Lue keskustelun säännöt.
Mieheni luulee, että HYVÄKSYN hänen ratkaisujaan, kun toimin niissä auttaen
12.12.2017 |
Esim. mies meni vuokraamaan liian kalliin asunnon itselleen ja lapsillemme. Sanoin, että älä ota sitä, se on liian kallis. Minä heitä kuitenkin joudun elättämään. Niin mies vain meni tekemään sopimuksen.
Aloin sitten katsella sinne tarvittavia huonekaluja, niin mies kehui, että on onnellinen, kun mä kuitenkin hyväksyn hänen ratkaisunsa. Miten niin hyväksyn? En hyväksy. Mulla ei vain ole mahdollisuutta oikein käydä tuohon lattialle ja alkaa parkua.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä että ap on nyt niin kamalan huolissaan lasten ja miehen pärjäämisestä. Ennen kun ei suostunut edes voileipiä niille lapsille tekemään.
Se on aivan eri asia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun toisen ihmisen ratkaisun tämän toisen omassa tilanteessa voi ymmärtää, vaikkei sitä hyväksyisi. Olisi kuitenkin aina hyvä kertoa sille toiselle, että ymmärrän lähtökohtasi, mutta en hyväksy. Lisäksi olisi hyvä painottaa, että tiettyyn rajaan asti tämän ymmärryksen perusteella voin olla mukana asiassasi, mutta edelleenkään sitä en hyväksy. Siis tehdä selväksi: se, miksi autan, johtuu kolmannen osapuolen (lapset tms.) kannalta tarpeellisesta seikasta. Sitten selkeästi on hyvä kertoa, mikä konkreettisesti on se tietty raja.
Niin, tietenkin voi ymmärtää, kyllä mä ymmärrän, että mies halusi toimia näin. Asunto oli sellainen, jota hän sattumalta oli ainakin vuoden kytännyt eikä edes tiennyt omistajaa eikä sen kohtaloa muutenkaan, mutta oli siitä hemmetin kiinnostunut. En edes tajua miksi. Itse en kirveelläkään ois siihen mennyt, nyt ei onneksi tulut siitä mulle ongelmaa! Mutta en silti hyväksynyt asiaa ja miehen ois kai kuulunut keskustella asia kanssani läpi, eikä toimia miten sattuu. Koska ei tule siinä kuitenkaan itse pärjäämään.
ap
Lasketaanko muuten elatustuki asumistukea laskettaessa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen harhaluulo on ymmärrettävä, sillä hänen näkökulmastaan "sopuisa yhteistyö" on varmasti näyttänyt siltä, että olet ok asian kanssa. Monille on vaikeaa olla hiljaa ja tehdä jotain vastentahtoisesti, alistua vain muiden tahtoon valittamatta. Joten toki mies tulkitsee todennäköisemmin käytöksesi myöntyvyydeksi kuin joustamiseksi "pakon edessä". Eikö sinulla oikeasti ole sananvaltaa asiaan?
Sun pitää opetella oman tahdon esiin tuomista, koska et voi luottaa siihen, että muut älyäisi toimia sun kannalta hyvin, etenkään kun eivät tiedä todellisia tunteitasi. Ei kannata yliarvioida ihmisten ajatustenlukutaitoa!
No siis mä en ollut antanut hyväksyntääni asialle. Jos mies haluaa tukeutua minuun taloudellisesti olisi hänen vastuullaan saada se.
apItsehän kerroit, että mies luulee jo saaneensa hyväksyntäsi! Et voi laittaa muiden vastuulle yliluonnollisuuksia, vaan joudut ihan itse kertomaan, mitä päässäsi liikkuu. Miksi et kerro ajatuksiasi, jos itsekin tiedät, että vain siten tieto voi sinne toisen päähän tupsahtaa? Ei se mies ala tajuta sinua yhtään paremmin, vaikka kuinka paljon pääsi sisällä ajattelet, että se on hänen vastuunsa. Puhu.
Sulla on toi luetunymmärtäminen aika heikko, ihan selkeästi lukee aloituksessa järjestys, jossa asiat tapahtuivat. Vuokrasi, vaikka vastustin, sen JÄLKEEN oli iloinen, että hyväksyn asian (koska siis menin katsomaan sinne huonekaluja, niin se muka oli merkki, että hyväksyn asian.) Vaikka en hyväksy. Ei se huonekalujen ostaminen tai katselu sitä tarkoita. Lapsethan tarttee ne joka tapauksessa, asui tämä hottetotti missä hyvänsä. Miten se, että tätä ei voi kiertää, ylittää eikä alittaa tekee asiasta hyväksymäni? Ei tee. Miten peruutan miehen tekemän sopparin? En mitenkään. SIITÄ oli kysymys.
ap
Enkä muutenkaan ois kaivannut tämäntasoisia huolia itselleni, taas raivokäyrä ja vitutus nousee, kun pitää sitten tätäkin taas taakkana kantaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö mun jättää se lasten kanssa kärsimään ja antaa lasten kärsiä, jolla osoitan etten hyväksy tätä? Todella lapsellista sellainen. Ja ilkeää. Teidän ratkaisunne varmaankin.
ap
Mutta sitten jos syyllistän miestä kovasti ratkaisustaan, joka toi hänelle periaatteessa kovin iloa (joskin itsekin sanoi valvoneensa miettiessään, mitä oikein oli mennyt tekemään) niin ei hänkään siitä sitten taas iloita voi. Eli aika turhaa mun on enää sössöttää, etten hyväksy. Mietin vain, että voi vitun kuustoista, mitä mä teen? Taas tällainen vitun pattitilanne, joka raivostuttaa mua, vaikka haluan näistä jo erooon!!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon just "kotiutumassa" tänne pikkuasuntooni, jossa ei pihanhoitohuolia eikä muita, en tiedä, pitääkö mun luopua tästä, että nää saa unelmoida ja mennä sinne meidän vanhaan taloon? Aaarght.
ap
Täällä on niin helppo asua, ei tartte lämmittää, eikä haravoida/katsella tekemättömiä pihatöitä. Sit jos meen sinne yksin, missä miehen piti hoitaa kaikki ulkotyöt niin passska. Ja muutenkin. Vaikka ei sekään niitä oikeastaan hoitanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän siis joku loinen joka tekee päätöksiä?
Loinen hoitaa lapset? Saattaa olla hyväkin isä vaikka ei kaikkea tajuaisikaan. Se ei tässä maassa ole tärkeää ollenkaan. Näköjään.
Kyllä voi pärjätä, jos mitoittaa sen asumisensa siten, ettei mun tartte olla huolissani siitä, riittääkö lapsia varten antamani raha heille, vai onko elätettävä miestäkin. Ja ato tarttee olla, minäkös sen sitten ostan heille, kun miehellä menee koko raha tähän retkeen ja "aikoo elää ilman autoa"? Koska mun hyvä sydän ei kestä katsella sitä, että mun lapset kärsii. Auto pitää olla. Niin on sata kertaa mukavampaa elämä.
ap