Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto pikkujouluista
07.12.2017 |
En kehtaa avautua kenellekään tutulle. Olen seurustellut mieheni kanssa 16 vuotta, 14-vuotiaasta asti. Naimisissa on oltu neljä vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta. Mieheni on ainut seksikumppanini, enkä ole koskaan pettänyt häntä.
Työpaikan pikkujoulujen jatkoilla tapasin mukavan ja komean miehen. En kertonut olevani naimisissa. Ei hän sitä suoraan kysynytkään mutta annoin varmasti myös hieman ymmärtää olevani vapaa. Pakko myöntää: haluni olivat katossa. Pa*etti ihan järkyttävästi. Istuin miehen sylissä ja tanssittiin syrjässä niin lähekkäin, että miehellä oli penis tanassa ja minulla jalat aivan vetelänä.
Jossakin kohtaa laitoin tilanteelle stopin. Myönsin olevani varattu. Kerroin että panetti. Mutta en vaan voi. Jouduin tekemään ihan älyttömästi töitä sen eteen, että en rynnännyt hänen asunnolleen. Vaikka tiesin, että en sitä koskaan tekisi. En suudellut miestä. Mutta minulla on huono omatunto. Tuntuisi todella pahalta, jos mies olisi tehnyt samoin. En ole kertonut tästä miehelleni. Haluaisikohan hän kuulla? Todella surkea fiilis.
Enkä edes tiedä miksi kirjoitin tämän, luultavasti minut haukutaan täällä vain hu*raksi.
Kommentit (154)
Muutama kirjoitti:
Höpö höpö, et kerro, itse en ainakaan haluaisi kuulla koska olisin sen jälkeen järjettömän mustasukkainen ja miettisin mikä vika minussa on.. ja em varmasti haluaisi päästää miestä enää ikinä minnekkään..
Jos mies saa jostain muualta kuulla sinun tanssineen jonkun muun kanssa, kerrot pääpiirteittäin että tanssitte ja vietitte aikaa ja pyydät tietenkin anteeksi. Mutta korostat ettet ole tehnyt muuta ja kuinka rakastat edelleen miestäsi etkä häntä pettäisi..
Eihän se mukavaa ole puolisosta tuota kuulla mutta tällaisen asian yli pääsee kyllä :)
On ihan normaalia haluta ja ihastua, eri asia toimiiko moraalittomasti. Joku tuolla sanoikin että ehkä olet siinä rajoilla, itselläkin olisi huono omatunto asiasta, mutta se menee sinulla varmasti ohi.
Itsellä on kerran käynyt vastaavasti, meni tosin jopa suuteluasteelle. Baarissa vieras nainen vain iski kiinni ja se on tällaiselle tavalliselle perheenisälle niin harvinaista ja imartelevaa, että kesti hetken ennen kuin ajatus toimi. Kotiin tultuani kerroin vaimolle, joka ihmetteli miksi kerron. Itselle oli päivänselvää, että hän ansaitsee kuulla totuuden minulta eikä huhuina kyliltä. Ymmärrän kyllä tuon "lievität vain omaa tuskaa ja pahoitat toisen mielen turhaan" -näkökulman. Mutta minua loukkaisi vielä enemmän jos tuollaisen kuulisi sitten muualta. Voisi olla vaikea uskoa, ettei mitään tapahtunut, jos kerran piti salata jo alun perinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä? Vieläkö jollekulle tulee yllätyksenä, että avioliittokaan ei suojaa ihastuksilta.
Mun mielestä tuossa mentiin melko lailla pettämisen rajoille, mutta viime hetkellä pystyi kuitenkin muistuttamaan itseään, mitä on siellä alttarilla luvannut.
Tuo on arvokkaampaa kuin se, että pysyy kotona ja pukeutuu säkkiin. Rajat on oman pään sisällä ja tällä kertaa ne pitivät, vaikka niitä koeteltiin.
Höpö höpö, no et tietenkään kerro! Ethän ole edes pettänyt, tanssinut vaan, mitä sitten jos muna oli tanassa :D eihän se mikään ihme ole kun lähekkäin tanssitaan/hierotaan ja on kiva fiilis. Tietäsitpä vaan mitä sutinaa se on tuolla kun miehet/vaimot pääsee kotoa pois! Tuo sinun juttusi on aivan vähäpätöinen kun ette edes naineet!! Ei ole mitään järkeä pahoittaa puolison mieltä, varsinkin jos teidän suhde on hyvä ja pidätte toisistanne.
Olisi ehkä ihan hyvä pohtia asiaa myös konkretian kautta. Kuitenkin on ihan fakta, että ihminen on luonnostaan moniavioinen ja kaipaa seksiä myös muiden kanssa. Etenkin jos seksisuhteita on ollut vain yksi, niin on todella hankala ja vaikea ylläpitää siinä suhteessa seksuaalisuutta. Halu toista miestä/miehiä kohtaan on aivan normaalia eikä sinällään liity mihinkään muuhun kuin siihen, että olet ihan normaali nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syyllisyyttä myös siitä, että en ole vähään aikaan tuntenut miestä kohtaan suurta vetoa, mutta tuota miestä (tilannetta) kohtaan olin aivan kiiman vallassa. Jos jotain positiivista, tuo tapahtuma on tuonut kipinää myös aviovuoteeseen tämän parin viikon aikana. Koen samanlaista halua kuin suhteen alkuaikoina, vaikka sen "hankkiminen" olikin raukkamainen teko.
Ymmärrän molempia kommentoijia, vastaan olevia ja ymmärtäjiä. Teiltä, joiden mielestä olisi oikein kertoa jotta mies voi päättää haluaako jatkaa kanssani, kysyisin että voisitteko itse jättää perheen ja pitkän parisuhteen tällaisen vuoksi?
Ap
En todellakaan jättäisi. Tuo on ihan ymmärrettävä vaikkakaan ei toivottava lipsahdus. Olisihan se kolaus suhteelle, mutta vain väliaikainen. Avoimuus voisi jopa lujittaa yhteenkuuluvuutta jatkossa. Mutta jos asia salattaisiin, niin myöhemmin paljastuessaan (usein joku kuitenkin nähnyt) se tuntuisi jo isommalta. Jos toinen jäisi kiinni valehtelusta, niin kuinka uskottavalta mitkään selitykset enää kuulostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toista oikein rakastaa niin ymmärtää että seksi on välillä vain seksiä, ei sen enempää. Vapaaseen suhteeseen pystyvät vain rakkaudessaan vahvat.
Vapaaseen suhteeseen pystyvät vain sellaiset, jotka eivät ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään.
juu, vapaat suhteet ovat ihan peestä! Jos toista oikeasti ja aidosti rakastaa, ei pysty mihinkään avoimeen suhteeseen/liittoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko pillu märkänä?
No oli! 🙈
Ap
No olisitte käyneet PANEMASSA vaikka Hotellihuoneessa, kerta molemmat halusivat!!!!!
Ensi vuonna toivottavasti ymmärrät juoda enemmän. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten muista asia seuraavissa pikkujouluissa ja ota siitä vain huviksesi. Ihan hyvä, että vähän aikaa joku muu mies sinua haluttaa, se kertoo ettei nykyinen mies toiminut niiden halujen mukaisesti, joita haluaisit elämässäsi noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun mies olisi tehnyt noin en haluaisi tietää. Tulis vaa riitaa ja pahaa mieltä. Kärvistelkööt yksinään omantunnon tuskissaa.
On kyllä ihmeellistä mikä vanhoillismoraali täällä palstalla vallitsee. Olen itse syntynyt 1958 enkä tiedä ketään pariskuntaa jolla ei olisi käynyt tämänkaltaisia tai vielä pahempia sattumuksia suhteensa varrella. Pitkässä liitossa koetellaan tavalla jos toisellakin ja kun asettaa asiat mittasuhteisiin kuten vaikka yhdessä vietettyjen vuosien määrään tai yhdessä saavutettuihin asioihin (lapset, koti) niin ei ihan pienestä häkelly.
Avoimet suhteet olivat 70-80-luvuilla joissakin piireissä lähes normaali käytöntö. Kaikenlaisia ongelmiakin siitä sitten seurasikin (sukupuolitauteja ja mustasukkaisuusdraamoja), mutta useimmissa suhteissa kyse oli vain väliaikaisesta kokeilusta joka on unohdettu jo kauan sitten. Omilla lapsillani ei varmasti ole harmainta haisuakaan siitä että heidän ollessaan pieniä meillä vanhemmilla oli ihan luvan kanssa sallittua harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Mieheni oli paljon työmatkoilla ja meitä kumpaakin tökki se iänikuinen "kaurapuuro". Tämä ei vaihe ei kauaa kestänyt kun kummaltakin katosi uutuuden viehätys. Miehelleni oli avartavaa tajuta että hän ei nauti seksistä ilman rakkautta ja minulle se ettei hyviä rakastajia löydy ihan joka nurkan takaa :)
Yhdessä ollaan oltu jo yli 30 vuotta ja tajuttu jo aikoja sitten että toisen pikkujouluista kannattaa kysyä että oliko hauskaa eikä mitään muuta. Ei meidän liittoa uhkaa jotkut eroottissävytteiset tanssit tai puheet tanssilattialla niin kauan kun toinen tulee yöksi kotiin ja muistaa kertoa säännöllisin väliajoin rakastavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt käsi sydämelle: eikö jokainen harmaaseen arkeen ja väljähtäneeseen suhteeseen kyllästynyt mamma haaveile juuri tuollaisesta Harlekiini-kohtauksesta? Ap on päässyt sen nyt kokemaan ja sen voimin panee menemään miehensä kanssa seuraavat viikot sopivan stimuloituneena. Mitään väärää ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen että jäi tuohon. Minulla ei jäänyt...muuten sama tausta ja tilanne. En ole kertonut kenellekään.
OT, mutta taas huvittaa nämä peukutukset. Miksi on ok, jos nainen pettää? Mutta pettävä mies on täysi sika, joka rikkoo perheen himoissaan. En oikein ymmärrä tätä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et kerro. Käsittelet asian, otat opiksi ja elämässä eteenpäin!
Onko tämä ohjeesi kaikille pettäjille, vai missä olosuhteissa tuo on hyvä tapa toimia?
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihmeellistä mikä vanhoillismoraali täällä palstalla vallitsee. Olen itse syntynyt 1958 enkä tiedä ketään pariskuntaa jolla ei olisi käynyt tämänkaltaisia tai vielä pahempia sattumuksia suhteensa varrella. Pitkässä liitossa koetellaan tavalla jos toisellakin ja kun asettaa asiat mittasuhteisiin kuten vaikka yhdessä vietettyjen vuosien määrään tai yhdessä saavutettuihin asioihin (lapset, koti) niin ei ihan pienestä häkelly.
Avoimet suhteet olivat 70-80-luvuilla joissakin piireissä lähes normaali käytöntö. Kaikenlaisia ongelmiakin siitä sitten seurasikin (sukupuolitauteja ja mustasukkaisuusdraamoja), mutta useimmissa suhteissa kyse oli vain väliaikaisesta kokeilusta joka on unohdettu jo kauan sitten. Omilla lapsillani ei varmasti ole harmainta haisuakaan siitä että heidän ollessaan pieniä meillä vanhemmilla oli ihan luvan kanssa sallittua harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Mieheni oli paljon työmatkoilla ja meitä kumpaakin tökki se iänikuinen "kaurapuuro". Tämä ei vaihe ei kauaa kestänyt kun kummaltakin katosi uutuuden viehätys. Miehelleni oli avartavaa tajuta että hän ei nauti seksistä ilman rakkautta ja minulle se ettei hyviä rakastajia löydy ihan joka nurkan takaa :)
Yhdessä ollaan oltu jo yli 30 vuotta ja tajuttu jo aikoja sitten että toisen pikkujouluista kannattaa kysyä että oliko hauskaa eikä mitään muuta. Ei meidän liittoa uhkaa jotkut eroottissävytteiset tanssit tai puheet tanssilattialla niin kauan kun toinen tulee yöksi kotiin ja muistaa kertoa säännöllisin väliajoin rakastavansa.
Hyvä teille! Mä myönnän olevani niin heikko, etten pystyisi tollaiseen. Olisin liian mustasukkainen enkä pystyisi tekemään noin toisellekaan. Siksi molemmat yritetään tiedostaa vaaran paikat ja varautua niihin. Ihmisiähän mekin vain ollaan. Ja kilometrejä on meilläkin takana, eli ei tämä epävarmuus iästä johdu.
Varsinaisestihan mitään ei tapahtunut. Mutta jos kertoisit miehellesi, hänelle tulisi varmasti paha mieli. Kertominen olisi siis itskäs teko, jolla lievittäisit omaa pahaa oloasi. Älä kerro. Ajattele, että miehesikin on varmasti tehnyt jotain vastaavaa joskus. Kaikkea ei tarvitse jakaa kumppanin kanssa.
AP: on aika varma, että miehesi on tehnyt paljon enemmänkin. On hyvin hyvin epätodennäköistä, että mies olisi ollut uskollinen kaikki nämä vuodet. Ei kannata nyt ehkä tehdä kärpäsestä sen isompaa juttua, kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihmeellistä mikä vanhoillismoraali täällä palstalla vallitsee. Olen itse syntynyt 1958 enkä tiedä ketään pariskuntaa jolla ei olisi käynyt tämänkaltaisia tai vielä pahempia sattumuksia suhteensa varrella. Pitkässä liitossa koetellaan tavalla jos toisellakin ja kun asettaa asiat mittasuhteisiin kuten vaikka yhdessä vietettyjen vuosien määrään tai yhdessä saavutettuihin asioihin (lapset, koti) niin ei ihan pienestä häkelly.
Avoimet suhteet olivat 70-80-luvuilla joissakin piireissä lähes normaali käytöntö. Kaikenlaisia ongelmiakin siitä sitten seurasikin (sukupuolitauteja ja mustasukkaisuusdraamoja), mutta useimmissa suhteissa kyse oli vain väliaikaisesta kokeilusta joka on unohdettu jo kauan sitten. Omilla lapsillani ei varmasti ole harmainta haisuakaan siitä että heidän ollessaan pieniä meillä vanhemmilla oli ihan luvan kanssa sallittua harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Mieheni oli paljon työmatkoilla ja meitä kumpaakin tökki se iänikuinen "kaurapuuro". Tämä ei vaihe ei kauaa kestänyt kun kummaltakin katosi uutuuden viehätys. Miehelleni oli avartavaa tajuta että hän ei nauti seksistä ilman rakkautta ja minulle se ettei hyviä rakastajia löydy ihan joka nurkan takaa :)
Yhdessä ollaan oltu jo yli 30 vuotta ja tajuttu jo aikoja sitten että toisen pikkujouluista kannattaa kysyä että oliko hauskaa eikä mitään muuta. Ei meidän liittoa uhkaa jotkut eroottissävytteiset tanssit tai puheet tanssilattialla niin kauan kun toinen tulee yöksi kotiin ja muistaa kertoa säännöllisin väliajoin rakastavansa.
Hyvä teille! Mä myönnän olevani niin heikko, etten pystyisi tollaiseen. Olisin liian mustasukkainen enkä pystyisi tekemään noin toisellekaan. Siksi molemmat yritetään tiedostaa vaaran paikat ja varautua niihin. Ihmisiähän mekin vain ollaan. Ja kilometrejä on meilläkin takana, eli ei tämä epävarmuus iästä johdu.
Se on hyvä että tuntee itsensä ja omat rajansa. Eräs ystäväni kuvitteli voivansa avoimeen suhteeseen mutta ei sitten kestänyt sitä mustasukkaisuutta ja vanha syömishäiriö puhkesi uudelleen nelikymppisenä, joutuivat koko perhe aikamoiseen maailmanpyörään muutamaksi vuoksi. Meillä on taas käynyt sillä tavoin "hyvin" että ollut enemmän suhteen ulkopuolisia haasteita (mm. läheisten sairauksia ja firman konkurssi 90-luvun lamassa) ja olemme hitsautuneet vahvaksi yksiköksi. Myös kummankin vahva itsetunto on mahdollistanut sen että vaikka mustasukkaisuutta tietenkin oli tuon vaiheen aikana, ei se päässyt kasvamaan liian isoksi. En tiedä vaikuttaako asiaan myös se että ei olla kummatkaan uskonnollisista kodeista eikä meillä ole ollut synnintuntoa joka, uskomatonta mutta totta, näkyy ja vaikuttaa monessa ikäpolveni ihmisessä vaikka olisi ollut raivoateisti jo 70-luvulta saakka!
No et kerro. Käsittelet asian, otat opiksi ja elämässä eteenpäin!