Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos luulee ihastuneensa kirjekaveriinsa, mutta videotapaamisessa paljastuu nörtiksi?
06.05.2024 |
On kirjoiteltu toisillemme kolmen vuoden ajan ja huomenna oli videopuhelu. Nyt en tiedä enää mitä ajatella, koska tuntui olo koko videopuhelun vaivaantuneelta, että tuollainenko onkin. Välillä, kun oli hiljaisia hetkiä, pälyilin ympärilleni. Ei pitäisi olla pettynyt, sillä kirjekavereitahan loppujen lopuksi ollaan, mutta itsellä oli liian suuret odotukset ja tänään ollut olo siksi masentunut :/ En voi teeskennellä, että olisin vieläkin ihastunut ja toivottavasti en ole ainakaan antanut itsestäni sellaista kuvaa, että olisin kiinnostunut.
Kommentit (88)
Silloin pitää ostaa tikkari, se punainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt arvata, että hän on nörtti, koska tykkää kirjoittaa pitkiä viestejä.
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Ainahan se noin menee, netissä nörtit. Ehkä voi viestiä nyt ajoissa että et kiinnostunut syvemmin, että jatketaan eri teillä. Ja jatkat muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjekavereitahan te vain olette koko ajan olleet. Et muuta mitään. Vai oletteko flirttailleet?
Jos et halua olla edes kaveri, niin voit vain hidastaa vastaamistahtia ja pikkuhiljaa koko juttu hiipuu.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se noin menee, netissä nörtit. Ehkä voi viestiä nyt ajoissa että et kiinnostunut syvemmin, että jatketaan eri teillä. Ja jatkat muuta elämää.
Ei olla kumpikaan kerrottu, että oltaisiin kiinnostuneita. Tutustuin häneen palstalla, jossa haetaan nimenomaan kirjekavereita eikä deittiseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se noin menee, netissä nörtit. Ehkä voi viestiä nyt ajoissa että et kiinnostunut syvemmin, että jatketaan eri teillä. Ja jatkat muuta elämää.
Ei olla kumpikaan kerrottu, että oltaisiin kiinnostuneita. Tutustuin häneen palstalla, jossa haetaan nimenomaan kirjekavereita eikä deittiseuraa.
Kyllä senkin voi lopettaa. Ei ole pakko jatkaa. Pääsee muuta hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän videopuhelu on vaivaannuttava, varsinkin vieraan ihmisen kanssa. Miksette ensin kokeilleet tavallisella puhelimella?
Jos vaikutti sosiaalisesti kauhean kömpelöltä, niin voi ujouden lisäksi olla joku asperger. Se tekee lisähaastetta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kummassakin tapauksessa se livejuttelu alkaa luultavasti ajan kanssa sujua paremmin.
Mutta jos kolme vuotta olette kirjoitelleet, niin onhan teillä jotain yhteistä täytynyt olla, kun olette jaksaneet kirjoitella?
Ymmärrän kyllä. Tiesit jo esimaakua tulevalta. Kirjoitella hän osaa muutta livenä tuuppisuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hänessä oli nörttiä ja miksi se on ongelma? Tarkoititko ulkonäköä vai suullista ulosantia? Toiset vain ilmaisee itseään paremmin kirjoittamalla.
Hait siis kuitenkin kumppania, ja nyt petyit. Ehkä seuraavalla kerralla kosiskele kotimaassa? Vois olla jotain yhteistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta nyt oikein selkoa saanut, ilmankos meni kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän videopuhelu on vaivaannuttava, varsinkin vieraan ihmisen kanssa. Miksette ensin kokeilleet tavallisella puhelimella?
Jos vaikutti sosiaalisesti kauhean kömpelöltä, niin voi ujouden lisäksi olla joku asperger. Se tekee lisähaastetta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kummassakin tapauksessa se livejuttelu alkaa luultavasti ajan kanssa sujua paremmin.
Mutta jos kolme vuotta olette kirjoitelleet, niin onhan teillä jotain yhteistä täytynyt olla, kun olette jaksaneet kirjoitella?
On yhteistä kiinnostus Egyptin historiaan ja hän onkin lähettänyt minulle linkkejä yhdysvaltalaisen museon luentoihin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta, vaikka vasta hiljattain sainkin katsottua youtubesta yhden niistä. Tulin tosin siihen tukokseen, että parempi ensin tutustua faaroiden historiaan lukemalla suomenkielistä kirjaa, koska nyt en saanut paljonkaan irti aiheesta Tutankhamonin ollessa ainoa tutumpi faarao. On minulla muitakin yhtä pitkäaikaisia kirjekavereita, joita pidän kuitenkin vain kirjekavereina. Olen luonteeltani sellainen, etten halua lopettaa yhteydenpitoa keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänessä oli nörttiä ja miksi se on ongelma? Tarkoititko ulkonäköä vai suullista ulosantia? Toiset vain ilmaisee itseään paremmin kirjoittamalla.
Paksut silmälasit, vaivaantunut hymy ja todella kiinnostunut kirjoista. Itse en lue yhtään kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän videopuhelu on vaivaannuttava, varsinkin vieraan ihmisen kanssa. Miksette ensin kokeilleet tavallisella puhelimella?
Jos vaikutti sosiaalisesti kauhean kömpelöltä, niin voi ujouden lisäksi olla joku asperger. Se tekee lisähaastetta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kummassakin tapauksessa se livejuttelu alkaa luultavasti ajan kanssa sujua paremmin.
Mutta jos kolme vuotta olette kirjoitelleet, niin onhan teillä jotain yhteistä täytynyt olla, kun olette jaksaneet kirjoitella?
On yhteistä kiinnostus Egyptin historiaan ja hän onkin lähettänyt minulle linkkejä yhdysvaltalaisen museon luentoihin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta, vaikka vasta hiljattain sainkin katsottua youtubesta yhden niistä. Tulin tosin siihen tukokseen, että parempi ensin tutustua faaroiden historiaan lukemalla suomenkielistä kirjaa, koska nyt en saanut paljonkaan irti aiheesta Tutankhamo
Tulin siis siihen tulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänessä oli nörttiä ja miksi se on ongelma? Tarkoititko ulkonäköä vai suullista ulosantia? Toiset vain ilmaisee itseään paremmin kirjoittamalla.
Ei ollut tarkoitus hakea kumppania, vahingossa aloin pitämään hänestä ja muuttui syvällisimmiksi aiheetkin kertoessamme isiemme terveyshuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensikohtaaminen ja molemmat 'kauhusta jäykkänä', ei se mikään ihme ole, olisi minuakin ujostuttaanut. Mutta mikä sai sinut kolme vuotta kirjoittelemaan, jokin juju siinä on, mietippä sitä.
Pidin hänen hyvästä käsialastaan ja mieltä hiveli, kun muisti aina onnitella syntymäpäivänäni. Hän oli videopuhelussa aika vaivaantunut, näin sen ilmeistä. Vähän aikaa sitten kertoikin, että oli koulussa hyvin ujo ja vieläkin hieman vaivaantunut. Kun en puhuessamme muistanut jotakin sanaa englanniksi, en tiedä miksi oli yleensä vain hiljaa eikä edes yrittänyt auttaa löytämään oikeaa sanaa vaan minun täytyi itse se etsiä sanakirjasta. Tuntuisi kyllä tylyltä jättää koko tyyppi noin vain. Ehkä täytyy vain tottua ajatukseen, että hänestä voisi kuitenkin tulla ystävä.
Olisithan voinut sanoa, että sinun on vaikea muistaa kaikkia sanoja ja kysyä, että tuleeko hänellä mieleen, mikä olisi tämä sana, jota haeskelet. Jos et vaikka muista, että mikä on lehmä, niin voit sanoa: "En nyt muista oikeaa sanaa, mutta se eläin josta saa maitoa. Mikä se onkaan englanniksi?" Toinen sitten vastaa, että lehmä ja sitten voit todeta, että no niinhän se olikin, kiitos ja jatkaa.
Kaikki eivät tajua alkaa ehdottamaan sulle sanoja, vaan kokevat jostain syystä kohteliaammaksi olla vain hiljaa ja kuunnella rauhassa. Näin käy varsinkin, jos vaan sanot, että aa en nyt nyt muista, että mikä tämä eläin oli, ilman että kuvailet ja/tai kysyt toiselta tajuaako hän. Varsinkin jos heti lähdet sanakirjaa kaivamaan.
Eilen siis oli videotapaaminen, erehdyksessä puhuin huomisesta.