Kivien oma aihe vapaa

Minä olen ihan oikea kuukivi eli olen tullut tänne kuusta josta minut tuotiin tänne mas-planeetalle kun ihmiset kävivät ensimmäisen kerran kuussa. Onhan se tietysti hienoa kun te maan kivet ihaillette minua harvinaisuuteni tähden mutta joskus kaipaan kotiin. On lisäksi tylsää olla kuvagalleriassa esillä kun ihmiset tuijottavat minua päivästä toiseen että kai minä kohta tässä vatutuksen vuoksi murenen palasiksi.

"Miksi tuo spurgu pyyhki per seensä minuun? :("

Miksi jännäkivet kiinnostavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut graniitin kanssa suhteessa, mutta se on jotenkin liian kova mulle. Miten saisin sitä pehmennettyä?

Ei se pehmene, kokemusta on, jätä se sikakivi!

Eipä pehmene ei, minä jätin tuollaisen tyypin! Nyt hyvä suhde vuolukiven kanssa, suosittelrn ♥ :)

Vierailija kirjoitti:

Nyt oon kriisissä: eihän kai kivet puhu ja käytä atk:ta?

Ai? Näin timanttina kvanttitietokoneessa olen tekemisissä atk:n kanssa koko ajan.

Ärsyttää tuo luulo että me kaikki timantit oltaisiin jotain hienostelevia nirppanokkia, jotka vain makailemme rasiassa samettipieluksella päivät pitkät ja illalla jonkun hienon daamin mukana piipahdetaan jossain päheissä bileissä... Paskat, sanon minä! Itse ainakin olen ihan tavallinen duunari poranterässä, joudun puskemaan duunia niin että on pää ihan pyörällä. Että repikää siitä.

Velipoika ottaa rennommin - on nimittäin pitkäaikaistyötön. Varoiteltiin kyllä muusikon urasta, mutta eihän se uskonut vaan piti ryhtyä levysoittimen neulaksi. No, kuka niitä grammarinneuloja nykyään tarvitsee? Muutamat keräilijät joo, mutta ei niitä niin paljon ole. Tuhansia käyttämättömiä neuloja lojuu tarpeettomana ja unohdettuna. Ei mitään mahiksia päästä enää muihin hommiin.

Hei, me päästiin lehteen! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006215218.html

Mun iskä on tuo iso kivi tuossa ihan koiran alla. Mä oon vähän pienempi irtopala siinä vieressä (ei näy kunnolla). Oli kyllä kiva hauva, harmi että visiitti jäi niin lyhyeksi. Täällä kun ei oikein koskaan tapahdu mitään. Se joku kivi joka ketjussa valittaa että koirat kuseksii päälle, sulle sentään tapahtuu jotain, on elämää ympärillä!

Hiekanjyvänen Atlantin rannalta tässä moi. Kuljin pitkän matkan kengässä tänne Suomeen ja asetuin tähän rappurallin alle minne minut kopisteltiin. On vaikea sopeutua. Missä meri, missä aurinko. Kaipaan kotiin. Täkäläiset kivet eivät oikein hyväksy mua. Mitä tehdä? Kohtalontovereita?

Vierailija kirjoitti:

Hei, me päästiin lehteen! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006215218.html

Mun iskä on tuo iso kivi tuossa ihan koiran alla. Mä oon vähän pienempi irtopala siinä vieressä (ei näy kunnolla). Oli kyllä kiva hauva, harmi että visiitti jäi niin lyhyeksi. Täällä kun ei oikein koskaan tapahdu mitään. Se joku kivi joka ketjussa valittaa että koirat kuseksii päälle, sulle sentään tapahtuu jotain, on elämää ympärillä!

Kirjoitustyylistäsi päätellen olet aika nuori? Se selittääkin tuon että kaipaat ympärillesi jotain "actionia", jollei muuta niin jopa koirankusi käy.

Itse olen saanut eläimistä, tarkemmin sanottuna kalasääskistä, tänä kesänä ihan tarpeekseni. Meille muutti yläkertaan sellainen perhe. Kauhea rääkyminen ja kikatus koko kesän, ja se kalanhaju! Meillä on täällä kummelissa ollut niin mukavan rauhalliset naapurit, kiviä kaikki tietysti, hyvin on tultu toimeen keskenämme. Korkeintaan joku lokki käynyt hetken istumassa, ei muuta häiriötä. Mutta nyt nuo on tehneet pesänsä tuohon, ja kuulemma mihin ne asettuu niin eivät siitä muuta pois, asunto voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle perintönä jopa.

Onneksi muuttavat talveksi etelään, mutta kesät on siis tästä pitäen pilalla pitkäksi aikaa :(

Voinko vakaumukseeni vedoten kieltäytyä tarjotusta työstä kiviterapiakivenä? Minusta moinen on ihan huuhaata, enkä haluaisi olla tukemassa mitään uskomushoitoja.

Oon aina kovana

Taas joku jäkäläinen lohkeillut mötikkä kieri viereeni. Huoh. Mitä se oikein kuvittelee? Ihme lähentelijä. Toivottavasti joku potkaisee sen pian mäkeen. Edellinen luuhaaja vietti tuosa lähes pari kuukautta, kun ei sattunut kukaan törmämään paikalle. Oli pakko itse hivuttautua alamäkeen että pääsin kierimään pois paikalta. Voi Missä on kaikki sileäpintaiset, tuoresammaleiset ja kauniisti pyöreät murikat? Onko sellaisia olemassakaan? Sellainen kelpaisi tähän viereen. Yhdessä kaivautuisimme mutaan niin, ettei kukaan saisi meitä erotettua...

Rakastan matkustelua. Voi kun tulisi taas jääkausi. 

Tekisikö Hannu Karpo meistä ohjelman? Karpoa kuulemma kiinnostaa juuri se, mikä kiviäkin.

Tyttäreni seurustelee betoniporsaan kanssa. Miten kestän tämän häpeän?

Apua! Kiveksiäni kivistää. Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Rakastan matkustelua. Voi kun tulisi taas jääkausi. 

Ei kaikki pääse minnekään matkalle. En minäkään. Paineen alla vain taivuin vaihtamaan nimeni.

t. Gneissi, o.s. Graniitti

James ettiä kiven,

Malakiitti

Green one

Find my hope In mud

Sinne panin ja keksinkin söin

Huono pizzeria.

Rakas syön zen

J.

Soramonttu ja Llu

Biii

Kivet

ROCK