Kuka koulussa kertoo päihteistä ja huumeista lapsille?

Meille järjestettiin joskus 2000-luvun alussa koulun liikuntasalissa erillinen huumevalistustilaisuus, jossa katsottiin suhteellisen järkyttävä video, joka kertoi huumeiden käyttäjistä Venäjällä. Jossakin koulussa joku kuulemma pyörtyi vastaavassa tilaisuudessa. Joku vastaava tilaisuus vois olla ihan hyvä nykyisinkin.

En tiedä onko huumevalistuksessa mitään järkeä? Itsellä ja monella muulla valistus herätti mielenkiinnon kokeilla kannabista. Silloin kasari aikaan joku heebo selitti aineista ja entinen nisti oli mukana varoittamassa että älkää tehkö kuten minä tein. 

Onneksi en uskonut porttiteoriaa ja olen kohta 30 vuotta pajautellut epäsäännöllisesti enkä vielä ole kokeillut kovempia aineita.

Joku myyjä välitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaille mielestäni paras kertomaan on oma opettaja tai terveydenhoitaja. Sen ikäiset ovat vielä kovin nuoria. 10-vuotiaat tarvitsevat jo tietoa, mutta ei liiallista pelottelua tai entisten päihdeongelmaisten kertomuksia. 

Yläasteikäisille ja sitä vanhemmille paras voi olla entisen päihdeongelmainen. Meillä oli yläasteella kertomassa päihteistä entinen käyttäjä ja ainakin itse koin sen paremmaksi kuin jonkun tylsän ja puuduttavan luennon. Hän kertoi asiat juuri niin kuin ne oli. Oli aika hiljaista porukkaa salissa. Mieleen on jäänyt myös joidenkin opiskelijoiden pitämä huumevalistusrata, jossa kuljettiin pisteestä pisteeseen. Ensimmäisessä esiteltiin oikeita huumeita ja viimeisessä oli lavastettu hautajaiset oikeine arkkuineen ja musiikkeineen. Sekin oli aika vaikuttava. Itse aloin herkkänä tuossa viimeisessä pisteessä itkemään. 

Voishan tuollainen "kokemusasiantuntija" olla terveydenhoitajan mukana silloinkin kun pienemmille puhutaan, tietenkään ei siellä kertoisi vielä asioita ihan niin suoraan kun vanhemmille lapsille, mutta jos lapsilla on kysymyksiä, niin jotenkin luulis että ex-käyttäjän sanomana "ei kannata kokeilla" menis paremmin perille kun terveydenhoitajan sanomana. Vaikka kyse olis alkoholista tai tupakasta.

”Kokemusasiantuntija” on kuitenkin päässyt eroon huumeista ja osoittaa itsellään, että se on mahdollista. Nuoret saattavat itse ajatella, että kokeillaan nyt ja lopetetaan kun ei enää huvita. Elokuva Reindeerspotting oli huono esimerkki. Jatko-osa päähenkilön ja muiden kohtaloineen olisi paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasikytluvun lopussa meille piti huume"valistusta" terveystiedon opettaja. Muistan vieläkin lauseen : "Ensin poltetaan kannabista ja sen ensimmäisen sätkän jälkeen sitten maataan katuojassa piikittämässä lsd:tä suoneen." Muutamaa vuotta myöhemmin meitä valisti ex-nisti joka sanoi kannabiksesta mm. "Kyllä siihen voi kuolla, jos sitä syö niin paljon että siihen tukehtuu. Mutta sama juttu se on pullapitkonkin kanssa."

Meillä samoihin aikoihin se meni näin. Ensin poltetaan kannabista ja parissa viikossa maataan ojassa heroiinipiikki suonessa. Lsd sai kuorimaan itsensä kuin appelsiinin. Vaikka silloin en tiennyt huumeista mitään niin sen ymmärsi että nämä tyypit valehtelee. Liian yliampuvaa juttua että sen uskottavuus meni heti.

Siihen aikaan varsinkin tytöillä oli villitys ottaa pillereitä viinan kanssa. Tästä todellisesta ongelmasta ei koskaan puhuttu millään tavalla. Kolmiolääkkeet ja alkoholi on vaarallinen yhdiselmä mutta valistusta ei kiinostanut ns. lailliset aineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaille mielestäni paras kertomaan on oma opettaja tai terveydenhoitaja. Sen ikäiset ovat vielä kovin nuoria. 10-vuotiaat tarvitsevat jo tietoa, mutta ei liiallista pelottelua tai entisten päihdeongelmaisten kertomuksia. 

Yläasteikäisille ja sitä vanhemmille paras voi olla entisen päihdeongelmainen. Meillä oli yläasteella kertomassa päihteistä entinen käyttäjä ja ainakin itse koin sen paremmaksi kuin jonkun tylsän ja puuduttavan luennon. Hän kertoi asiat juuri niin kuin ne oli. Oli aika hiljaista porukkaa salissa. Mieleen on jäänyt myös joidenkin opiskelijoiden pitämä huumevalistusrata, jossa kuljettiin pisteestä pisteeseen. Ensimmäisessä esiteltiin oikeita huumeita ja viimeisessä oli lavastettu hautajaiset oikeine arkkuineen ja musiikkeineen. Sekin oli aika vaikuttava. Itse aloin herkkänä tuossa viimeisessä pisteessä itkemään. 

Voishan tuollainen "kokemusasiantuntija" olla terveydenhoitajan mukana silloinkin kun pienemmille puhutaan, tietenkään ei siellä kertoisi vielä asioita ihan niin suoraan kun vanhemmille lapsille, mutta jos lapsilla on kysymyksiä, niin jotenkin luulis että ex-käyttäjän sanomana "ei kannata kokeilla" menis paremmin perille kun terveydenhoitajan sanomana. Vaikka kyse olis alkoholista tai tupakasta.

”Kokemusasiantuntija” on kuitenkin päässyt eroon huumeista ja osoittaa itsellään, että se on mahdollista. Nuoret saattavat itse ajatella, että kokeillaan nyt ja lopetetaan kun ei enää huvita. Elokuva Reindeerspotting oli huono esimerkki. Jatko-osa päähenkilön ja muiden kohtaloineen olisi paikallaan.

Samaa mieltä, että kokemusasiantuntija tuosta syystä huono. Toki kokemusasiantuntija luultavasti osaisi kertoa myös niistä surullisista kohtaloista.

Aika usein tämä entinen addikti oli kääntynyt uskoon. Mielestäni se on viimeinen konsti kääntää vastuu pois itsestä. Jumala pelastaa ja piru houkuttaa pahoille teille. Hah ja bah. Jos ei ihmisestä löydy sen vertaa selkärankaa että ottaa vastuun omista valinnoistaan niin multa on turha odottaa ymmärtämistä.

Valistuksesta tekee mieli sanoa että se on lähempänä mainostamista. Niin huonoa että se toimii käänteisesti. Yhtä tehokasta kuin pidättäytyminen, sitä huonointa seksivalistusta. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi huumeista valistetaan niin typerällä tavalla että se enemmän houkuttaa kuin ehkäisee käyttöä.

Oikean signaalin antamisen nimissä nuorille annettu huumevalistus onkin pelkkää valehtelua. Tosi fiksua näin internetin aikana. 

Minkä muun asian kohdalla tarkoitus pyhittää keinot ja nuorille valehdellaan päin näköä?