Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?
"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.
Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maitseena kirjoitti:
Mä oon usein miettinyt miten mun olis köynyt jos en olis tullut "vahingossa" raskaaksi (joo, ihan omaa humalaista typeryyttä ja naivia uskoa ettei kerrasta nyt mitään satu ja jälkiehkäisy pelastaa). Mutta en siis ikinä ollut vauvakuumeillut, ikääkin oli vasta 23 joten en ehkä ollut edes ehtinyt haaveilla perheestä, en ikinä ollut ajatellut häitä tai ok-taloa tai mitään, nautin vaan nuoruudesta.
Mutta yhtäkkiä olin raskaana jahhvin vastuuntunnottomasti päätettiin sen yhden illan jutun kanssa pitää lapsi ja katsoa mihin homma vie.
26-vuotiaana rakennettiin talo, mentiin naimisiin ja nyt esikoinen on jo 16v. Onnellisia ollaan ja eletään hyvinkin keskiluokkaisesti, ulkomailla käydään 3-4 kertaavuodessa, käydäään teatterissa, nautitaan brunsseista ja illoista ystäväpariskunnan luona, on oma mökki ja vene, mutta ei koiraa eikä tule.
Harrastusrumbaa on kuopuksen kanssa, mut mulle lapset on parasta mitä oon saanut.Ehkä tää on sitten paskaa elämää, mutta paremmasta en tiedä kun en sitä aikuisuutta ilman lasta oikein ehtinyt elää.
Toiset bilettää mun iässä vielä sanoin kun itse silloin parikymppisenä, kai se sitten on kuvaa vuosikymmenestä toiseen. Ja itsekin tykkään joskus baareissa käydä, mutta vähän sellainen eläää tuntuu tyhjältä.
Ja kumma yhtälö mielestäni on myös se että mun kaikki lapsettomat bilettäjä kaverini ovat aina rahattomia, asuvat vuokralla, ei omaisuutta, eikä ulkomaanmatkoja... välillä mietin miten ne tekee sen, kun ei edes lapsiin mene rahaa... pelkästään omas itseen.Että itse en sillee näe kovin hohdokasta lapsetonta elämää ikäisilläni, mutta kenties mulla on suppea otanta.
Meissä on se ero, että kuvailemasi lapsiperhe-elämä kuulostaa meistä lapsettomista kaikkea muuta kuin hohdokkaalta. Minusta lapsiperhearkea hohdokkaampaa on elää vuokralla (vapaus mennä ja tulla), tavata viikonloppuisin uusia ihmisiä yöelämässä ja hemmotella itseä ja miestä lahjoilla ja matkoilla. Sen vuoksi me olemmekin lapsettomia, että meidän mielestämme sellainen elämä on hohdokasta. Ongelma ei ole siis suppeassa otannassa, vaan erilaisissa mieltymyksissä ja näkökulmassa.
Uteliaisuus heräsi: minkä ikäisiä mahdatte olla?
En ole aikaisempi kirjoittaja, mutta voisin olla. Olen 28 ja mies 31, eli aika nuoria ollaan... Tuntuu kuitenkin, ettei mieli tästä ole miksikään muuttumassa.
Minäkään en ole aikaisempi kirjoittaja mutta teksti kuvaa minua ihan täsmälleen. Olen 42, mies 38, yhdessä 15 vuotta, ei lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta mitä tätä ihmetellään, ainahan nuoret ovat kokeneet aikuiselämän tylsänä!
Kyllä minustakin lapsiperheiden elämä näytti ihan helvatun ankealta parikymppisenä! Silloin biletettiin ja matkustettiin, oltiin kavereiden kanssa menossa, keskityttiin näyttämään hyvältä ja kesäterassit kutsuivat. Ei ollut mitään mielenkiintoa hankkia lasta.
Lapsiperheet olivat tylsää massaa, johon ei edes kiinnittänyt huomiota. Mielikuva niistä oli sellainen, että tylsä kalpea peruspertti-isä kulkee raitapaita päällä kantaen harteillaan lasta, joka vääntää tämän rillejä ja vieressä tanakka, leggingseihin ja isoon t-paitaan pukeutunut huolittelemattomannäköinen äiti työntää rattaissa kirjaviin vaatteisiin puettua toista lasta.
Sitten, kun oltiin bailattu, matkusteltu, menty naimisiin ja asuttu oman kullan kanssa tarpeeksi monta vuotta ja opinnot hoidettu, meillä tuli sellainen tyhjyys, että tämä on niin nähty jo. Ei se biletyskään aina maistu. Ikää tuli ja raskausmahikset heikkenee joka heti. Että jos aiotaan oma lapsi hankkia, niin... Sitten tajuttiin, että ei Meistä tarvitse tulla sellaista tylsää maripaita-lapsiperhettä. Että mihin me tästä muka muututtais ihmisinä, meillehän vaan tulisi kolmas tyyppi lisää ja voitais silti olla coolisti eikä taantua perus-perteiksi. Matkustella ja harrastaakin lapsen kanssa voi.
Ja niinpä ollaan tehty, mistään ei olla jääty paitsi, päin vastoin. Kaksi lasta on ja ollaan heille näytetty maailmaa ja eri kulttuureita. Lapset on hyviä tyyppejä. Meidän lapsettomat tuttavamme ovat valittaneet jo vuosia, että tuntevat itsensä baareissa vanhoiksi, kukaan ei enää lähde radalle kun ei kiinnosta, parhaat puolisoehdokkaat on jo varattu ja aikovat ehkä hankkia jonkun yksin tehdyn koeputkilapsen. Eli elämäntilanteet muuttuu.
Odottelen edelleen sitä, että lapseton elämä muuttuisi tylsäksi. Olemme miehen kanssa kuusikymppisiä, ja takana on yli 30 yhteistä vuotta. Baareissa ei ole käyty yli kymmeneen vuoteen. Sen sijaan teatteri, baletti, ooppera, ravintolaillat, konsertit, viikonloppumatkat mm. Pariisiin, Prahaan, Lontooseen, 6 viikon lomat huvilalla Italiassa, museot, taidenäyttelyt, ystävät, yhdistystoiminta, maalausharrastus ja purjehtiminen kuuluvat elämäämme kiinteästi. Olemme myös molemmat ehtineet väitellä tohtoreiksi ja minä olen opiskellut kahdeksaa eri kieltä. Ilmeisesti meidän elämämme on kuitenkin tyhjää ja merkityksetöntä, koska meillä ei ole lapsia?
En minä usko, että kukaan tylsäksi lapsetonta elämää väittäisi, itse pitäisin tylsänä baareilua muta sitä nyt harrastaa osa ihmisistä oli jälkeläisiä tai ei. Ihan samalla lailla en väittäisi elämää lasten kanssa tylsäksi tai vähemmän tylsäksi, lapsiperheetkin elävät hyvin eri tyyleillä. Kai se kysymys mikä ihmisiä pohdituttaa ja laittaa lapsia haluamaan on joku halu saada omalle elämälle jatkuvuutta, olla osana elämän ketjussa joka ei pysähdy itseen, vaikuttaa itse siihen, että ne omat solut ja DNA tuottavat jotain uutta maailmaan. Ei elämä merkityksetöntä ole ilman lapsia, monet löytävät ja tekevät suurta muutenkin. Kuten tieteilijät (jollainen itse ilmeisesti olet) ja taiteilijat, omistautuvat intohimoisesti kohteeseensa. Kuitenkin jotkut Kaija Saariahot ja Leena Palotiet haluavat lapsia elämäänsä taiteen ja tieteen lisäksi. Kaikki eivät halua tai eivät saa, lapsettomanakin varmasti elävät hyvän elämän. Prismaperhe on hieman halventava ajatus lapsiperheestä aivan samalla lailla kuin elähtänyt viinaanmenevä tyrkky sinkusta (molemmat stereotypiat tästä ketjusta). Loppujen lopuksi lasten hankkiminen vaikuttaa ihmisen elämään huomattavasti vähemmän kuin opinnot, urasuuntautuneisuus, varakkuus, älykkyys jne. Jokainen eläköön valinnoillaan onnellisena, niin minä ainakin teen.
Vierailija kirjoitti:
Olisikin tuollaista, omakotitalo, auto, koira. Minulle tuo olisi unelmaa. Olen kasvanut kunnan vuokrakolhoosissa, äiti ja isä työttömiä, isä ryyppäsi rahat. Äiti on tunnekylmä hiirulainen joka ei ikinä puolustanut minua.
Siinä syyt miksi en hanki lapsia, minusta ei olisi äidiksi.
Siis mitkä syyt? Oletko samanlainen juoppo luuseri kun isäsi vai hiirulainen kuten äitisi?
Hauskaa, että brunssit mainitaan tällaisessa yhteydessä. Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa ja todettiin, että tulee taas pitkä tauko. Kotona ei tarvitse kuunnella vauvojen parkua ja isompien lasten mekastusta vaan saa nauttia rauhassa. Prisma-perheeksi ryhdyimme mieheni kanssa, kun mainio kauppakassi-palvelu alkoi.
Useimmat tuntemani lapsiperheet viettävät hyvin kulutuskeskeistä elämää. Lasten harrastukset eivät ole mitään kirjaston kirjojen lainaamista tai metsässä leikkimistä. Vähintään Legolandiin täytyy matkustaa, että käy normaalista ja lastenvaatteiden ostelukin näkyy tuovan joillekin mielenkiintoista sisältöä elämään. Ulkopuolelta katseltuna meidän jokaisen elämä vaikuttaa aika tyhjänpäiväiseltä, mitä se kyllä pohjimmiltaan onkin. Ihmisen oma mieli luo merkityksen, eikä elämä ole mikään kilpailu,
En ota muuhun kantaa, mutta voisi luulla että nuo artikkelin lopun kommentit olisi kerätty 15-vuotiailta. Jos nykypäivän 20-30-vuotiaat on henkisesti tuota tasoa, jopa ne korkeastikoulutetut, niin ehkä parempi että jättävät lisääntymisen muille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Jossain kohtaa se lapseton keskiluokkainen kahden hengen perheyksikkö huomaa olevansa viikonloputkin kahden kesken, kun ne muut kaveripariskunnat ovat saaneet perheenlisäystä ja elämässä on eri prioriteetit. Tämä ei todellakaan ole mikään syy yrittää lisääntyä, en sillä sano. Mutta ne vapaan elämän viettäjät lähipiirissä voivat käydä vähiin, kun ikää tulee 30+.
Olisipa tällaisia artikkeleita ollut jo kauan sitten. Aika hurja se kuva tuossa artikkelissa muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon.
Jossain kohtaa se lapseton keskiluokkainen kahden hengen perheyksikkö huomaa olevansa viikonloputkin kahden kesken, kun ne muut kaveripariskunnat ovat saaneet perheenlisäystä ja elämässä on eri prioriteetit. Tämä ei todellakaan ole mikään syy yrittää lisääntyä, en sillä sano. Mutta ne vapaan elämän viettäjät lähipiirissä voivat käydä vähiin, kun ikää tulee 30+.
Mikseivät lapsettomat pariskunnat voisi tutustua uusiin ihmisiin tai saada seuraa toisistaan? Veloille on ihan omaa yhdistystoimintaakin tarjolla, jonka kautta verkostoituminen ainakin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta voisi luulla että nuo artikkelin lopun kommentit olisi kerätty 15-vuotiailta. Jos nykypäivän 20-30-vuotiaat on henkisesti tuota tasoa, jopa ne korkeastikoulutetut, niin ehkä parempi että jättävät lisääntymisen muille....
Mutta lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee. Niin myös tässä. Eivät mitään ruudinkeksijöitä, mutta kertovat totuuden asioista. Ja jos jäävät lapsettomiksi, jäävät onnellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta voisi luulla että nuo artikkelin lopun kommentit olisi kerätty 15-vuotiailta. Jos nykypäivän 20-30-vuotiaat on henkisesti tuota tasoa, jopa ne korkeastikoulutetut, niin ehkä parempi että jättävät lisääntymisen muille....
Mutta lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee. Niin myös tässä. Eivät mitään ruudinkeksijöitä, mutta kertovat totuuden asioista. Ja jos jäävät lapsettomiksi, jäävät onnellisiksi.
Se on vaan niin suunnattoman ärsyttävää joidenkin mielestä, että kaikki eivät suostu valtavirran vietäviksi, vaan tekevät oman päänsä mukaan muiden paheksunnasta piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta voisi luulla että nuo artikkelin lopun kommentit olisi kerätty 15-vuotiailta. Jos nykypäivän 20-30-vuotiaat on henkisesti tuota tasoa, jopa ne korkeastikoulutetut, niin ehkä parempi että jättävät lisääntymisen muille....
Mutta lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee. Niin myös tässä. Eivät mitään ruudinkeksijöitä, mutta kertovat totuuden asioista. Ja jos jäävät lapsettomiksi, jäävät onnellisiksi.
Se on vaan niin suunnattoman ärsyttävää joidenkin mielestä, että kaikki eivät suostu valtavirran vietäviksi, vaan tekevät oman päänsä mukaan muiden paheksunnasta piittaamatta.
Minua ei ainakaan ärsytä yhtään. Ja sitäpaitsi, nykyään on muodikasta olla "vapaaehtoisesti lapseton". Se on paljon enemmän virranmukana menemistä kuin hankkia lapsia esim. alle 30-vuotiaana. Senkin lammas.
Hämmästyttää vain noinkin vanhojen - ja noinkin koulutettujen(!) ihmisten ulosanti ja järjenjuoksu. Se nuoruus on todellakin nykyään pitkitettyä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeus olla saamatta lapsia, jos ei niitä halua, eikä maapallon kantokykykään loputtomiin kestä jne. jne. mutta kertokaas, miksi te lapsettomat hengailette VAUVA-lehden keskustelupalstalla? Joitakin ketjuja selaillessa tuntuu, että palstasta on tullut oikea äitien ("mammojen") ja lapsiperheiden haukkumakerho. Eikö sitten olisi reilua suoria täältä vaikka sinne instaan ja seuraavaa lomareissua tai ystäväbrunssia suunnittelemaan? Ei Päivi Räsänenkåän kirjoita kolumneja pornolehtiin! :-D
Mielestäni lapsettomien Tove Janssonin ja Lenita Airiston elämä on ollut hyvin merkityksellinen ilman lapsiakin.
Vain mielikuvituksettomat, tylsät ihmiset väittävät lapsettoman elämän olevan merkityksetöntä. Ehkä se heille olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomia kohtaan iskevä kritiikki kertoo taas osaltaan yhteiskunnasta. Oli sitten epätäydellinen äiti tai vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut - sinut tullaan tuomitsemaan aina.
En itsekään tiedä väliä missä olisin voinut hankkia lapsen "sosiaalisesti hyväksytyllä" tavalla. Aiemmin olin valmistumaton ja liian nuori (alle 25), yliopistosta valmistumisen jälkeen ja vakityön saatuani olisin vain petturi, joka raskautuu heti vakityön saatuaan. Lisäksi olen jo toki liian vanhakin (27), sillä hedelmällisyyshän laskee alkaa vähentyä vuosi vuodelta kiihtyvämmällä tahdilla. Ihan rauhassa omasta puolestani.
Perhemalli nähdään niin suppeana. Meillä on yksi kouluikäinen lapsi ja kumpikin harrastamme intohimoisesti erästä lajia ja rakastamme matkustamista. Lapsi ei ole missään vaiheessa rajoittanut oikeastaan kumpaakaan. Hänet on alusta asti otettu mukaan harrastukseen, miehen kanssa järjestetty molemmille vapaaillat harrastamiseen ja reissut suunnattu kivoihin kohteisiin aivan kuin ennenkin.
Kolmihenkiset perheet on aivan yhtä kokonaisia kuin muutkin. Tuntuu että monia ahdistaa "laSTen hankinta".
Tietenkin käyty myös lasta kiinnostavissa paikoissa ja tehty näitä lapsiperheidejuttuja. En ikinä lapsettomana uskonut että voisin nauttia lapsen kanssa leikkipuistossa tai Hevisauruksen keikalla olosta mutta niin se oman lapsen ilo ja hänen maailmaan pääseminen on antanut näistä hetkistä korvaamattoman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa, mutta voisi luulla että nuo artikkelin lopun kommentit olisi kerätty 15-vuotiailta. Jos nykypäivän 20-30-vuotiaat on henkisesti tuota tasoa, jopa ne korkeastikoulutetut, niin ehkä parempi että jättävät lisääntymisen muille....
Mutta lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee. Niin myös tässä. Eivät mitään ruudinkeksijöitä, mutta kertovat totuuden asioista. Ja jos jäävät lapsettomiksi, jäävät onnellisiksi.
Se on vaan niin suunnattoman ärsyttävää joidenkin mielestä, että kaikki eivät suostu valtavirran vietäviksi, vaan tekevät oman päänsä mukaan muiden paheksunnasta piittaamatta.
Minua ei ainakaan ärsytä yhtään. Ja sitäpaitsi, nykyään on muodikasta olla "vapaaehtoisesti lapseton". Se on paljon enemmän virranmukana menemistä kuin hankkia lapsia esim. alle 30-vuotiaana. Senkin lammas.
Hämmästyttää vain noinkin vanhojen - ja noinkin koulutettujen(!) ihmisten ulosanti ja järjenjuoksu. Se nuoruus on todellakin nykyään pitkitettyä.....
Enemmistössä ovat edelleen ne, jotka lapsia hankkivat, joten kyllä se perhe-elämän valitseminen on tilastojen valossa edelleen valtavirtaa.
Miksei nuoruus saisi pitkittyä ja mielipiteet olla infantiileja iästä ja koulutuksesta riippumatta, jos ihminen on onnellinen?
Pitäisikö mieluummin tehdä elämänvalintoja, jotka ovat omasta mielestä vääriä, jotta voisi näyttää jonkun anonyymin palstamamman silmissä kypsemmältä?
Ei minua oikeastaan liikuta, vaikka haukkuisit minua/meitä lampaiksi tai ihan miksi tahansa. Pääasia on se, ettei tarvitse hankkia lapsia.
Yksi tekijä miesten puolella on se että ainakin minun tuntemistani miehistä todella moni on saanut odotella aika pitkään ennen kuin nainen on löytynyt. On yhä enemmän naisia jotka eivät halua sitoutua nuorina. No ihan ymmärrettävästi kun mies vihdoin saa tyttöystävän, niin ei kiinnostaisi kovin nopeasti alkaa leikkimään perhettä.
Naisen toive on että sinkkuillaan 28v tienoille asti, mutta sitten ei aikailla lasten hankkimisessa vaan viimeistään kolmekymppisenä lisäännytään.
Miehen toive on että seurustellaan ja sekstaillaan 18-28v, kolmekymppisenä tai vähän sen jälkeen lisäännytään.
Jos mies saakin naisensa vasta 28-vuotiaana niin lasten hankkiminen siirtyy, jos niitä halutaan enää ollenkaan.
Miten se sanonta menikään..."eat the cake and have it too"?
utopisti kirjoitti:
Yksi tekijä miesten puolella on se että ainakin minun tuntemistani miehistä todella moni on saanut odotella aika pitkään ennen kuin nainen on löytynyt. On yhä enemmän naisia jotka eivät halua sitoutua nuorina. No ihan ymmärrettävästi kun mies vihdoin saa tyttöystävän, niin ei kiinnostaisi kovin nopeasti alkaa leikkimään perhettä.
Naisen toive on että sinkkuillaan 28v tienoille asti, mutta sitten ei aikailla lasten hankkimisessa vaan viimeistään kolmekymppisenä lisäännytään.
Miehen toive on että seurustellaan ja sekstaillaan 18-28v, kolmekymppisenä tai vähän sen jälkeen lisäännytään.
Jos mies saakin naisensa vasta 28-vuotiaana niin lasten hankkiminen siirtyy, jos niitä halutaan enää ollenkaan.
Miten se sanonta menikään..."eat the cake and have it too"?
Tismalleen.
Ja huomattavaa on että jos naiset päättävät sinkkuilla, niillä markkinoille enemmistöllä miehistä jää ne juoksut juoksematta, muutamien tasokkaiden komistusten hoidellessa enemmistön irtosuhteista/panosuhteista/tapailusta jossa nainen haluaisi sitoutua mutta mies ei.
Kun juoksunsa juossut lähärinainen ja ilman huveja jäänyt insinöörimies tapaavat, on ymmärrettävää ettei mies halua hypätä perhemoodiin välittömästi saatuaan vihdoinkin naisen ja säännöllistä seksiä.
Itsellä yksi syy siihen etten halua seurata tuota kaavaa on se, ettei se yksinkertaisesti ole turvallista enää - tuskin on koskaan ollutkaan.
Liian monta uutista joissa "täydellisen" juuri täsmälleen tuollaisen perheen isä tappaa koko perheen tai vähintäänkin suurimman osan ja yleensä lopulta myös itsensä. Aina ihmetellään että "ei olisi uskonut" ja "varmaan oli pinnan alla jotain mätää".
Niin. Se, että jahdataan väkipakolla jotakin vain siksi että "tuntuu että pitäisi" tai "koska vanhemmat toivoivat" tai "yhteiskunta sanoo että tämä on minulle parasta pienestä pitäen joten sitten se kai on".
Ei vain voi luottaa siihen että täysin tasapainoinenkaan oikeasti haluaisi sitä elämää. Lopun elämää olisi aina se riski että toinen onkin tavoitellut tätä vain siksi että "tuntui että oli pakko" ja lopulta napsahtaa. Tai luoja varjele että itse napsahtaisi, tai joku lapsista.
Sun ikäpolven ihmisille?? Olen myös 41 ja todellakin oma nautinto on tärkeämpää kuin jonkun toisen passaaminen. Et todellakaan edusta tyypillistä nelikymppistä, ainakaan näin akateemisesti koulutetun helsinkiläisen mielestä. Omat ystäväni ovat pääosin veloja. Ketään ei kiinnosta prismaperhearki. Ajatuskin puistattaa.