Mies inhoaa lukemiani kirjoja

Hyi kun alkoi oikein puistattamaan. 

Mun exän omituisuudet alkoi juuri lukemisesta. En alussa tajunnut, miksi mies mököttää aina kun luen. 

Siihenhän se lopulta päätyi, ettei mulla ollut enää mitään elämää. Yksi kaveri sai vielä käydä meillä kylässä, mutta myöhemmin selvisikin että vain siksi että exällä oli suhde tähän ystävääni. 

Luojan kiitos muuttivat sitten yhteen ja sain vapauteni takaisin. 

Eihän sitä kukaan varmaksi osaa sanoa, mikä on miehesi motiivi, mutta omituiseen käytökseen kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota. 

En mäkään ois ikinä uskonu siihen aikaan kun vasta lukemisesta nillitettiin, että mitä on tulossa. 

Mitenkäs, jos nämä joiden miehet märisevät lukemisesta, istuisivat illat pitkät katsomassa saippuaoopperoita tai hakkaamassa pleikkaria. Olisiko parempi?

Affinity Konar, Paulo Coelho, Kristiina Vuori, Diana Gabaldon, Charles Dickens. Siinä viimeksi lukemani kirjat. Eli aika erilaisia, mutta ei mitään vakavia.

En haluaisi erota. Haluaisin uskoa, että mies välittää, ja pelkää minulle sattuvan jotain. Tuo kirjajuttu ei vaan ole yhtään looginen. Ymmärtäisin, jos lukisin jotain aatetta edustavaa kirjallisuutta ja paasaisin siitä. Kirjat joita luen, ovat hyvin viihdemäisiä, ajankulua. Olen töissä numeroiden parissa, joten rentoudun romaanien äärellä.

Mies osaa minua paremmin monia asioita, ja olen innostunut myös osasta niitä.

Ap

First world problems... get a life. Älä elä miehes kautta.

Voisin sanoa, että henkilö joka haukkuu kirjallisuutta roskaksi. Tai kuten joku täällä aiemmin manitsi, aivoja rappeuttavaksi, on ihan uskomaton typerys!

Vaikka lukisi Nora Robertsia tai Jane Austenia, ei aivot siitä kärsi, vaan vain ja ainoastaan hyötyy.

Jättäkää tuollaiset kommentit omaan arvoonsa, ja miettikää miksi olette yhdessä typerysten kanssa.

Mitä se "ihan kevyt kirjallisuus" on? Harlekiineja ynnä muuta naistenkirjallisuushöttöäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis ihmetyttää myös miksi lukemani kirjat häiritsevät häntä. Usein hän kysyy mitä taas luen, ottaa kirjan ja lukee takakannen, on sitä mieltä, että tuhlaan aikaani.

Kun kysyn mitä minun pitäisi lukea, hänen vastaus on ympäri pyöreä..

On alkanut ihmetyttää tämä niin paljon, että ahdistaa.

Ap

Hän mitätöi sinua ihmisenä ja pitää itseään sinua parempana. Ihan hyvä  että ahdistaa sillä tuo on aikamoista jyräämistä häneltä. Ihan selkeästi ette sovi yhteen - tuo sinun päälläsi kävely tulee vaan pahenemaan ajan myötä. Olen ollut tuollaisessa suhteessa, lähdin.

Harmittaa, koska on oltu yli 3 vuotta yhdessä. Näitä on alkanut ilmenemään vasta kun muutettiin yhteen. Aiemmin opiskelin viikot toisella paikkakunnalla, ja viikonloput meni aina hyvin.. vaikka asuttiin periaatteessa jo silloin yhdessä.

Meillä on yhteinen laina ja koira ja kaikkea.. mutta silti joku sisäinen ääni käskee lähtemään. Toisaalta mietin, olenko oikeasti lukenut liikaa kirjallisuutta, jossa mies muuttuu hulluksi ja nyt vaan ylireagoin..

Ilkeää sanoa. Mutta mies kuulostaa välillä ihan jotain palstamieheltä. Hänen mielestään on oma vikani, jos minut raiskataan, kun kuljen koiran kanssa rantapolkua pimeällä... Jos meiltä lähtee lenkille, vaihtoehdot ovat tuo ranta, hautausmaa ja keskusta... Kun kysyn missä minun pitäisi sitten kävellä, niin miehen mielestä joko odottaa että hän tulee seurakseni, tai käydä ihan lyhyt lenkki lähikadulla (tosi kiva koiralle)..

Ap

No niin, tuosta jo tiedät mitä tehdä. Laukkuja pakkaamaan, hopihopi. 

Anna samalla mitalla takaisin. Toisen mieltymyksiin ei voi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se "ihan kevyt kirjallisuus" on? Harlekiineja ynnä muuta naistenkirjallisuushöttöäkö?

Coelho, Dickens, Gabaldon, Konar.. vähän kaikki mitä käteen sattuu. Voin lukea myös kioskin pokkareita, jos sellaisen joltakin saan. Luen siis kaikenlaisia romaaneja. En mitään kovin tieteellistä.

Koko viikonlopun olen lukenut, kun mies on reissussa. Viesteissä hän vaikuttaa normaalilta.. Ehkä mieleni liioittelee..

Ap