Mies inhoaa lukemiani kirjoja
Ja yrittää rajoittaa niitä. Hänestä lukemani kirjallisuus on surkeaa, ja antaa minulle kummallisia ajatuksia.
Luen ihan kevyttä kirjallisuutta. Välillä kyllä holokaustista yms, mutta en mitään kovin poliittista. Toki niissä usein on jokin sanoma, kuten naisten asema muinoin tai sodan seuraukset jne.
Mitä mieltä tästä? Eikö ole hieman kummallista mieheltä? On oltu yhdessä 3 vuotta.
Kommentit (49)
Miehelläsi ei ole mitään oikeutta väheksyä sun tekemisiä, saati rajoittaa niitä.
Näin vähillä tiedoilla vaikuttaisi siltä, että kirjamaussasi tuskin on mitään vikaa. Vika on miesmaussasi.
Mitä sitten vaikka inhoaisikin? Ei parisuhteessa tarvitse koko ajan olla kuin paita ja peppu. Toki jos mies yrittää muuttaa sinua jotenkin omaan tahtoonsa sopivaksi ja jos sinä et halua muuttua, niin hieman miettisin yleensäkin koko parisuhteen mielekkyyttä. Muuten sanoisin miehelle vain, että keskittyy omiin asioihinsa.
Tuota samaa minunkin mies yritti aikanaan tehdä, mutta olen sen verran jästipää, että en antanut hänen märinänsä häiritä. Enää mies ei yritä minua muuttaa mitenkään, yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta.
Mahdollisimman monenlaisia kirjoja on hyvä lukea. Kerro miehelle, että ajatukset eivät imeydy kirjoista suoraan päähän kuin saapasrasva nahkaan. Lue välillä jokin kirja jota miehesi suosittelee, avartaahan sekin. Jokaiselle muodostuu omat mieltymykset joka tapauksessa.
ehkä jos lukisit vaikka alfred rosenbergiä, julius evolaa tai savitri deviä. Holocaustin sijaan.
Ainakin savitri devi kirjoittanut paljon naisen näkökulmsta ja pehmeitä arvoja luontoa kohti yms kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kritisoi sinä hänen lukemiaan kirjoja ihan vastaavasti. Joidenkin ihmisten kanssa pitää kommunikoida yhtä sikamaisella tavalla, kuin he kommunikoivat.
Höpsistä heijaa lapsi pieni. En ymmärrä miksi aina pitäisi alkaa haastamaan riitaa ja kettuilla, jos asian voi puhua selväksi ilman kettuiluakin.
Vierailija kirjoitti:
ehkä jos lukisit vaikka alfred rosenbergiä, julius evolaa tai savitri deviä. Holocaustin sijaan.
Ainakin savitri devi kirjoittanut paljon naisen näkökulmsta ja pehmeitä arvoja luontoa kohti yms kivaa.
No hyi ällö.
Kuulostaa kyllä todella erikoiselta. Ehkä mies haluaa yrittää muokata sinua "paremmaksi". Joillakin ihmisillä kun näyttää olevan tarve yrittää muuttaa kumppaniaan.
Ihan selkeä rajoittamis-ja kontrollointiyritys. Mitätöi sinua ja valintojasi. Ei ennusta hyvää, kun kunnioitus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritisoi sinä hänen lukemiaan kirjoja ihan vastaavasti. Joidenkin ihmisten kanssa pitää kommunikoida yhtä sikamaisella tavalla, kuin he kommunikoivat.
Höpsistä heijaa lapsi pieni. En ymmärrä miksi aina pitäisi alkaa haastamaan riitaa ja kettuilla, jos asian voi puhua selväksi ilman kettuiluakin.
Mitätöivä "lapsi pieni" -viesti, mutta tarkoitin, mitä kirjoitin.
Minulla oli työkaveri, joka ilkeili ja kiroili minulle toimistossa. Yritin ymmärtää häntä, kunnes lopulta hiillyin ja kohtelin häntä samoin. Hän käyttäytyi jatkossa asiallisesti - eikä ollut ainoa vastaava tapaus.
Joskus sikailu kannattaa.
Osaako miehesi itse lukea? - Aina lukemista dissaavista tulee näet itselläni ensimmäisenä mieleen, jotenkin rajoittunut henkilö. Toki se mitä lukee kertoo tai saattaa kertoa jotain ihmisestä, mutta lukeminen on ainakin itselleni myös rentoutumiskeino, jolloin voin surutta lukea myös hömppää... Mutta en jaksaisi lukea vain sitä.
No hän lukee todella vähän. Jotain sotahistoriaan liittyviä kirjoja tai tieteellisiä julkaisuja. En kyllä jaksaisi niitä lukea, mutta ei minua haittaa vaikka hän lukisi mitä tahansa.
Ap
Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.
Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..
On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.
Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..
On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.
Ap
Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.
Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..
On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.
ApHän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.
Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.
Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..
Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..
Ap
Kertoo miehen epävarmuudesta. Tai vaihtoehtoisesti sinä olet osoittanut aihetta epävarmuuteen.
Naisilla on tapana nokkia miehen käytöstä katsomatta peiliin.
Kai mies saa mielipiteensä kirjoista ilmaista, kuten elokuvista, ilman että olisi narsistihirviö.
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.
Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..
On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.
Ap
Tämä selvittää miehen käytöstä enemmän: häntä ärsyttää kaikki se aika minkä käytät lukemiseen, koska hänen mielestään se on häneltä itseltään pois.
Yksittäisten kirjojen tai yleisesti kirjamakusi arvosteleminen on vain väline tämän päämääräänsä saavuttamiseen. Sinun hallitsemiseesi.
Ihmiset jotka eivät lue, eivät käsitä lainkaan että he itse vastaavasti rentoutuvat/ kuluttavat aikaa/nollaavat stressiä/nauttivat vapaa-ajastaan - what ever - jollain muulla tavoin, käyttäen siihen vastaavasti aikaa "joka on pois yhteisestä parisuhdeajasta"; pelaamalla, urheilemalla tavoitteellisesti, käymällä viihteellä omien kaveriensa kanssa - tapoja on lukemattomia.
Kirjojen lukeminen on näistä tavoista - saada hetki omaa aikaa - viattomimpia. Kirjaa voi lukea samassa huoneessa toisen pelatessa, roikkuessa netissä, katsellessa tv:tä.
Lukija voi myös keskeyttää lukemisensa jos toisella on asiaa/kysyttävää, on "kartalla" - toisin kuin vaikka peliinsä luurit päässä uppoutunut, puhumattakaan siitä kotoa poistuneesta...
Voit toki yrittää selittää tätä aspektia miehellesi, mutta pelkään pahoin ettei hän edes halua ymmärtää.
Kun käytös perustuu itsekkyyteen, vallan haluun ja toisen alistamiseen (omien tarpeiden tyydyttämiseksi), on sinänsä aivan se ja sama mitä teet - jos mies kokee ettet ole "hänelle läsnä" silloin kun hän niin tahtoo, kaikki tekemisesi on väärin ja tuomittavaa.
Tämähän ei kuitenkaan toimi toisinpäin: miehen tekemisiä sinun ei sovi arvostella eikä kyseenalaistaa vaikka argumenttisi olisi sama; se on yhteisestä ajasta pois.
Miksikö ei toimi?
No, siksi että mies ei koskaan myöntäisi perimmäistä motiiviaan arvostelulleen: että se aika ja mielenkiinto on nimenomaan HÄNELTÄ pois, ei yhteisestä tekemisestä.
Eikä tämä asenne muutu vaikka vaihtaisit harrastusta, vain kuulemasi arvostelu vaihtaisi kohdettaan; väärin eivät olisi nyt kirjat joita luet vaan esimerkiksi ystäviesi valinta - jos siis päättäisitkin lukemisen sijaan tavata enemmän omia kavereitasi.
AINA olisi jotain.
Tässä tapauksessa roolit ovat näin päin - kun vastaus on suoraan ap:n kysymykseen kirjoitettu. Tällainen käytös ei kuitenkaan ole millään tavoin sukupuoleen sidottu - eikä edes parisuhteeseen.
Se kaiken vapaa-aikasi/huomiosi haluava voi yhtä hyvin olla äitisi, lapsesi, ystäväsi, työkaverisi - sinä itse päätät oletko valmis sen uhraamaan.
Vain sinä itse voit asettaa ne rajat joita et anna kenenkään loukata - jos haluat säilyttää terveen mielen ja terveen suhteen.
Äitiään tai lastaan harva ensisijaisesti päättää hylätä, mikäli toisen käytös on omistavaa/alistavaa/itsekästä - mutta parisuhteesta pääsee irti jos muutos on mahdoton.
Siihen aikaan kun lakkasin välittämästä missä nainen kulkee lakkasin välittämästä koko naisesta.
Kritisoi sinä hänen lukemiaan kirjoja ihan vastaavasti. Joidenkin ihmisten kanssa pitää kommunikoida yhtä sikamaisella tavalla, kuin he kommunikoivat.