Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe-paino ei laske.
Pötkö
11.12.2017 |
Olen 34 vuotias nainen, painoni on vuodessa kivunnut lukemiin 167cm/83kg. Samalla verensokerit ja verenpaine on alkaneet antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa saattaa vastassa olla vaikeitakin terveysongelmia. 15 kiloa olisi siis saatava pois.
Olen ollut lievästi ylipainoinen raskausajoistani lähtien, eli 10 vuotta. Tänä aikana olen opetellut liikkumaan säännöllisesti ja syömään fiksusti. Liikakiloja on nyt viimeksi hiipunut varmaankin ajokortin myötä, kun olen päivittäin koittanut ajaa jotta siitä tulisi luontevaa.
Ruokavalioni on ihan jees, en oikeasti usko että syön vääriä asioita. Kasvispainotteista sekaruokaa, teen lähes kaiken itse. Mielessäni arvioin myös päivittäisiä kaloreita, eikä 2000 kcal juurikaan ylity, yleensä pysyn 1500-2000 välimaastossa.
Pari vuotta sitten laihdutin 9kiloa syömällä 1400 kcal/päivä, mutta kilot tulivat heti takaisin kun nostin kalorimääriä.
Tuntuu että olen laihduttanut vuosia, ilman mitään tuloksia. Mitään fysiologisia häikkää ei ole. Nytkin seuraan vierestä miehen laihduttamista. Tuntuu että hän vain jättää herkut pois, ja puolittaa lounassämpylänsä, ja kilot karisevat vauhdilla. Itse olen vältellyt herkkuja, liikkunut enemmän, ja syönyt pienempiä annoksia kuin hän, koko yhteiselomme ajan. Silti painan lähes 10 kiloa enemmän.
Tällä hetkellä harrastan lähinnä juoksua ja vesijuoksua. Ajattelin ottaa rutiiniin taas kahvakuulan antaakseni juoksujaloille lepopäiviä ja kohottaakseni lihaskuntoa.
Auttakaa, miten olette itse päässeet samankaltaisista lukemista pysyvästi alaspäin, alkaa olla tosi surullinen ja epätoivoinen olo!
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Mä laihdutin myös aikoinaan tiukalla kalorimäärällä ja onnistuin. Sitten tuli se vaikein eli oli muutettava koko elämisentyyli siis ruuan suhteen mutta ihminen tottuu kaikkeen ja onnistuin siinäkin. Muutoksen jälkeen olen pysynyt toivotussa painossa. Pakko kieltäytyä pizzoista ym. vaikka vesi kielellä olenkin noiden suhteen joskus.
En tiedä käykö muille näin mutta mun on tarvinnut reilun laihdutuksen (24 kg) jälkeen syödä paljon vähemmän kuin aiemmin samassa painossa ,mikä on jotenkin surullista. En minä ennen lihomista ollut todellakaan mikään terveysintoilija: joskus maistui kaljoitteluilta, joskus hampurilaisateria tai pizza, joskus suklaa. Ja siinä vaan pysyin 55 kilon painossa.
No, minä lihoin sitten makeanhimoa lisänneen masennuslääkityksen myötävaikutuksella nopeasti. Lääkeken lopetettuani laihdutin Cambridge-dieetin avulla kilot pois niin että painan nyt 56 kg. Mutta en todellakaan voi elää kuten aiemmin ja pysyä tässä painossa. Tosi tiukka täytyy olla herkkujen kanssa ja esim. kasvisten määrän kanssa lautasella ettei lähde lihomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se paino laske koska syöt saman verran kuin kulutat.
Tuo 1500-2000 kcal on melko normaali kulutus.
Joko rupeat kuluttamaan enemmän tai syömään vähemmän.
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
No niin ahdistaa! Tiedän. Ja tiedän että sitä ei korjata millään kaikettomalla ruokavaliolla. Yksi tavoitteistani onkin päästä eroon tästä ahdistuksesta.
Jos terveysuhkaa ei olisi, jättäisin koko vitun laihduttamisen sikseen.Ei korjatakaan "kaikettomalla" ruokavaliolla, vaan sellaisella syömisellä, millä voit hyvin. Laihduttaminen ei tarkoita ruuan vähentämistä, vaan ruuan oikean sisällön sisäistämistä. Se ei suinkaan tarkoita syömisen huonontumista, vaan päinvastoin.
Niin, tiedän kaiken tämän. Siksipä arkiruokaa on lähinnä kasviksia, kalaa, ja joskus luomulihaa tai riistaa. (Terveyssyiden lisäksi ahdistaa ruuan eettisyys.) En ahmi, en syö pullaa, en vedä sipsejä, en elä voileivillä, en käytä kevyttuoteita enkä eineksiä, en napostele. Monesti käy kuitenkin esimerkiksi niin, että ensimmäinen ateria tulee syötyä vasta lounasaikaan, tai myöhemminkin, koska kaikki ruoka ahdistaa. Olen antanut jopa paikallisen uimahallin kahvioon palautetta että voisiko valikoimissa olla terveellisempiä vaihtoehtoja sämpylöille ja munavoikarjalanpiirakoille, sillä saatan nauttia (tai jättää nauttimasta) aamiaiseni siellä useamman kerran viikossa.
Kiinnitin huomion tuohon lauseeseesi: "kaikki ruoka ahdistaa"
Voisitko päästä eroon ajatuksesta, että ruoka on jotenkin vihollisesi? Ja ajatella, että hyvä ja ravitseva ruoka on sinulle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se paino laske koska syöt saman verran kuin kulutat.
Tuo 1500-2000 kcal on melko normaali kulutus.Joko rupeat kuluttamaan enemmän tai syömään vähemmän.
Tosiaan liikun ihan reippaasti.
1400 kcal/päivä on laihduttanut, mutta 1500-1600 lihottaa jo.
Pakko kai uskoa että kulutukseni on noin vähäistä. Monestihan olen sitä laskeskellut.
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
No niin ahdistaa! Tiedän. Ja tiedän että sitä ei korjata millään kaikettomalla ruokavaliolla. Yksi tavoitteistani onkin päästä eroon tästä ahdistuksesta.
Jos terveysuhkaa ei olisi, jättäisin koko vitun laihduttamisen sikseen.Ei korjatakaan "kaikettomalla" ruokavaliolla, vaan sellaisella syömisellä, millä voit hyvin. Laihduttaminen ei tarkoita ruuan vähentämistä, vaan ruuan oikean sisällön sisäistämistä. Se ei suinkaan tarkoita syömisen huonontumista, vaan päinvastoin.
Niin, tiedän kaiken tämän. Siksipä arkiruokaa on lähinnä kasviksia, kalaa, ja joskus luomulihaa tai riistaa. (Terveyssyiden lisäksi ahdistaa ruuan eettisyys.) En ahmi, en syö pullaa, en vedä sipsejä, en elä voileivillä, en käytä kevyttuoteita enkä eineksiä, en napostele. Monesti käy kuitenkin esimerkiksi niin, että ensimmäinen ateria tulee syötyä vasta lounasaikaan, tai myöhemminkin, koska kaikki ruoka ahdistaa. Olen antanut jopa paikallisen uimahallin kahvioon palautetta että voisiko valikoimissa olla terveellisempiä vaihtoehtoja sämpylöille ja munavoikarjalanpiirakoille, sillä saatan nauttia (tai jättää nauttimasta) aamiaiseni siellä useamman kerran viikossa.
Kiinnitin huomion tuohon lauseeseesi: "kaikki ruoka ahdistaa"
Voisitko päästä eroon ajatuksesta, että ruoka on jotenkin vihollisesi? Ja ajatella, että hyvä ja ravitseva ruoka on sinulle hyväksi.
Kyllä, aktiivisesti yritän. Ja pakottaudun syömään monipuolisesti. Aikaisemmin olen nimittäin päätynyt sellaisiinkin luuppeihin että syön pelkkää näkkileipää ja jotain juureslevitettä, kun en väsymykseltäni ole jaksanut muutakaan, ja nuo on olleet ne ainoat jotka on läpäisseet "hyvä ruoka" -testin.
TIEDÄN että tämä ei ole hyvä ja että tästä on päästävä eroon. Mutta en tiedä miten.
Olisin mieluummin satakiloinen ja onnellinen, kuin 60-kiloinen ja pohtisin lakkaamatta näitä. Valitettavasti sitä painoa on nyt vaan lääkärin määräyksellä saatava pois. Muuten keskittyisin syömiseen ja siitä nauttimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mitä enemmän alkaa tiettyjä ruokia vältellä, sen enemmän vatsa reagoi kaikkeen. Nykyään tuntuu olevan yleistä se, että jos vatsa vähän kurahtaa, kun sinne nakkaa leipäpalan, niin siirrytään leivättömälle ruokavaliolle. Seuraavaksi pitää vaihtaa maito, sitten ei käy enää pasta, eikä oikein kahvikaan sovi. Siitä tulee vain loputon kierre. Jokaista ilmausta, väännettä ja urinaa ei tarvitse kuunnella, vaan suhtautuu ruokaan normaalisti ja syö monipuolisesti.
No minulla se suoliston ärtyminen johti vuosien jatkuvaan ripuliin ja sitä kautta ravinnepuutoksiin niin ei paljon tarvitse miettiä, vältänkö jotain suolistoa ärsyttävää vai enkö.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta karppauksesta: itse LIHOIN sillä, ja tuntuu ettei läheskään niin moni laihdu kuin mitä mainospuheista luulisi...
Mielenkiintoinen tämän takia olikin rottakoe josta uutisoitiin viime viikolla Hesarissa. Siinä neljäsosa rotista nimittäin oli perimältään sellaisia että ne lihoivat voimakkaasti vähähiilarisella ruoalla. Muutenkin yllättävää oli että eri yksilöillä oli ihan eri dieetit mitkä toimi. Luotettavimmin kaikille toimi hyvin vähärasvainen japanilaisdieetti, tosin 1/4:lle rotista se aiheutti maksaongelmia. 3/4 taas lihoi jenkkiruokavaliolla. Mutta karppaus ja Välimeren ruokavalio ja virallisterveellinen (jenkkläisen sydänyhdistyksen suosittelema) oli sellaisia että osa rottakannoista lihoi, osa laihtui tai pysyi hoikkina.
Suurin osa "karppauksella" lihoneista on niitä, jotka ovat lisänneet proteiinin syöntiä normiruokaan nähden ja vähentäneet rasvaa. Sehän ei mitään karppausta edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
No niin ahdistaa! Tiedän. Ja tiedän että sitä ei korjata millään kaikettomalla ruokavaliolla. Yksi tavoitteistani onkin päästä eroon tästä ahdistuksesta.
Jos terveysuhkaa ei olisi, jättäisin koko vitun laihduttamisen sikseen.Ei korjatakaan "kaikettomalla" ruokavaliolla, vaan sellaisella syömisellä, millä voit hyvin. Laihduttaminen ei tarkoita ruuan vähentämistä, vaan ruuan oikean sisällön sisäistämistä. Se ei suinkaan tarkoita syömisen huonontumista, vaan päinvastoin.
Niin, tiedän kaiken tämän. Siksipä arkiruokaa on lähinnä kasviksia, kalaa, ja joskus luomulihaa tai riistaa. (Terveyssyiden lisäksi ahdistaa ruuan eettisyys.) En ahmi, en syö pullaa, en vedä sipsejä, en elä voileivillä, en käytä kevyttuoteita enkä eineksiä, en napostele. Monesti käy kuitenkin esimerkiksi niin, että ensimmäinen ateria tulee syötyä vasta lounasaikaan, tai myöhemminkin, koska kaikki ruoka ahdistaa. Olen antanut jopa paikallisen uimahallin kahvioon palautetta että voisiko valikoimissa olla terveellisempiä vaihtoehtoja sämpylöille ja munavoikarjalanpiirakoille, sillä saatan nauttia (tai jättää nauttimasta) aamiaiseni siellä useamman kerran viikossa.
Kiinnitin huomion tuohon lauseeseesi: "kaikki ruoka ahdistaa"
Voisitko päästä eroon ajatuksesta, että ruoka on jotenkin vihollisesi? Ja ajatella, että hyvä ja ravitseva ruoka on sinulle hyväksi.
Kyllä, aktiivisesti yritän. Ja pakottaudun syömään monipuolisesti. Aikaisemmin olen nimittäin päätynyt sellaisiinkin luuppeihin että syön pelkkää näkkileipää ja jotain juureslevitettä, kun en väsymykseltäni ole jaksanut muutakaan, ja nuo on olleet ne ainoat jotka on läpäisseet "hyvä ruoka" -testin.
TIEDÄN että tämä ei ole hyvä ja että tästä on päästävä eroon. Mutta en tiedä miten.
Olisin mieluummin satakiloinen ja onnellinen, kuin 60-kiloinen ja pohtisin lakkaamatta näitä. Valitettavasti sitä painoa on nyt vaan lääkärin määräyksellä saatava pois. Muuten keskittyisin syömiseen ja siitä nauttimiseen.
Jospa keskittyisit nyt siihen ruuasta nauttimiseen. Pelkkä näkkäri ja juures ei ole mikään nautinto. Ei myöskään sokeri.
Rasva on se, joka antaa kylläisyyden ja hyvän olon.
3,5 viikkoa sovellettua vhh dieettiä takana. -4kg. Toimii minulla ja ei tarvitse olla nälissään. Lähtömitat siis 163 ja 82kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3,5 viikkoa sovellettua vhh dieettiä takana. -4kg. Toimii minulla ja ei tarvitse olla nälissään. Lähtömitat siis 163 ja 82kg
Esimerkki syömisistä eilen:
Aamupalaksi siemennäkkäri, päällä oivariinia, juustoa, herneenversoa, kurkkua, salaattia yms. Maustamatonta jugurttia mustikkakeitolla ja marjoilla. Pari tummaa suklaata. (Joskus joka aterian jälkeen pala tai pari)
Ruoaksi oma tekemää kesäkurpitsalasagnea. Kuin lasagne mutta vehnälevyjen tilalla reippaasti kesäkurpitsaa. Ruoan kanssa ehkä siemennäkkäri täytteillä tai salaatti tms.
Iltapala aika samankaltainen kun aamupala.
Syön siis kolme kertaa päivässä ja varsan täyteen. Vettä juon n 2-3l
En näe nälkää ja paino tippuu kohisten.
2 mahdollista vaihtoehtoa;
a. aloita karppaus, oikeesti. Se laihduttaa.
b. Onko käytössä hormonaalinen ehkäisy. Se estää laihtumista.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3,5 viikkoa sovellettua vhh dieettiä takana. -4kg. Toimii minulla ja ei tarvitse olla nälissään. Lähtömitat siis 163 ja 82kg
Esimerkki syömisistä eilen:
Aamupalaksi siemennäkkäri, päällä oivariinia, juustoa, herneenversoa, kurkkua, salaattia yms. Maustamatonta jugurttia mustikkakeitolla ja marjoilla. Pari tummaa suklaata. (Joskus joka aterian jälkeen pala tai pari)
Ruoaksi oma tekemää kesäkurpitsalasagnea. Kuin lasagne mutta vehnälevyjen tilalla reippaasti kesäkurpitsaa. Ruoan kanssa ehkä siemennäkkäri täytteillä tai salaatti tms.
Iltapala aika samankaltainen kun aamupala.
Syön siis kolme kertaa päivässä ja varsan täyteen. Vettä juon n 2-3l
En näe nälkää ja paino tippuu kohisten.
Syöt siis kuin hevonen, varsan täyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mitä enemmän alkaa tiettyjä ruokia vältellä, sen enemmän vatsa reagoi kaikkeen. Nykyään tuntuu olevan yleistä se, että jos vatsa vähän kurahtaa, kun sinne nakkaa leipäpalan, niin siirrytään leivättömälle ruokavaliolle. Seuraavaksi pitää vaihtaa maito, sitten ei käy enää pasta, eikä oikein kahvikaan sovi. Siitä tulee vain loputon kierre. Jokaista ilmausta, väännettä ja urinaa ei tarvitse kuunnella, vaan suhtautuu ruokaan normaalisti ja syö monipuolisesti.
No minulla se suoliston ärtyminen johti vuosien jatkuvaan ripuliin ja sitä kautta ravinnepuutoksiin niin ei paljon tarvitse miettiä, vältänkö jotain suolistoa ärsyttävää vai enkö.
Luonnollisesti en tarkoittanut keliakiaa tmv. oikeasti sairastavia, vaan että jokaisesta pierusta aletaan välttää jotain sinä päivänä syötyä ruoka-ainetta, vaikka "oire" saattaa johtua jostain ihan muusta.
Niin, tiedän kaiken tämän. Siksipä arkiruokaa on lähinnä kasviksia, kalaa, ja joskus luomulihaa tai riistaa. (Terveyssyiden lisäksi ahdistaa ruuan eettisyys.) En ahmi, en syö pullaa, en vedä sipsejä, en elä voileivillä, en käytä kevyttuoteita enkä eineksiä, en napostele. Monesti käy kuitenkin esimerkiksi niin, että ensimmäinen ateria tulee syötyä vasta lounasaikaan, tai myöhemminkin, koska kaikki ruoka ahdistaa. Olen antanut jopa paikallisen uimahallin kahvioon palautetta että voisiko valikoimissa olla terveellisempiä vaihtoehtoja sämpylöille ja munavoikarjalanpiirakoille, sillä saatan nauttia (tai jättää nauttimasta) aamiaiseni siellä useamman kerran viikossa.