Mies inhoaa lukemiani kirjoja

Naisen kuuluu lukea keittokirjoja, muotilehtiä ja Cosmoa, ei muuta. Jos tarvii maailmasta jotakin tietää, kysyt mieheltäsi miten asiat ovat.

ihan kuin mun ex, kontrollifriikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

19 jatkaa:

Tässä vahvistat itse kaiken yllä kirjoittamani: jopa koiralenkillä vietetty aika on mieheltä pois.

Kuten huomaat, argumentit eivät lopu vaan niitä ammennetaan pohjattomasta kaivosta. Nyt et pärjää edes koiralenkillä tulematta raiskatuksi ellei MIES ole mukana. Tosin urhea ritari kelpuuttaa myös lyhyemmät lenkit mikäli ei jaksa lähteä turvaksi...

Usein siihen omistamis-/alistamishaluun liittyy myös mustasukkaisuus sitä henkilöä tai tahoa kohtaan jonka sen huomion saa. En halunnut sotkea tätä aspektia tuohon kirja-esimerkkiin, mutta tässä se oikein loistaa..

Vierailija kirjoitti:

Näin vähillä tiedoilla vaikuttaisi siltä, että kirjamaussasi tuskin on mitään vikaa. Vika on miesmaussasi.

Naulan kantaan. Hyvä mies olisi myönteisesti kiinnostunut kuulemaan mitä luet, mistä kirjat kertovat, miksi pidät juuri sellaisista kirjoista. Tai sitten antaisi sinun rauhassa lukea mitä ikinä huvittaa kommentoimatta sen kummemmin.

Ei kannata olla tekemisissä tyypin kanssa joka haluaa rajoittaa, muovata sinua mieleisekseen ja vähättelee tekemisiäsi. Et tule kelpaamaan koskaan, aina tulee uutta muutettavaa, vaikka kuinka yrittäisit olla mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

19 jatkaa:

Tässä vahvistat itse kaiken yllä kirjoittamani: jopa koiralenkillä vietetty aika on mieheltä pois.

Kuten huomaat, argumentit eivät lopu vaan niitä ammennetaan pohjattomasta kaivosta. Nyt et pärjää edes koiralenkillä tulematta raiskatuksi ellei MIES ole mukana. Tosin urhea ritari kelpuuttaa myös lyhyemmät lenkit mikäli ei jaksa lähteä turvaksi...

Usein siihen omistamis-/alistamishaluun liittyy myös mustasukkaisuus sitä henkilöä tai tahoa kohtaan jonka sen huomion saa. En halunnut sotkea tätä aspektia tuohon kirja-esimerkkiin, mutta tässä se oikein loistaa..

Mutta mies on usein harrastuksessaan tuolloin iltaisin, kun koira pitäisi käyttää, eli luulisi ettei häntä haittaisi menetetty aika, koska voimmehan viettää yhteistä aikaa sisälläkin. Lisäksi luen usein samalla, kun mies on puhelimella tai pois kotoa. Tuon menetetyn yhteisen ajan jopa ymmärtäisin..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vähillä tiedoilla vaikuttaisi siltä, että kirjamaussasi tuskin on mitään vikaa. Vika on miesmaussasi.

Naulan kantaan. Hyvä mies olisi myönteisesti kiinnostunut kuulemaan mitä luet, mistä kirjat kertovat, miksi pidät juuri sellaisista kirjoista. Tai sitten antaisi sinun rauhassa lukea mitä ikinä huvittaa kommentoimatta sen kummemmin.

Ei kannata olla tekemisissä tyypin kanssa joka haluaa rajoittaa, muovata sinua mieleisekseen ja vähättelee tekemisiäsi. Et tule kelpaamaan koskaan, aina tulee uutta muutettavaa, vaikka kuinka yrittäisit olla mieliksi.

Mutta eikö jokaisessa suhteessa yritetä hieman muuttaa toista? Tahtomattaankin. Mieheni on esimerkiksi vasta minun kanssa oppinut tykkäämään punaviineistä ja juustoista. Hän myös tykkää käydä paikoissa joissa ei käynyt ennen minua yms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

Sisäistä ääntä kannattaa kuunnella. Asenteista ja arvostuksesta kertoo paljon äänenpainot ja muut pienet eleet, jotka vaistoaa, mutta joita on vaikea suoraan tajuta.

Mies haluaa kontrolloida sinua. Voi myös olla, että hän tuntee alemmuutta "hienostuneesta" harrastuksestasi ja sen vuoksi halveksuu sitä.

Erityisen outoa on se, jos mies pelkää sinun saavan uusia ajatuksia kirjoista. Haluaako hän siis kontrolloida ajatuksiasi myös?

Älä pohdi liikaa koiraa tai lainaa. Asunnosta on helpompaa sopia, kun arvo on suunnilleen tiedossa koska ostamisesta ei ole liian pitkä aika. Koiran hoitokin vaikuttaa jäävän sinun vastuulle. Helpompi noista on nyt irtaantua kuin parin vuoden päästä.

Eniten kannattaa miettiä sitä, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Saatko olla miehen kanssa oma itsesi, kunnioittaako hän sinua? Pitääkö sinun varoa sanomiasi tai tekemisiäsi yhteisessä kodissanne? Negatiiviset asiat tapaavat korostua vuosien myötä ja toisaalta huonoon kohteluun tottuu hyvin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin vähillä tiedoilla vaikuttaisi siltä, että kirjamaussasi tuskin on mitään vikaa. Vika on miesmaussasi.

Naulan kantaan. Hyvä mies olisi myönteisesti kiinnostunut kuulemaan mitä luet, mistä kirjat kertovat, miksi pidät juuri sellaisista kirjoista. Tai sitten antaisi sinun rauhassa lukea mitä ikinä huvittaa kommentoimatta sen kummemmin.

Ei kannata olla tekemisissä tyypin kanssa joka haluaa rajoittaa, muovata sinua mieleisekseen ja vähättelee tekemisiäsi. Et tule kelpaamaan koskaan, aina tulee uutta muutettavaa, vaikka kuinka yrittäisit olla mieliksi.

Mutta eikö jokaisessa suhteessa yritetä hieman muuttaa toista? Tahtomattaankin. Mieheni on esimerkiksi vasta minun kanssa oppinut tykkäämään punaviineistä ja juustoista. Hän myös tykkää käydä paikoissa joissa ei käynyt ennen minua yms.

Ap

Olette siis alunperin olleet aika erilaisia ja sinä olet opettanut miehelle monia usein sivistyneen/kultturellina pidettävän ihmisen tapoja. Voi olla, että mies tuntee alemmuutta suhteessa sinuun ja sen vuoksi (alitajuisesti?) pyrkii mitätöimään sinulle tärkeitä asioita?

Aika usein alistamisen taustalla on juurikin itssetunto-ongelmat, joten kannattaa tarkkailla tilannetta. Onko suhteenne siinä mielessä vastavuoroinen, että myös mies on opettanut sinulle uusia asioita tai on selkeästi osaavampi jossain asioissa?

Minun mieheni, nykyinen exäni oli aivan samanlainen. Haukkui kirjat joita luin, kaikki ystäväni, työpaikkani ja ylipäätänsä kaikki asiat jotka veivät häneltä aikaa. Koiralenkkien kanssa oli sama juttu, minut varmasti olisi raiskattu kun ulkoilin kahden paimenkoiran kanssa :D.

Kun katsoin telkkarista jotain sarjaa alkoi kauhea märinä ehkä itkupotkuraivarilla höystettynä, eihän se ollut sopivaa kun molemmat, akka ja telkkari olivat häneltä yhtaikaa pois, oli mustasukkainen myös muille lemmikeille.

Pakkohan tuollainen oli laittaa jonkun muun riesoiksi ja ikävä kyllä sinun tilanteesi on kohta samanlainen, voit yrittää lyödä nyrkkiä pöytään ja lukea miehelle lakia mutta se onnistuu vain hetkeksi (yhdeksi illaksi) jos siksikään ajaksi. Harmi niiden lainojen kanssa, mies kuvittelee ettet voi lähteä ja pitää sinua siis itsestäänselvyytenä mutta järjestelykysymyksiähän nämä vain ovat.

Juokse tyttö lujaa ja kauas.

Joulu on tulossa, pyydä lahjaksi hyviä kirjoja ja pari lehti tilausta. Kirjoita lista mistä valita jos epäilet että miehesi ei tiedä mitkä voisivat jäädä lukematta.

No niin. Ongelma laajeni yllättäen kirjallisuusmieltymyksistä koiran lenkitykseen ja ties mihin. Johtopäätösten aika.

Tärkeintä on että luet jotain, monet eivät nykyisin ole lukeneet kirjan kirjaa. Kirjojen lukeminen on hyvää rentoutumista, vie ajatukset pois arjen aherruksesta ja huolista. On myös aivoille eri lailla aktivoivaa, kuin esim. elokuvat, joissa omalle mielikuvitukselle ei jää niin paljon tilaa. Kevyestäkin kirjallisuudesta oppii aina enemmän kuin jos ei lue ollenkaan.

Itse olen mieltynyt viime aikoina Jeffrey Archerin viimeisimpään Clifton kronikkaan ja Lucinda Rileyn kirjoihin, joista kyllä on vain osa suomennettu. Niissä on tosi paljon hyvää ajankuvaa ja tietoa maantieteestä ja kulttuurista ja historiasta maailman eri puolilta mainion viihteellisen juonen lisäksi.

Vaikuttaa että miehesi ei arvosta sinua vaan haluaa kontrolloida ja muuttaa sinua. Se ei kuulosta hyvältä jos ei hyväksy puolisoa sellaisena kuin on.

Mun mies harrastaa sotahistoriaa ja lukee kaiken siitä julkaistun. Juuri itsenäisyyspäivänä ihmetteli naurahtaen, kun kerroin että olen sentään lukenut Tuntemattoman Sotilaan. Eli ei todellakaan vaadi, että samoista kirjoista pitäisin. Sitä paitsi meidän perheessä on mukavaa, kun kullakin on omat kiinnostuksen kohteet, niin helppo on heiltä kysyä asioita, jotka toinen hallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

Luepa ajatuksella tekstisi. Olet  melkein nalkissa koska asutte yhdessä ja teillä on yhteinen laina joten nyt mies on  lakannut teeskentelemästä ja näyttää millainen todella on.

Sammakko kattilassa-teorian mukaisesti sut on saatu nyt kattilaan ja vesi lämpeää hitaasti joten et havaitse että kohta se on tulikuumaa ja sulle käy  huonosti. Jos se ois ollut alusta asti molopää  (eli kattilan kiehuva vesi) oisit tajunnu hypätä kyydistä veks.

Ihan klassinen tapaus tuo miehesi. Ei arvosta, ei  kunnoita, kontrolloi, mitätöi, vahtii, on kanssasi vain  koska jaat kulut. Kohta et saa enää pukeutua kuten tahdot, työssä käynti on kiellettyä, sukulaisesi ovat s**tanasta ja koirasta on luovuttava, samoin kavereista, omasta pankkitilistä ja vapaudesta. Pian joudut tekemään minuuttiaikataulun liikkeistäsi ja raportoimaan puhelujesi sisällön ja kuitenkin sua syytetään pettämisestä. Älä  herrantähden vaan tee tuolle lasta, se ois emämoka!!!!

Please, mieti  tarkkaan tai olet x  vuoden kuluttua täällä  ihmettelemässä kun sulla ei ole omaa rahaa, ei  duunia, x kakaraa ja kaikkea kontrolloiva mies eikä varaa lähteä karkuun. Turvaverkkosi murenee jo kovaa vautia.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman monenlaisia kirjoja on hyvä lukea. Kerro miehelle, että ajatukset eivät imeydy kirjoista suoraan päähän kuin saapasrasva nahkaan. Lue välillä jokin kirja jota miehesi suosittelee, avartaahan sekin. Jokaiselle muodostuu omat mieltymykset joka tapauksessa.

Samalla tavalla kai miehen pitää lukea naisen lempikirjoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

19 jatkaa:

Tässä vahvistat itse kaiken yllä kirjoittamani: jopa koiralenkillä vietetty aika on mieheltä pois.

Kuten huomaat, argumentit eivät lopu vaan niitä ammennetaan pohjattomasta kaivosta. Nyt et pärjää edes koiralenkillä tulematta raiskatuksi ellei MIES ole mukana. Tosin urhea ritari kelpuuttaa myös lyhyemmät lenkit mikäli ei jaksa lähteä turvaksi...

Usein siihen omistamis-/alistamishaluun liittyy myös mustasukkaisuus sitä henkilöä tai tahoa kohtaan jonka sen huomion saa. En halunnut sotkea tätä aspektia tuohon kirja-esimerkkiin, mutta tässä se oikein loistaa..

Mutta mies on usein harrastuksessaan tuolloin iltaisin, kun koira pitäisi käyttää, eli luulisi ettei häntä haittaisi menetetty aika, koska voimmehan viettää yhteistä aikaa sisälläkin. Lisäksi luen usein samalla, kun mies on puhelimella tai pois kotoa. Tuon menetetyn yhteisen ajan jopa ymmärtäisin..

Ap

Niin, SINÄ ymmärtäisit, mutta sepä se kun se "yhteisestä ajasta pois" ei nimenomaan olekaan se MIEHEN käyttäytymisen selittävä faktori tai perimmäinen motiivi.

Sinä ymmärrät koska ajattelusi on epäitsekästä ja tervettä.

Ellet saanut kiinni siitä miten allekirjoittanut yritti muotoilla tätä miehen huomattavasti monimutkaisempaa käyttäytymismekanismia takana vaikuttavine - hyvin kätkettyine! - syineen (omistaminen, alistaminen, kontrollointi etc etc), lue näiden fiksujen kirjoittajakollegoideni tekstit, erityisesti tältä sivulta, nyt kun toit esiin myös tämän puuttumisen koiralenkkeihin... Kuten sanoin, kuvio ei ole yksinkertainen - eihän sitä muutoin kukaan hyväksyisi jos se olisi heti ilmeistä! - mutta se on selitetty täällä erittäin hyvin, useampaankin kertaan, vähän eri tulokulmilla: huomaa moninaiset ilmenemistavat..

Erityiskiitos sammakko kattilassa -metaforasta!

Mun mielestäni on ihmeellistä, että vain jotain tietynlaista kirjallisuutta pitäisi lukea. Lukeminen on nautinto, kirjallisuus taidemuoto, josta jokainen saa valita omansa.

Itse ihan tavallisena pulliaisena en taas osaa lukea kevyttä kioskikirjallisuutta tai dekkareita, suurin osa muotikirjoista on sellaisia etten enää edes jaksa yrittää. Luen mielummin sellaista kaunokirjallisuutta joka minua kiinnostaa, niin maailmankirjallisuuden klassikoita kuin uutuuksia.

Saan usein kuulla että pitäisi lukea jotain hyödyllistä etkä mitään keksittyä paskaa. Mutta mulle se antaa eniten. Luen toki jonkin verran tietokirjallisuutta, mutta en esim. historiaa käsitteleviä tiiliskiviä. Yllättävän monen mielestä toinen maailmansota on ainoa sallittu aihe.

Oma isäni naljailee äidilleni dekkareista, mutta äiti jatkaa niiden lukemista silti, vaikka lukee toki myös muuta. Tee samoin, on naurettavan lapsellista ohjailla toisen lukemista. Voitte mennä vaikka lukupiirin jos haluatte keskustella samoista kirjoista ilman, että toinen määrää teoksen.

mies ei lue kirjoja, vain punttia kannattaa nostaa

kirjat on typeriä

Vierailija kirjoitti:

Ja yrittää rajoittaa niitä. Hänestä lukemani kirjallisuus on surkeaa, ja antaa minulle kummallisia ajatuksia.

Luen ihan kevyttä kirjallisuutta. Välillä kyllä holokaustista yms, mutta en mitään kovin poliittista. Toki niissä usein on jokin sanoma, kuten naisten asema muinoin tai sodan seuraukset jne..

Tämä ei paljoa kerro lukemistasi kirjoista, tai etenkään miehesi lukemista kirjoista, ja sen tiedät varmasti itsekin. Jos haluat yleisen kommentin aiheesta kannattaa laittaa esimerkkikikirjoja molempien lukuhistoriasta.

Kyllä meilläkin mies kuittailee minun lukiessa himoshoppaaja-kirjoja, ja pitää monologeja hömppäkirjallisuuden aivot rappeuttavasta vaikutuksesta. Minusta tuo on lähinnä huvittavaa eikö miehelläkään tarkoitus ole, että minun pitäisi niiden lukeminen lopettaa. Lomamatkoilla pyrimme valitsemaan mukaan kirjoja, joita kumpikin voi lukea.