Miksi kaverit ei pidä yhteyttä?

En tiedä miksi kaverisi eivät ota yhteyttä.

Kukaan ei ole ruma, mutta jotkut eivät tiedä, miten he näyttäisivät kauniilta.

Jos nyt leikitään, että mun seurassa ei haluta olla ulkonäön takia, niin onko sellainen yleistäkin? Itse en valitse kavereita ulkonäön perusteella.

ei vain aina jaksa, älä ota henkilökohtaisesti. Ihmiset ovat nykyään tosi kiireisiä ja uupuneita.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt leikitään, että mun seurassa ei haluta olla ulkonäön takia, niin onko sellainen yleistäkin? Itse en valitse kavereita ulkonäön perusteella.

En ole koskaan ajatellut, ehkä se voisi olla jotain tiedostamatonta valintaa.

Ehkä jos on jotain aivan luotaantyöntävän rumaa..

Tai jos ei huolehdi hygieniasta.

Omat ystäväni ovat kyllä kauniita kaikki, pitävät huolta itsestään ja myös kodeistaan.

En tiedä onko se sitten vain sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

ei vain aina jaksa, älä ota henkilökohtaisesti. Ihmiset ovat nykyään tosi kiireisiä ja uupuneita.

Ymmärrän kyllä, itsekin olen tosi kiireinen. Mutta silti arvostan oikeita sosiaalisia suhteita ja haluaisin ylläpitää niitä. Ja kuitenkin näilläkin ihmisillä riittää aikaa olla Facebookissa ym. Pitäisi riittää aikaa kirjoittaa edes muutama sana messengerissä.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa oi kaikki tietävät, mikä mussa on vikana. Miksi mun kanssa ei haluta olla? Mä pidän yhteyttä aika moneen kaveriin, mutta tiedän, että nekin suhteet lopahtaa, ellen ole aktiivinen.

Ja joskus ne lopahtaa, vaikka olenkin ollut yhteydessä. En soita, enkä pommita viesteillä, vaan kysyn kuulumisia tavalla, ettei toisen ole pakko heti vastata. Mutta kun viestistä on yli vuosi aikaa, niin tulkitsen, ettei seurani kelpaa.

Tai kun laitan viestin asiasta X ja kysyn samalla kuulumisia, niin niihin ei vastata, vaikka asia X kyllä hoidetaan, koska siitä on hyötyä kaverille.

Mulla on onneksi muutamia ihan oikeita ystäviä, jotka on ollut mun elämässä lapsesta saakka. Tykkäisin kuitenkin ylläpitää myös kaverisuhteita, mutta on se tosi hankalaa. Tungetteleva en ole, enkä aio jatkossakin olla.

Mitä siis teen väärin? Olenko tyhmä? Ruma? Tylsä ehkä?

Minulla on yksi vanha koulukaveri, joka valittaa juuri samalla tavalla. Häntä ei kuulemma kutsuta bileisiin mukaan, eikä muuallekaan, vaan vältellään ja keksitään tekosyitä, "vaikka hän on ihan mukava ja reilu ystävä".

Todellisuudessa hän ei ole mukava, eikä edes kovin reilu.

Ystävien suojelu ja auttaminen eri tilanteissa (ongelmat, surut, erot, samassa johtokunnassa toimiminen ja se, jos joku muu, kuin hän itse on yksinäinen)

ei luonnistu häneltä.

Hän on aina valmis kääntämään selkänsä ystävälle, kitisee ja valittaa vanhoista asioista, vatvoo ja analysoi pitkäpiimäisen katkerasti iänikuisia sanomisia ja valtataisteluita, ja on täysin kyvytön rentoutumiseen ja hauskanpitoon. Kaikkitietävyys on hänen hallitsevin piirteensä. Samoin pitkävihaisuus eli kaunaisuus. Jatkuva laskeskelu ja summaaminen, kuka sanoi väärin 16 vuotta sitten, kuka soitti viimeksi kenelle ja ketä ei kutsuttu ja miksi, käy muiden voimille.

Koko persoonallisuuden pitäisi muuttua joustavammaksi ja avoimemmaksi, asenteen ihmisiin vilpittömämmäksi, ryhdin suoraksi...

Olemme jo 4-kymppisiä, joten minun valittava kaverini on ainakin menetetty tapaus.

Sehän on jo paljon, että sulla on kuitenkin oikeita ystäviä. Panosta niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa oi kaikki tietävät, mikä mussa on vikana. Miksi mun kanssa ei haluta olla? Mä pidän yhteyttä aika moneen kaveriin, mutta tiedän, että nekin suhteet lopahtaa, ellen ole aktiivinen.

Ja joskus ne lopahtaa, vaikka olenkin ollut yhteydessä. En soita, enkä pommita viesteillä, vaan kysyn kuulumisia tavalla, ettei toisen ole pakko heti vastata. Mutta kun viestistä on yli vuosi aikaa, niin tulkitsen, ettei seurani kelpaa.

Tai kun laitan viestin asiasta X ja kysyn samalla kuulumisia, niin niihin ei vastata, vaikka asia X kyllä hoidetaan, koska siitä on hyötyä kaverille.

Mulla on onneksi muutamia ihan oikeita ystäviä, jotka on ollut mun elämässä lapsesta saakka. Tykkäisin kuitenkin ylläpitää myös kaverisuhteita, mutta on se tosi hankalaa. Tungetteleva en ole, enkä aio jatkossakin olla.

Mitä siis teen väärin? Olenko tyhmä? Ruma? Tylsä ehkä?

Minulla on yksi vanha koulukaveri, joka valittaa juuri samalla tavalla. Häntä ei kuulemma kutsuta bileisiin mukaan, eikä muuallekaan, vaan vältellään ja keksitään tekosyitä, "vaikka hän on ihan mukava ja reilu ystävä".

Todellisuudessa hän ei ole mukava, eikä edes kovin reilu.

Ystävien suojelu ja auttaminen eri tilanteissa (ongelmat, surut, erot, samassa johtokunnassa toimiminen ja se, jos joku muu, kuin hän itse on yksinäinen)

ei luonnistu häneltä.

Hän on aina valmis kääntämään selkänsä ystävälle, kitisee ja valittaa vanhoista asioista, vatvoo ja analysoi pitkäpiimäisen katkerasti iänikuisia sanomisia ja valtataisteluita, ja on täysin kyvytön rentoutumiseen ja hauskanpitoon. Kaikkitietävyys on hänen hallitsevin piirteensä. Samoin pitkävihaisuus eli kaunaisuus. Jatkuva laskeskelu ja summaaminen, kuka sanoi väärin 16 vuotta sitten, kuka soitti viimeksi kenelle ja ketä ei kutsuttu ja miksi, käy muiden voimille.

Koko persoonallisuuden pitäisi muuttua joustavammaksi ja avoimemmaksi, asenteen ihmisiin vilpittömämmäksi, ryhdin suoraksi...

Olemme jo 4-kymppisiä, joten minun valittava kaverini on ainakin menetetty tapaus.

No toi ei kuulosta kivalta. Itseäni en saa kiinni tollaisista asioista. Enkä varsinkaan vanhojen muistelusta, koska nämä joiden kanssa yritän olla yhteydessä ovat uudempia kavereita. Vanhoja voin muistella sitten ystävieni kanssa.

En ole koskaan sanonut näille kavereille, että miksette pidä yhteyttä tai muuta vastaavaa. En siis valita heille asiasta. Enkä siis ole yksinäinen. Elän ruuhkavuosia, lapset ja niiden harrastukset vie paljon aikaa, oma mielenkiintoinen työni ja opiskelut siinä sivussa vievät myös paljon aikaa, jaksamistakin. Silti kuvittelen ehkä hölmösti, että kaverisuhteet voisi antaa jotakin, ettei elämä olisi pelkkää "arkea".

Vierailija kirjoitti:

Sehän on jo paljon, että sulla on kuitenkin oikeita ystäviä. Panosta niihin.

Ilman muuta panostankin, tai siis niihin suhteisiin ei niinkään tarvitse panostaa, koska niissä suhteen ylläpito on molemmin puolista. Ei tarvitse kannatella mitään. Nämä ystävät ei valitettavasti vain asu samalla paikkakunnalla, joten seuraa arkeen heistä ei ole. Paitsi tietenkin joskus viikonloppuisin ja lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on jo paljon, että sulla on kuitenkin oikeita ystäviä. Panosta niihin.

Ilman muuta panostankin, tai siis niihin suhteisiin ei niinkään tarvitse panostaa, koska niissä suhteen ylläpito on molemmin puolista. Ei tarvitse kannatella mitään. Nämä ystävät ei valitettavasti vain asu samalla paikkakunnalla, joten seuraa arkeen heistä ei ole. Paitsi tietenkin joskus viikonloppuisin ja lomilla.

Minkä ikäinen olet AP?

Mä luulen, että tässä voi olla kyseessä ikäjuttu. Itsekin muistan, ja nyt nuorista aikuista lapsistani huomaan, miten opiskelut, seurustelut ja tuntityöt , ja joillakin jo pienet lapset, muuttavat elämää siten, että arjen epäsäännöllisyys ja hektisyys laittaa pitämään kiinni tiettyjen läheisimpien ystävien tapaamisesta mutta vaikka onkin tavallaan ikävä niitä muitakin ihan hyviä ystäviä aika ei vaanriitä kaikkeen, eikä voimat riitä samanlaiseen BFF-ystävyyteen kuin teininä ja on pakko priorisoida tuota elämän eteenpäin viemistä.

Omalla kohdalla olen iloinen että olemme esim vanhojen lukioystävien kanssa ottaneet tavan, että edes pari kertaa vuodessa tapaamme, nykyään n 4krt/vuosi. Mutta siis tämä onnistuu kun sovimme sähköpostilla että tapaamme sitten taas tammikuussa, ja näissä on jo melkoinen sovittaminen ja toki aina joskus jollekin tulee joku työmatka tms jonka takia hän ei pääsekään.

Ja yhden tärkeän ystävä kanssa olemme menneet samaan jumppaan ja siitä tarvittaessa käymme vaikka lasillisella, jos jompi kumpi tarvitsee olkapäätä, mutta olemme tiedostaneet sen, että kummallakaan ei aika riitä siihen (mitä joskus muinoin oli) että käymme läpi kaikki mahdolliset asiat toistemme elämässä. Minä luulen, että ihminen, joka aikuisenakin kaipaa niiltä ystäviltä sellaista ’best friends forever’ läheisyyttä kokee helposti että ystävät jollain lailla hylkäävät mutta pitää vaan tajuta, että jotta ne ystävyyden voi säilyä elämän eri tilanteissa hengissä täytyy niiden myös antaa muuttua. Luulen kuitenkin, että nämä joskus vähän väkisinkinnhengissä pidetyt ystävyydet ovat ’vanhuuden koittaessa’ taas niitävkaikkein tärkeimpiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa oi kaikki tietävät, mikä mussa on vikana. Miksi mun kanssa ei haluta olla? Mä pidän yhteyttä aika moneen kaveriin, mutta tiedän, että nekin suhteet lopahtaa, ellen ole aktiivinen.

Ja joskus ne lopahtaa, vaikka olenkin ollut yhteydessä. En soita, enkä pommita viesteillä, vaan kysyn kuulumisia tavalla, ettei toisen ole pakko heti vastata. Mutta kun viestistä on yli vuosi aikaa, niin tulkitsen, ettei seurani kelpaa.

Tai kun laitan viestin asiasta X ja kysyn samalla kuulumisia, niin niihin ei vastata, vaikka asia X kyllä hoidetaan, koska siitä on hyötyä kaverille.

Mulla on onneksi muutamia ihan oikeita ystäviä, jotka on ollut mun elämässä lapsesta saakka. Tykkäisin kuitenkin ylläpitää myös kaverisuhteita, mutta on se tosi hankalaa. Tungetteleva en ole, enkä aio jatkossakin olla.

Mitä siis teen väärin? Olenko tyhmä? Ruma? Tylsä ehkä?

Minusta on vähän hassua AP, että mietit onko vika siinä, että olet ’tyhm’, ’ruma’ jne. Valitseeko itse ystäväsi ulkonäön perusteella?

Luulen, että tässä lainaamassa kommentissa vastasit itse omaan kysymykseesi. Meillä ainakin kun oli kolme harrastavaa lasta ja omatkin työt ja muut aktiviteetit, siinä ei enää ehtinyt eikä jaksanut muodostaa uusia ystävyyssuhteita. Oli montakin kertaa niin, että vaikkapa nappulafutiksessa sain jonkun näennäisesti hyvän uuden ystävän toisesta äidistä niin kun omat tai hänen lapsi vaihtoi harrastusta tai joukkuetta niin ystävyys jäi täysin ajanpuutteen takia. Sitten jos tällaiseen äitiin tapasi sattumalta kaupassa saatoimme kyllä jutella puoli tuntia mutta että olisimme oikeasti etsineet täpötäysistä kalentereistamme jonkun uuden ystävyyden syventämistapaamisajan niin siihen ei intressit riittäneet. Vanhojenkin ystävien tapaaminen vaati aika paljon aikataulujen yhteen sovittamista. Enkä minä ainakaan kehtaa soittaa toiselle, että ensi viikon lauantaina voisitte tulla meille...Ai ei sovi....Hmm, no sitten meillä olis vapaata kolmen kuukauden päästä tuossa hiihtoloman jälkimmäisenä viikonloppuna sunnuntaina... joten sitten se yhteydenpito vaan kuihtuu :(