Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pysyn lopettamaan lapsille huutamisen ja riehumisen??
11.04.2006 |
Olen laittanut tämän väsymyksen piikkiin, etten kestä lasten kiukuttelua, en jaksa sovitella lempeästi, huumorilla, leikkimielellä. Vaadin, että lapset tottelee ja jos ei, niin hermostun heti. Huudan. Saatan ottaa napakasti kädestä kiinni ja viedä pukemaan, jos lapsi vain leikkii ja lähteä pitäisi. Iltaisin en saa nukuttua, kun päivän kiukustumiset painaa mieltä. Tunnen Suurta mielipahaa, mitä lapseni joutuu kestämään. Minulta, Äidiltään! 4 vuotias tietää miten äitiä miellytetään, totellaan ja hän koittaa nuorempia ohjailla tottelemaan myös; ihailtavaa toisaalta, mutta niin surullista toisaalta... Rakastan perhettäni yli kaiken! Miten pääsen tästä kierteestä?? Kun lapset on tottunut tähän, niin tyylin muuttaminen ei ole sekään yksinkertaista; ei lapsille, ei minulle. Lapset on vilkkaita. Ja kun heitä on useampi, en pysty ilmeisesti jokaiselle antaa tarpeeksi omaa aikaa, vaan he hakevat sitä mm kiellettyjen asioiden tekemisellä; sohvilla hyppimisellä ja ruoan kanssa ympäri taloa juoksemisella jne. Mitä mä teen??
Kommentit (42)
Minä ainakin olen neuvolassa kertonut asiasta (huutoa, kovakouraista käsittelyä, tukistelinkin...) ja sain neuvolapsykologilta ajan sekä mentiin perheneuvolaan. Eikä kukaan ole kertaakaan edes vihjannut siihen suuntaan että minun lapset vietäisiin tämän takia! Sellaselta niitä just ei viedä joka hakee apua tilanteeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mutta jos se on paivittaista niin onhan se aika surullista. Itse olen sen paatoksen tehnyt etta olen aikuinen enka omaa stressiani lapseen kohdista. Stressinhallintaa harjoitankin joka paiva. Hiljentymista, " rukoilua" , kuntoilua ja tietoista mielen ja itsensa hoitamista. Se pitaa minut kunnossa ja jaksan lastenkin kanssa olla iloinen ja rauhallinen. Minulla on ystava jonka kanssa en enaa paljon seurustele koska han aina huusi lapsilleen, se oli meille (minulle ja lapsilleni) tosi epamiellyttavaa ja noloa. Nyt jos jotain yhdessa tehdaan niin jossain puistossa niin ei tarvitse meidan kuunnella sita jatkuvaa huutoa.