Lue keskustelun säännöt.
Mua on alettu dissata töissä tuntemattomasta syystä...apua tarvitaan
13.12.2017 |
Olen sosiaalisessa mielessä persona non grata. Kukaan ei halua jutella mulle jne. En tiedä syytä. Epäilen, että olen mokannut jotain tai tehnyt jotain huonosti, mutta kukaan ei ole sanonut mulle suoraan, vaan ovat juoruilleet keskenään. Olisiko jollain ideoita, mikä voisi olla syynä ja miten voisin selvittää asiaa nolaamatta itseäni enempää?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujouluissakaan oikeastaan kukaan ei halunnut jutella kanssani. Vietin sitten aikaa yksin. Olen toisaalta näyttänyt somessa hiljattain itsestäni sitä huonoitsetuntoisempaa puolta kommenteissani jne. (siis esim. haukkunut ulkonäköäni ja surkutellut elämääni jne.), mutta ei kai senkään pitäisi noin vaikuttaa. Tekisi mieli irtisanoutua kokonaan, niin pääsisivät minusta sitten eroon.
Se surkuttelu vaikuttaa myös.
Ihmiset haluaa olla menestyjien kanssa.
Lähimmille ystäville voi joskus surkutella... jos niillekään.
Aivan, on ihmisille ominaista käytöstä, että he kiertävät kaukaa "luuserit" tai siltä vähänkin haiskahtavat. Niin julma peto on ihminen.
Sensijaan menestyjät ja narsistit oikein keräävät ihmisiä ympärilleen, sillä kaikki haluavat paistatella rahakkaiden tai itsevarmojen osaajien kanssa.
Sanoohan sanalaskukin jotenkin näin; Naura ja maailma nauraa kanssasi, mutta jos itket, saat olla yksin.
Onneksi tuokaan sanonta ei päde kaikkiin, on onneksi olemassa kuitenkin myös välittäviä ihmisiä, mutta heitä ei vaan ole kovin useita henkilöitä olemassa.
Totta. Tein sen valinnan etten enää pönkitä näiden egoistien itsetuntoa somessa. Tykkään vaan niiden päivityksistä, joilla on vähän tykkäyksiä ja jotka tykkää minun jutuista. (+muut omavalinnaiset)
En ymmärrä mikä siinä on, ettei tykkäämiset todellakaan mene postatun sisällön mukaan, vaan sen mukaan kuka sen on postannut. Instagramissa olen nyt jonkin aikaa seurannut kuinka paljon nämä "suositut" pitävät muiden julkaisuista. Ei melkein ollenkaan. Heidän sosiaalisuus ja "lifestyle illuusio" minkä luovat someen vetää ihmisiä puoleensa ja tykkäämään. Pidän ihmisistä, jotka eivät tee valintojaan sosiaalisen paineen vuoksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sos.media tuhoo ihmissuhteet. (Kateus ja oudoksunta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujouluissakaan oikeastaan kukaan ei halunnut jutella kanssani. Vietin sitten aikaa yksin. Olen toisaalta näyttänyt somessa hiljattain itsestäni sitä huonoitsetuntoisempaa puolta kommenteissani jne. (siis esim. haukkunut ulkonäköäni ja surkutellut elämääni jne.), mutta ei kai senkään pitäisi noin vaikuttaa. Tekisi mieli irtisanoutua kokonaan, niin pääsisivät minusta sitten eroon.
Se surkuttelu vaikuttaa myös.
Ihmiset haluaa olla menestyjien kanssa.
Lähimmille ystäville voi joskus surkutella... jos niillekään.
Aivan, on ihmisille ominaista käytöstä, että he kiertävät kaukaa "luuserit" tai siltä vähänkin haiskahtavat. Niin julma peto on ihminen.
Sensijaan menestyjät ja narsistit oikein keräävät ihmisiä ympärilleen, sillä kaikki haluavat paistatella rahakkaiden tai itsevarmojen osaajien kanssa.
Sanoohan sanalaskukin jotenkin näin; Naura ja maailma nauraa kanssasi, mutta jos itket, saat olla yksin.
Onneksi tuokaan sanonta ei päde kaikkiin, on onneksi olemassa kuitenkin myös välittäviä ihmisiä, mutta heitä ei vaan ole kovin useita henkilöitä olemassa.
Tästä kieltämättä taitaa olla kyse. :( Jyvät erottuvat akanoista näissä tilanteissa. En tosin itse tajunnut, että olin hieman liian avoin. Kirjoitin ne kommentit pääosin siksi, kun halusin sen mulle pakit antaneen nähdä ne. Kerjäsin sääliä siltä pakit antaneelta ihastukseltani, mutta sivuseurauksena ilmeisesti muut alkoivat ihmetellä, mikä mua vaivaa tms.
Some on vaarallinen paikka, siellä tosiaan voi nolata itsensä täydellisesti, kuten sinä teit. Ei itsestään pidä mennä tekemään julkisesti heikkoa, kerjäämään sääliä yms.
Ongelmanani oli se, että some oli ainoa keino viestittää asiat sille ihmiselle, kun ei ollut muuta luontevaa tapaa. Sitä paitsi hän ei edes varmaankaan saanut viestiäni ja muut vain rupesivat dissaamaan. :/ Mutta oikeassa olet.
Eihän tuohon ole kuin yksi pätevä konsti, eli kysyt asiallisesti suoraan oletko tehnyt tai sanonut jotain koska sinusta tuntuu nyt tuolta. Ei se välttis helppoa ole mutta mun mielestä ainut toimiva keino. Ja pyydät että rehellisesti sanovat mistä kiikastaa. Itse pysyt rauhallisena ja asiallisena.
Veikkaan, että joku työkaverisi on bongannut täältä ylenpalttiset tarinasi terapeuttiisi rakastumisesta ja kertonut muillekin.
Tai sitten löytänyt avautumisesi instagramistasi/facestasi. Netti ei ole paras paikka tunteiden vuodattamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuohon ole kuin yksi pätevä konsti, eli kysyt asiallisesti suoraan oletko tehnyt tai sanonut jotain koska sinusta tuntuu nyt tuolta. Ei se välttis helppoa ole mutta mun mielestä ainut toimiva keino. Ja pyydät että rehellisesti sanovat mistä kiikastaa. Itse pysyt rauhallisena ja asiallisena.
Ei sano suoraan. Eikä kannata edes kysyä...
Yritän kovasti miettiä, lähtisinkö mukaan kiusausrinkiin, jos joku duunikavereista näyttäisi heikkoutensa somessa.
En. En pystyisi. Todennäköisesti refleksinomaisesti kommentoisin jotakin kannustavaa. Selän takana kysyisin muilta kollegoilta, mitä me voitaisiin tehdä yhdessä tsempataksemme sitä yhtä.
Suuri osa, todella suuri osa, oikeastaan se kaikkein suurin osa ajasta ja ajatuksista menee duunissa. Työyhteisön on tavallaan kuin toinen perhe. Siksi sielläkin kannustan ja pyrin siihen, että tsempataan kaikki toisiamme. Muutenhan työstäkin tulee ihan p:tä.
Mitä enemmän ap:n tapausta mietin, sitä nolommalta hänen työkavereittensa käytös vaikuttaa. Vaikka kuinka olisi ihminen peto ja työelämä kylmää markkinataloutta, jossa ihmisellä ei ole väliä, niin sehän on ihan hiton NOLOA, huonoa käytöstä, reagoida toisen ongelmiin tuolla tavalla, että muutetaan hänet näkymättömäksi ja aletaan kahta kauheammin liehakoida niitä, joiden somekulissi on vielä pystyssä.
Ylipäätään tuo somekulissi-ilmiö... Ihan kuin kerrottaisiin yhdessä ihan epätoivon vimmalla jotain kaunista satua ja totuuden näyttäminen on kielletty. Me kaikki varmasti tunnetaan esimerkiksi lihava ihminen, joka julkaisee itsestään vain sellaisia kuvia, joissa näyttää normaalipainoiselta; ruma ihminen jota ei tunnista instatilinsä haltijaksi kuin nimestä, koska kuvat ovat niin kaunisteltuja; esim. huonossa suhteessa eläviä, jotka postaavat vain kynttiläillallisten ja yhteisen vaahtokylvyn kuvia, ikään kuin suhde oikein kukoistaisi... Ei siinä mitään, mutta miksi alkaa ihan vimmaisesti uskoa tuohon - ja sitten kiusata, kun joku oikeasti näyttääkin sen ikävän totuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, tulee suuret sympatiafiilikset sua kohtaan. Ymmärrän millaista on tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi. Siltä mustakin tuntuu ajoittain.
Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen todella avoin ihminen. Siksi myös kirjoitan välillä someen sekä hyvistä, että huonoista fiiliksistä tai jaan vaikka mietelauseen, joka kuvastaa mun vallitsevaa olotilaa.
Mulla ei ole enää paljon ystäviä sen takia, koska niin kuin moni on täällä sanonut niin ihmiset karttaa sellaista seuraa. Eivät välttämättä edes tarkoita pahaa. Joskus voi olla niin, että jos puhun avoimesti siitä mikä mua harmittaa niin kuulija heijastaa mun fiilistä omiin ongelmiinsa ja päättää olla kohtaamatta niitä. Mua kutsutaan sen takia negatiiviseksi ihmiseksi vaikka mun positiivisuus ja negatiivisuus on omasta mielestäni jo ihan hyvässä tasapainossa. Kaikilla on hyviä ja huonoja hetkiä mutta harva tuo niitä huonoja esille ja sen takia avoin ihminen mielletään negatiiviseksi ja huonoksi seuraksi.
Välillä toi fakta meinaa musertaa mut. En vaan voi olla muuta kuin olen. Mun avoimuus on yksi mun kantavista voimista. En ole yhtämittaa masentunut mutta huonot hetket tuntuvat välillä niin pahoilta, että olen meinannut vahingoittaa vakavasti itseeni. Onneksi mulla on muutama läheinen ystävä, jotka hyväksyy mut tälläsenään. Yksi heistä muistutti, että se ei ole kirous olla avoin - päinvastoin, sitä myöten sun ympärille ei jää pörrää ihmisiä, jotka haluaa vaan esittää sun ystävää.
Toivottavasti sulla löytyy muuten ystäviä kuin vain työpaikalta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko samassa työpaikassa Anjaaulaemännän kanssa?
Entisen työpaikan pahin valehtelija ja mustamaalaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujouluissakaan oikeastaan kukaan ei halunnut jutella kanssani. Vietin sitten aikaa yksin. Olen toisaalta näyttänyt somessa hiljattain itsestäni sitä huonoitsetuntoisempaa puolta kommenteissani jne. (siis esim. haukkunut ulkonäköäni ja surkutellut elämääni jne.), mutta ei kai senkään pitäisi noin vaikuttaa. Tekisi mieli irtisanoutua kokonaan, niin pääsisivät minusta sitten eroon.
No, tuossahan se syy sitten taitaa olla. Mutta saathan sä rypeä itsesäälissä, mutta turhaan ihmettelet, jos ihmiset kohtelevat sua sitten eritavalla.
Halusin vain olla rehellinen, sillä mulla on todellisuudessa todella huono itsetunto ja vihaan itseäni fyysisessä mielessä. Ärsyttävää, että pitää teeskennellä vuodesta toiseen itsevarmaa, kun totuus on ihan toista. Mutta jotkut ilmeisesti säikähtivät moista. :/
En usko, että ihmiset nyt mitään säikähtää, mutta eivät halua hakeatua kaltaistesi seuraan.
Niin no voihan se olla totta. Tosin tämä on siinä mielessä sitten parempi, että on "totuudenmukainen" tilanne. En kyllä ollut sen kiinnostavampi ihminen aiemminkaan. Silti aika ikävää tavallaan kannaltani.
Miksi ihmiset eivät välitä kaltaisteni seurasta? Olen muille ystävällinen, mutta tiedostan puutteeni (ulkonäöllisesti, mistä on aiheutuneet muutamat pakitkin viime aikoina). Olen siis ihan normaalin/"nätin" näköinen, mutta sain hiljattain pakit yhdeltä henkilöltä, mikkä rikkoi itseluottamukseni lopullisesti ja sen myötä aloin avautua siitä rikkinäisemmästä puolesta somessakin.
Pitäskö se some nakata pihalle, kun et sitä mihinkään tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä meinaat ap tehdä?
Yritän vain "unohtaa" ja olla itse normaalisti. Tai jopa ottaa sen välipitämättömästi huumorilla yms. Se pahin ahdistus ehti jo mennä ohitse ehkä. Jossain vaiheessa tilanteen ehkä kohennuttua hieman kysyn kautta rantain, mistä voisi mättää.
Some on vaarallinen paikka, siellä tosiaan voi nolata itsensä täydellisesti, kuten sinä teit. Ei itsestään pidä mennä tekemään julkisesti heikkoa, kerjäämään sääliä yms.