulun alla raha-asiat stressaa kovasti. Itse olen hyvin pienituloinen, kuukausituloni ovat bruttona vain n. 1600€/kk. Mieheni tienaa vähän paremmin kuukaudessa, bruttona 3600€. Meillä on kuitenkin kaksi alle kouluikäistä lasta: kalliit tarhamaksut, vakuutusmaksut ja harrastusmaksut, vaatteita saa ostaa jatkuvasti kun kasvavat tai jotain rikkoutuu. Meillä on koira, jolla on erityisruokavalio eli ruuat on ostettava hänelle eläinkaupasta markettimuonaa kalliimmalla. Lisäksi hänellä on eläinvakuutus kattamaan mahdollisia eläinlääkärikuluja. Meillä on tietysti ne perusvakuutukset, henkivakuutus, irtaimisto, oikeusturva, sairausvakuutus ja tapaturmavakuutus meille aikuisille.

Ostimme vuosi sitten omakotitalon. Lainalyhennys on lähes minun palkkani verran. Emme ymmärtäneet, että lämmitysmuoto tekee kuluja 200€/kk plus tietysti vesi- ja jätemaksut, huoltokuluja välillä menee ja sähkö maksaa. Neliöitä talossamme on 180, ehkä vähän liikaa kun nyt ajattelee.

Talomme sijaitsee alueella josta minulla on työmatkaa 15 km/suunta, miehellä 60 km/suunta. Julkinen liikenne ei vastaa tarpeisiimme, joten meillä on oltava kaksi autoa. Minun autolainani kuukausilyhennys on 350€/kk ja miehen 420€/kk. Molemmista autoista on maksettava liikennevakuutis, polttoaine, täyskasko jonka rahoitus vaatii. Menee siis tolkuttoman paljon rahaa työmatkoihin, koska autot ovat välttämättömiä.

Perheellämme on vain yksi harrastus, golf. Se maksaa jonkun verran mutta on se henkireikä joka auttaa jaksamaan arjessa. Aiemmin kävin myös kuntosalilla, mutta jätin senpois säästääkseni menoissa koska jostain meidän on karsittava. Olen myös pidentänyt kampaamokäyntien välejä ja voi olla, että tulevaisuudessa joudun luopumaan ripsistäni koska ripsihuollotkin tuntuvat jo kalliilta.

Ruuassa koitamme säästää. Arkiruoka on tavallista, viikonloppumenuun yritän vähän panostaa "parempana" ruokana. Käymme ulkona syömässä enää kerran kuussa mieheni kanssa, kahdenkeskinen aika on siis todella vähissä mikä rasittaa suhdetta rahapulan lisäksi.

Tänä jouluna saamme ostettua joululahjoja ehkä luottokortin turvin, mutta ankea joulu on edessä joka tapauksessa. Joulubudjettiin varattu summa tuntuu onnettomalta. Herättiin vähän liian myöhään säästämään jouluun, oma moka... Onko muita kohtalotovereita? Vertaistukea kaipaisin koska rahatilanne ahdistaa enite juuri jouluna.

Mun mies tienaa 1500e ja mä elän 700e Kela-tuella. Ennen masentumistani elin opintotuella, joka oli vain 500e/kk. Meille ei edes myönnetä mitään asuntolainaa, vaikka ihan hyvin olemme tähän mennessä saaneet maksettua 1000e/kk asumismenomme, joten emme saa kerrytettyä itsellemme omaisuutta, ennen kuin valmistun opinnoistani 3 vuoden päästä ja pääsen (toivottavasti) työelämään.

Minun näkökulmastani ap ja hänen perheensä on todella hyvin toimeentulevia. Muuttakaa halvempaan kämppään tai vaihtakaa autot halvempiin. Noilla tuloilla saisi ihan hyvin ostettua ilman lainaa jonkun 1000-2000e maksavan auton, jollaisia itselläni on aikaisemmin ollut ja ihan hyvin ovat toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin näin joulun alla raha-asiat stressaa kovasti. Itse olen hyvin pienituloinen, kuukausituloni ovat bruttona vain n. 1600€/kk. Mieheni tienaa vähän paremmin kuukaudessa, bruttona 3600€. Meillä on kuitenkin kaksi alle kouluikäistä lasta: kalliit tarhamaksut, vakuutusmaksut ja harrastusmaksut, vaatteita saa ostaa jatkuvasti kun kasvavat tai jotain rikkoutuu. Meillä on koira, jolla on erityisruokavalio eli ruuat on ostettava hänelle eläinkaupasta markettimuonaa kalliimmalla. Lisäksi hänellä on eläinvakuutus kattamaan mahdollisia eläinlääkärikuluja. Meillä on tietysti ne perusvakuutukset, henkivakuutus, irtaimisto, oikeusturva, sairausvakuutus ja tapaturmavakuutus meille aikuisille.

Ostimme vuosi sitten omakotitalon. Lainalyhennys on lähes minun palkkani verran. Emme ymmärtäneet, että lämmitysmuoto tekee kuluja 200€/kk plus tietysti vesi- ja jätemaksut, huoltokuluja välillä menee ja sähkö maksaa. Neliöitä talossamme on 180, ehkä vähän liikaa kun nyt ajattelee.

Talomme sijaitsee alueella josta minulla on työmatkaa 15 km/suunta, miehellä 60 km/suunta. Julkinen liikenne ei vastaa tarpeisiimme, joten meillä on oltava kaksi autoa. Minun autolainani kuukausilyhennys on 350€/kk ja miehen 420€/kk. Molemmista autoista on maksettava liikennevakuutis, polttoaine, täyskasko jonka rahoitus vaatii. Menee siis tolkuttoman paljon rahaa työmatkoihin, koska autot ovat välttämättömiä.

Perheellämme on vain yksi harrastus, golf. Se maksaa jonkun verran mutta on se henkireikä joka auttaa jaksamaan arjessa. Aiemmin kävin myös kuntosalilla, mutta jätin senpois säästääkseni menoissa koska jostain meidän on karsittava. Olen myös pidentänyt kampaamokäyntien välejä ja voi olla, että tulevaisuudessa joudun luopumaan ripsistäni koska ripsihuollotkin tuntuvat jo kalliilta.

Ruuassa koitamme säästää. Arkiruoka on tavallista, viikonloppumenuun yritän vähän panostaa "parempana" ruokana. Käymme ulkona syömässä enää kerran kuussa mieheni kanssa, kahdenkeskinen aika on siis todella vähissä mikä rasittaa suhdetta rahapulan lisäksi.

Tänä jouluna saamme ostettua joululahjoja ehkä luottokortin turvin, mutta ankea joulu on edessä joka tapauksessa. Joulubudjettiin varattu summa tuntuu onnettomalta. Herättiin vähän liian myöhään säästämään jouluun, oma moka... Onko muita kohtalotovereita? Vertaistukea kaipaisin koska rahatilanne ahdistaa enite juuri jouluna.

Mun mies tienaa 1500e ja mä elän 700e Kela-tuella. Ennen masentumistani elin opintotuella, joka oli vain 500e/kk. Meille ei edes myönnetä mitään asuntolainaa, vaikka ihan hyvin olemme tähän mennessä saaneet maksettua 1000e/kk asumismenomme, joten emme saa kerrytettyä itsellemme omaisuutta, ennen kuin valmistun opinnoistani 3 vuoden päästä ja pääsen (toivottavasti) työelämään.

Minun näkökulmastani ap ja hänen perheensä on todella hyvin toimeentulevia. Muuttakaa halvempaan kämppään tai vaihtakaa autot halvempiin. Noilla tuloilla saisi ihan hyvin ostettua ilman lainaa jonkun 1000-2000e maksavan auton, jollaisia itselläni on aikaisemmin ollut ja ihan hyvin ovat toimineet.

Lisään vielä, että ruoka on ihan vihoviimeinen paikka säästää. Varsinkin kasvavien lasten osalta.

Kannattaa myös sen koiran erikoisruokavalion osalta tarkistaa, jos ette ole tehneet, toimisiko raakaruokinta paremmin. Ja seuraavaa koiraa hankkiessa älkää ottako mitään sairaaksi jalostettua rotukoiraa, vaikka terve sekarotuinen. Sisäsiitos aiheuttaa tuollaista sopeutumiskyvyttömyyttä, että joudutaan käyttämään jotain eläinkaupan rotukohtaisia erikoisruokia.

ap kirjoittajalle : VMP. eli vittu mitä paskaa.   ei muuta .

Kun luin otsikon, onetun että kirjoittaja on joku heistä, jotka eivät itse voi vaikuttaa tilanteeseensa mitenkään. Sairaus, pitkäaikaistyöttömyys...onhan näitä todellisen köyhyyden syitä. Ette te köyhiä ole. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Mihin tarvitsette 180 neliötä? 40 neliötä per naama. 

Rakastuttiin taloon. Eikä neliöt tunnu niin isoilta. Jotain vakuutuksia ehkä voisi karsia... Puhelinliittymät vaihdettiin edullisempiin ja kilpailutettiin sähkö mutta toivottomalta tämä tuntuu silti. On vaan liian pienet tulot. Ap

Tai no, ennemmin sanoisin, että liian isot menot.

Vaikeaa on karsia. Kaksi autoa tarvitaan, tarhamaksuihin ei voi vaikuttaa, taloa ei noin vaan myydä eikä tappiolla kannata myydä. Vakuutuksia on pakko olla, sähköä ja vettä on käytettävä ja harrastus pitää pään kasassa. Oon ihan loppu, en tiedä mitä tehdä. Ap

Köyhyydestä on turha valittaa, jos on varaa ripsienpidennyksiin, golfaamiseen, kampaajakäynteihin ja ulkona syömiseen. Siinä heti monta kohdetta, jossa voi tinkiä. Autot voi vaihtaa halvempiin. Ja sen talonkin voi vaihtaa edullisempaan. Harvemmin talojen arvo laskee, jos ette ihan hevonkuusesta ole menneet taloanne ostamaan.

Käy sääliksi kaikkia ns. keskiluokkaisia työssäkäyviä ihmisiä. Syynä tähän kurjuuteen on yksinkertaisesti sosialismi. Se perkele kuppaa teiltä kaiken rahan veroina ja maksuina. Teidän täytyy ymmärtää oppia elämään ilman sen jatkuvaa kirousta.

Täällä ehdotetaan hakemaan toimeentulotukea eli lisää sosialismiä. Idioottimainen neuvo. Se vaan pilaa kaiken. Ainoa konsti pitkäaikaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen on oppia tekemään rahaa niin että sitä riittää. Ja kun tän oppii niin elämä on helppoa ja rakkautta perheessä riittää.

Mutta vaikka pitäisinkin seminaarin aiheesta niin suurin osa teistä ei kuitenkaan uskaltaisi tulla sillä suuri osa ei uskalla nostaa päätään pensaasta. Sen takia te tulette kärsimään loppuelämänne.

Mielelläni autan halukkaita pääsemään eroon taloudellisesta kurjuudesta. patsil@suomi24.fi

Tässä on kaksi vaihtoehtoa:

- joko tuloja lisää

- tai menoja pienemmiksi.

Asunto näyttäisi olevan se suurin ja kallein menoerä. Pitäisikö rakastua nyt johonkin muuhun taloon? On niitä muitakin taloja ja asuntoja joihin voitte rakastua. Nyt kannatttaa tehdä ratkaisut järjen kanssa.

Olen samanlaisessa asemassa tavallaan. Omaisuutta on, mutta ei käyttörahaa. Kaikki on kiinni osakkeissa ja asunnoissa, joista siis tulee osa elannostamme. Kai me ollaan jo miljonäärejä, mutta se ei tarkoita että rahaa olisi mihinkään ylimääräiseen.

Provokaatiohan tuo on. Minulla on 1800 työttömyyskorvaus, verojen jälkeen 1350€.

Olen kahden yläasteen oppilaan yksinhuoltaja, joten lisäksi tulee vielä lapsilisä.

Olemme rikkaita, koska se on valintakysymys.

Emme tarvitse autoa, vaan saamme hyötyliikunnasta kuntoa. Matkat ovat aina taittuneet päiväkotiin, kouluun ja kauppoihin jalan.

Meillä on paljon harrastuksia: tyttäreni on innokas lukija ja lähellä on kirjasto, hän myös harrastaa juoksemista ja uimista. Poikani käy kaupungin liikuntatilassa kavereiden kanssa 1,20€ kerta. Rakkautta lemmikkieläimiin voi saada hoitamalla tarvittaessa naapureiden ja tuttujen lemmikkejä, tyttäreni saa sellaisista keikoista jopa taskurahaa

Leikkaan itse meidän hiuksemme. Välillä ( jo kaksi kertaa) ovat lapset päässeet oikeaan kampaamoon/parturiin.

Luistimia ym. urheiluvälineitä saa edullisesti käytettynä ja usein saa myytyä samaan hintaan eteenpäin.

Ravintolassa käymme vain erikoistapauksissa ja koska se on harvinaista on nautinto sitä suurempi.

Käytämme julkista terveydenhuoltoa, joten vakuutuksiin ei mene muuta, kuin koti-irtaimisto.

Ruuat teen itse ja siitä riittää lasten kavereillekin.

Asumiskulut kolmiossa, josta lainan hoidin 10 vuodessa, on n. 450€.

Kouluun tarvitaan joskus hankintoja, kuten IPhonet

Meillä on jokaisella omat kengät, tarpeeksi vaatteita, hyvää ruokaa ja mukavia ystäviä ja onneksi olemme terveitä ja saamme asua lämpimässä talossa, suojassa myrskyiltä.

Tästä tulosta pystyn jopa säästämään pahan päivän varalle. Olemme uskomattoman rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap vakavissasi. Teillä on liian suuret menot tuloihinne nähden. Moni joutuu ajamaan halvemmilla vanhoilla autoilla, vaikka olisi lapsia. Elätte yli varojenne ja vielä koko korttitalonne romahtaa.

Olen karsinut:

* kampaamokäynneistä, värjään hiuksia itse

* salikortista (70€/kk)

* kilpailutin sähkön

* kilpailutin puhelinliittymät

* yritän hankkia lapselle halvemman harrastuksen

* karsin ajoista, polttoainetta säästyy

Harkitsen: ripsihuollot, auton vaihtaminen, henkivakuutus

Ap

Kysymyksiä Ap:lle:

- taloa katsoessa, mietittekö lainkaan onko teillä siihen varaa? Onko se sopivalla etäisyydellä työpaikoistanne, onko julkista liikennettä, että ei tarvitsisi kahta autoa? Vai ostitteko vaan ihanan talon, mutta ette miettinyt näitä logistiikka-asioita järjellä?

Ehdotuksia:

- golf tauolle siksi aikaa, että taloudellinen tilanne helpottuu. Tilalle edullisempia harrastuksia.

- nuoret lapset eivät tarvitse kalliita harrastuksia, mutta jos lapsenne ovat jo monta vuotta jotain kallista harrastaneet niin ei ole heidän kehitykselleen hyväksi ottaa lapsia pois niistä jos lapset eivät suostu. Voisitteko pyytää esim. lasten isovanhemmilta synttäreiksi/joululahjaksi osallistumista harrastuskuluihin?

- vaatteita (varsinkin lapsille) kirpputorilta, löytyy kyllä jos sopivia kirppareita lähellä, myös netistä löytää. Tällä säästää pitkän pennin

- tekoripset pois, omilla pärjäät kyllä

- onko mitenkään mahdollista toisen auton myynti tai voisiko noissa autokuluissa säästää?

- budjetointia niin kyllä rahat riittää. Se on tietenkin eri asia saada rahat riittämään versus että saisi ostaa mitä huvittaa. Eli jos tuo, että ei pysty ostelemaan mitä vaan, tuo sellaisen olon, että on köyhä niin nyt ei ole siitä kyse. Markkinataloudessa vaan on aina kaikkea mitä voisi ostaa ja aina maksaa lisää, varmaan hyvin harva saa ihan kaiken mitä vaan tekee mieli.

Teillä on perusasiat kunnossa, ihana perhe, koti, rakas lemmikki. Kyllä te halvemmallakin keksitte ihania asioita. Jos olette terveitä niin olkaa onnellisia!! Ihanaan jouluun ei tarvitse tukuittain rahaa. Perusjouluruoat tekee itse, vanhat joulukoristeet löytyy, lapsille muutama lahja. Joulutunnelmaa voi löytää joulukirkosta tai muista joulun ilmaistapahtumista.

miten lainaa ottaessa ei ole tullut asumisen kulut esille? eikös niitä listailla pankin kanssa ettei lainan maksua viritellä liian tiukaksi. mietittekö aijemmin noita lasten myötä tulevia kuluja lainkaan?

mitkä on teidän nettotulot ja kuinka paljon saitte oikein lainaa?

Vierailija kirjoitti:

-666/5

ei kyllä tämä on 88/5

SIIS minun oli ihan pakko vastata tähän, itse olen köyhä ihan totaalisesti ja mieheni myös, meidän tulot ovat puhtaana yhteensä 1100 euroa, jos meistä toinen edes kävisi joskus osa-aika töissä niin emme saisi asumistukea, emme toimeentulotukea saati lääkemenoja. Mutta yhtään joululahjaa emme pysty ostamaan, emme. Ruokaa saamme kuin ostamme hyvistä tarjouksista ja laitamme pakkaseen, kuten kinkku ja lohet, mies pyytää kalaa muttei ole saanut  nyt, olemme köyhiä ja jopa sukat parsin tai ompelen, alushousut myös, rintaliivejä en enää tartte koska köyhyydestä johtuva laihtuminen vei vähäsetkin rintani. Tietokone pitää olla jotta voi laittaa pankkiselvitykset, asunnosta menot ja lääkkeistä, nyt meni tulostin rikki, uusia vaatteita emme osta vaan saamme niitä muilta joille ei sovi tai kelpaa, maksamme niistä mitä pienesti pyytävät, tätä ö köyhyys, ja tiedätkö mille tuntuu kun ei voi kaikkein rakkaimillekaan ostaa omalla rahalla lahjaa vaikka haluaa.

Eipähän lyödä lyötyä. Kyllä ap tuntee ajattelemattomat ratkaisut ilman inhottavia haukkujakin. Olen itse ollut vastaavassa loukussa ja olihan se hirveetä ymmärtää, että on ollut hölmö ja tilanne sietämätön. Nyt on vuosia virrannut välissä ja pienin askelin olen kohentanut tilannetta (nyt taloudessa enää yksin tulontuojana). Luoton sain maksettua pitkäjänteisyydellä pois ja lapset saattavat pettyä lahjojen vaatimattomuudesta(ovat jo kouluikäisiä ja toiveetkin jo isompia), mutta otan vastaan sen pettymyksen mieluummin kuin stressin velaksi ostetuista lahjoista. Ensin varmaan kannattaa surra se harmi ja suru pois ja ymmärtää, että se on luopumisen paikka. Kyllä se asunto ja auto kannattaa vaihtaa ekana ja sitten on jo taatusti helpompaa. Nykypäivänä en luottais mihinkään työpaikan säilyvyyteen niin kovasti, että työmatkan takia muuttaisin. Mutta pienempi ja halvempi asunto on teillä edessä, vaikka sen myöntäminen nyt kirveleekin. Pahinta on niellä harmi ja häpeä siitä, mitä muut ajattelevat. Se helpottaa ajan kanssa kuitenkin. Selviätte ja pääsette jaloillenne vielä! Nyt pitää vaan toimia.

Loistava esimerkki WT-taloudenpidosta