Mitä hassua omilleen muuttanut nuoresi on kysynyt?

Ei ehkä kysynyt, mutta tehnyt. Kyseli rasvanpoistovinkkeja vaatteesta. Vinkkasin tiskiainetta ja sitten pesua koneessa. Oli hinkannut konetiskitablettia vaatteeseen ja murskannut sitä tablettia. Onneksi kertoi ja kyseli lusää, rasvatahrakin lähti.

Miksi pesukone ei toimi? Miten tehdään lättyjä? Miten tyhjennetään poreamme?

Tuli käymään vanhaan kotiin ja huokaili: Ethän sä äiti voi millään tietää miten kallista kaikki eälämä on, sähän oot aina vaan asunut täällä kotona. Siis tämä tuli palkkatyössä käyvälle äidille näin sanomaan.

Mitä tehdä, kun asunnossa ei ole tiskikonetta? Niinpä....

No, ei me kaikki niin uusavuttomia olla. Itse en ole kertaakaan joutunut äidiltä apua pyytämään, kun opetti minulle kaiken tarvittavan jo ennen kotoa muuttamista. Ainoastaan muutamia hyviä äidin omia reseptejä kysellyt :)

Itse kun olin vähän aikaa asunut omassa kotona soitin hädissäni isälle että apua, wc:n altaan sen putken päässä olevassa kaivossa on kuollut rotta! Juu ei.

Ainakin näitä on kysytty:

- vieläkö isällä on Finnairin osakkeita?

- mikä sun luottokortin numero on?

- maksaisitko matkani Pohjois-Koreaan kiinalaiselle matkanjärjestäjälle mielellään heti?

- mikä auto on siellä asemalla parkissa, mitkä avaimet otan mukaani?

- jäikö Revlonin mascara huoneeseeni?

- voisitko soittaa isännöitsijälle ja ilmoittaa, että yläkerrassa on vesivahinko, se isännöitsijä ei uskonut minua, kun äsken soitin sille, vaati ottamaan yhteyttä asunnon omistajaan

- oletko nähnyt ylimääräistä nettipiuhaa?

- millä junalla tulet?

Ap, miten nuori voisi tietää jotain mitä hänelle ei ole opetettu/näytetty? Esim. meillä kotona vanhemmat tekivät lapsille aikamoisen karhunpalveluksen siinä että moni asia tehtiin valmiiksi. Jos johonkin pyysi apua, isä saattoi vain tiuskaista "anna minä hoidan kun et sinä kuitenkaan osaa"  tai sitten äiti teki kiltteyttään töitä lasten puolesta, ymmärtämättä että hän vain siirsi työn opettelua aikuisuuteen. Miten tuollaisessa tilanteessa olisikaan voinut oppia, kun ei pistetty tekemään tai luotettu siihen että opettelun kautta lapsi kyllä oppii hoitamaan asian itse? Nyt kotoa muutettua olen kysellyt varmasti kaikenlaista tyhmää ja "itsestäänselvää" esim. ruoan laitosta, mutta sekin on toisaalta vain merkki siitä että sentään opettelen nyt kun kerran saan ja kun on pakko. Mielestäni lapsille täytyy myöskin opettaa se tietynlainen aloitteellisuus ja vastuunottokyky, eli on turha odottaa että lapsi itse tulisi kysymään "Saanko tehdä tämän epämukavan/vaikean/uuden asian yksin jotta osaisin tämän sitten aikuisena?". Ei, vaan vanhempien on niissä epämukavissa tilanteissa tarkoitus sanoa helppoa oikotietä etsivälle lapselle että "Annas kun opetan sinulle/tehdään yhdessä niin opit" tai ihan vain käskeä lasta tekemään jokin askare eikä kaikessa hiljaisuudessa tehdä sitä joka kerta lapsen puolesta. Toki riippuu myös paljon asiasta ja nuoren iästä, mutta noin yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

No, ei me kaikki niin uusavuttomia olla. Itse en ole kertaakaan joutunut äidiltä apua pyytämään, kun opetti minulle kaiken tarvittavan jo ennen kotoa muuttamista. Ainoastaan muutamia hyviä äidin omia reseptejä kysellyt :)

Ei s uusavuttomuutta tarkoita, jos vanhemmiltaan jotain vinkkiä hakee. Onhan se hyvä, että on luottamus, että vanhemmalta voi kysyä. Ihan jokainen asia ole varmaan tullut eteen lapsuudessa. Näitä arjen niksejä. Moni kysyy varmaan myös Googlelta. Onko se sopivampaa?