Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummit eivät huomioi kummilastaan
07.12.2017 |
Tosi surullinen mieli pienen lapsemme puolesta. Isovanhemmat kuolleet ja suku muutenkin niin pieni, ettei taaperomme saa paketin pakettia jouluna muilta kuin meiltä vanhemmilta. Hänellä on kaksi kummia, joista toinen varmasti muistaa kyllä jouluna, mutta toinen kummipariskunta ei mitenkään. Eivät ole muistaneet häntä syntymäpäivänä, eivätkä aiempina jouluinakaan. Hulluinta tässä on mielestäni se, että olemme itse ostaneet sekä tälle pariskunnalle että heidän lapsilleen esim. viime jouluna joulupaketit, jotka he ovat tyyyväisinä ottaneet vastaan, mutta eivät ole millään muotoa itse edes kysyneet, että mitäköhän se kummilapsi itse haluaisi. En ymmärrä mistä on kyse, sillä kyseessä on hyvä ystäväni ja rahaa heillä on. Eikä ”ongelma” ole se, ettei lapsemme saa lahjaa, vaan se, että vanhempiensa lisäksi hänellä on vain yksi muu henkilö, joka muistaa tai huomioi häntä. Minulle riittäisi, jos kummit vaikka vain soittaisivat ja juttelisivat puhelimessa joulun aikaan. Olen yrittänyt olla ajattelematta tätä, mutta meinaa jopa itkettää, kun katson pientä lastamme ja mietin miten hän isompana alkaa kysellä, että miksi häntä ei muisteta. Pahinta tässä on se, että sain sattumien kautta juuri kuulla, että muille kummilapsille tämä pariskunta ostaa lahjat. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (25)
Millä perusteella olette aikanaan kummit valinneet? Aika huono valinta kyllä sattunut, jos kumpikaan ei muista jouluna tai merkkipäivinä. Oletko kokeillut ihan suoraa lähestymistapaa eli ennen syntymäpäivää/joulua soittelet kummeille ja kerrot, mitä pientä lapsesi toivoisi lahjaksi. Voit myös ihan suoraan kertoa, että mielestäsi olisi kiva, jos soittelisivat ja tulisivat käymään/lähtisivät lapsen kanssa vaikka leffaan, nyt kun lapsi alkaa olla jo vanhempi (siis ilmeisesti tässä ei ole kyse ihan sylilapsesta tai taaperosta vaan 4+ -vuotiaasta?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
Meillä kävi just niin että lahjat kyllä kelpaa mutta ei edes kiitosviestiä vaivauduta laittamaan. Eivät ehdi koskaan tapaamaan vaikka aina olen ilmaissut että olisi mukava nähdä, eikä meitä kutsuta lasten syntymäpäiville.
Enää en lähettele lahjoja.
Halusimme lapselle vain oikeasti tärkeät henkilöt kummeiksi, ja valitsimme parhaan ystäväni miehineen sekä mieheni serkun. Eli todellakin pohdimme pitkään, että haluamme henkilöt, jotka itse oikeasti haluavat olla osa elämäämme. Meillä kesti vielä kaikenlisäksi 7 vuotta saada lapsi, ja tämä paras ystäväni oli hyvänä tukenani tuona aikana. Nyt siis tästäkin syystä tilanne todella outo: luulisi hänen haluavan muistaa tätä lasta, josta hänenkin kanssaan yhdessä haaveilimme lähes 10 vuotta. Ja tuosta yhteydenpidosta: asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme, mutta näemme ehkä 3 kertaa vuodessa. Heillä niin paljon harrastuksia, etteivät kerkeä. Minä olen vielä kotona lapsemme kanssa, joten aikaa tavata olisi ollut.
Voit nostaa kissan pöydälle, jos kyseessä on hyvä ystävä. Saattaa olla kiusallista, mutta ei jätä varaa arvuutteluille. Asian voi ottaa puheeksi esim. Mitäs ostitkaan muksulle viime vuonna joululahjaksi?/oliko se ja se lahja teiltä? Tai muuta vastaavaa.
Tietty lopetat heidän lahjomisen.
Tulevatko siis synttäreille tyhjin käsin vai luikertelevat kutsusta ja jättävät lahjomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
Väärin. Teknisesti ottaen kummi on jeesustelija, mutta oikeasti hän vaan hengailee mukana ja antaa lahjoja jos haluaa. Minä en satuolentoihin sekaannu, mutta en ole saanut aikaiseksi erotakaan kirkosta.
huokaus
Mä aina ihmettelen näitä ihmisiä, jotka istuu puhelimen ääressä odottamassa että se soi.
Voi voi kun ei kummi soita joulun aikaan!
No kuule ota puhelin käteen ja soita itse sille kummille!!
Ehkä yllättää, mutta kummius ei ole kummin rooli numero yksi elämässä. Hänellä voi olla tekeillä ihan mitä vain juuri nyt. Tuleeko semmonen vaihtoehto mieleen?
Sain aikanani omilta kummeilta pienenä kenties lahjoja, mutta en muista sitä. Toiselta kummilta sain 5-vuotiaana joululahjan. Toisilta sain 12-vuotiaana joululahjan. Niiltä toisilta sain synttärikortteja joskus. Kukaan kummeista ei soitellut mulle jouluna, vappuna eikä juhannuksena! Eikä syntymäpäivänä. Rippi- ja yolahjan sain.
Omalle kummipojalleni olin neljään ikävuoteen mennessä antanut enemmän lahjoja ja huomiota kuin itse sain kummeiltani ikinä. Sitten erosin. Kummipojan äiti ilmoitti ymmärtävänsä jos haluan lopettaa kummiuden. Hän sanoi myös toivovansa näkevänsä ex-mieheni ja varmaan tämän uuden heilan jonka hän poimi heti eromme jälkeen. Kummipojan isä ei sanonut mulle pienintäkään myötätunnon tai pahoittelun ilmausta siitä, että mun elämä meni paskaksi.
Eihän kummeja tarvitse ajatella, ei heillä ole tunteita. He ovat 'kummeja', eli kummilapsen ja tämän vanhempien palveluksessa. Kummi itse ei saa odottaa mitään. Koska nämä porukat on ex.miehen sukua, päätin lopettaa kummin pestin. Vähintä mitä tutuilta odottaa, on edes suurten elämäntapahtumien kuten avioeron noteeraus. Jos sellaiseenkaan ei reagoida, eikä näemmä osata suhtautua siihen, että kummipari ei ole enää pari, niin silloin ei kummikaan ole enää mitään velkaa.
Koska sitähän kummius nykypäivänä on, olet koko ajan jotain kummilapselle velkaa.
Sain vielä parit taktiset muistutukset ennen joulua ja syntymäpäivää, mutta en reagoinut. Odotin yhä, että kummilapsen vanhemmat osoittavat jos niin haluavat jonkinlaista lojaaliutta ja myötätuntoa minua kohtaan uudessa raskaassa elämäntilanteessani. Molemmat. Sitä ei kuulunut.
Musta on todella lapsellista nyyhkiä jotain puuttuvia kummin joululahjoja. Ostakaa itse sille lapselle sellainen keko lahjoja, että riittää. Olkaa huomaavaisia kummeja kohtaan. He kai ovat ystäviä ja tai sukulaisia. Soittakaa heille, tavatkaa, ihan normaalisti, edes kerran ilman ainaista kumminroolin korostamista.
Mä en ainakaan enää ikinä suostu kummiksi. Se muuttaa ihmissuhteet aivan oudoiksi.
Kummina oleminen on niin kiusallista ja kallista, että siitä pitäisi saada palkkio.
Hyväksi äidiksi tai isäksi pääsee kohtuuhelpoksi. Hyväksi kummiksi ei sitten millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
Väärin. Teknisesti ottaen kummi on jeesustelija, mutta oikeasti hän vaan hengailee mukana ja antaa lahjoja jos haluaa. Minä en satuolentoihin sekaannu, mutta en ole saanut aikaiseksi erotakaan kirkosta.
Kapea maailmankuva :p
Jeesus on katos kova poika piileskelemään. Toiset löytää metsästä, joku toinen vuorelta tai jopa merten aalloista. Kuulemma on niitökin jotka ovat löytäneet pohjattoman pullon pohjalta tai selviämisasemalta ku taas otti turpiinsa ympärikännissä snägärillä ja hoksas ettei nykysessä elämässä ole mitään järkeä.
Aika harva on hänet löytäny mistään valtionkirkosta.
Kummien ei tarvitse muistaa mitenkään. Riippuu siitä, miten ollaan muuten tekemisissä vuoden aikana. Joko muistetaan tai ei. Kummius on nykyisin vain vitsi, ei se velvoita mihinkään. On outoa tehdä asiasta numero. Miten lapsi ikinä rupeaisi isompana ihmettelemään kummiensa puuttuvia lahjoja, elleivät sitä vanhemmat lapselle opeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
3 lapsen kummitätinä voin vaan todeta, että on se piruvie kumma, jos ei viitsi kummilapselleen edes pientä lahjaa ostaa ja/tai syntymäpäivänä ja jouluna soittaa tai viestittää.
Jos ihmistä ei kiinnosta sen lapsen elämä, älä suostu siihen hommaan, sanot vaan kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
3 lapsen kummitätinä voin vaan todeta, että on se piruvie kumma, jos ei viitsi kummilapselleen edes pientä lahjaa ostaa ja/tai syntymäpäivänä ja jouluna soittaa tai viestittää.
Jos ihmistä ei kiinnosta sen lapsen elämä, älä suostu siihen hommaan, sanot vaan kiitos ei.
voi apua. Miten vailla oivallusta sitä voikaan olla.
Nimenomaan on lapsen kanssa olemista. Juttelua. Maailman ihmettelyä. Mutta jos kanssakäyminen jää siihen lahjaan tai lahja on jotenkin pääjuttu niin metsään on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusimme lapselle vain oikeasti tärkeät henkilöt kummeiksi, ja valitsimme parhaan ystäväni miehineen sekä mieheni serkun. Eli todellakin pohdimme pitkään, että haluamme henkilöt, jotka itse oikeasti haluavat olla osa elämäämme. Meillä kesti vielä kaikenlisäksi 7 vuotta saada lapsi, ja tämä paras ystäväni oli hyvänä tukenani tuona aikana. Nyt siis tästäkin syystä tilanne todella outo: luulisi hänen haluavan muistaa tätä lasta, josta hänenkin kanssaan yhdessä haaveilimme lähes 10 vuotta. Ja tuosta yhteydenpidosta: asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme, mutta näemme ehkä 3 kertaa vuodessa. Heillä niin paljon harrastuksia, etteivät kerkeä. Minä olen vielä kotona lapsemme kanssa, joten aikaa tavata olisi ollut.
Tuossa ei nyt kyllä auta kuin se, että sinä itse aktivoidut. Eli alat kutusua kummeja kylään muutenkin kuin juhlapäivinä. Soittelet ja viestittelet ja kerrot lapsen kuulumisia sekä kyselet kummien kuulumisia. Otat yhteyttä ja kerrot, että tänä vuonna olisi kiva, jos Jesse/Marja pääsisi synttärilahjaksi kummin kanssa leffaan/lintsille/sirkukseen ja joulun alla soittelet kuulumisia ja hyvän joulun toivotuksia ja kerrot lahjatoiveista sekä kutsut pikaiselle jouluglögille joulun alla. Eivät varmasti joka kerralla pääse, mutta eiköhän niitä sopivia aikoja löydy. Tuo on nyt tosiaan vähän sellaienn tilanne, että istut puhelimen ääressä ja itket, kun kukaan ei soita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
3 lapsen kummitätinä voin vaan todeta, että on se piruvie kumma, jos ei viitsi kummilapselleen edes pientä lahjaa ostaa ja/tai syntymäpäivänä ja jouluna soittaa tai viestittää.
Jos ihmistä ei kiinnosta sen lapsen elämä, älä suostu siihen hommaan, sanot vaan kiitos ei.
Ja kyllä siitä hommasta saa kieltäytyä eikä pelätä loukkaantumisia. Yhdestä hommasta kieltäydyin koska oli jo kolme aikaisempaa, en uskalla ottaa neljättä en jatkoksi, yhdesta sanoin että asun niin kaukana, etten ottaisi hommaa kun en voi osallistua lapsen elämään kovinkaan paljoa. Tähän todettiin, ettei haittaa ja ymmärretään. Joten pyrin viestitellä hänelle silloin tällöin vaikken voikkaan arkeen osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi auttaa lasta löytämään kristuksen, eikä ole lahjaautomaatti
3 lapsen kummitätinä voin vaan todeta, että on se piruvie kumma, jos ei viitsi kummilapselleen edes pientä lahjaa ostaa ja/tai syntymäpäivänä ja jouluna soittaa tai viestittää.
Jos ihmistä ei kiinnosta sen lapsen elämä, älä suostu siihen hommaan, sanot vaan kiitos ei.
voi apua. Miten vailla oivallusta sitä voikaan olla.
Nimenomaan on lapsen kanssa olemista. Juttelua. Maailman ihmettelyä. Mutta jos kanssakäyminen jää siihen lahjaan tai lahja on jotenkin pääjuttu niin metsään on menty.
No apuapa joo, väitinkö että lahja on pääasia? Mutta putoaa siihen minimi tekoon edes ja en ymmärrä miksi edes kummiksi suostuu, jos sitäkään tee. Ihanteellistahan olisi jos olisi muutenkin arjessa mukana.
Ei sillä lapsella ole vielä mitään odotuksia kummin suhteen, vanhemmat ne odotukset luovat ja opettavat jälkikasvulleen.
Kummeillakin on oma elämä, jossa voi olla vaikka mitä myllerryksiä menossa, jotka eivät pinnan päälle näy. Jos kummivalinnat tuntuvat huonoilta, kannattaa ihan ensin miettiä, onko itse ollut hyvä ystävä lapsen kummille. Monet sukeltavat vauvamaailmaan niin syvälle, että unohtavat kaiken muun ja olettavat ystävien roikkuvan rinnalla vain kummiuden takia. Se ei valitettavasti toimi niin, etenkin jos vaatimukset kummien suuntaan ovat kohtuuttomat.
Itse olen lapseton, useamman lapsen kummi. En ole osannut mennä mukaan lapsiperheiden elämään (eivätkä vanhemmat ole osanneet minua ottaa siihen mukaan), joten en osaa myöskään olla näiden lasten kanssa. Eivät kaikki osaa luonnostaan olla lasten kanssa. Ajatus siitä, että minun pitäisi soittaa lapsille ja rupatella niitä näitä, kammottaa. Kylässä käydessäkin lapset touhuavat omiaan ja minä en osaa muuta kuin katsella vieressä ja ehkä pari sanaa vaihtaa heidän kanssaan. Ei näistä lähtökohdista oteta lasta yökylään, etenkään, kun välimatkat perheisiin ovat pitkät. Suhde jää siis todella etäiseksi, vaikka uskonkin lasten pitävän minusta ja välitän heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusimme lapselle vain oikeasti tärkeät henkilöt kummeiksi, ja valitsimme parhaan ystäväni miehineen sekä mieheni serkun. Eli todellakin pohdimme pitkään, että haluamme henkilöt, jotka itse oikeasti haluavat olla osa elämäämme. Meillä kesti vielä kaikenlisäksi 7 vuotta saada lapsi, ja tämä paras ystäväni oli hyvänä tukenani tuona aikana. Nyt siis tästäkin syystä tilanne todella outo: luulisi hänen haluavan muistaa tätä lasta, josta hänenkin kanssaan yhdessä haaveilimme lähes 10 vuotta. Ja tuosta yhteydenpidosta: asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme, mutta näemme ehkä 3 kertaa vuodessa. Heillä niin paljon harrastuksia, etteivät kerkeä. Minä olen vielä kotona lapsemme kanssa, joten aikaa tavata olisi ollut.
Tuossa ei nyt kyllä auta kuin se, että sinä itse aktivoidut. Eli alat kutusua kummeja kylään muutenkin kuin juhlapäivinä. Soittelet ja viestittelet ja kerrot lapsen kuulumisia sekä kyselet kummien kuulumisia. Otat yhteyttä ja kerrot, että tänä vuonna olisi kiva, jos Jesse/Marja pääsisi synttärilahjaksi kummin kanssa leffaan/lintsille/sirkukseen ja joulun alla soittelet kuulumisia ja hyvän joulun toivotuksia ja kerrot lahjatoiveista sekä kutsut pikaiselle jouluglögille joulun alla. Eivät varmasti joka kerralla pääse, mutta eiköhän niitä sopivia aikoja löydy. Tuo on nyt tosiaan vähän sellaienn tilanne, että istut puhelimen ääressä ja itket, kun kukaan ei soita.
No ap sanoo tuossa ettei kummit ennätä edes nähdä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Kyllä tuossa pitäisi myös kummien aktivoitua, eikä vain ap:n. Ja en minä ainakaan kehtaisi pyytää ketään viemään lastani leffaan, sirkukseen tai lintsille. Jos ei aikuinen ihminen osaa sitä itse tarjoutua tekemään niin olkoon tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusimme lapselle vain oikeasti tärkeät henkilöt kummeiksi, ja valitsimme parhaan ystäväni miehineen sekä mieheni serkun. Eli todellakin pohdimme pitkään, että haluamme henkilöt, jotka itse oikeasti haluavat olla osa elämäämme. Meillä kesti vielä kaikenlisäksi 7 vuotta saada lapsi, ja tämä paras ystäväni oli hyvänä tukenani tuona aikana. Nyt siis tästäkin syystä tilanne todella outo: luulisi hänen haluavan muistaa tätä lasta, josta hänenkin kanssaan yhdessä haaveilimme lähes 10 vuotta. Ja tuosta yhteydenpidosta: asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme, mutta näemme ehkä 3 kertaa vuodessa. Heillä niin paljon harrastuksia, etteivät kerkeä. Minä olen vielä kotona lapsemme kanssa, joten aikaa tavata olisi ollut.
Tuossa ei nyt kyllä auta kuin se, että sinä itse aktivoidut. Eli alat kutusua kummeja kylään muutenkin kuin juhlapäivinä. Soittelet ja viestittelet ja kerrot lapsen kuulumisia sekä kyselet kummien kuulumisia. Otat yhteyttä ja kerrot, että tänä vuonna olisi kiva, jos Jesse/Marja pääsisi synttärilahjaksi kummin kanssa leffaan/lintsille/sirkukseen ja joulun alla soittelet kuulumisia ja hyvän joulun toivotuksia ja kerrot lahjatoiveista sekä kutsut pikaiselle jouluglögille joulun alla. Eivät varmasti joka kerralla pääse, mutta eiköhän niitä sopivia aikoja löydy. Tuo on nyt tosiaan vähän sellaienn tilanne, että istut puhelimen ääressä ja itket, kun kukaan ei soita.
No ap sanoo tuossa ettei kummit ennätä edes nähdä, kun on niin paljon kaikkea muuta. Kyllä tuossa pitäisi myös kummien aktivoitua, eikä vain ap:n. Ja en minä ainakaan kehtaisi pyytää ketään viemään lastani leffaan, sirkukseen tai lintsille. Jos ei aikuinen ihminen osaa sitä itse tarjoutua tekemään niin olkoon tekemättä.
No kyllä pitää kehdata pyytää. Taidat olla taas näitä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että muut osaavat lukea ajatuksia ja sitten kiukuttelevat takanapäin, kun eivät ole osanneetkaan. Kälyni kuuluu juuri tähän porukkaan ja sitten monta kuukautta myöhemmin jossain random-yhteydessä alkaa avautua, kun ette silloinkaan tulleet/tehneet/menneet/soittaneet/ostaneet. No kun ei tiedetty, että olisi pitänyt tulla, kun et kutsunut, eikä osattu ostaa, kun ei tiedetty, että oli tarvetta.
Niillä kummeilla on oma elämäkin elettävänä, joten ihan kamalasti ei aikaa riitä sen pohtimiseen, mitä kummilapsen kanssa pitäisi puuhastella ja milloin. Aina ei voi myöskään tietää, mitä haluja tai tarpeita kummilapsella ja tämän vanhemmilla on, jos törpöt vanhemmat eivät saa suutaan auki ja kerro. Toki kummikin voi pitää aktiivisesti yhteyttä, ja on ihan toivottavaakin, että näin tekee, mutta jos ei lapsen äiti "kehtaa" pyytää, kun toinen ei osaa ajatuksia lukien arvata, mitä tarvitsisi, niin vika ei kyllä ole vain siinä kummissa.
Ja kyllä, luin aloituksen ja siksi ehdotinkin, että entistä aktiivisemmin kutsuu, niin yhteisiä aikojakin löytyy varmasti enemmän. Jos kutsuu 5-6 kertaa vuodessa tai vielä harvemmin, ei ole ihme, jos vain 2-3 kertaa sopii. Ei sen kumminkaan voi olettaa aina omia menoa peruvan. Mutta jos soittelee ja viestittelee useammin ja aina välillä ehdottaa, että "tuletteko kahville/glögille/grillaamaan tai lähdetäänkö porukalla leffaan/teatteriin/huvipuistoon" tai tosiaan hyvissä ajoin kerrotaan, että olisi kiva, jos veisivät lapsen jonnekin, niin niitä yhteisiä hetkiä löytyy enemmän. Eikä niiden tosiaan tarvitse olla monen tunnin kyläilyjä, vaan ihan 30-60 min kahvihetkiä, jos aikaa sattuisi löytymään.
Vierailija kirjoitti:
Kummien ei tarvitse muistaa mitenkään. Riippuu siitä, miten ollaan muuten tekemisissä vuoden aikana. Joko muistetaan tai ei. Kummius on nykyisin vain vitsi, ei se velvoita mihinkään. On outoa tehdä asiasta numero. Miten lapsi ikinä rupeaisi isompana ihmettelemään kummiensa puuttuvia lahjoja, elleivät sitä vanhemmat lapselle opeta?
No mä kans katselin sivusta pahaa aavistellen, kun pojalle yksivuotiaasta asti aina tolkutettiin meidän läsnäollessa, että nämä on nyt sinun KUMMIT. En tiedä kysyikö poika mitä se tarkoittaa. Mutta pian aloin tuntea itseni siviilipukuiseksi joulupukiksi, jonka odotetaan varustavan lapsi mahdollisimman paljolla tavaralla. Matkoilta tietty tuliainen, ja hyvä. Synttärit, nimpparit, joulut.... Myönnän, että ongelma oli sekin, että en aidosti pitänyt lapsen vanhemmista. Isä ei todella puhunut mitään. Oli noloa, kun ne pyysi kylään mökilleen, ja sit kun sinne mentiin pitkän matkan takaa, niin ne vaan tuijotti tietokonetta tai telkkaa. Ei pyydetty istumaan, ei tarjottu kahvia eikä mitään. Eli siinä vaan oleiltiin ja pyöriteltiin peukaloita. Sit kun lähtöpäivä koitti niin tuntia ennen starttausta ne keksi että "olishan sitä voinu lähteä veneilemään..." Joo, nyt ei enää ehdi.
No te sentään saitte lapsellenne kummit. Meidän tilanne on niin surkea että ei saatu lasta edes kastettua kun ei ole ketään kummiksi. En viitsi seurakunnaltakaan pyytää ketään vieraita ihmisiä, vaikka sieltä kai sais
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni kysymys ei ole ollenkaan lahjoista tai edes joulusta. Mikäs se sellainen "kummi" muka on, joka hoitaa kummiutensa antamalla kerran vuodessa lahjoja?
Edellyttäisin kummeilta aitoa yhteydenpitoa. Ja se taas edellyttää kyllä sinultakin samaa.
Eli reippaasti vaan pitämään yhteyttä kummien kanssa ja sopimaan tapaamisia, niin että eivät jää vieraiksi lapselle. Jos heillä on itselläänkin lapsia, niin yhteydenpidon luulisi olevan sitäkin helpompaa.
Mutta onko tässä nyt taas se perinteinen ongelma, että olette välttämättä halunneet monta kummia ja sitten olette päätyneet sen takia pyytämään "jonkun"? Joka ei alunperinkään ollut teille läheinen ihminen?