Kaverin uusperhekuviot - olenko kauhean ahdasmielinen, kun en ymmärrä?
Kaverini on eronnut kahden lapsen äiti. Hän tapasi kaksi vuotta sitten miehen, johon salamarakastui ja pari perusti uusperheen. Miehellä oli tuolloin neljä lasta. Kaverini tuli pian raskaaksi ja uuden vauvan synnyttyä paketti hajosi ja hän muutti pois vauvan sekä muiden lastensa kanssa. Seurasi ikävä ja riitaisa ero.
Muutaman kuukauden kuluttua erosta kaverini tapasi uuden miehen, johon rakastui (tietenkin tulisesti). Nyt he muuttivat yhteen ja miehellä (tietysti) on myös lapsia. En ilkeä sanoa sitä, mitä varmaan pitäisi - "älä nyt sitten heti tee lasta tämän "maailman ihanimman miehen" kanssa, vaan katso ensin millainen hän oikeasti on ja sovitteko te saman katon alle ihan siinä tavallisessa arjessa, sitten kun rakkauden huuma on hieman tasaantunut. Sitten, kun se muna pillussa ei pelkästään enää tuo onnea ja autuutta, vaan tarvitaan muutakin."
En tiedä olenko ahdasmielinen vai vanhanaikainen, mutta en vaan jaksa ymmärtää tällaista elämäntyyliä ja typeryyttä. Ymmärtääkö joku muu, vai ovatko ne FB-kommenteissa tällaisten ihmisten kannustajat todellisuudessa itsekin sitä mieltä, että saatanan imbesilli...
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla puolet on juuri tuossa kuvailemassasi tilanteessa.
Kai täällä nyt muitakin käy kuin impulsiivisia elämänkoululaisia?
Sulla ei varmaan ole koskaan ollut minkäänlaista miestä??
Ei minun tarvitse ymmärtää esim. fb-kavereideni ratkaisuja kannustaakseni heitä tai toivottamasta heille onnea heidän tekemisissä valinnoissa. Saavat minun puolestani tehdä lapsia kenen kanssa haluavat tai olla tekemättä.
Aika holtittomalta kuulostaa, liekö muutkin asiat perheessä pielessä.
Luulisi tuollaisen kuluttavan ihmistä ja olevan raskasta erityisesti kaikkien lapsille. Tavallaan kuitenkin ymmärrän epätoivoisen rakkauden etsimisen, mutta kovan hinnan siitä saa maksaa, jos perhe toisensa perään hajoaa.
Siinä kohtaa, jos on jo kahden eri miehen kanssa lapsia, pistäisin kyllä jo omat piuhani poikki. Aivan älytöntä vääntää pentuja jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt vaan tuntuu natsaavan.
Se on sitä kun epätoivoissaan väännetään se muksu pelkäksi liimaksi siihen parisuhteeseen, joka ei kuitenkaan pidä ja loppujenlopuksi sitä liimaa alkaa olemaan nurkissa vähän liiankin kanssa.
En minäkään ymmärrä ystäväsi toimia. Ei ole ihan pääkoppa kaverillasi kunnossa, kun on noin levoton. Luo levottomuutta myös lastensa elämään, mutta itsehän elämänsä luo ja vastaa seurauksista. En ainakaan ystävänä suostuisi hirveästi kuuntelemaan valituksia, jos homma meneekin jotenkin reisille tai hän pyytää perhekuvioonsa muuten apua. Sitä saa mitä tilaa, siis kaverisi.
Kyllähän sitä lastentekoa vois miettiä mutta yhteinen arki varmaan helpottaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla puolet on juuri tuossa kuvailemassasi tilanteessa.
Kai täällä nyt muitakin käy kuin impulsiivisia elämänkoululaisia?
No se sitten se toinen puoli? 50% elämänkoululaisia ja 50% jotain muuta.
Kaverisi ei ajattele kuin itseään. Hiton raskasta lapsille tuollainen :(
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse ymmärtää esim. fb-kavereideni ratkaisuja kannustaakseni heitä tai toivottamasta heille onnea heidän tekemisissä valinnoissa. Saavat minun puolestani tehdä lapsia kenen kanssa haluavat tai olla tekemättä.
Eli tsemppaat ja kannustat vilpittömästi ihmisiä, jotka tekevät paskoja valintoja elämässään, johon kuuluu alaikäisiä lapsia? Juuri kaltaisiasi ihmisiä ihmettelen. Toimintasi on jopa jollain tasolla edesvastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei varmaan ole koskaan ollut minkäänlaista miestä??
Onko tässä mielestäsi mitään välimaastoa? Siinä, että on monta miestä ja jokaiselle lapsia tai ettei ole koskaan ollut "minkäänlaista miestä" :)
Olet varmasti myös sitä mieltä, että yllä kuvailtu tilanne on paljon parempi vaihtoehto kuin se, ettei olisi miestä ollenkaan eli eläisi yksin?
Tuo on todella tyypillistä, että hankitaan uuden kumppanin kanssa heti lapsia, jos niitä on jo ennestään. Halutaan kokea se lapsi uudenkin rakkauden kanssa ja ehkä todistella jotain sekä itselleen että muille.
Aika karuahan tuo on, kun jokaisella lapsella sitten erit sisaruspuolet, ”sukuun” voi kuulua parikymmentäkin lasta, kun kuvioissa eksien eksien lapsetkin mahdollisesti. Minun ystävälläni on myös samankaltainen tilanne, kerran heillä oli kuulemma 9 lasta yökylässä, kun lasten sisarpuolet ja sisarpuolien sisarpuolet halusivat viettää aikaa yhdessä.
Ala-asteella luokallani oli tyttö, jolla oli viisi veljeä ja äiti yksinhuoltaja. Lähes kaikilla lapsilla oli eri isä. Kuusi lasta neljälle eri miehelle. Muistan, että kuudennen luokan keväällä tällä äidillä oli uusi miesystävä. Ikävä kyllä tiemme tämän tytön kanssa erkanivat kutosluokan jälkeen, joten en tiedä paljonko niitä lapsia sitten lopuksi oli. Aika järkkyä.
Minä en ymmärrä että ihminen käyttää rumaa kieltä ja liioittelevia kielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä että ihminen käyttää rumaa kieltä ja liioittelevia kielikuvia.
Joskus sellainen vaan on ihan paikallaan.
Ymmärrän, että eron jälkeen haluaa uuden kumppanin mutta en minäkään ymmärrä, että pitää jokaisen kanssa tehdä lapsi. Yleensä kun milemmilla osapuolilla on jo lapsi/lapsia edellisestä liitosta.
Yksi tuttu on tuollainen. Lopputulos on se, että lapsia on 7, isiä 5, 5 lapsista otettu huostaan kun muukin elämänhallinta vähän niin ja näin. Ja mikään ei tietenkään ole oma syy, vaan kaikki muut vaan tahtovat hänelle pahaa.
Tällä palstalla puolet on juuri tuossa kuvailemassasi tilanteessa.