Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka muut ootte oppinu hyväksymään sen ettei teistä koskaan tule mitään?
06.12.2017 |
Vähitellen joudun tajuamaan sen. Esimerkiksi että musta ei ole yliopistoon. En koskaan ikinä pääsisi sisälle haluamalleni alalle. Mun aivot, usko tai edes lukion keskiarvo riitä siihen. Ja tän tajuaminen sattu ihan älyttömästi, koska ala on ollut ala-asteelta lähtien haaveena.
Musta ei myöskään koskaan tullu kaunista tai suosittua. Ehei. Oon ihan liian ujo, epävarma ja sosiaalisesti awkward saadakseni koskaan hyviä ja läheisiä ystäviä. Tuskin koskaan seurustelenkaan, koska pelkään sitoutua jonkun kanssa. Ja ajatus jostain pussaamisesta saa mut melkein paniikkiin. Oon myös pettymys koko perheelle. Oon kuullu kun mun vanhemmat on kuiskaillu "voi kun tuosta meidän x:sta tulisi reippaampi/rohkeampi/sosiaalisempi." Lisäksi mun siskoa aina kehutaan kaikesta. Mua ei koskaan mistään. Ja ihan syystä. Mun sisko on kaikkea mitä minä en ole. Mulla ei myöskään ole hirveän hyvät välit mun perheeseen.
En usko että jos nyt yhtäkkiä alkaisin "tsemppaamaan" koko elämä muuttuis yhtä ruusuilla tanssimiseksi. En mä voi vaan muuttua viisaaksi tai sosiaaliseksi sormia napsauttamalla tai "vähän tekemällä töitä"
Kaipaan vertaistukea. Miten te muut samassa tilanteessa olevat ootte onnistuneet nielemään tappionne?
Kommentit (27)
Pakko se on vaan hyväksyä. Eläimet on mulle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä joko ON jotain, riippumatta siitä, mitä se jotain on, tai sitten ei ole, eikä sekään riipu siitä, mitänoikeasti on.
Tarkoitan tällä kolmea asiaa. Ensinnäkin sitä, että kaikki saavutukset ovat suhteellisia, toisenakin sitä, että suhtelelisuuden takia mikään ei ole tarpeeksi ellet itse pidä sitä riittävänä ja kolmanneksi sitä, että sun todellakin täytyy ihan itse pitää itseäsi jonain (ihan sama, minä), koska muiden pitämisillä ei ole kissankaan väliä.
Ei koskaan pitäisi luovuttaa. Sähän voit korottaa lukion arvosanoja iltalukiossa. Jos sulla ei ole todettu jotain sairautta joka vaikeuttaa oppimista, niin riittävän kova motivaatio saa sut oppimaan ihan varmasti mitä vaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin itsekin pääseväni vain eläkkeelle ja että saisin elää elämäni rauhassa.
Kaikkein pahinta on tajuta se, ettei tule koskaan kuulumaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä niin nuori ja, jos haluat, oikein todella haluat, voit vielä muuttaa elämäsi suunnan. Nimittäin ajattelemalla positiivisesti ja rakastamalla itseäsi. Nyky-yhteiskunta valitettavasti arvostaa liian korkealle kauneutta/komeutta sekä sosiaalista asemaa. Ulospäinsuuntautuneisuutta ja aktiivisuutta. Kysy itseltäsi, millainen sinä itse haluaisit olla? Ihan oikeasti. Kun tiedät vastauksen, voit aloittaa pienin askelin kehittää itseäsi siihen suuntaan. Jos olet nyt vasta lukiolainen, voit olla aivan erilainen kolmekymppisenä. Tai sellainen siis, millainen haluat olla. Tiedän, että susta tuntuu nyt siltä, että elämä on tässä ja nyt mutta usko tai älä, ihminen muuttuu vanhetessaan. Usko itseesi ja ennen kaikkea¨rakasta. Menestystä ei tarvitse ollakseen onnellinen. Eikä kauneutta. Jokainen luo oman elämänsä ja tekee sitä omannäköisensä. Kannattaako stressata, mitä muut ajattelevat, kun olemme täällä keskimäärin 80 vuotta ja sitten meitä ei enää ole. Jos käytämme tuon ajan murehtimiseen, on meidän elämä mennyt siinä. Se ainutkertainen ja ainoa elämä. Tee siitä niin hyvä itsellesi kuin voit :)
En ole oppinut hyväksymään sitä. Siksi mulla onkin masennusta ja ahdistusta. Tavallaan tahtoisin olla ihmisten kanssa, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan, ettei minua kaivata mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muut ootte oppinu hyväksymään sen ettei teistä koskaan tule mitään?
..Miten te muut samassa tilanteessa olevat ootte onnistuneet nielemään tappionne?
En ole koskaan tunnistanut moista tilannetta. Ainoastaan sen olen huomannut, että TOISTEN pelisysteemeillä ei kannata odottaa onnistumisia. Eli, mitä enemmän sinua viedään kuin pässiä narussa, sitä huonompi tulevaisuus sinulla on. Koskee ihan kaikkia asioita.
Tappioiden nieleminen se tuskin edes onnistuu, koska monet em. asioista on ikään kuin väkisin ja pakolla toteutettuja, eli minulle tuotetaan vaikka minun kuolemani uhalla tappiota lisää, tämä vain siksi, että jonkun toisen on pakko saada voittoa. Ja tällainen toiminta hyväksytään, se toki pyöritellään niin monimutkaiseksi hässäkäksi että sieltä ei näitä vaaroja kyetä osoittamaan.
Jos et kuulu hyväosaisiin valittuihin, silloin voin vain suositella sitä että hankkiudu eroon kaikesta sellaisesta, jossa sinun pikkupaattisi ruoria yritetään kääntää sellaisiin suuntiin, johon sinä sen pikkupaatin kapteenina et voi suostua. Ja muista pyyhkiä kaikilla moraalipuheilla peffaholea.
Kyse tässä maassa ja tässä maailmassa pärjäämisessä ei ole moraalista, vaan siitä, että toimintasi on laillista, toki voit omassa yksityiselämässäsi sitten olla tyytyväinen jos oma toimintasi on sinun oman moraalisi mukaista.
Oma etu edellä vaan, niin se menee, mutta muista että ei kaikki kanssaihmisesi ole myöskään sinun vihamiehiäsi, monet ihan samassa tilanteessa.
Kärsit varmaan yksinäisyyden aiheuttamasta näköalattomuudesta. Ihminen on myös niiden ihmisten summa, joiden kanssa on jatkuvasti tekemisissä ja tarvitsisit uusia kannustavia ihmisiä.
Yliopistoon voi mennä avoimen väylän kautta ilman lukiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu meditointiin/mindfulnesiin ap, sen kautta opit käsittämään, että ne ovat ajatuksia, eikä ne määrää mitä tai kuka olet. Täysin keskeistä mielenterveyden kannalta. Ajatusten yhtään mistään, vaikka kuinka negatiivisia, ei tarvitse antaa hallita. Kun sen oppii ja käsittää, alkaa maailman täytyy olla -jutut vaikuttamaan hölmöille ja naurettaville. (Ihmisiä pyritään mm. mainonnan avulla mieltämään, millaisia heidän on oltava).On mielenkiintoista havaita, kuinka sokeita liian monet ihmiset ovat niiden täytyy -juttujensa kanssa.
Ei koskaan pitäisi luovuttaa. Sähän voit korottaa lukion arvosanoja iltalukiossa. Jos sulla ei ole todettu jotain sairautta joka vaikeuttaa oppimista, niin riittävän kova motivaatio saa sut oppimaan ihan varmasti mitä vaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan kuvitellutkaan että musta mitään tulis. Ihan hyvin on silti menny ja oon yllättävän paljon saanut kokea kaikesta huolimatta. Edelleen tulevaisuus on musta kuin avaruus mutta olkoon. Pitää vaan elää hetkessä, päivä kerrallaan!
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan pitäisi luovuttaa. Sähän voit korottaa lukion arvosanoja iltalukiossa. Jos sulla ei ole todettu jotain sairautta joka vaikeuttaa oppimista, niin riittävän kova motivaatio saa sut oppimaan ihan varmasti mitä vaan. Tsemppiä!
Tsori, tuli tälleen kaks kertaa. Mutta tähän voisin lisätä myös sen, että itsensä vertailu muihin on myrkyllisintä mitä voit tehdä. Kokemuksella puhun! Me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on ihan eri valmiudet. Kaikista voi kuitenkin tulla jotain, jos pistää kaiken likoon ja poistuu mukavuusalueeltaan.
Ihan ekana kuuluisi oppia heittämään ympäröivän yhteiskunnan arvot yms ihmisten mielipiteet kaatopaikalle. Sitten määrittelee ihan itse mitä haluaa olla ja mikä on menestys. Sitten lähtee hakemaan hieman parempaa.
mm mulle toitotettiin koko elämäni että pitää olla työpaikka ja maksaa veroja, no, 40v ikäsenä työkokemusta kaiken kaikkiaan on joku 2-3v. Loput ajasta "lorvailtu" eli jatkuvaa oppimista maailmasta. Pieni kriisi iski ku ymmärsin että sosiaalijärjestelmä tulee käytännössä lakkaamaan siinä 2040 aikoihin.. joten pti keksiä tuloja jostain. Joten 2010 alkoi projekti, jossa menot minimiin. Tai jopa alle opiskelijaminimin (vaikka tulot nettona 2000e/kk), ja kaikki fyrkat pörssiin koska tuli mitä tuli niin rikkat pitävät huolen itsestään eli tuotantovälineiden omistaminen kannattaa aina noin keskimäärin.
Vastakkainen näkemys ois muutenkin kumonnu koko nykyisen maailmanhistorian vuosista 1750 eteenpäin.
Joten tässä sitä hengaillaan ja nykyään on vajaan 200.000e osakesalkku. Tarkoitus kerätä milli tai pari ja elellä vapaaherrana vapaassa virossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan pitäisi luovuttaa. Sähän voit korottaa lukion arvosanoja iltalukiossa. Jos sulla ei ole todettu jotain sairautta joka vaikeuttaa oppimista, niin riittävän kova motivaatio saa sut oppimaan ihan varmasti mitä vaan. Tsemppiä!
Tsori, tuli tälleen kaks kertaa. Mutta tähän voisin lisätä myös sen, että itsensä vertailu muihin on myrkyllisintä mitä voit tehdä. Kokemuksella puhun! Me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on ihan eri valmiudet. Kaikista voi kuitenkin tulla jotain, jos pistää kaiken likoon ja poistuu mukavuusalueeltaan.
Ehdottomasti älä usko tätä.
Maailma on täynnä puppua ja valhetta siitä, että nyt kun laitat kaikki peliin jne....
Mutta ei se niin mene.
Pidä huoli siitä, että SE MIHIN PANOSTAT aikaasi tai vaivaasi tai rahojasi, on varmasti sinulle kannattavaa. Älä upota resurssejasi mihinkään sellaiseen, mikä näyttää päällepäin "hyvältä" mutta sitten kun tutkit asiaa tarkemmin, huomaatkin siellä kulissien takana joukoittain pienipäisiä kääpiöitä jotka syövät sinulle kuuluvat voittosi pois.
Näin on tämä systeemi rakennettu, kannattaa aina tarkistaa em. juttu jos vaan mitenkään onnistuu. Verottaja ei ole suinkaan ainoa taho joka tässä naapurikansalaisten lompakot popsii tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu meditointiin/mindfulnesiin ap, sen kautta opit käsittämään, että ne ovat ajatuksia, eikä ne määrää mitä tai kuka olet. Täysin keskeistä mielenterveyden kannalta. Ajatusten yhtään mistään, vaikka kuinka negatiivisia, ei tarvitse antaa hallita. Kun sen oppii ja käsittää, alkaa maailman täytyy olla -jutut vaikuttamaan hölmöille ja naurettaville. (Ihmisiä pyritään mm. mainonnan avulla mieltämään, millaisia heidän on oltava).On mielenkiintoista havaita, kuinka sokeita liian monet ihmiset ovat niiden täytyy -juttujensa kanssa.
Totta, kyllähän ihmiseet yritetään saada uskomaan erilaisiin asioihin, eSim omistamiseen. Omistaminen "tekee" onnelliseksi, on mainosten välittämä viesti.
Tärkeintä on huolehtia siitä että olet ITSE OMAN ELÄMÄSI RUORISSA.
Se on ehdottomasti tärkeintä. Älä päästä ketään äläkä mitään sotkemaan tuota ruorisi kääntelyä.
Sillä ei ole mitään väliä oletko rikas tai köyhä.
Asioiden parempaan tai huonompaan meneminen ratkaistaan ainoastaan sillä, oletko em. ruorin kontrollissa vai et.
Käytännön elämässä tämä tarkoittaa esim. niinkin yksinkertaisia asioita kuin se että osaat sanoa vaikkapa painostusyrityksiin "kiitos, mutta kiitos ei".
Alue: Aihe vapaa
En ole oikein ikinä ajatellut asiaa noin. Olin jo lapsena vaikeasti ahdistunut ja masentunut, eikä minulla ole koskaan oikein ollut mitään haaveita, olen vain toivonut saavani olla rauhassa. Nyt olen 38-vuotias ja olen ollut jo useamman vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä. Ainakaan ei tarvitse ikinä enää yrittää mitään.