Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe-paino ei laske.
Pötkö
11.12.2017 |
Olen 34 vuotias nainen, painoni on vuodessa kivunnut lukemiin 167cm/83kg. Samalla verensokerit ja verenpaine on alkaneet antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa saattaa vastassa olla vaikeitakin terveysongelmia. 15 kiloa olisi siis saatava pois.
Olen ollut lievästi ylipainoinen raskausajoistani lähtien, eli 10 vuotta. Tänä aikana olen opetellut liikkumaan säännöllisesti ja syömään fiksusti. Liikakiloja on nyt viimeksi hiipunut varmaankin ajokortin myötä, kun olen päivittäin koittanut ajaa jotta siitä tulisi luontevaa.
Ruokavalioni on ihan jees, en oikeasti usko että syön vääriä asioita. Kasvispainotteista sekaruokaa, teen lähes kaiken itse. Mielessäni arvioin myös päivittäisiä kaloreita, eikä 2000 kcal juurikaan ylity, yleensä pysyn 1500-2000 välimaastossa.
Pari vuotta sitten laihdutin 9kiloa syömällä 1400 kcal/päivä, mutta kilot tulivat heti takaisin kun nostin kalorimääriä.
Tuntuu että olen laihduttanut vuosia, ilman mitään tuloksia. Mitään fysiologisia häikkää ei ole. Nytkin seuraan vierestä miehen laihduttamista. Tuntuu että hän vain jättää herkut pois, ja puolittaa lounassämpylänsä, ja kilot karisevat vauhdilla. Itse olen vältellyt herkkuja, liikkunut enemmän, ja syönyt pienempiä annoksia kuin hän, koko yhteiselomme ajan. Silti painan lähes 10 kiloa enemmän.
Tällä hetkellä harrastan lähinnä juoksua ja vesijuoksua. Ajattelin ottaa rutiiniin taas kahvakuulan antaakseni juoksujaloille lepopäiviä ja kohottaakseni lihaskuntoa.
Auttakaa, miten olette itse päässeet samankaltaisista lukemista pysyvästi alaspäin, alkaa olla tosi surullinen ja epätoivoinen olo!
Kommentit (74)
Pötkö kirjoitti:
Tässä on tullut paljon ihan asiaa.
Suunnittelen käytännön syistä etukäteen viikon ruokailut, mutta aion nyt pitää ainakin viikon ruokapäiväkirjaa nähdäkseni onko käsitykseni syömisistäni realistinen. Tän jälkeen lienee syytä pohtia muutoksia. Varmaan sitä viilausta voi lähteä tekemään siitä että nostaa protskujen määrää.
Sokerit saa myös jäädä pois, se vähä mitä tulee vedettyä.
Lihaskunto mun on otettava mukaan nykyiseen treenirutiiniin jo senkin takia etten juoksentele jalkojani paskaksi.
Tavoitteet on selkeät, -10kg/6kk ja loppuja kiloja tarkastelen kun sen aika on.
Haluan myös lopulta lakata arvioimista ja laskelmoimasta ja pohtimasta joka ikistä suupalaani. Siitä ei ole ollut mulle elämässä muuta kuin haittaa.
Älä kuitenkaan sitä poteiinia ala energiaksi syömään. Liika proteiini haittaa painonlaskua. Panosta ennemminkin kasviksiin ja oikeaan rasvaan, pidä proteiinin määrä vain siinä, mitä tarvitset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota viikon Nutrilett tai joku muu VLCD- kuuri. Tulet vähemmästä kylläiseksi sen jälkeen ja saat muutaman kilon tsempiksi nopeasti pois. Jatkat terveellisellä, kasvisvoittoisella ruoalla, jossa et jätä kokonaan viljoja pois, vaan etsit sinulle sopivat täysjyväviljat. Kahvakuulaile koko keho läpi 2 krt viikossa, hikiliikunta toiset 2 kertaa ja kerran uiminen höyrysaunoineen ja muine hemmotteluineen.
Tiedän saavani 100 alapeukkua tästä kommentistani, mutta ap:n suhtautuminen ruokaan on jo muuttunut vääristyneeksi. Viikon pussikuurilla ehtii pohtia, miten haluaa loppuelämänsä syödä ja sen jälkeen "hyvä ja terveellinen" todella maistuu hyvältä.
❤ rakasta itseäsi ja syö hyvin!!
Sullahan isot luulot itsestäsi on. :)
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Turpoaminen kaikesta kertoo, että suolistosi on sekaisin. Nyt kirjastoon ja lukemaan Suolisto terveeksi ja Suoliston taika (tms) -kirjat. Ei se mikään hiivaongelma ole, mutta samanlaiset oireet: suolistossa on liikaa huonoja bakteereita.
Lisää maitohappobakteerien ja hyvien hapantuotteiden syömistä ja lopeta sokeri. Kun suolisto toimii hyvin, voi syödä ihan normaalisti ja paino on tasapainossa.
Et ole ihan nuori enää, joten liiku hikoillen joka viikko.
No kyllähän se yleisimmin on candida albicans (hiiva), joka siellä suolistossa on kasvanut liian suureksi ja syrjäyttänyt terveellisemmän kannan bakteerit.
Myös lymfaongelmia alkaa tulla useimmille neljänkympin korvilla, joillekin jo aiemminkin.
Minä jätin kokolailla kaikki paljon hiilareita sisältäneet aineet pois, eli pastat, perunat ja vehnät. Keksit, pullat, kakut yms. veks vaan. Tilalle otin kasviksia, kananmunia, vihanneksia, kanaa, kalaa ja lihaa. Kyllä mä yhden ruisleivän päivisin itselleni sallin. Eikä mitään pieniä ruokapaloja pitkin päivää, vaan reilu aamupala, päivällinen ja sitten kevyt iltapala. Toimi ainakin minulla ja puolisolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.
Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Tilasin myös nuo suositellut suolistokirjat. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun oli vedettävä 1000kcl ja joinakin päivinä ehkä allekin niin johan alkoi tapahtumaan. Olin niin päättänyt saada painoni putoamaan, että tein sen radikaalisti. Mutta siitä seurasi hyvää, paino lähti putoamaan (josta sain lisä tsemppiä) sitten lisäilin ruokaa maltillisesti lisää ja joskus söin pienen palan suklaatakin. Lopputulos: 21 kg pois 6-7kk:ssa. En aio enää palata läskiksi.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mitä enemmän alkaa tiettyjä ruokia vältellä, sen enemmän vatsa reagoi kaikkeen. Nykyään tuntuu olevan yleistä se, että jos vatsa vähän kurahtaa, kun sinne nakkaa leipäpalan, niin siirrytään leivättömälle ruokavaliolle. Seuraavaksi pitää vaihtaa maito, sitten ei käy enää pasta, eikä oikein kahvikaan sovi. Siitä tulee vain loputon kierre. Jokaista ilmausta, väännettä ja urinaa ei tarvitse kuunnella, vaan suhtautuu ruokaan normaalisti ja syö monipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
(Ja jos joku ajatteli kommentoida tähän että ei ihme että oot läski kun kuorrutat munakkaasi juustolla, niin pliis älä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
(Ja jos joku ajatteli kommentoida tähän että ei ihme että oot läski kun kuorrutat munakkaasi juustolla, niin pliis älä.)
Nimenomaan se munakkaan kuorrutus juustolla laihduttaa, oikeesti. Kevytruoka lihottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
No niin ahdistaa! Tiedän. Ja tiedän että sitä ei korjata millään kaikettomalla ruokavaliolla. Yksi tavoitteistani onkin päästä eroon tästä ahdistuksesta.
Jos terveysuhkaa ei olisi, jättäisin koko vitun laihduttamisen sikseen.
Sanot että syöt 1500-2000 kcal päivässä. Valitettavasti varsinkin kerran tai useampia kertoja reilusti laihduttaneella naisella voi olla niin ettei enempää kulu vaikka olisi ylipainoakin.
Itselläni monta jojoilua takana ja nykyisin se millä pysyn noin 85 kilon painossa on, että syön 1600 kcal / päivä. Laihtuminen tästä alaspäin vaatisi siis tosi niukkoja kaloreita ja huutavaa nälkää. On se masentavaa että pysyy ihan kunnolla ylipainoisena vaikka syö paljon rehua, ei juurikaan herkkuja jne.
En olisi muuten vielä 10 vuotta sitten uskonut jos joku olisi väittänyt että syö kuin minä mutta painaa 85 kg. Nyt on pakko uskoa, ja ravitsemusterapeutti jolla kävin sanoi, että näitä tapauksia näkee: yli 30 v naisia, jotka on jojoilulla nostaneet rasvaprosenttinsa pilviin (mulla 46%), kuihduttaneet lihaksensa, sekoittaneet nälänhallintansa ja sokeriaineenvaihduntansa niin että vaikka syö varsin terveellisesti pysyy silti ylipainoisena.
Vierailija kirjoitti:
Minun oli vedettävä 1000kcl ja joinakin päivinä ehkä allekin niin johan alkoi tapahtumaan. Olin niin päättänyt saada painoni putoamaan, että tein sen radikaalisti. Mutta siitä seurasi hyvää, paino lähti putoamaan (josta sain lisä tsemppiä) sitten lisäilin ruokaa maltillisesti lisää ja joskus söin pienen palan suklaatakin. Lopputulos: 21 kg pois 6-7kk:ssa. En aio enää palata läskiksi.
Näin minäkin sanoin reilu vuosi sitten elokuussa, jolloin Cambridge-dieetin avulla olin saavuttanut 63 kilon painon, tavoitteeni. Ikinä ei enää 90-kiloiseksi! No, tässä sitä ollaan taas, aamun paino 96 kg, ja diagnosoitu ahmimishäiriö kaupan päälle :(
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötkö kirjoitti:
Ehkä kokeilen tätä. Olen kyllä jo pitkään korvannut vehnää ja perunaa gluteenittomilla vaihtoehdoilla, vatsan toiminnan vuoksi.
Heti aamusta voin tyhjään vatsaan syödä leipää tai croissantin, mutta en enää iltapäivästä.Lisäksi tuntuu että turpoan ihan mistä vaan. Maidosta, karkeista, suolasta, vehnästä, you name it. Keho on täynnä nestettä tai kaasuja koko ajan. Päivittäin vedän tuohon pulmaan ananasmehua ja omenaviinietikkaa mutta heti kun jää välistä, vaaka näyttää seuraavana päivänä kilon enemmän.
Vihaan myös nykyistä suhdettani ruokaan. Ei sen pitäisi tälläistä olla, että kaikki normaali ja terveellinen kun on jotenkin huonoksi minulle ja vaikeaa ja ilotonta.
Todella ristiriitaista. Aluksi kerrot, kuinka syöt croissantin aamupalaksi ja ananasmehua ja omenaviinietikkaa päivittäin. Turpoat karkeista, maidosta, suolasta, vehnästä jne. Ja sitten harmittelet, että normaali ja terveellinen on huonoksi tai vaikeaa ja ilotonta.
Ei tuo "ruokavalio" kovin terveelliseltä näytä.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.
Ja todella, en haluaisi lopun elämääni sitoutua täysin maidottomaan, suolattomaan, vehnättömään ja sokerittomaan ruokavalioon.
Se ei tarkoita sitä että lapan näitä suuhuni aamusta iltaan. Päinvastoin. Normaaliin elämään mielestäni kuuluu myös se että voi joskus syödä ulkona, matkustaessa vetää junassa sen vehnäsämpylän kun muutakaan ei ole, tutustua jonkun maan perinneruokiin,
ilahduttaa lasta makaronilaatikkolla ja ystävää ottamalla palan tarjottua kakkua. Ylipainoni ydin ei voi olla näissä satunnaisissa poikkeustapauksissa.Ei pidäkään väkisin "sitoutua" johonkin. Valinnat on hyvä tehdä ihan vapaaehtoisesti. Ja myös ymmärtää valintojen seuraukset. Ylipainon syy saattaa olla joissain tapauksissa näissä "satunnaisissa poikkeustapauksissa"
Ei minua ole pakko tässä uskoa, tietysti tärkeintä on se että itse tiedän että nämä tosiaan on satunnaistapauksia. Ja kyllä haluan elää sellaista elämää, missä joka ikistä tilaisuutta ei varjostaisi ahdistus ruuan laadusta tai kalorimääristä. En näe ystävieni tai kollegoideni elävän niin. Tää nykyinenkin olotila on jo sellainen että ei mun suhdetta ruokaan voi enää normaaliksi kutsua. Joka kerta ahdistaa kun lisään muutaman parmesanhiutaleen munakkaan päälle, mutta pakotan itseni tekemään niin, mielenterveyteni takia.
Ehkä kannattais miettiä asennemuutosta. Sua ahdistaa oikean ravinnon syöminen.
No niin ahdistaa! Tiedän. Ja tiedän että sitä ei korjata millään kaikettomalla ruokavaliolla. Yksi tavoitteistani onkin päästä eroon tästä ahdistuksesta.
Jos terveysuhkaa ei olisi, jättäisin koko vitun laihduttamisen sikseen.
Ei korjatakaan "kaikettomalla" ruokavaliolla, vaan sellaisella syömisellä, millä voit hyvin. Laihduttaminen ei tarkoita ruuan vähentämistä, vaan ruuan oikean sisällön sisäistämistä. Se ei suinkaan tarkoita syömisen huonontumista, vaan päinvastoin.
Tuosta karppauksesta: itse LIHOIN sillä, ja tuntuu ettei läheskään niin moni laihdu kuin mitä mainospuheista luulisi...
Mielenkiintoinen tämän takia olikin rottakoe josta uutisoitiin viime viikolla Hesarissa. Siinä neljäsosa rotista nimittäin oli perimältään sellaisia että ne lihoivat voimakkaasti vähähiilarisella ruoalla. Muutenkin yllättävää oli että eri yksilöillä oli ihan eri dieetit mitkä toimi. Luotettavimmin kaikille toimi hyvin vähärasvainen japanilaisdieetti, tosin 1/4:lle rotista se aiheutti maksaongelmia. 3/4 taas lihoi jenkkiruokavaliolla. Mutta karppaus ja Välimeren ruokavalio ja virallisterveellinen (jenkkläisen sydänyhdistyksen suosittelema) oli sellaisia että osa rottakannoista lihoi, osa laihtui tai pysyi hoikkina.
Mä laihdutin myös aikoinaan tiukalla kalorimäärällä ja onnistuin. Sitten tuli se vaikein eli oli muutettava koko elämisentyyli siis ruuan suhteen mutta ihminen tottuu kaikkeen ja onnistuin siinäkin. Muutoksen jälkeen olen pysynyt toivotussa painossa. Pakko kieltäytyä pizzoista ym. vaikka vesi kielellä olenkin noiden suhteen joskus.
En syö croisantteja normaalisti aamiaiseksi. Mutta esimerkiksi työmatkoilla jolloin ne sattuvat olla ainoa aamiaistarjoilu, voin sellaisen syödä heti aamusta ilman kummempaa oireilua. En ole yrittänyt rajoittaa ruokavaliostani täysin pois kaikkea turvottavaa, vaan välttelen niitä.