Kaverin uusperhekuviot - olenko kauhean ahdasmielinen, kun en ymmärrä?

Minusta toisten ihmisten valintojen kauhistelu ei ole kovin hyvää käytöstä sekään. Ei, en itsekään oikein ymmärrä miksi ihmiset toimivat noin, kuten aloituksessa on kuvattu, mutta en myöskään sitä, että omalle elämälle luodaan sisältöä toisen valinnoista.

Kenenkään ei ole pakko pitää kaverinaan ihmisiä, joiden moraaliset valinnat kauhistuttavat niin paljon, että kaverin tekemisiä pitää repostella keskustelupalstalla. Ja lopulta, jokainen meistä tekee huonoja valintoja välillä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta toisten ihmisten valintojen kauhistelu ei ole kovin hyvää käytöstä sekään. Ei, en itsekään oikein ymmärrä miksi ihmiset toimivat noin, kuten aloituksessa on kuvattu, mutta en myöskään sitä, että omalle elämälle luodaan sisältöä toisen valinnoista.

Kenenkään ei ole pakko pitää kaverinaan ihmisiä, joiden moraaliset valinnat kauhistuttavat niin paljon, että kaverin tekemisiä pitää repostella keskustelupalstalla. Ja lopulta, jokainen meistä tekee huonoja valintoja välillä.

Mietin ihan samaa ja myös sitä, että av:lla ihmisillä on kauheasti "kavereita", jotka tekevät typeryyksiä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ole yhtään kaveria, joka tekee mielestäni todella moraalisesti arveluttavia ratkaisuja elämässään (ainakaan näkyviä sellaisia). Täällä on päivittäin monta avausta, missä paheksutaan jotain "kaveria". Oikeasti ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta toisten ihmisten valintojen kauhistelu ei ole kovin hyvää käytöstä sekään. Ei, en itsekään oikein ymmärrä miksi ihmiset toimivat noin, kuten aloituksessa on kuvattu, mutta en myöskään sitä, että omalle elämälle luodaan sisältöä toisen valinnoista.

Kenenkään ei ole pakko pitää kaverinaan ihmisiä, joiden moraaliset valinnat kauhistuttavat niin paljon, että kaverin tekemisiä pitää repostella keskustelupalstalla. Ja lopulta, jokainen meistä tekee huonoja valintoja välillä.

Mietin ihan samaa ja myös sitä, että av:lla ihmisillä on kauheasti "kavereita", jotka tekevät typeryyksiä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ole yhtään kaveria, joka tekee mielestäni todella moraalisesti arveluttavia ratkaisuja elämässään (ainakaan näkyviä sellaisia). Täällä on päivittäin monta avausta, missä paheksutaan jotain "kaveria". Oikeasti ihmiset?

Joo, oikeasti. Katsos, kun on olemassa ihan aikuisten oikeasti sellainen asia, kuin lastensuojelu ja kun näitä rakkauslapsia tuntuu tupsahtelevan sinne tänne, ihan oikeasti, niin jonkun on heistä ihan oikeasti huolta pidettävä, niin että olisihan se ihan oikeasti kiva, että ihmiset harkitsisivat tekojaan etukäteen. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta toisten ihmisten valintojen kauhistelu ei ole kovin hyvää käytöstä sekään. Ei, en itsekään oikein ymmärrä miksi ihmiset toimivat noin, kuten aloituksessa on kuvattu, mutta en myöskään sitä, että omalle elämälle luodaan sisältöä toisen valinnoista.

Kenenkään ei ole pakko pitää kaverinaan ihmisiä, joiden moraaliset valinnat kauhistuttavat niin paljon, että kaverin tekemisiä pitää repostella keskustelupalstalla. Ja lopulta, jokainen meistä tekee huonoja valintoja välillä.

Mietin ihan samaa ja myös sitä, että av:lla ihmisillä on kauheasti "kavereita", jotka tekevät typeryyksiä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla ei ole yhtään kaveria, joka tekee mielestäni todella moraalisesti arveluttavia ratkaisuja elämässään (ainakaan näkyviä sellaisia). Täällä on päivittäin monta avausta, missä paheksutaan jotain "kaveria". Oikeasti ihmiset?

Moni varmaan käyttää sanaa "kaveri" yleisessä mielessä vaan tarkoittamaan jotain tuntemaansa ihmistä. Voi olla helpompi kirjoittaa kaverista kuin vaikka sukulaisesta, entistä saman vuosikurssin kanssaopiskelijasta tjsp. Kaveri on aika mitäänsanomaton ilmaus, koska esim. työkaveri voi olla joku jonka kanssa jutellaan niitä näitä kun satutaan samaan aikaan kahville mutta muutoin ei pidetä mitään yhteyttä.

Näen työssäni päivittäin näitä. Kolme eri isää/äitiä on vielä tavallista, yhdenkin lapsilla tais olla seittemän eri isää. Onhan näitä, en jaksa enää edes ihmetellä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että melkein poikkeuksetta nämä äidit ovat itse yksinhuoltajan isättömiä lapsia tai on huostaanottotaustaa. Varmaan kiintymyssuhdeongelmaa tms kun lapsi tehdään jokaisen kanssa ja usein on muutakin ongelmaa elämänhallinnassa.

Juu, en minäkään tuollaista ymmärrä. En rehellisesti sanottuna ymmärrä sitäkään, että miksi se uusperhe usein niin rytinällä pitää pistää pystyyn. Miksei lastenkin takia voida vähän pidempään seurustella eri osotteissa ja katsella, että onko tämä uusi nyt sitten niin ihana miltä näyttää ja tuntuu. Eikä saman tien lyödä rakkauden huumassa hynttyitä yhteen ja tehdä vielä uusi lapsi ja sitten alkuhuuman jälkeen taas altistaa lapset erohässäkälle. Edesvastuuntonta.

Ja jotkut ne eivät edes aikuistuessaan aikuistu näissä rakastumisasioissa. Kun aina lähtee ne jalat alta ja kuvioissa on Se Oikea, kuka on maailman ihanin mies ja asioissa pitää edetä rytinällä. Että eikö joskus voisi vähän himmailla ja katsella, että miten homma asettuu.

Eräs yli 3-kymppinen ystäväni pisti oman avioliittonsa kuukaudessa palasiksi kun rakastui työkaveriinsa. Joka tietysti oli naimisissa ja perheellinen hänkin. Kuulemma miehen vaimo oli niin kamala ja avioliitto ihan karilla ja yhteen mennään. No kappas, mies ei sitten jättänytkään hirviö-vaimoansa ja ystäväni jäi lehdelle lapsiensa kanssa soittelemaan. No mutta ei muuta kun äkkiä uutta elämänsä miestä kehiin ja avioeronsa jälkeen 7 kk:n päästä asui jo uuden Elämänsä Miehen kanssa, joka on niin ihana. Yhteistä lasta eivät ehtineet tehdä onneksi koska vajaan vuoden jälkeen sekin suhde kosahti.

Mutta että miten joku aikuinen nainen voi olla niin lapsellinen, että uskoo tuollaisia ukkomiesten "avioliittoni on lopussa ja eukkoni kamala" -jorinoita ihan silmät kirkkaina. Ja että miten jokainen mies voi olla niin ihana ja juuri se oikea. Läheisriippuvuusko vai mikä saa aikuisenkin ihmisen hyppämään suhteesta toiseen ja rakkaudesta uuteen. Eihän siinä muuten mitään, aikuinen ihminen tekee mitä tahtoo mutta kun siihen sitten sotketaan lapsia mukaan tahtomattaan, niin säälittää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle bonusihmiset elämässä ovat voimavara. Esimerkiksi ylimääräinen käsipari hakemaan päiväkodista, kun äiti paiskii töissä eikä makaa veronmaksajien rahoilla. ;)

Ihana tuo tapa, jolla negatiivisesta asiasta väännetään väkisin positiivinen jonkun aivan älyttömän termin avulla. Vai oikein bonusihmiset :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle bonusihmiset elämässä ovat voimavara. Esimerkiksi ylimääräinen käsipari hakemaan päiväkodista, kun äiti paiskii töissä eikä makaa veronmaksajien rahoilla. ;)

Ihana tuo tapa, jolla negatiivisesta asiasta väännetään väkisin positiivinen jonkun aivan älyttömän termin avulla. Vai oikein bonusihmiset :) 

Miksi sanot, että ihana tapa, kun et tosiaankaan tarkoita sitä?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös tuollainen rakastuja, ja olen uuden miehen kanssa alkuhuumassa miettinyt miten ihanaa olisi vauva.

Mutta mä edes tiedän että se on mun heikkous, enkä sitten muuta yhteen eikä niitä lapsia tehdä.

Mun kohdalla se on varmaan se sijoitusperhetausta. On niin vajetta läheisyydestä ja rakkaudesta, että sitten kun sitä sa, siitä menee aika lailla nuppi sekaisin ja arvostelukyky taivaan tuuliin.

Olen sen verran tylsä ja harkitseva, että jo osaan järjellä ajatella, että pinnistetään nyt kaksi vuotta ja katsotaan asiaa sitten uudestaan. Mutta hyvin pystyn kuvittelemaan miksi noin käy.

Sulla täytyy olla psykoterapiatausta? Näin analyyttiseen ajatusmaailmaan on hurmaava päästä kurkistamaan. Ihana tuo itseanalyysi - olen rakastuja, nuppi sekoaa, osaan arvioida mistä se johtuu, ymmärrän itseäni enkä toimi impulsiivin ajamana. Onnittelut, olet aika upea <3

Vierailija kirjoitti:

Minusta toisten ihmisten valintojen kauhistelu ei ole kovin hyvää käytöstä sekään. Ei, en itsekään oikein ymmärrä miksi ihmiset toimivat noin, kuten aloituksessa on kuvattu, mutta en myöskään sitä, että omalle elämälle luodaan sisältöä toisen valinnoista.

Kenenkään ei ole pakko pitää kaverinaan ihmisiä, joiden moraaliset valinnat kauhistuttavat niin paljon, että kaverin tekemisiä pitää repostella keskustelupalstalla. Ja lopulta, jokainen meistä tekee huonoja valintoja välillä.

No tulihan se jeesuskin sieltä lopulta :D

Vähän jo huolestuin, että missä viipyy, mutta onneksi löysit paikalle <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle bonusihmiset elämässä ovat voimavara. Esimerkiksi ylimääräinen käsipari hakemaan päiväkodista, kun äiti paiskii töissä eikä makaa veronmaksajien rahoilla. ;)

Ihana tuo tapa, jolla negatiivisesta asiasta väännetään väkisin positiivinen jonkun aivan älyttömän termin avulla. Vai oikein bonusihmiset :) 

Miksi sanot, että ihana tapa, kun et tosiaankaan tarkoita sitä?

Sitä sanotaan sarkasmiksi. Käytin sarkastista ilmaisua, koska bonuskommenttisi oli niin paksua pollyannismia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä lastentekoa vois miettiä mutta yhteinen arki varmaan helpottaa suhdetta.

Kyllä mä rohkenen väittää ettei yhteinen arki välttämättä helpota suhdetta. Yh-arki kahden tai kolmen lapsen vanhempana on varmasti monesti helpompaa kuin uusioperheessä jossa on sen 5-7 lasta. Mihin sellainen perhe mahtuu edes järkevästi asumaan? Lapset oireilevat muutosta ja joutuvat elämään lapsuutensa kaaoksessa. Joutuvat todennäköisesti muuttamaan ja vaihtamaan koulua jne. Minkä tähden? Että vanhempi ei kykene elämään aikuisesta parisuhteessa mutta silti omillaan.

Mutta mä puhunkin nyt omista kokemuksistani. Minä 2 lapsen yh, miesystävä 3 lapsen yh. Molemmat asuvat tahoillaan asunnoissa, joissa on tilaa olla ja elää. Lapsilla koulu, harrastukset ja ystävyyssuhteet sujuvat. Minä ja mies ollaan totuttu pyörittämään arkea omilla rutiineilla ja aikatauluilla. Ei olla vielä toistaiseksi keksitty sellaista vaihtoehtoa, joka olisi kaikille osapuolille parempi kuin tämä nykyinen järjestely. Mutta me ei ollakaan niitä elämänkoululausia.

Todellakin ihmisen pitäisi miettiä, muutaman kerran, ennenkuin rupee lapsia tekemään. Puhun ihan omasta kokemuksesta, ja omasta tyhmyydestä joutuu kärsimään.

Vaikka omat lapset toki rakkaita, niin enää ikinä en tule lapsia tekemään, vaikka tapaisin vielä sen unelmien miehen. Nyt aion nauttia tästä elämästä ilman miestä. Mutta siis itellä kahden eri miehen kanssa lapsia, ensimmäinen on kuollut ja tämä toinen alkoholisoitunut josakin vaiheessa meidän suhdetta.

Mutta vaikka vielä vauva-aika menisikin hyvin, niin niitä ongelmia saattaa tulla kun lapaet kasvavat.

Nyt joudutaan yhden lapsen kanssa hakemaan apua terapiasta tai jostakin missä pääsee miettimään lapsen käytösongelmaa.

Vaikka selvisinkin ite miehen alkoholismista, niin luulen että lapsiin se jätti jäljet ja no meni itelläkin aikaa että pääsin pahimmasta katkeruudesta ja vihasta miestä kohtaan.

Tämän jos oisin tiennyt, niin olisin harkinnut hieman pidempään lastentekoa.

Jotenkin tuntuu että sosiaalisesta mediasta on tullut realityviihdettä joillekin. Varmaan moni nauraa selän takana tuommoiselle kaverille mutta laittaa lisää vettä myllyyn facessa tms. sitten henkilö on itse niin pönttö ettei tajua kuinka naurunalaisena onkaan. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Juu, en minäkään tuollaista ymmärrä. En rehellisesti sanottuna ymmärrä sitäkään, että miksi se uusperhe usein niin rytinällä pitää pistää pystyyn. Miksei lastenkin takia voida vähän pidempään seurustella eri osotteissa ja katsella, että onko tämä uusi nyt sitten niin ihana miltä näyttää ja tuntuu. Eikä saman tien lyödä rakkauden huumassa hynttyitä yhteen ja tehdä vielä uusi lapsi ja sitten alkuhuuman jälkeen taas altistaa lapset erohässäkälle. Edesvastuuntonta.

Ja jotkut ne eivät edes aikuistuessaan aikuistu näissä rakastumisasioissa. Kun aina lähtee ne jalat alta ja kuvioissa on Se Oikea, kuka on maailman ihanin mies ja asioissa pitää edetä rytinällä. Että eikö joskus voisi vähän himmailla ja katsella, että miten homma asettuu.

Eräs yli 3-kymppinen ystäväni pisti oman avioliittonsa kuukaudessa palasiksi kun rakastui työkaveriinsa. Joka tietysti oli naimisissa ja perheellinen hänkin. Kuulemma miehen vaimo oli niin kamala ja avioliitto ihan karilla ja yhteen mennään. No kappas, mies ei sitten jättänytkään hirviö-vaimoansa ja ystäväni jäi lehdelle lapsiensa kanssa soittelemaan. No mutta ei muuta kun äkkiä uutta elämänsä miestä kehiin ja avioeronsa jälkeen 7 kk:n päästä asui jo uuden Elämänsä Miehen kanssa, joka on niin ihana. Yhteistä lasta eivät ehtineet tehdä onneksi koska vajaan vuoden jälkeen sekin suhde kosahti.

Mutta että miten joku aikuinen nainen voi olla niin lapsellinen, että uskoo tuollaisia ukkomiesten "avioliittoni on lopussa ja eukkoni kamala" -jorinoita ihan silmät kirkkaina. Ja että miten jokainen mies voi olla niin ihana ja juuri se oikea. Läheisriippuvuusko vai mikä saa aikuisenkin ihmisen hyppämään suhteesta toiseen ja rakkaudesta uuteen. Eihän siinä muuten mitään, aikuinen ihminen tekee mitä tahtoo mutta kun siihen sitten sotketaan lapsia mukaan tahtomattaan, niin säälittää kyllä.

Tämä!