Lue keskustelun säännöt.
En uskalla poistua kotoani. Olin ennen menevä mutta nykyään on iso kynnys lähteä mihinkään.
31.01.2023 |
Ihan normaalit kaupassakäynnit ja esimerkiksi mahdolliset harrastukset puhumattakaan työnteosta on itselle vaikeaa.
Ennen en edes miettinyt kauppaan menoa, en ravintolaan, enkä töihin menoa mitenkään ihmeellisenä asiana. Sen kun menoksi vaan ja hoidin asiani.
Nykyään sitä ei oikein uskalla lähteä mihinkään. En tiedä onko kyse edes pelosta mutta en vain pääse kotoani mihinkään. En saa itseäni liikkeelle, en nousemaan ja elämään.
Tämä on tosi sääli koska olen nuori ihminen vielä ja minulla on koko elämä edessä. Kaikki olisi mahdollista, sen kun elämään vain.
Olen valitettavasti sisäisesti jämähtänyt ja alkanut pelkäämään kaikenlaista. Energiaa ei ole myöskään mihinkään. Tänäänkin nukuin ensin 12h yöunet ja sitten päiväunet muutaman tunnin verran.
Mikähän ongelma minulla tässä oikein on? Keskivaikea masennus on diagnosoitu mutta en minä nyt ennen ole näin estynyt ole ollut vaikka jännitäjä suorittajapersoona olen. Silti en ole kyllä oikeasti näin vaikeasti ohjautuva vaan impulssi tekemiseen on kyllä löytynyt jännityksestä huolimatta.
Kommentit (11)
Elämässä pitää olla joku rytmi. Liika nukkuminen vie voimat ja aloitekyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hakea tukea, apua. Ensin vaikka soittamalla, netistä löytyy yhteystietoja. Sitä kautta saisit ohjausta, miten jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää olla joku rytmi. Liika nukkuminen vie voimat ja aloitekyvyn.
Valitettavasti ongelmaa ei poista se, heräänkö esim joka aamu klo 8. Olen yrittänyt tätäkin, että herään aamusta, keitän kahvit, suunnittelen päivää, sitten lopahdan. Saatan jaksaa ruokaa tehdä ja vähän siivota mutta käytännössä se on sitten siinä.
Nyt olen ollut todella väsynyt, varmaan johtuu lääkityksestä jonka aloitin juuri, tämä viime aikainen nukkuminen.
Kuitenkin tämä aloitekyvyttömyys on ydinongelma. Ja pelko vai mitälie. En ole kohta kolmeen kuukauteen paljoa kotona liikkunut. Sitä ennen kävin töissä ja hoidin asioitani mutta huomasin kyllä että pikkuhiljaa vaan lakkasin elämästä elämää ja itsetunto katosi. Ap
Vaikuttaa siltä että vasta aloittamasi lääkitys ei ole sinulle sopiva. Väsymys ja aloitekyvyttömyys sekä pelkotilat todennäköisesti johtuvat niistä. Kannattaa mennä lääkäriin keskustelemaan lääkkeiden vaihdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne sun asiat nyt hoitaa?
Ihan itse hoidan asiani tietenkin mutta jäin pois työelämästä. Harmittaa mutta en vain päässyt enää ylös. Käyn kaupassa kun on pakko mutta venytän silti sitä viimeiseen asti.
Tämä suhde vain kun miettii ennen tätä ja nykyhetkeä kammoksuttaa. Sitä miettii, että mitä tapahtui ja jospa minä nousisin tästä, heti huomenna vaikka. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että vasta aloittamasi lääkitys ei ole sinulle sopiva. Väsymys ja aloitekyvyttömyys sekä pelkotilat todennäköisesti johtuvat niistä. Kannattaa mennä lääkäriin keskustelemaan lääkkeiden vaihdosta.
Lääke on hyvä mutta olen syönyt sitä vasta viikon, joten on normaalia, että se vaikuttaa vireystilaan.
On ollut sama lääkitys ennenkin. Aloitekyvyttömyys on ollut jo kauan ennen tätä tilaa.
Passiivisuudesta ja tunteettomuudesta, siis apatiasta jäin saikulle. Se oli viimeinen piste sille, että nyt en pysty enää ja menin lääkäriin. Siitä on jo kuukausia aikaa.
Olikohan se virhe, jos vaan olis pitänyt taistella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän siinä käy, että mökkihöperyys iskee kun turvalliseksi koettu liikkumatila kapenee päivä päivältä.
Hyvä uutinen on, että kyllä sitä pystyy samalla tapaa venyttämään ennalleen toiseenkin suuntaan. Sun ei tarvitse pystyä juuri tänään mihinkään jos ei siltä tunnu, pystyt sitten huomenna tai ylihuomenna. Mitään ei ole lopullisesti menetetty. Päin vastoin, kun huomaat että olet edelleen elävä ihminen ja aurinko nousee aamulla ja laskee illalla ilman että sinun täytyy sitä käydä kammesta veivaamassa, voit huokaista helpotuksesta. Todeta, että vaikka nyt tuntuu tältä, se ei ole lopullista. Sinulla on tulevaisuus edessäsi siinä kuin muillakin. Kun lakkaat pelkäämästä tuommoisia, huomaat jonain päivänä, että sinusta on itse asiassa tulossa rohkeampi ja kestävämpi.
Itse masennuin 25-ikäisenä ja sen jälkeen on ollut vaihtelevan rankkoja vuosia 30 vuotta. Silti, elämäni on ollut oikeastaan aika hyvää ja huomaan, ettei minua enää hetkauta sellaiset pikkuvaikeudet, joista muut menevät aivan tolaltaan.
Vastaan omasta kokemuksistani vain tähän kysymykseesi: "Mikähän ongelma minulla tässä oikein on?"
Se alkuvaiheen ongelma, että on helpompaa olla tekemättä kuin tehdä. Yksikseen oleminen ei ahdista niin paljon kuin muiden seuraan hakeutuminen.
Työttömyys koitui minun kohtalokseni, koska rimpuilin vuosia turhaan, ja lopulta koitti täystuho. Nyt olen ollut täysin eristyksissä kolmisen vuotta, enkä edes pystyisi muuttamaan tilannetta, jos edes haluaisin. Minun elämäni on jo ohi, mutta sinulla on vielä aikaa aloittaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivisuus ja tunteettomuus ovat suojamekanismeja, eivät todisteita siitä, että olet peruuttamattomasti viallinen. Mieti, miltä suojaudut, ja käy se läpi.
Olen siis sairaslomalla. En minä ole kuin kotona. Kävin kyllä ostamassa harrastukseen välineet mutta en vain pääse kotoani mihinkään. Ihan kuin valtava häpeä olisi iskostunut niin, että se lamaannuttaa.
Ystäviä ei nykyään ole. Ap