Kuinka kauan kerrostalossa pitää sietää naapurin lapsen ulinaa?

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä jeesustelua.

En nyt ihan tämän perusteella lasua tekisi. Ja sinähän ap et todellakaan tiedä tästä perheestä yhtään mitään. Mistä helvetistä sinä tiedät ulkoilevatko he vai eivät. Jos he eivät ulkoile siinä sinun ikkunasi alla niin ei se tatkoita etteivätkö ulkoilisi muualla. Tuossa kun olit 2 viikkoa kotona niin mitä jos lapsi olikin kipeänä juuri tuon ajan ja he siksi olivat paljon sisällä ja lapsi itki paljon. Kyllä kipeä lapsi voi itkeä tylsistymisitkua tai muuta itkua, ei tarvitse olla hätätitkua.

Ja kyllä ne lapset kaatuilee epätasaisella ja tasaisellakin alustalla vaikka kuinka paljon olisivat metsässä samoilleet.

Ihan naurettava ketju. Jos ap sinua aidosti huolestuttaa (ei vain ärsytä) perhe, niin sinuna seurailisin tilannetta tarkemmin ja pidempään ja sitten vasta miettisin lastensuojeluun yhteyden ottoa jos tilanne sitä todella vaatii. Ja jos tällä perheellä on omistusasunto niin sinä vaon siedät sitä lapsen itkua. Se kun kuuluu ihan normaaliin elämään. Harkitse sinä muuttoa metsän keskelle omakotitaloon kun sinunhan ongelmasi tämä on. Ei sen perheen.

Paljon muutakin kuuluu elämisen ääniin kuten esimerkiksi imurointi ja kohtuullisella äänellä soitettu musiikki. Mitähän naapurin lapsiperhe tykkäisi jos päivittäinen imurointihetki sattuisi just lapsen päiväuni aikaan? Tai jos ihan sattumalta tulee tarve pistää taulu seinälle joka päivä just samaan aikaan kun se putoaa sieltä? Tuota "kuuluu elämisen ääniin ei voi valittaa muuta pois" peliäkin voi pelata molempiin suuntiin...

Mä en usko koko stooria. Yksikään lapsi ei itke tuolla lailla, KOKO hereilläoloaikaansa. Johan siinä nyt ääni käheytyy ja kurkku kipeytyy tunnissa, saati että tuolla lailla huutaisi.

Joten ap liioittelee.

Ei sillä, kyllä satunnainen ja tiheä huutelukin on naapurista kuunneltuna todella rasittavaa. Se vaan on vielä rasittavampaa niille vanhemmille. Siihen ei todellakaan kaivata ketään naapuria selittelemään, että "miksette te lähde kotoa ulos".

Sinuna minä nostaisin kissan pöydälle ja menisin juttelemaan. Että itku kuuluu tosi selvästi seinien lävitse - muistathan, että naapuri ei ole heikkoon äänieristykseen syypää millään tavalla - ja kysy, mikä on hätänä, onko kyse jostakin ohimenevästä asiasta vai pitäisikö sinun ruveta etsiskelemään uutta asuntoa.

Korvatulpat sinun kannattaa vaihtaa, oikeanlaisista ei korvat kipeydy.

Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu ja suosittelen, että muutatte pois. Ei tuollaista kukaan kestä. 

Me asuimme lapsiperheen yläkerrassa ja lähes 2 vuotta joudun kuuntelemaan tahtomattani, huutoa, kiljumista, juoksua, rominaa, kolinaa ja mitä kaikkia metelin ääniä nyt onkaan. Laitoin perheelle ensin ystävällisen lapun ja muutaman päivän oli hiljaisempaa, kunnes kaikki alkoi uudestaan. Sitten kävin jälleen kerran ystävällisesti puhumassa perheen äidin kanssa, joka hyökkäsi välittömästi, eikä ottanut kuuleviin korviinsa. 2 vuotta heräsin joka ikinen aamu liian aikaisin, koska nämä pikku apinat saivat tehdä kerrostalossa ihan mitä vain.  Ei auttanut yhteydenotto edes isännöitsijään. Muutimme sitten pois.

Muutosta on aikaa reilut 4 kk ja olen NIIN onnellinen. Nyt saamme olla kotonamme rauhassa. En ole enää jatkuvasti äreä. Muuton jälkeen nukuin 10 h yöunia, olin niin univelkainen siitä, että kotona ei saanut nukkua edes öitä rauhassa. 

Ja tosiaan, minulla oli ihan sama, olin aivan uupunut loppuaikoina, että kaikki vähänkään äänekkäämmät lapset saivat minun verenpaineeni nousemaan. 

Muuttakaa siis pois, vaikka tuntuukin epäreilulta lähteä, kun itse osaa käyttäytyä kerrostalossa. 

Varmaan ainakin kuusi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä jeesustelua.

En nyt ihan tämän perusteella lasua tekisi. Ja sinähän ap et todellakaan tiedä tästä perheestä yhtään mitään. Mistä helvetistä sinä tiedät ulkoilevatko he vai eivät. Jos he eivät ulkoile siinä sinun ikkunasi alla niin ei se tatkoita etteivätkö ulkoilisi muualla. Tuossa kun olit 2 viikkoa kotona niin mitä jos lapsi olikin kipeänä juuri tuon ajan ja he siksi olivat paljon sisällä ja lapsi itki paljon. Kyllä kipeä lapsi voi itkeä tylsistymisitkua tai muuta itkua, ei tarvitse olla hätätitkua.

Ja kyllä ne lapset kaatuilee epätasaisella ja tasaisellakin alustalla vaikka kuinka paljon olisivat metsässä samoilleet.

Ihan naurettava ketju. Jos ap sinua aidosti huolestuttaa (ei vain ärsytä) perhe, niin sinuna seurailisin tilannetta tarkemmin ja pidempään ja sitten vasta miettisin lastensuojeluun yhteyden ottoa jos tilanne sitä todella vaatii. Ja jos tällä perheellä on omistusasunto niin sinä vaon siedät sitä lapsen itkua. Se kun kuuluu ihan normaaliin elämään. Harkitse sinä muuttoa metsän keskelle omakotitaloon kun sinunhan ongelmasi tämä on. Ei sen perheen.

Paljon muutakin kuuluu elämisen ääniin kuten esimerkiksi imurointi ja kohtuullisella äänellä soitettu musiikki. Mitähän naapurin lapsiperhe tykkäisi jos päivittäinen imurointihetki sattuisi just lapsen päiväuni aikaan? Tai jos ihan sattumalta tulee tarve pistää taulu seinälle joka päivä just samaan aikaan kun se putoaa sieltä? Tuota "kuuluu elämisen ääniin ei voi valittaa muuta pois" peliäkin voi pelata molempiin suuntiin...

Niin. Se kumminkin on "peliä" vain kaltaisillesi kusipäille.

Naapuri ei huudata varmasti lastaan tahallaan ja sinua kiusatakseen. Se oman lapsen itku vasta kamalaa kuunneltavaa onkin, lähietäisyydellä samassa asunnossa se kuuluu paljon kovempaa kuin naapurissa.

Älytöntä ajatella, että kostopeli tässä olisikin se oikea ratkaisu kipeän taaperon itkuun.

Oikeasti, älä ikinä hanki lapsia, koska sinulta puuttuu empatiataidot kokonaan.

Ohis

Olen varma, että nykyinen lapsivihamielisyys johtuu näistä lapsista, joiden vanhemmat eivät välitä kasvattaa, tai eivät välitä ylipäätään. Ei uskalleta puuttua joten viha kohdistetaan syyttä lapsiin. Pitäis puuttua enemmän, tyyliin paukauttaa suoraan päin naamaa: onks toi sun lapsi ihan normaali kun se ulvoo?

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko koko stooria. Yksikään lapsi ei itke tuolla lailla, KOKO hereilläoloaikaansa. Johan siinä nyt ääni käheytyy ja kurkku kipeytyy tunnissa, saati että tuolla lailla huutaisi.

Joten ap liioittelee.

Ei sillä, kyllä satunnainen ja tiheä huutelukin on naapurista kuunneltuna todella rasittavaa. Se vaan on vielä rasittavampaa niille vanhemmille. Siihen ei todellakaan kaivata ketään naapuria selittelemään, että "miksette te lähde kotoa ulos".

Sinuna minä nostaisin kissan pöydälle ja menisin juttelemaan. Että itku kuuluu tosi selvästi seinien lävitse - muistathan, että naapuri ei ole heikkoon äänieristykseen syypää millään tavalla - ja kysy, mikä on hätänä, onko kyse jostakin ohimenevästä asiasta vai pitäisikö sinun ruveta etsiskelemään uutta asuntoa.

Korvatulpat sinun kannattaa vaihtaa, oikeanlaisista ei korvat kipeydy.

Koska lapsi on jo niin iso, ei se enää itkekään, mutta se kommunikoi ulisemalla. Siis lapsi ei puhu mitään, vaan kaikki normaalitkin ääntelyt ovat kirkumista. Mieti itse miten jatkuvaa se on, jos sinun pitäisi sanoa kaikki mielessä olevat asiat ulisemalla? Olen ihan varma, että lapsi ei ole terve, sen takia mä nyt tässä ihmeissäni olenkin. on selvää että vanhemmat on väsyneitä, on ihan varmaa että he tietävät huudon kuuluvan mun luo (olen siitä maininnut pariin otteeseen), mutta ne eivät välitä.

Päinvastoin. Pihalla esitetään että kaikki on ok, lapsi on pääosin hiljaa nykyisin pihalla, mutta sisätiloissa alkaa kirkuminen.

Ja pidä itse korvatulppia vuosi putkeen joka yö ja kerro sitten, auttaako tulppien vaihtaminen.

Talo on melko uusi ja välissä on kantava seinä, mutta se ulina tulee niin korkealla taajuudella, että se tulee läpi jopa ulos. 

Olisko muita vinkkejä tai muuta, koska mulla ei oikeastaan ole mielenkiintoa jänkätä siitä huutaako se vai ei, aika lopussa on oma pinna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko koko stooria. Yksikään lapsi ei itke tuolla lailla, KOKO hereilläoloaikaansa. Johan siinä nyt ääni käheytyy ja kurkku kipeytyy tunnissa, saati että tuolla lailla huutaisi.

Joten ap liioittelee.

Ei sillä, kyllä satunnainen ja tiheä huutelukin on naapurista kuunneltuna todella rasittavaa. Se vaan on vielä rasittavampaa niille vanhemmille. Siihen ei todellakaan kaivata ketään naapuria selittelemään, että "miksette te lähde kotoa ulos".

Sinuna minä nostaisin kissan pöydälle ja menisin juttelemaan. Että itku kuuluu tosi selvästi seinien lävitse - muistathan, että naapuri ei ole heikkoon äänieristykseen syypää millään tavalla - ja kysy, mikä on hätänä, onko kyse jostakin ohimenevästä asiasta vai pitäisikö sinun ruveta etsiskelemään uutta asuntoa.

Korvatulpat sinun kannattaa vaihtaa, oikeanlaisista ei korvat kipeydy.

Koska lapsi on jo niin iso, ei se enää itkekään, mutta se kommunikoi ulisemalla. Siis lapsi ei puhu mitään, vaan kaikki normaalitkin ääntelyt ovat kirkumista. Mieti itse miten jatkuvaa se on, jos sinun pitäisi sanoa kaikki mielessä olevat asiat ulisemalla? Olen ihan varma, että lapsi ei ole terve, sen takia mä nyt tässä ihmeissäni olenkin. on selvää että vanhemmat on väsyneitä, on ihan varmaa että he tietävät huudon kuuluvan mun luo (olen siitä maininnut pariin otteeseen), mutta ne eivät välitä.

Päinvastoin. Pihalla esitetään että kaikki on ok, lapsi on pääosin hiljaa nykyisin pihalla, mutta sisätiloissa alkaa kirkuminen.

Ja pidä itse korvatulppia vuosi putkeen joka yö ja kerro sitten, auttaako tulppien vaihtaminen.

Talo on melko uusi ja välissä on kantava seinä, mutta se ulina tulee niin korkealla taajuudella, että se tulee läpi jopa ulos. 

Olisko muita vinkkejä tai muuta, koska mulla ei oikeastaan ole mielenkiintoa jänkätä siitä huutaako se vai ei, aika lopussa on oma pinna.

edit. lisään, että se ei enää itkekään JATKUVASTI, tottakai itkuja on yhä, mutta pääosin itku on vaihtunut kirkumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu ja suosittelen, että muutatte pois. Ei tuollaista kukaan kestä. 

Me asuimme lapsiperheen yläkerrassa ja lähes 2 vuotta joudun kuuntelemaan tahtomattani, huutoa, kiljumista, juoksua, rominaa, kolinaa ja mitä kaikkia metelin ääniä nyt onkaan. Laitoin perheelle ensin ystävällisen lapun ja muutaman päivän oli hiljaisempaa, kunnes kaikki alkoi uudestaan. Sitten kävin jälleen kerran ystävällisesti puhumassa perheen äidin kanssa, joka hyökkäsi välittömästi, eikä ottanut kuuleviin korviinsa. 2 vuotta heräsin joka ikinen aamu liian aikaisin, koska nämä pikku apinat saivat tehdä kerrostalossa ihan mitä vain.  Ei auttanut yhteydenotto edes isännöitsijään. Muutimme sitten pois.

Muutosta on aikaa reilut 4 kk ja olen NIIN onnellinen. Nyt saamme olla kotonamme rauhassa. En ole enää jatkuvasti äreä. Muuton jälkeen nukuin 10 h yöunia, olin niin univelkainen siitä, että kotona ei saanut nukkua edes öitä rauhassa. 

Ja tosiaan, minulla oli ihan sama, olin aivan uupunut loppuaikoina, että kaikki vähänkään äänekkäämmät lapset saivat minun verenpaineeni nousemaan. 

Muuttakaa siis pois, vaikka tuntuukin epäreilulta lähteä, kun itse osaa käyttäytyä kerrostalossa. 

Jep, mä olen hakemassa koko ajan asuntoa, mutta hirvittää ajatus siitä, että joudun samaan tilanteeseen uudestaan. Ainoa mikä mut saa muuttamaan on vahvistus taloyhtiöltä, että seinän taakse ei muuta lapsiperhettä. On hirveää, että täytyy edes ajatella näin, mutta jatkuvaan huutoon väsyy ja se vaikuttaa uneen. Mä en ole nukkunut kunnolla vuoteen, ja joka kerta kun kuulen jossain lapsen kirkumisen, alkaa ahdistaa. Olen myös harkinnut muuttamista oikeasti maaseudulle rauhaan, mutta toistaiseksi pakko olla kaupungissa palveluiden äärellä. 

Oikeastaan isännöitsijän sympatiat ja kaikkien mun tuttavien jotka täällä käy, sekä lastensuojelun ihmisten myötämielisyys on tehnyt sen, että asun tässä yhä. Perhe ja lapsi etenkin tarvitsee apua, toivottavasti sitä saavat ja pian. Pahinta on, jos lapsi on kehitysvammainen eikä saa tarvitsemaansa apua.

On niitäkin nähty, että vanhemmat kiistävät lapsen erityistarpeet ja kasvattavat esimerkiksi aspergeria väkisin kuten muitakin lapsia. Se on kidutusta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Muutamaa asiaa jäin miettimään. Alkuun sitä että ap kertoo puoli vuotta kuunnelleensa itkua ja ihmettelee kun lapsen kanssa ei ulkoilla ikinä muuten kuin vaunuissa. Vuoden vanha on kuitenkin pieni vielä ja varsinkin jos lapsi ei vielä kävele tai edes konttaa kuten ap tuntuu tietävän niin mitä se siellä ulkona maassa tekee? Eiköhän se vasta ole tuossa reilun vuoden ikäisenä kun lasten kanssa ylipäätään aletaan ulkoilemaan muutenkin kuin vaunuissa. Eikä se ulkoilu kyllä alle vuoden ikäisen kanssa vaikuta lapsen itkuun yhtään, ei sen ikäinen lapsi saa ulkoilusta virikkeitä joita ei sisällä ollessa saisi, kyllä ne on isompia lapsia joiden kohdalla tuo on oleellista. 

Jatkomiete oli että ap kertoo lapsen olleen vaan lattialla kun hän oli kylässä. No, alle vuoden ikäiselle lattia on kyllä hyvä paikka - taitojen kehityksen kannalta oikeastaan se paras paikka! Huolestuttavampaa olisi jos lapsi olisi vaikka aina sängyssään tai nostettuna johonkin kävelytuoliin. Lapsi myös lopettaa itkun ja vanhempaan kontaktin ottamisen jos vanhempi ei niihin ikinä reagoi, eli vaikka tuon sinun kyläilyn aikana äiti antoi lapsen huutaa eikä ottanut kontaktia niin ei se voi olla asioiden jatkuva tila koska lapsi edelleen kontaktia osaa hakea. 

Voithan sinä tehdä lasun, ap. Pidän aika todennäköisenä kuitenkin että perheessä on meneillään tilanne josta et tiedä mitään ja sieltä löytyy selitys myös itkuun. Et selvästikään ole perheen ystävä vaan lähinnä joku utelias ja oudon tuttavallinen naapuri, eivät halua sinulle kertoa asioistaan. 

Onko tämä joku uusi neuvolaohje, että alle vuoden vanha ei saa ulkoa virikkeitä vai mistä tällainen ajatushelmi on syntynyt?

Alle vuoden vanha istuu rattaissa, saa happea, kuulee erilaisia ääniä ja häneen otetaan katsekontaktia ja puhutaan: katso kukka, auto menee jne. selitetään ympäröivää äänimaailmaa. Siinä on paljon virikkeitä puheen kehityksen edistymiseen. Ja kyllä alle vuoden vanha jo tekee hiekkakakkuja tai taputtelee hiekkaa.

No tervetuloa kerrostaloelämään. Silloin kun naapurit eivät kolistele ja örvellä niin silloin räksyttää jonkun koira tai telkkari pauhaa. Töitä ei kerrostaloasunnossa voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuunnellut nyt puoli vuotta jatkuvaa naapurin 1-vuotiaan ulvontaa. Se alkaa aamulla kuudelta ja jatkuva, pitkäkestoinen ulvonta kestää koko aamupäivän. Päiväunien ajaksi lakkaa mutta alkaa sitten iltapäivällä taas. Ulisi eilenkin puolille öin.

Tein pari viikkoa töitä kotoa käsin ja yhtään riviä ei saanut kirjoitettua ilman, että pidin kuulokkeita korvilla.

Ilman korvatulppia en ole kyennyt nukkumaan kevään jälkeen, korvat on kipeinä aamulla tulppien pitämisen takia. Välillä kuunnellaan iltaisin aika kovalla musiikkia, muuten sen lapsen huuto hallinnoi koko oleskelutilaa.

Tekisi mieli sanoa naapureille, että tekisivät sen lapsensa kanssa jotain muuta kuin öhöttäisivät sisällä.

Sillä välin kun lapsi ei ulvo niin vanhemmat riitelevät, eli koko ajan sieltä tulee jotain ääntä.

Lapsen kanssa ulkoilevat vaunujen kanssa korkeintaan kerran päivässä, eivät koskaan leiki ulkona ja en ole nähnyt lasta koskaan pidettävä ulkona muualla kuin vaunuissa, johon se jätetään sitten nukkumaan. En ole nähnyt perhettä kolmestaan ulkoilemassa koskaan.

Omiin korviin lapsen ulina ei ole hätäitkua, vaan tylsyydestä johtuvaa parkumista, omiakin isoja lapsia on, joten erotan nk.hätäitkun.

Omien lasten kanssa olen leikkinyt ulkona jo näiden konttausiästä lähtien, tehtiin yhdessä lumiukkoja, tai minä tein ja lapset läpsytti lunta jne. Kesällä tietysti huovan kanssa oltiin pihalla ja leikittiin siellä.

Ei meillä koskaan lapset itkeneet tauotta tuntikausia vuoden iässä, tai ne oli aina jostain syystä johtuvia itkuja. Aika ei ole kullannut muistojakaan, yksi lapsistani oli koliikki, mutta koliikki-itkua ei enää vuoden ikäisellä ole. Arvelin naapurin vauvankin rauhoittuvan kun kasvaa, mutta pahenee ja kovenee se itku kun ääni kovenee.

Joskus perheen isä itkettää lasta selvästi tahallaan matkimalla lapsen itkua, eli siellä ulvoo sitten aikuinen mies ja lapsi??

Olen kysynyt naapureilta, onko lapsi sairastellut kun kuuluu itkua, arvelin sen toimivan vihjeenä. Mutta ei, kuulemma oikein terveenä on ollut. Kysyin myös, että käykö heillä kotiapua kun kaupungilta saa sellaisen ilmaiseksi. Ei kuulemma ole tarve kun oikein hyvin kaikki. Olen myös tarjonnut apuani, että voisinpa vaikka ulkoilla lapsen kanssa että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei kelvannut apu.

Äiti ei näytä väsyneeltä kun nähdään. Jotenkin tulee nyt vielä kiinnitettyä entistä enemmän huomiota perheen liikkeisiin kun alan oikeasti olla jo huolissani sen lapsen hyvinvoinnista, ei hänen elämänsä ainakaan kovin kivalta vaikuta, lapsen itkulle on aina joku syy.

Auttakaa nyt joku kertomalla, että missä menee raja naapurien sietokyvyllä ja miksi hemmetissä te jotkut annatte lapsenne ulista koko päivän?

Eikö siinä jo omakin pää sekoa kuunnella sitä ainaista huutoa??Mua käy se lapsi sääliksi.

Omaa apuani olen tarjonnut heille siksi, että ymmärrän sen vauva-ajan väsyttävän ja itse aikanaan otin vastaan kaiken avun. Nyt kun itse vierestä tuota seuraa ja kuulee lapsen hädän, haluaisin auttaa. Mutta ei.

Kirjaa ylös äänet ja kellonajat. Tee lastensuojeluilmoitus. Ilmoita myös taloyhtiön isännöitsijälle jatkuvasta riitelystä. Se ei ole ns. normaalia elämää, jota kerrostalossa pitää viettää.

Jatkuvasti muita häiritseviltä voidaan ottaa omistusasunto taloyhtiön hallintaan kolmeksi vuodeksi. Se tarkoittaa, että asukkaat häädetään. Meillä on noita tapauksia kaksi tällä hetkellä 40 asunnon taloyhtiössä, kolmas ehkä tulossa.

Meillä on 1v.lapsi joka ollut syntymästä asti haastava,todella voimakastahtoinen,huono nukkumaan ja kova huutamaan. Tänäkin aamuna parkui ja kiljui pari tuntia,koska heräsi tunnin aiemmin kuin yleensä eikä suostunut nukahtamaan enää. Sääliksi käy naapureita ja pelottaa milloin joku tekee lasun. Meillä on toinenkin lapsi joka ei ollut lainkaan tällainen. Myös julkisella paikalla esim.liikennevaloissa lapsi kiljuu niin että kitarisat vilkkuu,kun joudutaan odottqmaan valojen vaihtumista.

Siis onko lapsi jo 1v ja 9kk ja silti itketetään samalla tavalla??!!!

Hyvinkin samanlainen tilanne meillä jo 2 vuotta, korvatulpista ja kipeistä korvista lähtien... Ulkona eivät todellakaan käy koskaan, lapsi jo 3-4 -vuotias. Lapsi harrastaa hyvin paljon myös patterien ja lattian hakkaamista ja tuntikausien edestakaisin juoksemista (oikeasti, miten voi edes jaksaa juosta niin pitkään!!) 

Isännöitsijän mukaan lapsiäänet kuuluu elämään ja sillä sipuli.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinkin samanlainen tilanne meillä jo 2 vuotta, korvatulpista ja kipeistä korvista lähtien... Ulkona eivät todellakaan käy koskaan, lapsi jo 3-4 -vuotias. Lapsi harrastaa hyvin paljon myös patterien ja lattian hakkaamista ja tuntikausien edestakaisin juoksemista (oikeasti, miten voi edes jaksaa juosta niin pitkään!!) 

Isännöitsijän mukaan lapsiäänet kuuluu elämään ja sillä sipuli.

Mistä tiedät etteivät käy ulkona? Ei mekään vietetä aikaa taloyhtiön pihalla mutta ulkoillaan silti.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko lapsi jo 1v ja 9kk ja silti itketetään samalla tavalla??!!!

Nykyisin enemmänkin kiljuu, karjuu ja ulisee. Varsinainen itku on vähentynyt. Tämä on jopa pahempaa koska se on niin kimeä ääni. Toisinaan silti itkeekin kuten ennen, kuten kaikki lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvinkin samanlainen tilanne meillä jo 2 vuotta, korvatulpista ja kipeistä korvista lähtien... Ulkona eivät todellakaan käy koskaan, lapsi jo 3-4 -vuotias. Lapsi harrastaa hyvin paljon myös patterien ja lattian hakkaamista ja tuntikausien edestakaisin juoksemista (oikeasti, miten voi edes jaksaa juosta niin pitkään!!) 

Isännöitsijän mukaan lapsiäänet kuuluu elämään ja sillä sipuli.

Mistä tiedät etteivät käy ulkona? Ei mekään vietetä aikaa taloyhtiön pihalla mutta ulkoillaan silti.

Yllättävän paljon naapureistaan saa selville kyttäämättäkin. kun asuu vuosia samassa taloyhtiössä sitä oppii huomaamaan, ketkä ulkoilevat ja ketkä eivät, kuka käy röökillä ja kuka baareissa. Ohis, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko lapsi jo 1v ja 9kk ja silti itketetään samalla tavalla??!!!

Nykyisin enemmänkin kiljuu, karjuu ja ulisee. Varsinainen itku on vähentynyt. Tämä on jopa pahempaa koska se on niin kimeä ääni. Toisinaan silti itkeekin kuten ennen, kuten kaikki lapset.

Meillä on tällainen lapsi,joka kiljuu ja karjuu ihan jumalattoman kovaa. Voin kertoa että vieressä istuvalle vanhemmalle se on vielä pahempaa,korvat soi iltaisin. Ja ei,lasta ei pahoinpidellä eikä kaltoinkohdella. Tilanteita joissa lapsi viime aikoina on kiljunut täysillä:

-kun puuroa syötetään liian hitaasti

-kun lapsi ei saa syödä loputtomasti juustoa

-kun lapsen lusikka tippuu lattialle

-kun hampaat pestään

-kun lapsi ei saa mennä kypärä päässä päiväunille

-kun kissaa ei anneta vetää hännästä

-kun sukka ei mahdu päähän

Kaikilla mausteilla!