Lue keskustelun säännöt.
Miksi miljonäärien puolisot aina selittelevät, että " Hoidan perheen ja kodin"
09.12.2017 |
Vrt. Minttu Linnan juhlissa. Totuushan on se, että työläisnaisena on kyllä huomattavan paljon raskaampaa, ihan samalla lailla niitä lapsia ja perhettä hoidetaan. Pienenä sivuseikkana sitten se työelämä siihen lisäksi. Eihän se raha onnea tuo, mutta joku Minttukin voisi rehellisesti vain myöntää, että on etuoikeutetussa asemassa. Ei tartte stressata rahasta, voi shoppailla ja hoitaa lapsia silloin kun huvittaa, elintaso on luksusta kotiäitiydestä huolimatta. Jos on treeniä ja illallisia, niin lastenhoitaja tulee kotiin. Jotenkin sitten sapettaa, että tällaisten kotiäitien elämästä ( Minttu, Sirpa S) annetaan sellainen kuva, että he ovat jotain superyksilöitä. " Hoidan kodin". No aika moni muukin hoitaa, eikä ole varaa palkata esim. siivojaa tms. Kuhan avauduin Kiitos.
Kommentit (207)
En ole miljonäärin vaimo mutta varakkaan kuitenkin. En ole ollut töissä miltei 20 vuoteen. Jäin siis kotiin aikoinani lasten synnyttyä. Miksi pitäisi käydä töissä, jos ei ole pakko taloudellisesti ja saa elämään sisältöä muualtakin? Mut edelleen saan tätä toisinani perustella jopa ns. ystävilleni. Tosiystävät ymmärtävät ja ovat iloisia puolestani mutta nää "ystävät" jaksavat edelleen ihmetellä pyörein silmin ja ylimieliseen äänensävyyn, että miten saan päiväni kulumaan. Huoh. Yksi elämä ja haluan elää tän omannäköisesti, en tiettyjen standardien mukaisesti.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivähoito hoitaa teidän lapset silloin ku olette töissä. Eli ette hoida sekä lapsia että tee töitä.
Lisäksi lastenhoitokin on ihan kunniallista, myös taloudellista etua tuottavaa työtä, josta joillekin maksetaan palkkaa. Olisiko Mintun arvo teidän katkerien silmissä suurempi, jos Minttu ja naapuri vaihtavat lapsia päivittäin 8-16 ja maksavat toisilleen siitä palkkaa?
Sittenpähän olis ansiotyössä, kuten tavismammat, perhana!
Ja tällä tavalla voidaan varmaan myös puhua niistä Mintun saavutuksista ja tavoitteista, joiden puutetta on arvosteltu kovasti? Niitä kun ansiotyössä olevilla (oli se sitten mitä tahansa työtä) on niin älyttömästi.
Kertokaas teidän omia saavutuksia ja tavotteita?
Vierailija kirjoitti:
Miljonäärin vaimon pesti on kuin poliitikon, kun aikasi on mennyt, tilallesi tulee joku toinen. Miljonäärillä on vain yksi elämä, kun entisen vaimon kasvot on uraiset kun Suomen tiestö vaihdetaan uusi siloposki tilalle ilahduttamaan miestä. Exä saa muhkean korvauksen jolla voi perustaa sen sisustusliikkeen. Kyllä ne vaimot tietävät että kyseessä on käytännön järjestely. Mies tarvitsee naisen suvun jatkamiseksi ja uuden naisen vierelleen tunteakseen itsensä jälleen nuoreksi.
Taidat olla vähän naiivi yleistyksinesi.
Vierailija kirjoitti:
En ole miljonäärin vaimo mutta varakkaan kuitenkin. En ole ollut töissä miltei 20 vuoteen. Jäin siis kotiin aikoinani lasten synnyttyä. Miksi pitäisi käydä töissä, jos ei ole pakko taloudellisesti ja saa elämään sisältöä muualtakin? Mut edelleen saan tätä toisinani perustella jopa ns. ystävilleni. Tosiystävät ymmärtävät ja ovat iloisia puolestani mutta nää "ystävät" jaksavat edelleen ihmetellä pyörein silmin ja ylimieliseen äänensävyyn, että miten saan päiväni kulumaan. Huoh. Yksi elämä ja haluan elää tän omannäköisesti, en tiettyjen standardien mukaisesti.
N47
Musta sä olet just sellanen oikeesti vahva nainen, joka elää omannäköistään elämää! Eli täysi vastakohta sille mitä yleensä pyritään esittämään. (Katkeruutta, kenties?)
Hyvä. Me tarvitaan enemmän tällaista asennetta yhteiskunnassa. Suomalaiset liian usein tekee mitä muut heiltä (heidän omasta mielestään) edellyttää ja valittaa koko elämänsä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitavatkohan miljonääri perheiden äidit YLEENSÄ kaiken perheen töistä, siis kotitöistä..
Eli ei käy kotisiivoojaa ? Ei siis koskaan juhlien järjestelijää, vaan perheenemäntä siis itse leipoo ja valmistaa
ilalliset isollekin joukolle, kuten tavallisissa perheissä ?
Meillä käy siivooja ja tarvittaessa kokki ja tarjoilija, mutta toisaalta olen kyllä itsekin järjestellyt monen kymmenen hengen juhlat, varsinkin nuorempana sitä jaksoi. Nyt vanhempana ei enää viitsi vaan keskittyy itsekin siihen juhlimiseen sen sijaan, että olisi väsynyt kaikesta valmistelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä pitäisi sitten sanoa? "Mulla on kyllä sikahelppoa, sen kuin käyn manikyyreissa päivät pitkät?" Siitäkö kuuntelijat sitten ilahtuisivat? Eri asia, jos joku Minttu valittaisi, kuinka tavattoman rankkaa kodin hoitaminen on, jos hänellä on apuvoimia, mutta onko valittanut? Eli pitäisi ilmeisesti olla tuppisuuna, kun ei voi osallistua suomalaisten "kenellä on rankinta ja muutenkin paskinta"-kilpailuun. No, sitten hän loisi ylimielisen vaikutelman. En väheksy suomalaisten työn orjien väsymystä, mutta tällaisten ihmisten asemaa ei koko ajan joku kyseenalaista, tule haukkumaan, jos sanot näin tai noin.
Mintun ainoa mahdollinen kommentti tuollaisessa tilanteessa.Olisi epäsovinnaista sanoa "mällään Kimin rahoilla ja shoppailen vaan,käykö kateeksi yyhoot,ehe ehe...".Muistakaa myös että formulakuski on hyvin vaarallinen ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelin aikoinaan erään miehen kanssa, joka oli hyvin varakas. Hoidin itse kaikki kotiin liittyvät hommat. Mies tienasi niin hyvin, että pystyin olemaan kotona ilman mitään ongelmia. Kävimme usein ulkomailla, ravintoloissa, sain shoppailla niin paljon kuin halusin esim. vaatteita, sisustustuotteita jne. Miehellä oli loma-asunto ulkomailla, jossa vietettiin aikaa usein. Ei huolen häivää ollut koskaan rahasta. Lapsia meillä ei ollut, vaikka niistäkin puhuttiin. Asuttiin myös vuosia ulkómailla.
Mulla vaan oli kokoajan kauhea stressi siitä, että en ole tarpeeksi kaunis ja hyvä miehelle. Kokoajan tuntui että mun pitää pitää ulkonäöstä huolta ja kuntoilla hulluna, ettei vaan pääsee kiloja yhtään kertymään, että mies jättää mut kuitenkin sitten. Mies ei koskaan vaatinut mitään sellaista, kaikki oli oman pään sisällä. Ja miehen ystävien ja työkavereiden vaimot olivat kaikki myös niin viimeisen päälle aina että senkin takia mulle tuli joku kauhee paine näyttää aina hyvältä :(
Ja kyllästytti se "kotipiian" rooli. Vuosia sitä jaksoin mutta se oli ihan kauheaa :( Olla vaan kotona ja ystävätkin kaikkosivat ympäriltä kun elinkin yhtäkkiä tasokkaampaa elämää kuin ennen.
Usein oli sitten etenkin siellä miehen ulkomaan loma-asunnolla kaikkea illanistujaisia miehen ystäväpariskuntien kesken ja piti niin olla nättinä ja seurustella heidän kanssaan ja olla monissa tilaisuuksissa ns. "edustus vaimona".
Musta oikeesti tuntui että olen vaan joku koriste, esine jota esitellä muille. Elin vain miehen siivillä eikä mulla enään ollu mitään tavoitetta tai päämäärää elämässä, kuten ennen oli. Ei mulla tarvinnu enään olla, kun rahaa oli tehdä mitä vaan niin siinä tavallaan kadottaa oman itsensä.
Rakastin miestäni mutta en ollut onnellinen :( Lopulta erottiin. Nykyään sitten elän tavallista elämää, käyn kokopäivätöissä ja asun vuokralla omakotitalossa.
Oon myös löytäny uuden kumppanin, ihan tavallisen duunarimiehen mitä itsekin olen (tosin duunarinainen) :D Ja tunnen olevani onnellinen.
Raha voi tosiaan tuoda helpotusta, mutta ei välttämättä onnea.
Tämä on mielenkiintoinen analyysi.Kerran oli ohjelma jostain Beverly Hillsin perijättäristä,nuori nainen urheiluauton ratissa sanoi "rahalla ei saa paskaakaan,ei ainakaan onnea".
Musta taas kuulosti aikamoiselta paskapuheelta. Mikä esti hankkimasta sitä työtä vaikka oli varakas "puoliso"?Mikä esti hankkimasta niitä tavoitteita? Kas kummaa kun siihen tarvittiin noin radikaaleja muutoksia.
Just tuollainen perustyylinen kahtiajako (raha/onni) -tarina, jolla saadaan jonkun köyhemmän mieltä pirteämmäks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miljonäärin vaimo mutta varakkaan kuitenkin. En ole ollut töissä miltei 20 vuoteen. Jäin siis kotiin aikoinani lasten synnyttyä. Miksi pitäisi käydä töissä, jos ei ole pakko taloudellisesti ja saa elämään sisältöä muualtakin? Mut edelleen saan tätä toisinani perustella jopa ns. ystävilleni. Tosiystävät ymmärtävät ja ovat iloisia puolestani mutta nää "ystävät" jaksavat edelleen ihmetellä pyörein silmin ja ylimieliseen äänensävyyn, että miten saan päiväni kulumaan. Huoh. Yksi elämä ja haluan elää tän omannäköisesti, en tiettyjen standardien mukaisesti.
N47
Musta sä olet just sellanen oikeesti vahva nainen, joka elää omannäköistään elämää! Eli täysi vastakohta sille mitä yleensä pyritään esittämään. (Katkeruutta, kenties?)
Hyvä. Me tarvitaan enemmän tällaista asennetta yhteiskunnassa. Suomalaiset liian usein tekee mitä muut heiltä (heidän omasta mielestään) edellyttää ja valittaa koko elämänsä sitä.
Kiitos ihanasta viestistäsi :) Koen mä olevani vahva mutta toisinaan tulee tunne, etten ole mitään, jollen raada palkallisessa työssä. Ja se tunne tulee juurikin näiden tiettyjen ihmisten toimesta. Onneksi kuitenkin läheisin verkostoni ymmärtää meidän perheen elämäntyylin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitavatkohan miljonääri perheiden äidit YLEENSÄ kaiken perheen töistä, siis kotitöistä..
Eli ei käy kotisiivoojaa ? Ei siis koskaan juhlien järjestelijää, vaan perheenemäntä siis itse leipoo ja valmistaa
ilalliset isollekin joukolle, kuten tavallisissa perheissä ?
Kaipa hekin JOSKUS JOSSAIN käyttävät muiden tuottamia palveluita, eikä esim kasvata karjaansa itse, leikkaa kaikkien hiuksia, tee kodinsähkötöitä, rakenna taloa jne
Vierailija kirjoitti:
Hoitavatkohan miljonääri perheiden äidit YLEENSÄ kaiken perheen töistä, siis kotitöistä..
Eli ei käy kotisiivoojaa ? Ei siis koskaan juhlien järjestelijää, vaan perheenemäntä siis itse leipoo ja valmistaa
ilalliset isollekin joukolle, kuten tavallisissa perheissä ?
Eiköhän järjestä hiukan eri kaliiberin bileitä kuin kahvikutsut niemisille ja lahtisille.
Myös se, että osaa suunnitella ja käyttää ulkopuolisia tahoja juhlien eri osa-alueiden järjestämiseen, on ammattitaitoa. Lopputulos on hieno ja toimiva kokonaisuus, josta tietämättömät toteaa, että ei tehnyt mitään itse, palakttu työvoima teki. Kun teet saman homman jonkun firman työntekijänä, jonka toimenkuvaan tilaisuuksien järjestämisvastuu kuuluu, olet hyvä ja arvostettu ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelin aikoinaan erään miehen kanssa, joka oli hyvin varakas. Hoidin itse kaikki kotiin liittyvät hommat. Mies tienasi niin hyvin, että pystyin olemaan kotona ilman mitään ongelmia. Kävimme usein ulkomailla, ravintoloissa, sain shoppailla niin paljon kuin halusin esim. vaatteita, sisustustuotteita jne. Miehellä oli loma-asunto ulkomailla, jossa vietettiin aikaa usein. Ei huolen häivää ollut koskaan rahasta. Lapsia meillä ei ollut, vaikka niistäkin puhuttiin. Asuttiin myös vuosia ulkómailla.
Mulla vaan oli kokoajan kauhea stressi siitä, että en ole tarpeeksi kaunis ja hyvä miehelle. Kokoajan tuntui että mun pitää pitää ulkonäöstä huolta ja kuntoilla hulluna, ettei vaan pääsee kiloja yhtään kertymään, että mies jättää mut kuitenkin sitten. Mies ei koskaan vaatinut mitään sellaista, kaikki oli oman pään sisällä. Ja miehen ystävien ja työkavereiden vaimot olivat kaikki myös niin viimeisen päälle aina että senkin takia mulle tuli joku kauhee paine näyttää aina hyvältä :(
Ja kyllästytti se "kotipiian" rooli. Vuosia sitä jaksoin mutta se oli ihan kauheaa :( Olla vaan kotona ja ystävätkin kaikkosivat ympäriltä kun elinkin yhtäkkiä tasokkaampaa elämää kuin ennen.
Usein oli sitten etenkin siellä miehen ulkomaan loma-asunnolla kaikkea illanistujaisia miehen ystäväpariskuntien kesken ja piti niin olla nättinä ja seurustella heidän kanssaan ja olla monissa tilaisuuksissa ns. "edustus vaimona".
Musta oikeesti tuntui että olen vaan joku koriste, esine jota esitellä muille. Elin vain miehen siivillä eikä mulla enään ollu mitään tavoitetta tai päämäärää elämässä, kuten ennen oli. Ei mulla tarvinnu enään olla, kun rahaa oli tehdä mitä vaan niin siinä tavallaan kadottaa oman itsensä.
Rakastin miestäni mutta en ollut onnellinen :( Lopulta erottiin. Nykyään sitten elän tavallista elämää, käyn kokopäivätöissä ja asun vuokralla omakotitalossa.
Oon myös löytäny uuden kumppanin, ihan tavallisen duunarimiehen mitä itsekin olen (tosin duunarinainen) :D Ja tunnen olevani onnellinen.
Raha voi tosiaan tuoda helpotusta, mutta ei välttämättä onnea.
Tämä on mielenkiintoinen analyysi.Kerran oli ohjelma jostain Beverly Hillsin perijättäristä,nuori nainen urheiluauton ratissa sanoi "rahalla ei saa paskaakaan,ei ainakaan onnea".
Musta taas kuulosti aikamoiselta paskapuheelta. Mikä esti hankkimasta sitä työtä vaikka oli varakas "puoliso"?Mikä esti hankkimasta niitä tavoitteita? Kas kummaa kun siihen tarvittiin noin radikaaleja muutoksia.
Just tuollainen perustyylinen kahtiajako (raha/onni) -tarina, jolla saadaan jonkun köyhemmän mieltä pirteämmäks.
Tähän voisi vetää Suomesta Kone-Herlinit,rahaa riitti mutta oliko hauskaa äkkipikaisen juoppohulluisän kanssa? Perinnönjaossa meni välit poikki ja niinhän se Ilkka Herlin sanoi että kaikkea ei voi mitata rahassa vaan hintaa on monenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Minttuhan on myöntänyt että heillä on lastenhoitaja jotta Mintu pääsee treenaamaan (oma kuntosali kotona) ja varmaan hoitaa myös yöllä jotta saavat nukkua rauhassa. Siivoja käy toki myös. Eli hoitaa lapset. Myönnän, käy kateeksi.
Miksi käy kateeksi? Elämä on valintoja. Ei ole pakko ottaa puolisoksi p....aukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miljonäärin vaimo mutta varakkaan kuitenkin. En ole ollut töissä miltei 20 vuoteen. Jäin siis kotiin aikoinani lasten synnyttyä. Miksi pitäisi käydä töissä, jos ei ole pakko taloudellisesti ja saa elämään sisältöä muualtakin? Mut edelleen saan tätä toisinani perustella jopa ns. ystävilleni. Tosiystävät ymmärtävät ja ovat iloisia puolestani mutta nää "ystävät" jaksavat edelleen ihmetellä pyörein silmin ja ylimieliseen äänensävyyn, että miten saan päiväni kulumaan. Huoh. Yksi elämä ja haluan elää tän omannäköisesti, en tiettyjen standardien mukaisesti.
N47
Musta sä olet just sellanen oikeesti vahva nainen, joka elää omannäköistään elämää! Eli täysi vastakohta sille mitä yleensä pyritään esittämään. (Katkeruutta, kenties?)
Hyvä. Me tarvitaan enemmän tällaista asennetta yhteiskunnassa. Suomalaiset liian usein tekee mitä muut heiltä (heidän omasta mielestään) edellyttää ja valittaa koko elämänsä sitä.
Kiitos ihanasta viestistäsi :) Koen mä olevani vahva mutta toisinaan tulee tunne, etten ole mitään, jollen raada palkallisessa työssä. Ja se tunne tulee juurikin näiden tiettyjen ihmisten toimesta. Onneksi kuitenkin läheisin verkostoni ymmärtää meidän perheen elämäntyylin.
Tämä on niin totta. Tälläkin palstalla haukutaan maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, ihmiset sanovat, etten minä ainakaan jaksaisi olla pois töistä jne. jne. Heille voi aina todeta, että minä olen siitä onnellisessa asemassa, että voin valita mitä teen ja saapahan joku muu enemmän tarvitseva minun työpaikkani.
Minä olen jo nuorena päättänyt olla välittämättä moisista kommenteista ja olen aina kokenut olevani vahva ihminen. Vähättelevät kommentit jätän omaan arvoonsa ja tuumin itsekseni, että voi pojat, taitaisi elämäni kelvata sinullekin...
Itsekin olen paljolti verkostoitunut saman elämäntyylin omaavien ihmisten kanssa, jossa kukaan ei ihmettele valintaani enkä minä heidän valintaansa. Toisaalta minulla on myös hyvin läheisiä ystäviä, jotka usein joutuvat miettivät toimeentuloaan ja heitä autan tietysti tarpeen mukaan tai ihan vaan hyvän mielen tuottamiseksi.
Minun kokemus on että ystävyyssuhteita ja rahaa ei kannata sotkea! Eli ihmettelen niitä raharikkaita jotka rahallisesti (?) auttelee pienempituloisia ystäviään. Asetelma muodostuu vähintäänkin erikoiseksi. Toisinpäinenkin esimerkki on omasta perheestä. Mieheni (me olemme normaaleja keskituloisia) lainasi hyväuskoisesti rahaa rikastuneelle (miljönääri oli jossain vaiheessa) lapsuudenystävälle joka oli ajautunut liiketoimissaan vaikeuksiin. Kyse oli vaivaisesta 1800 eurosta. Lainan jälkeen, puoli vuotta - vuoden selitteli että maksaa kyllä takaisin. Sen jälkeen ei ole saatu yhteyttä. Eli siinä meni sekä ystävyys että rahat 😢 ei voi muuta kuin toivoa että tuolla summalla oli joku merkitys ja apu tyypin elämään. Mun mies kyllä oppi läksynsä.
No onhan se nyt jotain tehtävä elatuksensa eteen. Olisi aika noloa makoilla vaan soffalla ja lueskella hömppäjuttuja muista samassa tilanteessa olevista eläteistä.
Minun mummi oli tällainen, jonka tehtävä oli hoitaa koti ja lapset. Vaari teki todella vaativaa työtä käytännössä 7 päivää viikossa, sillä normaalin työajan lisäksi hommaan kuului olla edustamassa siellä täällä ja tuolla ja viikonloput meni niihin hommiin. Palkkakin oli toki sen mukainen, että nelihenkinen perhe eli sillä oikein mukavasti. Jos mummi ei olisi ollut hoitamassa kotia ja lapsia, niitä ei olisi hoitanut kukaan. Mummin kuoltua vaari tajusi vasta, ettei koskaan ollut tehnyt mitään kotona, ei osannut edes vaatteita pestä.
Että ei tämä ole mikään näiden uusien IG prinsessojen homma vaan ennemmänkin näkisin tämän asetelman vanhanaikaisena.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kovin moni lopulta vaihtaisi paikkaansa Mintun kanssa.Ei ole kiva leimautua vaan miehensä varjoksi,eli omia saavutuksia ei ole vaan kaikki on miehen ansioita.Pikkuhiljaa kun ikää alkaa karttua ja nuorempia naisia tulee pyörimään Kimin ympärille ja tiedetään Kimin kiinnostus myös toisia naisia kohtaan niin kyllä siinä on se onnellisuuden tunne Mintulla pikkuhiljaa katoaa.Siinä tilanteessa kun saavutukset ovat vaan miehen ansiota ja ainoa voimavara-kauneus ja nuoruus on mennyttä ja lisäksi tiedetään miehen heikkous muihin naisiin niin ei kukaan halua enään olla Mintun tilalla.
Mitäs omia saavutuksia perus av-mammalla on enemmän kuin mintulla joka kuitenkin on ihan tunnettu malli? 😂
Vierailija kirjoitti:
No onhan se nyt jotain tehtävä elatuksensa eteen. Olisi aika noloa makoilla vaan soffalla ja lueskella hömppäjuttuja muista samassa tilanteessa olevista eläteistä.
Tehtävä jotain elatuksensa eteen?
Omien lastenhoito on mitä suurimmassa määrin tekemistä elatuksensa eteen. Edustushuusholliin ja edustamiseen liittyvä työ on iso juttu.
Minä olin lasten pieninä ollessa kotona hoitamassa heitä ja koen mitä suurimmassa määrin tehneeni jotain elatukseni eteen. On tätä korkeakoulutusta edellyttävää, mutta matalasti palkattua työtä tullut kyllä sen jälkeen tehtyä itse elatukseni eteen. Joten on vertailukohdettakin omasta takaa: töissä pääsee helpommalla ja on lisäksi 2 kahvitaukoa sekä ruokis ihan itseä varten.
Toinen puoli, mikä varsinaisia miljunäärin rouviakin vaivaa, oli se, että puolisoni työ vei häntä matkoille ympäri maailmaa ja työpäivätkin usein venähtivät. En olisi pienten lasten kanssa jaksanut rillata heitä aamuin illoin hoitoon ja sitten töihin "tienaamaan" ja kaikki kotiasiat päälle. Oma palkka tuskin olisi riittänyt juuri muuhun kuin lasten hoitokuluihin. Onneksi puolison palkka takasi tämän meille parhaan mahdollisen elämäntavan siinä tilanteessa. Selvä se, että omakotitalon talkkarin hommat laajalla asteikolla kuuluivat siihen, mitä tein "elatukseni eteen". - Upeita aikoja! :)
Mutta jaksaa oksettaa ja inhottaa tuo pienten lasten äitien haukkuminen eläteiksi. Säälittävää naisvihaa, ja käsittämätöntä, jos tulee muilta naisilta.
Kaverini on rikkaissa naimisissa ja kyllä hänelläkin kävi lastenhoitaja, jotta hän pääsi harrastuksiin ja tapaamaan ystäviä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun mies oli aina menossa. Nyt hänellä on enemmän vapaa-aikaa, kun lapset ovat koulussa.
Onhan tuo ihan luonnollista, että Mintulla on apuna lastenhoitaja.