Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?
"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.
Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."
Kommentit (478)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
Minusta on erinomaisen hyvä, että ihmiset saavat valita. Ja on hyvä, että suomalaisessa yhteiskunnassa saa valita sekä perheen että uran niin halutessaan. Itse viisikymppisenä elämääni katsellessani olen tyytyväinen: olen saanut korkean elintason, paljon vapautta ja kaksi lasta, juuri sitä mitä halusinkin. Kai se tärkeintä, että nuoremmatkin olisivat tyytyväisiä omiin valintoihinsa myös myöhemmällä iällä, jos on tehnyt valintansa oikein kriteerein ei varmasti olekaan tyytymätön. Niitä työntekijöitä Suomeen saadaan kyllä maahanmuuttajistakin.
***********************************Ennen******************************Jälkeen***********************************************
Vakio ruokakauppa Stokkan Herkku Prisma :)
Brunssi Kerran kuussa Ei ikinä
Seksiä Pari kertaa / viikko Pari kertaa / vuosi
Parisuhde Meni hyvin Menee h--vetin huonosti
Lomat Sukellus, laskettelu "Laskettelu" noin 10 % rinteessä
Harrastukset 4 kertaa / viikko sali / jumppa 1 - 2 kertaa / viikko kevyt kävely
Golf Ei golfia lapsen syntymän jälkeen
Illalla Töitä, harrastuksia, ystävät Lapset
Töissä 24/7 7.5/5
Elämän tarkoitus Työ, puoliso Lapset
Kotona Sisustusta, rentoutumista Arkiruokaa, pyykkiä, siivousta
Auto Iso maasturi Iso maasturi
Erilaista on joo lapsellisen ja lapsettoman elämä. En kuitenkaan tiedä kumpi parempi. Ehkä siksi, että sain tarpeeksi kauan nauttia lapsettomasta ajasta. Eniten ei ehkä harmita Prisma (vaikka kieltämättä aika ankea onkin) vaan parisuhteen totaalinen läsähtäminen.
"Siis mitä nuorempi sitä parempi. Ymmärtääkseni siis olette 25 ikävuoden huonommalla puoella."
Kyllä. Itse haluaisin jo n. vuoden päästä alkaa yrittää lasta, mutta pelkään jos mies ei haluakaan. Otin asian esille juuri ja mies sanoi että haluaa vielä matkustella ja että lapsen saaminen on iso ja pelottava muutos. Minusta lasten saamisen jälkeenkin voi matkustaa ja lapsista saa paljon rakkautta. Olen aina tiennyt haluavani lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
En inhoa kaalisoppaa, inhottaa vain ajatus että minun pitäisi syödä sitä.
Et taida vielä tietää mitä mieltä olet äitiydestä. Olet varmaan joku 40v teini?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku pitää kaalisopasta ja syö sitä. Mutta itse en pidä siitä, joten jätän sopan väliin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku pitää ajatuksesta olla jonkun äiti ja hankkii sen tähden lapsia. Itse en pidä ajatuksesta olla äiti, joten jätän lastenhankinnan väliin.
Lapsiperhe-elämästä minulle tulee mieleen melu, muovisuus, sotkut, taudit ja väsymys. Mikään siinä ei houkuttele. Inhoan meteliä ja muovisia tavaroita, värien sekamelskaa, kauppareissuja, pakollista ruoanlaittoa, lässytystä ja tyhmiä kysymyksiä. Sanomattakin selvää, että en olisi onnellinen lapsellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
12121212 kuvasi asian täydellisesti.
Miehenä sinun on oltaa sitä ylempää keskiluokkaa. Silloin voit järjestää rahalla hyvän asunnon, vapaa-aikaa, harrastuksia ja lapsille uudet puhelimet ja Fjällravenin reput ettei kukaan kiusaa koulussa.
Jos olet keskiluokkaa, tavoitetaso on aina keskiluokkaPlus. Kun tulot ei riitä, joudut kompensoimaan työllä. Et saa unelmataloa, joudut ottamaan tappiin asti lainaa ja remppaamaan kun se pienempi ja vähemmän kivalla alueella oleva hyväkuntoinen rivari ei kelvannut. Joudut sanomaan kyllä ylitöille koska vaimo on aina haaveillut matkasta etelään.
Kun sinä raadat töissä pitkään ja kotiin tultuasi remppaat kattoa, varakkaampi mies on jo riisunut pikkutakin, käynyt siellä brunssilla ja on jo vaimonsa muotisalilla trimmattujen pakaroiden kimpussa.
Justhan tuosta oli tutkimuskin. MIEHILLÄ tulot ratkaisee pääseekö edes lisääntymään (naisilla ei).
Lisääntyminen on paska diili kaikille keskituloisille ja pienituloisille. Siis miehille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämästä minulle tulee mieleen melu, muovisuus, sotkut, taudit ja väsymys. Mikään siinä ei houkuttele. Inhoan meteliä ja muovisia tavaroita, värien sekamelskaa, kauppareissuja, pakollista ruoanlaittoa, lässytystä ja tyhmiä kysymyksiä. Sanomattakin selvää, että en olisi onnellinen lapsellisena.
Aika outoja mielikuvia. Oliko oma lapsuutesi tuollaista? Meidän lapsiperhearki on aika erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
En inhoa kaalisoppaa, inhottaa vain ajatus että minun pitäisi syödä sitä.
Et taida vielä tietää mitä mieltä olet äitiydestä. Olet varmaan joku 40v teini?
Oletko yhtä ilkeä lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
En inhoa kaalisoppaa, inhottaa vain ajatus että minun pitäisi syödä sitä.
Et taida vielä tietää mitä mieltä olet äitiydestä. Olet varmaan joku 40v teini?
Oletko yhtä ilkeä lapsillesi?
En tietenkään. Olen ilkeä vain niille jotka esittävät typerystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Vaikuttaisiko lapsentekohaluihin ylipitkiksi venytetyt koulutusohjelmat, joiden vaatimuksia ja kurssisisältöjä kasvatetaan koko ajan, työmarkkinoiden epävarmuus ja jatkuva puhe mediassa siitä miten palkkoja tulisi laskea, sosiaalietuuksia karsia, sekä ympäristöuhat ja kansainvaellukset. Hanki tässä sitten lapsia, kun olet epävarmassa oravanpyörässä heti ammattikoulusta tai lukiosta päästyäsi.
Jos miehellä ei ole tarjota kuin Prisma... Adios
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
En tiennytkään, että neulominen, leivän leipominen, avantouinti, saunominen, retkeily ystävän kanssa ja muut liikuntaharrastukset ovat luksuksen tavoittelua. :D Ehkä ne sitten ovat jos kerran ainoa syy olla haluamatta lapsia on luksukseen pyrkiminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on enemmänkin epäonnistumisen pelosta.
Alisuorittaja ei uskalla ryhtyä perheelliseksi, koska pelkää epäoonistumista.
Lapsiperhe-elämä on mediassa leimattu vaativaksi touhuksi.
Ei. Kyse ei ole siitä (ainakaan minun kohdallani). Kyse on siitä, että ajatus vanhemmuudesta, siis jonkun äitinä olemisesta, ja sen mukanaan tuomista muutoksista inhottaa.
Tuolle inholle on varmaan olemassa joku tautilukitus? Äitiyden inhoaminen ei ole lajityypillistä käytöstä millekkään lajille, se on sairaus.
En inhoa äitiyttä yleensä. Ajatus itsestäni äitinä on inhottava, koska en halua lapsia. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vain halua olla jonkun vanhempia? Että jollekin vanhemmuus näyttäytyy muutoksena huonompaan.
En inhoa kaalisoppaa, inhottaa vain ajatus että minun pitäisi syödä sitä.
Et taida vielä tietää mitä mieltä olet äitiydestä. Olet varmaan joku 40v teini?
Oletko yhtä ilkeä lapsillesi?
En tietenkään. Olen ilkeä vain niille jotka esittävät typerystä.
Sinun ei onneksi tarvitse edes esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
En tiennytkään, että neulominen, leivän leipominen, avantouinti, saunominen, retkeily ystävän kanssa ja muut liikuntaharrastukset ovat luksuksen tavoittelua. :D Ehkä ne sitten ovat jos kerran ainoa syy olla haluamatta lapsia on luksukseen pyrkiminen...
En tinnytkäään että neulominen, leivän leipominen, avantouinti, saunominen, retkeily ystävän kanssa ja muut liikuntaharrastukset liittyvät lapsettomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.
Tämä. Kun te puhutte elämästä nauttimisesta, te puhutte todellisuudessa kuluttamisesta. Kuinka monta ulkomaanmatkaa ihminen voi tehdä elämässään? Kuinka monta ihanaa illallista kaverien kesken? Voi olla kiva käydä Levillä ryyppäämässä kavereitten kanssa kun 32-vuotias, mutta teettekö samaa vuodesta toiseen, vielä sitten kun olette 52-vuotiaita? Matkustaminen ja ulkona syöminen ja kuluttaminen on ihan kivaa, mutta se on vain kuluttamista. Ehkäpä kyse on siitä, että lapsista saa jotain paljon syvempää kuin mitä kulutuskeskeisestä elämäntavasta saa.
Äh. Etköhän sinä perhekeskeisenä ihmisenä parhaiten ymmärrä kulutuksen päälle. Siinä sulle takaisin klisee sun elämästä. Kyllä ne Levi dokaajat kuitenkin taitavat ihan yhtä lailla olla myös niitä naimisissa olevia perheenisejä ja äitejä, eronneita ja sinkkuja. Kaikista ikähaarukoista. Ei toi lapsen kanssa eläminen nyt niin ylevää ole, että ihmiset eläisi oikeasti niin kovin erilaista elämää. Lasten hoidon sijasta huolehdin itsestäni. Ja on enemmän aikaa muillekin läheisille.
Lapsiperheillä menee rahat ruokaan ja asumiseen. Ei tarvi matkustella kaukomailla, eikä ostaa premium autoja. Luksusasiat elämässä ovat niitä mitä vapaaehtoisesti lapsettomat hakevat elämäänsä. Eipä tule tuttavapiiristä mieleen yhtään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka haluaa käyttää aikansa siihen että kasvattaa itse punajuuria takapihallaan.
Unohda nyt jo noi kliseiset kulutuskuviot. Jotenkin perheellisen vaikea kuvitella että voi muutakin olla kuin jatkuvasti tuhlaamassa rahoja tai joku vinoutunut käsitys että kaikki unelmat toteutetaan rahan avulla? Oi voi. Lapset taitavat todella olla toisille se ainoa vaihtoehto.
Noi kerroppa meille nyt että mihin vapaaehtoisesti lapsettomat käyttävät lapsista säästyneet euronsa? Nyt ollaan jännän äärellä.
Säästän / sijoitan ylimääräiset rahat, jotka olisivat menneet lapsiin. Säästöjen ansiosta jään pois työelämästä omalle eläkkeelle n. 52-vuotiaana. Sen jälkeen keskityn täysillä rakkaisiin, ilmaisiin harrastuksiini.
Eläimet eivät mieti tulevaisuutta, ne osaavat elää hetkessä. Ihminen miettii ja murehtii asioita, jotka eivät tule toteutumaan.