Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen muille pelkkä likasanko
03.12.2017 |
Viikolla eräs ihminen soitti, mutta en ehtinyt vastata puhelimeen. Hetken päästä siitä ovikello soi. Hän tuli, koska "sun luo voi kai aina tulla?" ja kaatoi niskaani kaiken sen, mikä häntä nyt elämässä jäytää ja huolettaa. En saanut sanottua hänelle oikein mitään. Yritin sanoa, että pohdin omassa elämässäni samoja asioita, mutta hän vain sivuutti sen. Ja sitten lähti. Jäin yksin keittiöön puolityhjän kahvikupin kanssa ja purskahdin itkuun.
Niin noloa, ja niin hävettävää kuin se onkin myöntää: minulla ei ole ystäviä, minulla on vain kavereita joiden huolia minun pitää kuunnella, mutta itse en voi puhua mistään. En huolista enkä (varsinkaan) ilonaiheista. Yksi suurin surun aiheeni on se, ettei ole niitä ystäviä. Ei ole ketään, kenen kanssa juhlia pikkujouluja. Ei ketään, kenen kanssa käydä syömässä ulkona ja vaikka teatterissa tai elokuvissa. Ei ketään, ketä kutsua kotiini niin, ettei se olisi terapiaistunto toisille. En tiedä miksi näin on.
Joskus olen erehtynyt luulemaan, että olen saanut ystävän, mutta se onkin kaatunut johonkin virheeseen minussa. Olen saanut kuulla tehneeni väärin, tai reagoineeni väärin johonkin. Ja sitten se on ollut siinä. Tänään purskahdin itkuun uudestaan: se sama ihminen joka viikolla kävi täällä, oli eilen ystäviensä kanssa keikalla ja iltaa viettämässä. Tekemässä juuri sitä, mitä minä en ole KOSKAAN saanut tehdä. Uskallan väittää, etten olisi tylsää seuraa, enkä energiaa vievää seuraa. Mutta jokin siinä on, etten kelpaa.
Kommentit (23)
En tiedä mahtaako tossa olla kysymys siitä, että joku kaveri joutuu äidin rooliin toiselle. Ei kukaan halua äitinsä kanssa lähteä rälläämään. Pitää sitten vissiin etsiä se vieläkin äidillisempi kaveri itselle, ja kysyä sitä mukaan supermammojen illanistujaisiin.
Ilmoittaudun heti vapaaehtoiseksi, kumpaan vain rooliin. Voin kuunnella murheesi, kertoa omani tai sitten vain mennään pitämään hauskaa. Tosin, olen osa-aikaintrovertti ja absolutisti. Mutta murheita riittää sitäkin enemmän niin paljon kuin haluat kuunnella. Ja muuten elähdytän itseäni lukemalla muiden suruista täällä. Luulen, että voisi olla hauskempaa joskus puhua niitä ihan naamatusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mahtaako tossa olla kysymys siitä, että joku kaveri joutuu äidin rooliin toiselle. Ei kukaan halua äitinsä kanssa lähteä rälläämään. Pitää sitten vissiin etsiä se vieläkin äidillisempi kaveri itselle, ja kysyä sitä mukaan supermammojen illanistujaisiin.
Ilmoittaudun heti vapaaehtoiseksi, kumpaan vain rooliin. Voin kuunnella murheesi, kertoa omani tai sitten vain mennään pitämään hauskaa. Tosin, olen osa-aikaintrovertti ja absolutisti. Mutta murheita riittää sitäkin enemmän niin paljon kuin haluat kuunnella. Ja muuten elähdytän itseäni lukemalla muiden suruista täällä. Luulen, että voisi olla hauskempaa joskus puhua niitä ihan naamatusten.
Kuulostaa hyvältä tyypiltä. Minäkin olen osa-aikainen introvertti, mutta en absolutisti. Kaipaan elämääni ihmisiä joiden kanssa jakaa sekä surut että ilot, joiden kanssa voi mennä ja tehdä tai sitten vain olla. Tykkäisin puhua politiikkaa tai jutella elokuvista, sarjoista tai kirjallisuudesta. Ihmisyydestäkin on mielenkiintoista jutella, mutta itse en tykkää juoruta tai puhua pahaa kenestäkään. Olen enemmän sellainen että tiedostan kyllä toisten huonot puolet tai teot mutta mieluiten puhuisin heidän hyvistä puolista. Koska jatkuva negatiivisuus kuluttaa.
Joku kysyi minkä ikäinen olen. Täytin juuri 35. Olen työtön, haen keväällä opiskelemaan. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tutulta. Minä yritän iloisesti kysellä kuulumisia ja ehdottaa tapaamista, mutta aina on lapset kipeänä tai iltavuoro. Sitten viikonloppuna insta/fb-seinä täyttyy kaveriselfieistä yön tunteina jossain ravintelissa. Sehän on isku vasten kasvoja, joten enää en mielistele tai hymistele.
Tästä lähtien olen oma itseni ja jos en kelpaa niin olkoot. Ainakin minulla on oma perhe ja koti, jossa puuhaa riittää viikonloppusinkin. Ja ehkä joskus lähden itseni kanssa kaljalle, jos oikein vituttaa ;)