Mitä tekisit, jos herätessäsi huomenna huomaisitkin siirtyneesi yllättäen vuoteen 1917?

Varoittaisin Mannerheimiä tulevasta sisällissodasta, neuvoisin hoitamaan sen verettömämmin, varoittaisin veljeilemästä nousevan natsi-Saksan kanssa ja yrittää hoitaa suhteet NLoon niin ettei talvisotaa synny. Ennemmin vaikka osittainen suomettuminen ennen aikojaan kuin Karjalan/Petsamon menetys.

Kertoisin suomalaisille teollisuuspampuille tekniikasta kaiken minkä muistaisin ja biologeille sen että penisilliini auttaa bakteereihin.

Sitten menisin katsomaan miten isovanhempani Kannaksella voivat.

M

Pitäisi olla jossain hyvässä maassa. Usassa vaikka. Ai niin, tai Ruotsissa.

V*tuttaisi rankasti, kun ei pääse lukemaan aamu-uutisia netistä ja puhelin ei toimi.

Odottaisin, että kello olisi seitsemän, jotta pääsisin kirjoittamaan viestin ja lähettämään sen Sanoma Oy:n edeltäjälle. Siten jäisin kasomaan julkaistaanko se Hesarin lukijankirjeissä.

Kuolisin seuraavana vuonna vankileirille.

Huutelisin ihmisille kadulla mitä olen aamulla syönyt ja millaista kakkaa vauva pinnisteli. Sen jälkeen kulkisin pitkin katuja seurailemassa tunnettuja ihmisiä.

Kävisin lypsyllä, ruokkisin karjan ja loisin paskat käsipelillä, kuten siihen aikaan oli tapana. Polttopuiden ja veden kanto tupaan, särvintä itselle ja ehkä huvituksena päreen valossa kapinan lietsontaa. Ja taas lypsyt jne. Sitten vällyjen alle päästävedettävään ja unta palloon.

Tästä on esitetty teorioita, että koska ihmisten vastustuskyvyt ja bakteerikannat ovat kehittyneet ja poissulkeneet tiettyjä asioita vuosien saatossa, niin aikamatkailu voisi joko tappaa aikamatkaajan tai kaikki, joihin hän on kontaktissa. Minulla on juuri flunssa, joten...

Luulen että minusta tulisi Suomen tunnetuin ja menestynein tiedemies ja Suomesta teollisuuden ja teknologian suurvalta.

Ensimmäiseksi sytyttäisin hellaan tulet ja toivoisin, ettei vesi ole jäätynyt yöllä ämpärissä, jotta saisin aamukahvin keitettyä. Minä tuskin menisin töihin, mutta miehen työ oli olemassa jo v 1917, ja lapsi lähtisi kouluun.

Samassa paikassa? Oisin täysin vittuuntunu ku herään alasti jostain vitun pellosta, vietäisiin siitä sitten mielisairaalaan jos kerron mistä tulen. Olisin viikon hengissä ja kuolisin.

Lähin suku lienee sitten 600km päässä parhaimmillaan, loput porukasta 3000km päässä.

Saman minkä isoäitini äiti teki eli kävisin vetämässä Sveitsin lipun salkoon ja laittaisin aitan paremin lukkoon. Sen jälkeen tarkistaisin, että hirvikivääriin löytyy tarpeeksi luoteja.  Vaikka maalla asutaan, niin meillä olisi sähköt

Riippuu ympäristöstä. Olisiko minulla koti ja perhe vai putkahtaisinko näissä vaatteissa tähän samaan paikkaan. 1917 ei tässä vielä ollut kerrostaloja, metsää ja peltoja vain. Lähistöllä oli kyllä kartano, koulu ja mökkejä.

Ehkä päätyisin mielisairaalaan näissä vuoden 2017 vaatteissa.

Jos pystyisin, koettaisin ehkä käydä katsomassa isovanhempiani. He olivat lapsia silloin tässä samassa kaupungissa.

Ensin pitäisi neulan ja langan avulla tuunata nykyisistä vaatteistani jotain säädyllistä jotta voin astua ovesta ulos, olettaen että 1992 rakennettu kerrostalo tavaroineen olisi siirtynyt ajassa mukana. Sitten kävelisin pankkiin ja katsoisin ovatko rahani siirtyneet ajassa mukana, jos kyllä niin hyvä, voisin nykyisillä rahoilla elää sen aikakauden hinnoilla mukavasti. Sitten vain ostoksille, jotain sen aikakauden vaatteita ja hattuja.

Amerikkaan heti!

Tää on hyvä - ja paha - kysymys. Kaikki joutus valitsemaan puolensa, joko oot yksien puolella tai heitä vastaan, mahdollisuutta kantaaottamuuteen ei ymmärtääkseni ollut.

Alkaisin "Susi-Kustaaksi".

Liittyisin suojeluskuntaan.

Kirjoittelisin kirjeitä hitokseen, sekä sukulaisille, tuleville sukupolville ja myös suomalaisille merkkihenkilöille, juuri tulevista sodista ja keksinnöistä ym. Sukulaisille kertoisin mitä osakkeita kannattaisi ostaa vähillä rahoillaan ja koska ne kannattaisi myydä. Kertoisin myös siitä että kannattaa varatutua 90-luvun suureen lamaan keräämällä rahaa ja ostamalla sitten sijoitusasuntoja kun romaahdus tulee, Nokian osakkeita käskisin haalia kun niitä sai lähes ilmaiseksi, ja milleniumin aikoihin ne myydä.

Toki hakeutuisin isoäitini luo joka oli pikkutyttö tuolloin, mutta ainoa sen ajan ihminen jonka kanssa olen viettänyt aikaa.

Varoittaisin punakaartia lahtareista.