Onko nykyään joku muotijuttu sanoa ettei ole jouluihminen?

Minä en ole jouluihminen, inhoan sitä turhanpäiväistä jouluhössötystä ja hysteriaa. En pidä jouluruoista erityisemmin ja joululahjojen metsästys on mielestäni ahdistavaa. Joulukuusen sisään raahaaminen lattioita roskaamaan vasta typerää onkin.  Kaikkea tätä olen tehnyt lasteni vuoksi, mutta nyt kun he ovat jo lähellä aikuisikää aion todellakin ottaa rennosti ja jättää nuo "pakolliset" traditiot väliin.

Juu, saman olen minäkin huomannut. Onkohan niin, että nykyisessä muodossaan suomalainen joulu perinneruokineen on jonkinlainen idylli tai ihanne - romanttinen kuva, jota on aika työläs saavuttaa? Sen sijaan on helpompaa kun sanoo olevansa "ei niin jouluihminen" tai "ei jouluihminen lainkaan".

Suomalainen joulu on perin mollisävyinen. Se on myös aika kova taloudellinen taakka etenkin lapsiperheille.

Mielestäni joulun vieton normi (idylli, perinne, tms.) saisi muuttua. Onneksi kaikkien ei ole pakko viettää joulua normin mukaisesti - mutta vaikeaa se on. Lapsille ei haluta tuottaa pettymystä, ehkä.

Itsekin perheenäitinä olen monet kerrat hammasta purren tehnyt jouluruokia väsyneenä muille.

Sinänsä minulla ei ole mitään jouluruokia vastaan (paitsi kinkkua). Joulun vietto on kuitenkin poikkeus arjesta, kotijuhla.

Eniten haluaisin, että suomalaisen joulunvietto tulisi iloisemmaksi, riehaakkaammaksi ja avoimemmaksi. En tarkoita viinalla läträämistä, vaan niin, että ihmiset eivät koteloituisi koteihinsa, vaan viettäisisivät joulua yhteisöllisemmin.

En tiedä, en ole somessa (ellei tätä lasketa) enkä seuraa trendejä. En ole koskaan ollut jouluihminen. Joulunvietto lopetettiin yhteisestä sopimuksesta lapsen tullessa esiteini-ikään vuosia sitten, kun selvisi, etteivät muutkaan perheenjäsenet sitä kaivanneet.

Monen muun asian kanssa nykyään "saa" vapaammin ilmaista valtavirrasta poikkeavan mielipiteensä kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten, ehkä joululle on käynyt samoin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, saman olen minäkin huomannut. Onkohan niin, että nykyisessä muodossaan suomalainen joulu perinneruokineen on jonkinlainen idylli tai ihanne - romanttinen kuva, jota on aika työläs saavuttaa? Sen sijaan on helpompaa kun sanoo olevansa "ei niin jouluihminen" tai "ei jouluihminen lainkaan".

Suomalainen joulu on perin mollisävyinen. Se on myös aika kova taloudellinen taakka etenkin lapsiperheille.

Mielestäni joulun vieton normi (idylli, perinne, tms.) saisi muuttua. Onneksi kaikkien ei ole pakko viettää joulua normin mukaisesti - mutta vaikeaa se on. Lapsille ei haluta tuottaa pettymystä, ehkä.

Itsekin perheenäitinä olen monet kerrat hammasta purren tehnyt jouluruokia väsyneenä muille.

Sinänsä minulla ei ole mitään jouluruokia vastaan (paitsi kinkkua). Joulun vietto on kuitenkin poikkeus arjesta, kotijuhla.

Eniten haluaisin, että suomalaisen joulunvietto tulisi iloisemmaksi, riehaakkaammaksi ja avoimemmaksi. En tarkoita viinalla läträämistä, vaan niin, että ihmiset eivät koteloituisi koteihinsa, vaan viettäisisivät joulua yhteisöllisemmin.

Se olisi hyvä, jos vaikka jouluruuat tekisi useampi ihminen (ystäväporukka tai mahdollisesti sukulaisporukka; jos ei mene kyräilyksi).

On se muodikkaampaa nyt kuin kesäkuussa.

Jokaisella on oikeus valita. Itse olen jouluihminen.

Ei vaan ihmiset ovat rehellisempiä. Ihan oikeasti on todella paljon ihmisiä jotka mieluummin lepäävät ja rauhoittuvat kotona sen sijaan että kärvistelevät pakkosukujuhlissa syöden ruokaa joka on  pahaa mutta mitä  pitää syödä koska on joulu.

Joulu on perhejuhla. Jos on yksinäinen tai sinkku niin touhusta on aika helppoa jäädä sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole jouluihminen, inhoan sitä turhanpäiväistä jouluhössötystä ja hysteriaa. En pidä jouluruoista erityisemmin ja joululahjojen metsästys on mielestäni ahdistavaa. Joulukuusen sisään raahaaminen lattioita roskaamaan vasta typerää onkin.  Kaikkea tätä olen tehnyt lasteni vuoksi, mutta nyt kun he ovat jo lähellä aikuisikää aion todellakin ottaa rennosti ja jättää nuo "pakolliset" traditiot väliin.

Kuin minun kynästäni! Hei sielunsisko (veli?)!

(Enää odotan sitä, että lapseni löytävät puolisot, ja toivottavasti viettävät joulunpyhät anoppiloissaan. Itse siemailen sangriaa Kanarian rannoilla.)

Pikemminkin tuntuu siltä, että jouluihmisen pitäisi olla hiljaa innostuksestaan, ainakaan ei saa puhua mitään lahjojen ostamisesta, koska se tekee joulusta automaattisesti materialistisen. Jouluketjuihin tulee ankeuttajia kiviensa alta mäkättämään, miten joulu on perseestä ja aiheuttaa vaan stressiä ja rahanmenoa, kukaan ei voi oikeasti tykätä jouluruuasta jne.

Se vain tulee ilmi helpommin nykyään, kun joulusta tykkäämättömyys ei enää leimaa ihmistä. Hamassa nuoruudessani joulun skippaaja oli muiden silmissä kommunisti tai väärän uskonnon tunnustaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole jouluihminen, inhoan sitä turhanpäiväistä jouluhössötystä ja hysteriaa. En pidä jouluruoista erityisemmin ja joululahjojen metsästys on mielestäni ahdistavaa. Joulukuusen sisään raahaaminen lattioita roskaamaan vasta typerää onkin.  Kaikkea tätä olen tehnyt lasteni vuoksi, mutta nyt kun he ovat jo lähellä aikuisikää aion todellakin ottaa rennosti ja jättää nuo "pakolliset" traditiot väliin.

Kuin minun kynästäni! Hei sielunsisko (veli?)!

(Enää odotan sitä, että lapseni löytävät puolisot, ja toivottavasti viettävät joulunpyhät anoppiloissaan. Itse siemailen sangriaa Kanarian rannoilla.)

Hei vaan sinnekin! Viime vuonna teimme saman, nautimme joulusta Kanarialla! :) Tänä vuonna lyhyet vapaat töistä estävät lämpimän joulun vieton, mutta jouluhössötyksen jätän silti väliin. Syömme varmaan jotain mereneläviä kinkun sijaan, tytär voi laittaa joulukoristeitakin jos haluaa (kunhan keräilee ne poiskin sitten). Joululahjaksi annan rahaa. Voivat sitten joulun jälkeisistä alennusmyynneistä hankkia itselleen sitä mitä tarvitsevat. Lämmintä joulua sinulle, sielunsisko :)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole jouluihminen, inhoan sitä turhanpäiväistä jouluhössötystä ja hysteriaa. En pidä jouluruoista erityisemmin ja joululahjojen metsästys on mielestäni ahdistavaa. Joulukuusen sisään raahaaminen lattioita roskaamaan vasta typerää onkin.  Kaikkea tätä olen tehnyt lasteni vuoksi, mutta nyt kun he ovat jo lähellä aikuisikää aion todellakin ottaa rennosti ja jättää nuo "pakolliset" traditiot väliin.

Juuri näin. 

Varsinkin naisilla tuntuu olevan suroastaan sairas tarve sählätä jouluna ja ostaa kaiken maailman romuja talo täyteen? Missä on se joulurauha?

Onko jotenkin muotia katkeroitua toisten mielipiteistä? ps. joulu on ihan perseestä

Vierailija kirjoitti:

Juu, saman olen minäkin huomannut. Onkohan niin, että nykyisessä muodossaan suomalainen joulu perinneruokineen on jonkinlainen idylli tai ihanne - romanttinen kuva, jota on aika työläs saavuttaa? Sen sijaan on helpompaa kun sanoo olevansa "ei niin jouluihminen" tai "ei jouluihminen lainkaan".

Suomalainen joulu on perin mollisävyinen. Se on myös aika kova taloudellinen taakka etenkin lapsiperheille.

Mielestäni joulun vieton normi (idylli, perinne, tms.) saisi muuttua. Onneksi kaikkien ei ole pakko viettää joulua normin mukaisesti - mutta vaikeaa se on. Lapsille ei haluta tuottaa pettymystä, ehkä.

Itsekin perheenäitinä olen monet kerrat hammasta purren tehnyt jouluruokia väsyneenä muille.

Sinänsä minulla ei ole mitään jouluruokia vastaan (paitsi kinkkua). Joulun vietto on kuitenkin poikkeus arjesta, kotijuhla.

Eniten haluaisin, että suomalaisen joulunvietto tulisi iloisemmaksi, riehaakkaammaksi ja avoimemmaksi. En tarkoita viinalla läträämistä, vaan niin, että ihmiset eivät koteloituisi koteihinsa, vaan viettäisisivät joulua yhteisöllisemmin.

Ravintoloissa? Ulkona vesisateessa?  Keiden kanssa? Työkavereiden? Naapureiden? Ystävien?

Tosiasia on, että Suomessa asuminen on kallista ja vain harvalla on varaa sellaiseen asuntoon, että sinne mahtuisi joulupöytään oman perheen lisäksi iso porukka. Vielä niin, että asunnon keittiössä mahtuisi useampi ihminen kokkailemaan. Lisäksi me suomalaiset emme oikein välitä viettää vapaa-aikaamme naapureiden tai työkavereiden kanssa. Meillä on myös eri suvuissa hyvin erilaisa tapoja viettää joulua. Jotkut todellakin haluavat viettää joulua kotona oman perheen kanssa ja jokin yhteisöllinen joulutapahtuma olisi heille suorastaan painajainen. Moni ei haluaisi lähteä edes sukujouluihin. 

Omassa perheessäni on aina ollut yhteisöllinen joulu, mutta vain suvun kanssa. Tällä hetkellä porukkaa on jo niin paljon, että yhtään enempää ei mahdu pöydän ääreen. Mulla on 10 -hengen ruokapöytä ja siihen saa ujutettua kaksi jakkaraa. Yhtään enempää siihen ei mahdu istumaan. Lisäksi mulla on ihan tavallinen keittiö. Yksi uuni ja 4 hellanlevyä. Jo 12:lle hengelle jouluruokien laittaminen edellyttää suunnitelmallisuutta. Lisäksi tarvitaan suuria ruuanvalmistusastioita, joita normaalisti kahden hengen taloudessa ei käytetä. Jos joulu olisi vuoden ainoa sukupäivällinen, en todellakaan pitäisi olohuoneessani tuota suurta ruokapöytää ja kaapeissani vain kerran vuodessa käytettäviä astioita. Meillä kuitenkin syödään yhdessä muulloinkin. Ymmärrän oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät halua hankkia huonekaluja ja astioita kotiinsa vuoden yhtä ainoaa päivää varten. Ihmisillä on muutenkin liian vähän säilytystiloja kodeissaan.

Minä olen jouluihminen, rakastan ruuanlaittoa ja sukujuhlia, mutta ymmärrän niitäkin, jotka eivät ole. Yhteisöllisyys on ihana asia meille, jotka sellaisesta pidämme. Yhteisöllisyyden eteen kuitenkin joutuu näkemään myös vaivaa. Jonkun pitää olla se, joka alkaa järjestää. Se, joka saa muut mukaan järjestelyyn. Oman ydinperheen kotijoulun järjestäminen on kymmenen kertaa nopeampaa, helpompaa ja edullisempaa. Olen monesti huomannut, että yhteisöllisyyttä kaivataan milloin mihinkin, mutta heti, jos pitäisi sellaista alkaa itse järjestämään tai edes osallistumaan, iskeekin laiskuus tai saamattomuus. Ei yhteisöllisyys ole mikään taikakeino päästä helpommalla. Ihan päinvastoin. 

Jos kaipaat yhteisöllisiä jouluja, sulla on täysi vapaus alkaa sellaisia järjestämään.