Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan kerrostalossa pitää sietää naapurin lapsen ulinaa?
03.12.2017 |
Itse olen kuunnellut nyt puoli vuotta jatkuvaa naapurin 1-vuotiaan ulvontaa. Se alkaa aamulla kuudelta ja jatkuva, pitkäkestoinen ulvonta kestää koko aamupäivän. Päiväunien ajaksi lakkaa mutta alkaa sitten iltapäivällä taas. Ulisi eilenkin puolille öin.
Tein pari viikkoa töitä kotoa käsin ja yhtään riviä ei saanut kirjoitettua ilman, että pidin kuulokkeita korvilla.
Ilman korvatulppia en ole kyennyt nukkumaan kevään jälkeen, korvat on kipeinä aamulla tulppien pitämisen takia. Välillä kuunnellaan iltaisin aika kovalla musiikkia, muuten sen lapsen huuto hallinnoi koko oleskelutilaa.
Tekisi mieli sanoa naapureille, että tekisivät sen lapsensa kanssa jotain muuta kuin öhöttäisivät sisällä.
Sillä välin kun lapsi ei ulvo niin vanhemmat riitelevät, eli koko ajan sieltä tulee jotain ääntä.
Lapsen kanssa ulkoilevat vaunujen kanssa korkeintaan kerran päivässä, eivät koskaan leiki ulkona ja en ole nähnyt lasta koskaan pidettävä ulkona muualla kuin vaunuissa, johon se jätetään sitten nukkumaan. En ole nähnyt perhettä kolmestaan ulkoilemassa koskaan.
Omiin korviin lapsen ulina ei ole hätäitkua, vaan tylsyydestä johtuvaa parkumista, omiakin isoja lapsia on, joten erotan nk.hätäitkun.
Omien lasten kanssa olen leikkinyt ulkona jo näiden konttausiästä lähtien, tehtiin yhdessä lumiukkoja, tai minä tein ja lapset läpsytti lunta jne. Kesällä tietysti huovan kanssa oltiin pihalla ja leikittiin siellä.
Ei meillä koskaan lapset itkeneet tauotta tuntikausia vuoden iässä, tai ne oli aina jostain syystä johtuvia itkuja. Aika ei ole kullannut muistojakaan, yksi lapsistani oli koliikki, mutta koliikki-itkua ei enää vuoden ikäisellä ole. Arvelin naapurin vauvankin rauhoittuvan kun kasvaa, mutta pahenee ja kovenee se itku kun ääni kovenee.
Joskus perheen isä itkettää lasta selvästi tahallaan matkimalla lapsen itkua, eli siellä ulvoo sitten aikuinen mies ja lapsi??
Olen kysynyt naapureilta, onko lapsi sairastellut kun kuuluu itkua, arvelin sen toimivan vihjeenä. Mutta ei, kuulemma oikein terveenä on ollut. Kysyin myös, että käykö heillä kotiapua kun kaupungilta saa sellaisen ilmaiseksi. Ei kuulemma ole tarve kun oikein hyvin kaikki. Olen myös tarjonnut apuani, että voisinpa vaikka ulkoilla lapsen kanssa että vanhemmat saavat omaa aikaa. Ei kelvannut apu.
Äiti ei näytä väsyneeltä kun nähdään. Jotenkin tulee nyt vielä kiinnitettyä entistä enemmän huomiota perheen liikkeisiin kun alan oikeasti olla jo huolissani sen lapsen hyvinvoinnista, ei hänen elämänsä ainakaan kovin kivalta vaikuta, lapsen itkulle on aina joku syy.
Auttakaa nyt joku kertomalla, että missä menee raja naapurien sietokyvyllä ja miksi hemmetissä te jotkut annatte lapsenne ulista koko päivän?
Eikö siinä jo omakin pää sekoa kuunnella sitä ainaista huutoa??Mua käy se lapsi sääliksi.
Omaa apuani olen tarjonnut heille siksi, että ymmärrän sen vauva-ajan väsyttävän ja itse aikanaan otin vastaan kaiken avun. Nyt kun itse vierestä tuota seuraa ja kuulee lapsen hädän, haluaisin auttaa. Mutta ei.
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota. Jätä se perhe rauhaan. Jos olet tosissasi, vaikutat vaanijalta.
Missä kaupungissa saa ilmaista kotiapua? Helsingissä ainakin se on maksullista kaikille paitsi lastensuojelun asiakkaille.
Lasu paras. Toiseksi paras on heippalappu, jossa lasulla uhataan. Tai käynti naapurin ovella, kun lapsi itkee pitkään.
Naapuri varmaan loukkaantuu, mutta sano ihan suoraan, että teille kuuluu lapsen huutoa koko ajan (jos näin siis todella on). Tuskin naapurikaan on niin tyhmä, ettei tajua sen huudon kuuluvan teille. Sitten voit kysyä mikä lapsella on hätänä. Voit myös sanoa, että jatkuva huuto ei ole normaalia terveellä lapsella. Voi olla tempperemanttia joo, mutta vanhempien pitää opetella käsittelemään lasta.
Tiedän yhden lapsen joka huusi aivan hirveästi ja se johtui puutteellisesta hoidosta ja lapsen ja vanhempien toimimattomasta vuorovaikutussuhteesta. Vanhemmat eivät esim tajunneet antaa lapselle ruokaa säännöllisesti, eivät ymmärtäneet milloin lapsi on väsynyt, eivätkä seurustelleet /leikkineet lapsen kanssa (lapsi halusi huomiota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaa asiaa jäin miettimään. Alkuun sitä että ap kertoo puoli vuotta kuunnelleensa itkua ja ihmettelee kun lapsen kanssa ei ulkoilla ikinä muuten kuin vaunuissa. Vuoden vanha on kuitenkin pieni vielä ja varsinkin jos lapsi ei vielä kävele tai edes konttaa kuten ap tuntuu tietävän niin mitä se siellä ulkona maassa tekee? Eiköhän se vasta ole tuossa reilun vuoden ikäisenä kun lasten kanssa ylipäätään aletaan ulkoilemaan muutenkin kuin vaunuissa. Eikä se ulkoilu kyllä alle vuoden ikäisen kanssa vaikuta lapsen itkuun yhtään, ei sen ikäinen lapsi saa ulkoilusta virikkeitä joita ei sisällä ollessa saisi, kyllä ne on isompia lapsia joiden kohdalla tuo on oleellista.
Jatkomiete oli että ap kertoo lapsen olleen vaan lattialla kun hän oli kylässä. No, alle vuoden ikäiselle lattia on kyllä hyvä paikka - taitojen kehityksen kannalta oikeastaan se paras paikka! Huolestuttavampaa olisi jos lapsi olisi vaikka aina sängyssään tai nostettuna johonkin kävelytuoliin. Lapsi myös lopettaa itkun ja vanhempaan kontaktin ottamisen jos vanhempi ei niihin ikinä reagoi, eli vaikka tuon sinun kyläilyn aikana äiti antoi lapsen huutaa eikä ottanut kontaktia niin ei se voi olla asioiden jatkuva tila koska lapsi edelleen kontaktia osaa hakea.
Voithan sinä tehdä lasun, ap. Pidän aika todennäköisenä kuitenkin että perheessä on meneillään tilanne josta et tiedä mitään ja sieltä löytyy selitys myös itkuun. Et selvästikään ole perheen ystävä vaan lähinnä joku utelias ja oudon tuttavallinen naapuri, eivät halua sinulle kertoa asioistaan.
Mene naapurin ovelle kysymään miksi lapsi itkee aamusta iltaan. Ilmoita että jatkuva itku häiritsee sinua. Tee ilmoitus isännöitsijälle ja lastensuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon vuoteisen lapsen kanssa ylipäätään ulkoillaan? Onko sisällä oleilu ihan yleistä. Kuulin tutulta päiväkodin tädiltä, että päiväkodeissa on lapsia jotka kaatuvat metsäretkellä koska eivät ole koskaan kävelleen epätasaisessa maastossa...
Yksvuotias voi kaatua ihan suoralla tielläkin, ei kaikki osaa vielä ees kävellä.
Meillä naapurin eukot olivat keksineet ettei meillä ulkoilla pihalla ja vain työnnellään lasta rattaissa kun eivät meitä omalla pihalla nähneet leikkimässä. Todellisuus on se että me ulkoilemme terveinä kaksi pitkää kertaa päivässä ja monesti viikolla käymme viellä sisäliikunta paikoissa sekä uimassa ja pallokerhossa. Omalla pihalla on keinu ja hiekkalaatikko joka on aivan kissanulosteessa olemme ainoa lapsiperhe talossa joten hiekan vaihdolla ei ole tarvetta ?!? Lapseni on liikkuvaa ja tutkivaa sorttia ja erittäin sosiaalinen. Menemme vaunuilla isoille leikkipuistolle josta löytyy leikkiseuraa yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamaa asiaa jäin miettimään. Alkuun sitä että ap kertoo puoli vuotta kuunnelleensa itkua ja ihmettelee kun lapsen kanssa ei ulkoilla ikinä muuten kuin vaunuissa. Vuoden vanha on kuitenkin pieni vielä ja varsinkin jos lapsi ei vielä kävele tai edes konttaa kuten ap tuntuu tietävän niin mitä se siellä ulkona maassa tekee? Eiköhän se vasta ole tuossa reilun vuoden ikäisenä kun lasten kanssa ylipäätään aletaan ulkoilemaan muutenkin kuin vaunuissa. Eikä se ulkoilu kyllä alle vuoden ikäisen kanssa vaikuta lapsen itkuun yhtään, ei sen ikäinen lapsi saa ulkoilusta virikkeitä joita ei sisällä ollessa saisi, kyllä ne on isompia lapsia joiden kohdalla tuo on oleellista.
Jatkomiete oli että ap kertoo lapsen olleen vaan lattialla kun hän oli kylässä. No, alle vuoden ikäiselle lattia on kyllä hyvä paikka - taitojen kehityksen kannalta oikeastaan se paras paikka! Huolestuttavampaa olisi jos lapsi olisi vaikka aina sängyssään tai nostettuna johonkin kävelytuoliin. Lapsi myös lopettaa itkun ja vanhempaan kontaktin ottamisen jos vanhempi ei niihin ikinä reagoi, eli vaikka tuon sinun kyläilyn aikana äiti antoi lapsen huutaa eikä ottanut kontaktia niin ei se voi olla asioiden jatkuva tila koska lapsi edelleen kontaktia osaa hakea.
Voithan sinä tehdä lasun, ap. Pidän aika todennäköisenä kuitenkin että perheessä on meneillään tilanne josta et tiedä mitään ja sieltä löytyy selitys myös itkuun. Et selvästikään ole perheen ystävä vaan lähinnä joku utelias ja oudon tuttavallinen naapuri, eivät halua sinulle kertoa asioistaan.
Kyllä mä ulkoilin omien lasten kanssa heti kun neuvolasta sai luvan, pulkassa vedin ja sitten oltiin vaan ulkona? Vuoden ikäinen lapsi tarvitsee muutakin kuin kotona makaamista.
Toisekseen, juuri tuota itse epäilen, että lapsi on jossain yhdessä ja samassa paikassa koska itku kuuluu samasta kohtaa. Ja kyllä se itku on jatkuva tila, sori vaan.
Ehkä minä tässä seinän takana olen perillä perheen tilasta paremmin kuin sinä, ja olen pyrkinyt ottamaankin selvää. Enkä tosiaan ole ystävä heidän kanssaan, koska mun ystävät eivät huudata lapsiaan noin julmasti. Tuo tosiaan häiritsee jo omaa kotirauhaa sekä aiheuttaa ahdistusta, kun kuulen lapsen huudon koko ajan. En ole niinkään utelias, kuin ärsyyntynyt ja huolissaan.
Mutta joo, ilmeisesti se lasu on ainoa vaihtoehto, tai soitan ensin sinne lastensuojeluun ja kysyn neuvoja nyt alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äpärät saavat kuulemma huutaa niin paljon kuin jaksavat. Mä hakkasin seinää aina kun naapurin äpärät kiljuivat ja sain itse varoituksen. Että näin.
Jos se on erityislapsi. Ei naapurit välttämättä halua sitä kaikille kertoa, tai voi olla ettei tuossa iässä ole vielä diagnoosiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen itkulle et sinä tai taloyhtiö mitään voi.
Lapsen sairaudet ei kuulu sinulle.
Lasun voit tehdä mutta se ei välttämättä johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on erityislapsi. Ei naapurit välttämättä halua sitä kaikille kertoa, tai voi olla ettei tuossa iässä ole vielä diagnoosiakaan.
Tämäkin vaihtoehto kävi mielessä. Autismin kirjoon kuuluu paljon sellaista, mikä ei näy päällepäin. Senkin takia jotenkin mietin sitä, että olisiko siellä tarvetta tuelle...ja selittäisi myös miksi joku naapurintäti ei kelpaa auttamaan, jos lapsi on erityislapsi.
Pakkohan se jatkuva itku on uuvuttaa vanhempiakin ja jos lapsen itkuun ei jakseta enää reagoida, niin kertoohan sekin jotain..minun mielestä kuitenkin kerrostalo ei ole oikea asumismuoto jos tiedetään, että lapsi tulee pitämään meteliä koko ikänsä. Sehän vaan pahenee se mekastaminen kun kuvioon tulee patterien hakkaaminen ja muu rummutus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itkulle et sinä tai taloyhtiö mitään voi.
Lapsen sairaudet ei kuulu sinulle.
Lasun voit tehdä mutta se ei välttämättä johda mihinkään.
Kyllä ne kuule seinän läpi kuuluu. Ja sehän ei sitten ole minun vastuulla johtaako se mihinkään vai eikö johda, olenpahan osuuteni tehnyt. Juuri nyt tuntuu, että vaihtoehtoa ei oikein ole kuin vinkata perheestä taholle, jossa osaavat nämä asiat paremmin kuin minä.
Tässä mun asunnossa aiemmin asuneet muuten sanoivat, että naapurin lapsi itkee koko ajan, mutta luulin sen johtuvan kun oli ihan pieni silloin. Jotain kai se kertoo, kun otti ihan asiakseen mainita itkusta..
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa itse, mutta tämän kodin sijainti on täydellinen ja vuokra kohtuullinen, talo on uusi ja lasten koulu ihan vieressä. Tuntuu epäreilulta, että ne joutuvat muuttamaan joista ei ole mitään häiriötä..
Eikä se omakotitalokaan pelasta naapurikauhuilta. Kaverini muutti omakotitaloon juuri pakoon näitä elämisen ääniä, ja viereiselle tontille muutti kuusilapsinen perhe joka terrorisoi koko ajan lähitalojen asukkaita. Ylipäätään tuntuu, että nykymaailmassa ei huomioida enää muita ja täälläkin helposti käsketään pitämään huolta omista asioista. Kaipaan yhteisöllisyyttä ja toisten huomioon ottamista, mutta sitä ei nykyisin enää ole.
ap
Herranen aika, miten röyhkeästi joku voikaan sanoa "lapsen ulvontaa." Häpeäisi.
Ei kai sentään asunnossa ole sutta, se ulvoo.
Jos joku on yliherkkä elämisen äänille, muuttakoon korpeen.
Siellä voi kuulla sitä susien ulvontaa ja honkien huminaa.
Kerrostaloissa kuuluu aina asumisen ääniä ja pikkulapsen ääniä kuuluu, jos on lapsi perheitä.
Korvien välissä on, jos ei siedä minkäänmoisia ääniä.
Joitakin ärsyttää ihan kaikki.
Neuvo on ketjun avaajalle, että muuttaisi pois koko kaupunki alueelta ja umpi korpeen asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itkulle et sinä tai taloyhtiö mitään voi.
Lapsen sairaudet ei kuulu sinulle.
Lasun voit tehdä mutta se ei välttämättä johda mihinkään.
Kyllä ne kuule seinän läpi kuuluu. Ja sehän ei sitten ole minun vastuulla johtaako se mihinkään vai eikö johda, olenpahan osuuteni tehnyt. Juuri nyt tuntuu, että vaihtoehtoa ei oikein ole kuin vinkata perheestä taholle, jossa osaavat nämä asiat paremmin kuin minä.
Tässä mun asunnossa aiemmin asuneet muuten sanoivat, että naapurin lapsi itkee koko ajan, mutta luulin sen johtuvan kun oli ihan pieni silloin. Jotain kai se kertoo, kun otti ihan asiakseen mainita itkusta..
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa itse, mutta tämän kodin sijainti on täydellinen ja vuokra kohtuullinen, talo on uusi ja lasten koulu ihan vieressä. Tuntuu epäreilulta, että ne joutuvat muuttamaan joista ei ole mitään häiriötä..
Eikä se omakotitalokaan pelasta naapurikauhuilta. Kaverini muutti omakotitaloon juuri pakoon näitä elämisen ääniä, ja viereiselle tontille muutti kuusilapsinen perhe joka terrorisoi koko ajan lähitalojen asukkaita. Ylipäätään tuntuu, että nykymaailmassa ei huomioida enää muita ja täälläkin helposti käsketään pitämään huolta omista asioista. Kaipaan yhteisöllisyyttä ja toisten huomioon ottamista, mutta sitä ei nykyisin enää ole.
ap
En ymmärrä mitä avaudut. Sanoin vain faktat, noin asia menee. Tuntuu reilulta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan siltä, että se penska jätetään yksin johonkin huoneeseen itkemään. Teeppä kuule lasu, niin selviääpä tuokin...
Siltä se nimenomaan kuulostaa, että lapsi itkee yhdessä ja samassa tilassa. En ole tehny lasua vaan tarjosin alunperin itse apua heille, koska mielelläni olisin auttanut. Mitä lastensuojeluviranomainen edes voi tehdä, vanhemmat tuskin sanovat, että itketetään lasta tahallaan?
Missään muodossa apuni ei ole kuitenkaan kelvannut, joten ilmeisesti se itkettäminen on normi siellä. Mä muistan oman koliikkilapseni kohdalla ahdistuneeni lapsen itkusta tosi paljon ja tein kaikki temput, että saan tyytyväiseksi. Usein ajeltiin autolla ja rauhoittui siihen. Sehän tässä ahdistaakin, kun samaan aikaan säälii lasta, mutta samaan aikaan suututtaa naapureiden itsekkyys niin lasta kuin kanssa-asujiakin kohtaan.
Pahinta tässä on, että naapurit ovat ystävällisiä ja herttaisia kohdatessamme. Onko mitään muuta keinoa kuin lasu...? Jotain väliviranomaista jolle voisi vihjata perheen tilanteesta..
No ei ole.
Mieti nyt itsekkin.
Jos sitä pidetään eristettynä huutamassa koko päivän, niin eikö se ole laskun paikka.
Sanot sinne, että kuuntelee vaikka rapussa sitä huutoa ensin.
Ja js et nyt tee tuosta lasua, niin lopetat ihan just sen vinkumisen asiasta.
Vituttaa ihmiset jotka valittaa ja kun antaa keinot puuttua, eivät sitten teekään kuten on neuvottu...mutta valittaminen se vaan jatkuu......arghhhhhhh
..ja tämä on väärin koska...???