Miten yli 5 vuotta kestänyt parisuhde voi päättyä?

Mun ex-mies oli kontrolloiva ja mustasukkainen. 5 vuoden jälkeen oli selvää, ettei kyse ollut vain alun epävarmuudesta, ja toisaalta siinä kohtaa väsähti pönkittämään toisen olematonta itsetuntoa ja yrittämään olla muuta kuin on. Elämäni paras päätös lähteä.

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta on sellainen aika, jossa ensihuuma ehtii mennä ohi ja toiseen tutustuu oikeasti.

Vastasitkin jo kysymykseesi ihan itse.

Ap vastaa tosiaan itse jo kysymykseensä 😂 Mä oon ollut suhteessa 5 vuotta nyt juuri tässä kuussa ja ei tuo enää todellakaan esitä enää mitään... En jaksa itsekään enää yrittää, kun toinen ei koskaan huomioi, hiero(oikeasti todella kipeitä hartioitani), osta lahjoja, halua läheisyyttä vain pikap***ja. Mä olen työni, perhearjen keskellä yllättänyt häntä jo pitkään yksipuolisesti.Nyt keskityn vain ystäviini ja lapsiini. Seksiä harrastan vain kun minun tekee mieleni ja aika usein tekee. Herätän vaikka yöllä unilta kuten minulle tehtiin pikkulapsiaikana.Olemme eroamassa, sillä hänen naamansa saa jo minut ärsyyntymään. Hön ei tajua lukuisista vuosista ja jankkaamisestani mikä meni pieleen... niin mikäköhän. Ainoa syy miksi olen jatkanut on ollut kiintymys odotus toisen palaavan samaksi joka oli alussa ja hyvä seksi. Ne ei syyksi pitkään riitä.

Olen ollut yli 20 vuotta parisuhteessa. Minun näkökulmasta 5 vuotta on lyhyt aika. Ne vuodet voi sattua molempien elämässä hyvään vaiheeseen, jota rakkauden ensi huuma vielä siivittää.

Viiden vuoden jälkeen voi tapahtua mitä vaan, lapsi muuttaa parisuhteen dynamiikkaa, usein paremmaksi, mutta joskus myös hajottaa. Iloinen juhlija voi muuttua joka ilta ryyppääväksi riippakiveksi.

Viiteen vuoteen ei välttämättä osu isoa kriisiä: sairautta, läheisen menetystä, työttömyyttä. Tai jos osuukin, niin sitä haluaa kestää huonot hetket ja katsoa palaavatko tunteet ennalleen parempina aikoina.

Mieheni halusikin olla nainen.

Minähän se tässä kuitenkin syypää eroon olen. Mieleni muuttui lastenhankinnan ja naimisiinmenon suhteen ikääntyessäni, jos 21-vuotiaana on sitä mieltä että näin lapsettomana ja naimattomana on hyvä niin siinä pitää sitten pysyä. Ja eikös rakkautta ole se että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on ja ei pahastu vaikka toinen harrastaisi seksiä muiden miesten ja naisten kanssa? Samat säännöt eivät olisi koskeneet kiuitenkaan minua.

Minun tehtäväni olisi ollut odottaa kotona ja tukea sekä olla kiitollinen että hän on minut valinnut vaikka olisi muitakin tarjolla eikä hän koskaan minua rakastanut tai tulisi rakastamaankaan.

Ei kiitos, ei paljoa aiemmat vuodet painaneet kun palautin tuon kultakimpaleen kiertoon.

Kuulostaa tosi tutulta ap kertomasi. Myös mun suhteeni kesti juurikin sen 5 vuotta. Alussa oli ihanaa ja rakkautta oli yllin kyllin, ainakin omalta puoleltani se oli todella vilpitöntä ja suurinta mitä ikinä olin kokenut. Lupailtiin ihania juttuja ja suhteen ylläpitoa. Siinä vuosien varrella tajusin olevani ainoa, joka niistä pyrki pitämään kiinni ja hoitaa suhdetta ja näyttää arvostustani miestä kohtaan, siinä kun toinen piti mua ihan itsestäänselvyytenä. Oli se aika kolaus, kun silmät aukesivat. Pidin niin pitkään kiinni siitä mielikuvasta, mitä minulla oli siitä alkusuhteen miehestä ja vain odotin, että jotenkin taikaiskusta hän palaisi jälleen siksi huomioivaksi herrasmieheksi... Kunnes tajusin, että ei, vaan juuri se oli ollut sitä esitystä ja "nalkkiin ajamista" ja tämä piereskelevä, ryyppäävä, sohvalla makaava työtön, osallistumaton, haluton, paisuva (en liioittele ainuttakaa verbiä näistä!) vätys oli se, jota mies oli oikeasti. Tai tullut siksi, en tiedä enkä enää välittänyt. Ero oli paras päätös sen oivalluksen jälkeen, enkä ole katunut.

En ole katunut sitä suhdettakaan, koska omalta puoleltani kaikki se tunne oli todellakin aitoa, ja jos en enää koskaan sellaista saa tuntea, niin olen onnellinen, että olen ainakin kerran sen tuntenut. Mitä sitten että mies ei ollut sitä mitä luulin, sitä tunnetta minä vaalin.

Miten ne parisuhteet yleensä loppuvat, joko eroon tai puolison kuolemaan, mulle kävi tuo jälkimmäinen.

Mies valehteli alussa haluavansa lapsia. Kun olisi ollut aika niitä ruveta tekemään kaikki yhteinen aika ja läheisyys loppui.

Siten loppui minunkin rakkauteni vähitellen ja päätin lähteä, suhdetta oli kestänyt kuitenkin huomattavasti pidempään kuin viisi vuotta.

Etkö oo ap kuullut 7 vuoden kriisistä? Siinä kohtaa monet eroaa. Mut eroihin on toki monia syitä, ihmiset tai suhteet harvoin pysyy muuttumattomina. 10 vuoden päästä toinen tai molemmat osapuolet voi olla eri ihmisiä ja omata erilaisia kiinostuksen kohteita ja tavoitteita kuin suhteen alussa. Etenkin nuorena aloitetuissa suhteissa helposti kasvetaan erilleen. Joillain tuler kuvioihin esim muutto ulkomaille, alkoholiriippuvuutta, pettämistä, hektiset työt...

Vierailija kirjoitti:

5 vuotta on sellainen aika, jossa ensihuuma ehtii mennä ohi ja toiseen tutustuu oikeasti. Silti niinkin pitkät parisuhteet päättyvät. Kertokaa, miksi teille/tutuillenne kävi niin.

Kerrotko mitä aiot tehdä sillä tiedolla? Artikkelin?

Viisi vuotta on tosi lyhyt aika. Me ollaan oltu nyt yhdessä 19 vuotta ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että tunnen mieheni ja hän minut. Pystyin esimerkiksi piilottelemaan syömishäiriötäni meidän yhdessäolon ensimmäiset 7 vuotta (ahmimishäiriö, jota tein mieheltä salaa). 

Olemme muuttuneet, mutta kasvaneet yhdessä. Alussa mies oli enemmän sellainen hiljainen hissukka ja minun tulevaisuus näytti työpainotteiselta ja minulla oli mielettömät urahaaveet. Lasten myötä tilanne menikin toisinpäin, minä halusin hiljentää elämää ja jäin pitkäksi aikaa kotiin - työstä tuli merkityksetön osa elämääni perheen rinnalla. Mies sen sijaan halusikin menestyä ja panostaa perheen taloudelliseen hyvinvointiin, loi hyvää uraa. Nyt minä, josta piti tulla uratykki, olen kotona ja mies, joka seurustelun alussa jo sanoi, että voi hyvin jäädä sellaiseksi koti-isukiksi, kiitää puku päällä pitkin maailmaa. Jos minä olisin edelleen uraohjus ja mies myös ja meillä olisi lapsia, en tiedä, miten oltaisiin selvitty - vai oltaisiinko vaan tajuttu, ettei yhtälö toimi ja oltaisiin erottu? En tiedä.

Viisi vuotta on hirveän lyhyt aika toisen ihmisen tuntemisessa. Odotan innolla eläkepäiviä, jolloin meillä on vuosikymmenten rakkaustarina kerrottavana jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa tosiaan itse jo kysymykseensä 😂 Mä oon ollut suhteessa 5 vuotta nyt juuri tässä kuussa ja ei tuo enää todellakaan esitä enää mitään... En jaksa itsekään enää yrittää, kun toinen ei koskaan huomioi, hiero(oikeasti todella kipeitä hartioitani), osta lahjoja, halua läheisyyttä vain pikap***ja. Mä olen työni, perhearjen keskellä yllättänyt häntä jo pitkään yksipuolisesti.Nyt keskityn vain ystäviini ja lapsiini. Seksiä harrastan vain kun minun tekee mieleni ja aika usein tekee. Herätän vaikka yöllä unilta kuten minulle tehtiin pikkulapsiaikana.Olemme eroamassa, sillä hänen naamansa saa jo minut ärsyyntymään. Hön ei tajua lukuisista vuosista ja jankkaamisestani mikä meni pieleen... niin mikäköhän. Ainoa syy miksi olen jatkanut on ollut kiintymys odotus toisen palaavan samaksi joka oli alussa ja hyvä seksi. Ne ei syyksi pitkään riitä.

Ettekö te ollenkaan näe parisuhdetta yhteisenä projektina jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa? Rakauden antaminen ei ole antajalta pois. Päinvastoin jos molemmat on sitoutuneet haluamaan yhteistä onnea niin kaiken sen rakkauden mitä antaa saa kaksinkertaisena takaisin.

Joo.. teoriassa niin helppoa

Mun nainen lähti 5v seurustelun päälle au pairiksi, kun ei muutakaan keksinyt.

No. Ei ole vieläkään tullut takasin ja tästä on nyt sen 15v...

5 vuotta on tosi lyhyt aika, sehän on lyhyt pikainen suhde! Yli 20 vuotta kestänyt suhde on vasta pitkä suhde, siinä sitä erotetaan jyvät akanoista: D eli jotka niin pitkään jaksavat katella toisiaan nykyaikana, ovat jo sitkeitä sissejä! Mitali pitäisi antaa, ilman muuta :)

Vaikka siihen, että sille suhteelle annetaan aikaa eikä lähdetä ensikriisistä. Näin minä tein. Mietin eroa useamman vuoden ennen kuin tein lopullisen päätöksen. 

Usein on aistittavissa näiltä pitkissä suhteissa rypeviltä lievää ylimielisyyttä lyhyiden suhteiden historian omaavia kohtaan. Just tuo tuolla yllä, "jotka jaksavat niin pitkään katsella toisiaan". Kun se ei kaikkien tavoitteena edes ole, että vain "jaksaa katsella toista" mahdollisimman pitkään. Eikä lyhyt suhde ole välttämättä epäonnistunut suhde, eikä sen päättäminen tarkoita välttämättä minkään muun kuin romanttisen parisuhteen katkeamista, kyllä ystävinä voi jatkaa silti ja silti välittää, jopa rakastaa toista. Yksinkin voi haluta olla, eikä se ole yhtään sen arvottomampaa, kuin sinnitellä vuodesta toiseen yhden ja saman ihmisen kanssa.

Olet vain oma itsesi, niin ihmiset häipyy ympäriltäsi.

Olet vain oman onnesi seppä, niin kyllä se siitä perseelleen menee, sillä olet hvtin huono takoja.

Eli suomeksi sanottuna, ihmiset jaksavat esittää muutaman vuoden, sitten sieltä alkaa tulla esiin se todellinen minä - se on sitten fifty-sixty, että pitääkö se toinen sinusta sellaisena kuin olet ja päinvastoin - pidätkö sinä siitä tyypistä, joka kullannupustasi kuoriutuu. Tämä siis niillä, jotka teeskentelevät ja eivät ole ihan rehellisiä suhteensa alussa. Näitä on 'rehellisissä' suomalaisissa yllättävän paljon. Siis yllättävän, jos suomalaisten hokemia ottaa todesta. Tai sitten he päättävät vain valehdella juuri siinä tärkeimmässä ihmissuhteessaan, mutta muuten ovat siis toooodella rehellisiä.

Sairastin anoreksiaa tavatessamme mieheni kanssa. Kerroin sairaudestani avoimesti ja kävin hoidossa. Paranin lapsen saannin jälkeen noin lapsen ollessa pari vuotias. Mies alkoi piikitellä painoni noususta ensin kevyillä vitseillä ja sitten jopa loukkaavasti vaikka olin normaalipainossa. Sairastuin BEDiin ja aloin ahmia. Lihoin 20kg. Jätin miehen kun oli ilkeä ja loukkaukset alkoivat riittämään. Nyt olen vieläkin hiukan ylipainoinen ja kuitrnkin tervehtymässä. Uusi suhde ja elämä hymyilee. Ravintolassakin olen jo käynyt syömässä. Vuosiin en käynyt.

Ei kesto estä sitä, etteikö suhteeseen voisi tulla syitä erota.

Puoliso löysi uuden sopivimman naisen. Ei kai nykyään enää kukaan odota kunnes kuolema teidät erottaa asti..