Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan kerrostalossa pitää sietää naapurin lapsen ulinaa?
03.12.2017 |
Itse olen kuunnellut nyt puoli vuotta jatkuvaa naapurin 1-vuotiaan ulvontaa. Se alkaa aamulla kuudelta ja jatkuva, pitkäkestoinen ulvonta kestää koko aamupäivän. Päiväunien ajaksi lakkaa mutta alkaa sitten iltapäivällä taas. Ulisi eilenkin puolille öin.
Tein pari viikkoa töitä kotoa käsin ja yhtään riviä ei saanut kirjoitettua ilman, että pidin kuulokkeita korvilla.
Ilman korvatulppia en ole kyennyt nukkumaan kevään jälkeen, korvat on kipeinä aamulla tulppien pitämisen takia. Välillä kuunnellaan iltaisin aika kovalla musiikkia, muuten sen lapsen huuto hallinnoi koko oleskelutilaa.
Tekisi mieli sanoa naapureille, että tekisivät sen lapsensa kanssa jotain muuta kuin öhöttäisivät sisällä.
Sillä välin kun lapsi ei ulvo niin vanhemmat riitelevät, eli koko ajan sieltä tulee jotain ääntä.
Lapsen kanssa ulkoilevat vaunujen kanssa korkeintaan kerran päivässä, eivät koskaan leiki ulkona ja en ole nähnyt lasta koskaan pidettävä ulkona muualla kuin vaunuissa, johon se jätetään sitten nukkumaan. En ole nähnyt perhettä kolmestaan ulkoilemassa koskaan.
Omiin korviin lapsen ulina ei ole hätäitkua, vaan tylsyydestä johtuvaa parkumista, omiakin isoja lapsia on, joten erotan nk.hätäitkun.
Omien lasten kanssa olen leikkinyt ulkona jo näiden konttausiästä lähtien, tehtiin yhdessä lumiukkoja, tai minä tein ja lapset läpsytti lunta jne. Kesällä tietysti huovan kanssa oltiin pihalla ja leikittiin siellä.
Ei meillä koskaan lapset itkeneet tauotta tuntikausia vuoden iässä, tai ne oli aina jostain syystä johtuvia itkuja. Aika ei ole kullannut muistojakaan, yksi lapsistani oli koliikki, mutta koliikki-itkua ei enää vuoden ikäisellä ole. Arvelin naapurin vauvankin rauhoittuvan kun kasvaa, mutta pahenee ja kovenee se itku kun ääni kovenee.
Joskus perheen isä itkettää lasta selvästi tahallaan matkimalla lapsen itkua, eli siellä ulvoo sitten aikuinen mies ja lapsi??
Olen kysynyt naapureilta, onko lapsi sairastellut kun kuuluu itkua, arvelin sen toimivan vihjeenä. Mutta ei, kuulemma oikein terveenä on ollut. Kysyin myös, että käykö heillä kotiapua kun kaupungilta saa sellaisen ilmaiseksi. Ei kuulemma ole tarve kun oikein hyvin kaikki. Olen myös tarjonnut apuani, että voisinpa vaikka ulkoilla lapsen kanssa että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei kelvannut apu.
Äiti ei näytä väsyneeltä kun nähdään. Jotenkin tulee nyt vielä kiinnitettyä entistä enemmän huomiota perheen liikkeisiin kun alan oikeasti olla jo huolissani sen lapsen hyvinvoinnista, ei hänen elämänsä ainakaan kovin kivalta vaikuta, lapsen itkulle on aina joku syy.
Auttakaa nyt joku kertomalla, että missä menee raja naapurien sietokyvyllä ja miksi hemmetissä te jotkut annatte lapsenne ulista koko päivän?
Eikö siinä jo omakin pää sekoa kuunnella sitä ainaista huutoa??Mua käy se lapsi sääliksi.
Omaa apuani olen tarjonnut heille siksi, että ymmärrän sen vauva-ajan väsyttävän ja itse aikanaan otin vastaan kaiken avun. Nyt kun itse vierestä tuota seuraa ja kuulee lapsen hädän, haluaisin auttaa. Mutta ei.
Kommentit (87)
Mua ei haittaa tippaakaan haukkuva koira, mutta kiljuva lapsi kyllä. En ymmärrä, miksi nykyaikana lapsiperheet käyttäytyvät niin mielivaltaisesti, että oikeuttavat itselleen kaiken.
Jos lapsi kirkuu niin että seinät raikavat aamusta iltaan, pitää sen pennun kanssa muuttaa maalle, eikä häätää naapureita kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluviranomaiset eivät tee tällaisille tapauksille mitään. Eerika on hyvä esimerkki siitä, miten vähän niitä oikeasti kiinnostaa lapsen etu siellä. Yhtään jos osaavat vanhemmat mielistellä ja selitellä sossuja, niin pääsevät kuin koirat veräjästä. Jos kotiolot vaikuttavat hyvältä ja paikalla on symppis äiti ja puhelias mummo, lapsen itku selitetään temperamentiksi ja kaikki on niin heh heh, saa lasta nukuttaa yöt vaikka ruumisarkussa, eikä kukaan saa tietää. Ajatellaan, että jos kotona on siistiä ja lapsilla on siistit vaatteet, että kaikki on hyvin.
Vanhempien oikeudet menevät tässä maassa lapsen edun edelle, esimerkkejä on muitakin. Se yksi veneilijäukko joutui vaatimalla vaatimaan, että lapsen kaltoinkohtelu tutkitaan. Lopulta lapsi otettiin huostaan.
Naapureita ei uskota eikä edes koulun opettajia.
Mulla on tapaus tiedossa, jossa lasta rääkättiin kotona kuukausikaupalla ja naapurit jopa äänittivät näitä hysteerisiä rääkymiskohtauksia, raportoivat kummallisuudesta jne. Sossut ilmoittivat käyvänsä siellä kolmen lasun jälkeen. No, ennakkoilmoituksen takia perhe ennakoi kaiken ja paikalla oli armeija sukulaisia selittämässä, miten kivasti kaikki on. Lopulta sossujen kanta oli, että vanhempien mukaan kyseessä on vaan normaali äänekäs lapsi. Naapurit jäivät kuuntelemaan sitä perhehelvettiä järkyttyneenä.
Siinä siis vanhempien sana painoi enemmän kuin kuuden aikuisen, täysipäisen todistajan ja videotallenteen. Ei lapsista täällä oikeasti välitetä, vaan narsistisista vanhemmista.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805282200974824/
Tässä on Suomen lainsäätäjien kanta lasten pahoinpitelyyn. Saksilla tökkiminen ja pimeässä kopissa rangaistuksena istuttaminen on kasvatusta. Syytteet hylättiin, vanhempien oikeus kurittaa lastaan menivät lapsen oikeuksien edelle.
Hyvä Suomi. Eli kyllä saa lapset itkeä itsensä henkihieveriin eikä siihen puututa missään, se on varma.
Jos Eerikan isän näköinen ja oloinen hampuusi sai selitettyä asiat parhain päin sossuille, niin turha kuvitella, että yhtään täyspäisen näköisellä ja sosiaalisesti taitavalla vanhemmalla olisi mitään vaikeuksia selittää kaiken johtuvan hampaista/temperamentista/tissivieroituksesta tms.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/miksi-kukaan-ei-pelastanut-e…
11 ls-ilmoitusta Erikasta, sitten lopulta kuoli omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi jolla on aktiviteetteja ja mielekästä tekemistä huuda aamusta iltaan. Silloin voidaan kitistä kun on nälkä tai päikkärit jäänyt välistä ja nekin korjautuu syömällä ja nukkumalla.
Tämä on juuri se ongelma. Kiljuminen ja jatkuva ulvominen EI ole normaalia, olet vaan sokeutunut asialle ja normalisoit lapsesi. Hän voi olla erityisherkkä, tai kuulua autismin kirjoon. Serkkuni lapsi alkoi kirkumaan kun hänen suutaan pyyhittiin paperilla, lisäksi säpsähti aivastustakin. Äitinsä oli kysynyt suoraan, että onko lapsi ihan normaali.
Serkku vei lapsen tutkimuksiin ja erityisherkkyyden syyksi paljastui asperger.
Joskus ulkopuoliset näkevät asiat eri valossa, itse sokeutuu kun kasvaa kiinni lapseen. Tunnen myös pojan jonka molemmat vanhemmat ovat opettajia, toinen erityisope, ja pojan asperger paljastui vasta yliopistossa.
Eivätkös kaikki vanhemmat halua lapsilleen parasta? Täsmädiagnoosi on parasta mitä lapselle voi tapahtua, siten oppii ymmärtämään lapsensa tarpeita.
Minäkin olen saanut oman diagnoosini vasta aikuisena kun itse hakeuduin tutkimuksiin korkeakoulussa. Äitini mielestä matemaattinen oppimisvaikeuteni oli vain keskittymiskyvyn puutetta, ja kaikkien mielestä olin vaan höpsön hauska seuraihminen jota ei koulu kiinnostanut. Olisi kiinnostanut, jos olisivat ymmärtäneet siihen aikaan tutkia. Olin minäkin kuulemma lapsena tosi haasteellinen äidin mielestä, kovaääninen kiljukaula vailla hermoja.
Jos nyt saisin lapsen jolla olisi samoja piirteitä kun äitini kertoman mukaan myös minulla, todellakin tutkituttaisin lapseni ja etenkin, jos joku huomauttaisi asiasta.