Kuuluuko työelämän olla sellaista, että päivän jälkeen ei jaksa kuin maata sohvalla ja viikonloppuisin nukkua aamusta iltaan?
Mulla on tosi epäsäännölliset työajat, mikä vielä osaltaan vaikuttaa asiaan. Työni on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja palkka luonnollisesti pieni. Päivän jälkeen en jaksa kuin vaihtaa kotivaatteet päälle ja käydä joko päiväunille, yöunille tai muuten vain maata koomassa sohvalla.
Tällaistako tämän kuuluukin olla, työssäkäyvän ihmisen elämä? Mä en jaksa kohta enää. Mielessä on käynyt viime aikoina usein jättäytyminen työelämästä hetkeksi.
Kommentit (113)
Toiselle sopii toiselle ei. Sinulle ilmeisesti ei sovi. Yritä hakea toiseen työpaikkaan, vaikka saman alan. Työpaikoissa on eroja.
Ei sen kuuluisi olla noin raskasta, mutta valitettavasti se on monelle sitä. Itsekin olen työpäivän jälkeen aivan naatti sekä henkisesti että fyysisesti. Meillä jatkuvasti tehostetaan ja kilpailutetaan kaikkea, sen seurauksena ihmiset eivät ehdi kunnolla hoitamaan työtänsä.
Sama juttu. Onneks just alkoi pakkoloma.
Ei tietenkään.
Minä olen tehnyt töitä päästäkseni asemaan, jossa saan valita työpaikkani ja -aikani. Tietenkin tähän pääseminen ei kaikilta onnistu ja vaatii lahjakkuutta sekä kykyä menestyä.
Vierailija kirjoitti:
Toiselle sopii toiselle ei. Sinulle ilmeisesti ei sovi. Yritä hakea toiseen työpaikkaan, vaikka saman alan. Työpaikoissa on eroja.
Olen tehnyt töitä varmaan yli 15 saman alan yrityksessä, eri pituisia työsuhteita keikoista vakituisiin. Sama meininki.
Sama täällä. Elämä menee ohi kun en jaksa mitään. En käynyt viime kesänä kertaakaan edes rannalla tai terassilla, en vaan jaksanut. Viikonloput menee maatessa.
Ei. Itse ratkaisin asian sopimalla osa-aikatyöstä samassa paikassa, jossa olin täydellä työajalla palanut täysin loppuun. 75% työaika on paras minulle, täysimittaiset työpäivät, enemmän vapaapäiviä. Jaksaa nauttia töistä täysillä ja jaksaa nauttia myös vapaapäivistä.
Minä väsyin työelämään, en kestänyt sitä, että töitä oli 5 päivää viikossa ja työpäivät venyivät usein 12 tuntisiksi. Vaihdoin työpaikkaa ja aloin tekemään osa-aikatyötä (32 tuntia viikossa). Nykyään voin paremmin, toki palkka on pienempi, mutta kyllä oma terveys ja hyvinvointi pitäisi olla se tärkein asia.
Jos vaan mahdollista, niin ala tekemään osa-aikaista, esim. 4 päivänä viikossa. Kaikki työnantajat eivät tietenkään suostu, mutta kannattaa koittaa. Palkka jää pienemmäksi, mutta mitä se raha auttaa, jos ei koskaan jaksa tuhlata sitä.;)
Sitähän se on, vaikka ei kuuluisi olla. Ilman työntekoa vaan ei elä, eikä väsymysdiagnoosilla tipu sairasajan palkkaa. Sun pitää hakeutua esim. Osa-aikatyöhön. Juttele työnantajalle, voisi hyvinkin suostua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään.
Minä olen tehnyt töitä päästäkseni asemaan, jossa saan valita työpaikkani ja -aikani. Tietenkin tähän pääseminen ei kaikilta onnistu ja vaatii lahjakkuutta sekä kykyä menestyä.
No niin olen minäkin tehnyt töitä, mutta aina ei elämä mene niin kuin suunnittelee. Olin itsekin aikoinaan asiantuntijatöissä, joissa sain valita työaikani sekä tehdä etänä. Palkkakin oli kohdillaan.
Monien kadehtimaa eliittihommaa.
Ei sekään nyt niin herkkua ollut, vaikka kroppa pysyi ehjänä, henkinen paine, tulosvastuut jne. olivat myös aika kuormittavaa settiä. Joka työssä on puolensa eikä ne asiantuntijatyöt ole yksiselitteisesti mitään unelmaa.
Eipä sillä, mieluummin toki niihin hommiin palaisin kuin tätä nykyistä duunarimättöä tekisin, mutta toistaiseksi nyt näillä mennään. Ellei sitten ansiosidonnainen kutsu omasta tahdosta, kun tämä työsuhde päättyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Elämä menee ohi kun en jaksa mitään. En käynyt viime kesänä kertaakaan edes rannalla tai terassilla, en vaan jaksanut. Viikonloput menee maatessa.
Kuulostaa aivan kamalalta mutta tälläistä se monella tuntuu olevan. Ja hallitus vaan kiristää ja kiristää...
Minulla on palkka todella pieni, mutta ainakin työ on leppoisaa ja työnantaja pitää työkyvystä huolta pienin, mutta tärkein eduin. En siis juuri kuormitu liikaa, eikä työ stressaa :) Päin vastoin koen olevani arvostettu ja tärkeä osa työyhteisöäni.
Toisaalta pitkä työmatka väsyttää, joten välillä pohdin silti työpaikan vaihtoa...
Ei sen kuulu, mutta valitettavasti usein on. Arvaan, että moni tänne vastannut on julkisilla hyvinvointialoilla. Kaikki yritetään tehdä mahdollisimman pienellä henkilöstöllä ja kaikkea tehostetaan ja kilpailutetaan. Työntekijät toimivat jaksamisen äärirajoilla ja masentuvat siitäkin, että työtä ei ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi.
Auttaisiko sinua osa-aikatyö? Entä pystyisitkö vaihtaa paikkaan, jossa on säännölliset työajat? Minulla ainakin pahinta on jäädä makaamaan sohvalle työpäivän jälkeen - siitä ei meinaa ylös päästä. Joskus auttaa piristymään, kun saa pakotettua itsensä vaikka itkua tihrustaen ulos luontoon raittiiseen ilmaan kävelylle. Nukutko hyvin ja syötkö terveellisesti?
Työpäivän jälkeen pitää viedä koira parin tunnin lenkille ja kokata, tiskata, pestä pyykit ja lakaista lattiat.
Sinkkumies
Sitä saa mitä tilaa ihanat Suomalaiset. Itseppähän äänestätte porvarit valtaan. Ja haukutte mun kaltasia tyhmäksi. Jos menisin polittiikkaan mukaan en saisi yhtään ääniä vaikka olen aina vähävarasten puolella ja orjuuttamista vastaan! Mut nauttikaa kapitalismista/fasismista tai mikä nyt ikinä sopisikaan parhaiten suomen tilanteeseen.
Onko muut elämäntavat kunnossa? Ruokavalio?
Ei sen kuulu olla sellaista, mutta sellaista se monelle työssäkäyvällä on, myös itselleni.