Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Miten kukaan jaksaa pitää mykkäkoulua?

4 vuotta yhdessä ja yhden kerran yli yön oltiin mykkäkoulua. Ja sen jälkeen päätettiin hoitaa asiat keskustelemalla kuten aikuiset tulevaisuudessa.

Reilu viikko suunnilleen, sohvalla nukuin kerran toista viikkoa

Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tinnyt mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan jaksaa pitää mykkäkoulua?

Ei tätä jaksaisikaan, mutta ei jaksa riitelyäkään! Ap

Meillä on takana 12 vuotta. Pisin mykkäkoulu on viitisen minuuttia. Sen jälkeen kierrokset ovat tasaantuneet ja asioista pystyy keskustelemaan.

Ei ikinä. Aina on riidat selvitetty puhumalla.  En ymmärrä mykkäkoulua. 

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, eikä kuulu kunnolliseen parisuhteeseen.

Mulla meni joskus hermo miehen kykenettömyyteen puhua yhtään mistään. Aina, kun tuli erimielisyyksiä mies pisti suunsa kiinni ja vastasi vain "en tiedä mitä mun pitäis sanoa" kun yritin saada hänet sanomaan edes jotain. Yli asiasta päästiin vaan sillä, että mä unohdin asian ja aloin käyttäytyä kuin mitään ei ois tapahtunut.

Kerran sitten päätin etten sano mitään ennen kuin mies itse avaa suunsa. Oltiin 6 päivää puhumatta, kunnes itse sorruin. 6 päivää!!! Voitte varmasti arvata, että mies on entinen. Nykyään jaan arkeni miehen kanssa, joka osaa puhua. Selvitetään erimielisyydet puhumalla ja mielellään heti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni joskus hermo miehen kykenettömyyteen puhua yhtään mistään. Aina, kun tuli erimielisyyksiä mies pisti suunsa kiinni ja vastasi vain "en tiedä mitä mun pitäis sanoa" kun yritin saada hänet sanomaan edes jotain. Yli asiasta päästiin vaan sillä, että mä unohdin asian ja aloin käyttäytyä kuin mitään ei ois tapahtunut.

Kerran sitten päätin etten sano mitään ennen kuin mies itse avaa suunsa. Oltiin 6 päivää puhumatta, kunnes itse sorruin. 6 päivää!!! Voitte varmasti arvata, että mies on entinen. Nykyään jaan arkeni miehen kanssa, joka osaa puhua. Selvitetään erimielisyydet puhumalla ja mielellään heti.

Mulla kyllä välillä, jos muutenkin on stressiä paljon, saattaa tunteet ylikuumentua. Otan silloin itselleni vähän tilaa. Lähden koiran kanssa lenkille/käyn tiskivuoreen käsiksi tms. Niin, että saan ajatella rauhassa ja niellä kiukkua. Sen jälkeen on mukavampi puhua.

En kuitenkaan pidä tätä mykkäkouluna, vaan sanon miehelleni, että odottaa hetken et käytän koiran pihalla ja jutellan sitten. En tiuski, en kieltäydy vastaamasta. Otan vain hieman tilaa itselleni.

Asioista jutellaan kuitenkin sen jälkeen ja itse pyrinkin tekemään tämän jälkeen keskustelualoitteen.

Mykkäkoulu on kyvyttömän ihmisen alhaista vallankäyttöä. Mieheni harrastaa tätä, joskus otin asian raskaasti mutta nyt ajattelen että se on yks mykkis lähempänä eroa. Ero on vaan ajan kysymys kun en jaksa enää.

Ehkä tunti, ei vaan pysty :D

Ei ole parisuhteessa ikinä ollut mykkäkoulua. Olisi liian raskasta.

Mutta ystävyyssuhteessa on mykkäkoulua. Ja se on raskasta. Ensin se sai minut aivan epätoivoon ja anelin, että toinen puhuisi. Mutta nyt olen tottunut, en enää ota siitä itseeni ja ajattelen, että se on toisen kykenemättömyyttä puhua. Meillä siihen ei liity riitaa, vaan vaikuttaa siltä, että se oikeasti on jotain kykenemättömyyttä. Ikävä kyllä asiasta ei ole yrityksistäni huolimatta onnistuttu keskustelemaan, joten en aivan tiedä mistä siinä oikein on kysymys.

Ei me olla niin lapsellisia että pidettäs jotaki mykkäkoulua. Kyllä aikuiset ihmiset osaa keskustella asioista.

Hmmmm.... oliskohan 2 viikkoo meidän enkka, joskus muutama vuosi sitten.... Nyttemmin kestot lyhentyneet ehkä muutamiin tunteihin tai pariin päivään. :( En tykkää tavastani itsekään, mutta kotoa tullutta epätervettä tapaa on vaikea kitkeä. Pikkuhiljaa opettelen tavasta pois, kohti kypsää ja aikuista keskustelemista. Minun on vaan vaikea ilmaista itseäni vihaisena, kun en tykkää edes riitelystä. Kuitenkin, vaikka tämä tapa onkin varmasti helvetin ärsyttävä, niin on tämä kuitenkin "parempi" kuin se, että huudetaan kurkku suorana ja tavarat lentelee tai jopa käydä käsiksi toiseen. Onneksi meistä kumpikaan ei ole sellainen. Tuo erään kirjoittajan konsti että ottaa sen pienen aikalisän, on mielestäni hyvä. Olen itse alkanut harjoittaa samaa keinoa riitelytilanteissa ja mies on oppinut odottamaan rauhoittumistani ja antamaan minulle tilaa käsitellä suuttumukseni.

15-vuotta takana ja mykkäkouluja ei ole harrastettu. Toki on riidelty, oltu tovi hiljaa kunnes rauhoituttu ja sitten palattu asiaan. Mutta ei tieten tahtoen oltu hiljaa toisen kiusaksi.

Mä en oo koskaan (eikä onneksi mieskään) tajunnut, mitä hyötyä tuosta mykkäkoulusta nyt pitäisi niin kuin olla? Se ei vaikuta itse ongelmaan mitenkään ja ilman kommunikaatiota ei voi olla toimivaa parisuhdetta.

Miksi joku haluaa mykkäkouluilla? Mitä sillä halutaan saavuttaa?

Tiedän jo eronnen parin joka tätä teki. Riiteli, oli hiljaa viikon tai pari ja jatkoi siitä sitten eteenpäin sen kummemmin itse mykkäkoulun aiheuttamaa ongelmaa selvittämättä. Jep..

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on kyvyttömän ihmisen alhaista vallankäyttöä. Mieheni harrastaa tätä, joskus otin asian raskaasti mutta nyt ajattelen että se on yks mykkis lähempänä eroa. Ero on vaan ajan kysymys kun en jaksa enää.

Yleensä nainen jankuttaa ja jankuttaa, lopulta mies ei enää jaksa sanoa mitään, kun ei puheella ole minkäänlaista vaikutusta.

Jos oletuksena on, että mykkäkoulun sijaan olisi rakentavaa keskustelua, niin totta kai mykkäkoulu kuulostaa tyhmältä. Mutta kun ei se välttämättä niin mene, että mykkäkoulun sijaan joka parisuhteessa olisi tarjolla fiksua ratkaisuhenkistä välienselvittelyä. Voi olla että se toinen osapuoli esinerkiksi vähättelee, eikä suostu sen enempää keskustelemaan rakentavasti.

Mulla ainakin tulee defenssinä hiljaisuus, kun toisen reaktio on aina lähinnä "älä viiti, älä ylireagoi, älä ole naurettava jne". Jos edes kerran kuulisi että "olen pahoillani, en tee noin enää" tms. Mutta ei.

Niin, mieluummin olen sitten hiljaa kuin henkisesti hakkaan päätä seinään ja kuuntelen kuinka mun mieleni pahoittamista vähätellään tai esittäisin iloista vaikka olen niin pahalla mielellä että oksettaa.

Ei, ei se mököttäminen tervettä ole. Mutta niin monta kertaa se vika ei ole pelkästään mököttäjässä, vaan pitäisi miettiä myös miksi se mökötys alkaa.

Ärsyttää aina sekin kun mökötystä verrataan perheväkivaltaan. Kyllä kyllä, samalla viivalla ollaan veristen nenien ja murtuneiden kylkiluiden kanssa.

Yhteensä 24 vuotta takana, eikä yhtäkään mykkäkoulua. Lapsuuden elin äidin mykkäkoulujen sivussa ja vannotin miestäni silloin joskus, ettei me pidetä mykkäkouluja vaan asiat puhutaan. Lapsille todella raskasta ja tietenkin toiselle osapuolelle, kun yksi pitää mielivaltaansa yllä ja yleensä oli itse kamalampi syyllinen (esim pettäjä).

Ei kuulu parisuhteeseen.