Isä peruu tapaamis v-loput

Sitten on niitä äitejä, jotka kostaa eron estämällä tapaamisia ja vieraannuttamalla. Sitten kun miehellä on uusi perhe, vingutaan kuinka lapset on hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitä äitejä, jotka kostaa eron estämällä tapaamisia ja vieraannuttamalla. Sitten kun miehellä on uusi perhe, vingutaan kuinka lapset on hylätty.

Tapaamisiahan ei voi estää. Jos isä oikeasti haluaa lapsia nähdä niin se onnistuu, vaikka viranomaisten avulla.

Tapaamiset voi estää esimerkiksi tehtailemalla perättömiä rikosilmoituksia lasten isästä. Tiedän ihan elävästä elämästä tapauksia työni puolesta.

Syyttää isää hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, niin sillähän ne saa estettyä tutkinnan ajaksi eli jopa pariksi vuodeksi, mikä on taas hyvä tilaisuus vieraannuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitä äitejä, jotka kostaa eron estämällä tapaamisia ja vieraannuttamalla. Sitten kun miehellä on uusi perhe, vingutaan kuinka lapset on hylätty.

Tapaamisiahan ei voi estää. Jos isä oikeasti haluaa lapsia nähdä niin se onnistuu, vaikka viranomaisten avulla.

Niinpäin toimii että aikuisella on oikeuksia ja viranomaiset / oikeuslaitos/poliisit auttavat että tapaamiset tapahtuvat. Mutta jos se onkin toisinpäin eli lapsi joka haluaa tavata vanhempaansa, niin ei ole mitään lakia joka pakottaa vanhemman tapaamaan lastaan. Viranomaisten puolelta lapsi jätetään hylkäämiskokemuksen kanssa yksin.

Eihän Donnerkaan jaksanut tavata tytärtään kun tyttö oli lapsi, vaikka tyttö kuinka halusi tutustua isäänsä ja pyysi.

Taas mammat lyttää miehet

Täytyy kertoa toisenlainen tarina tähän. Eron jälkeen ex alkoi seurustelemaan uuden naisen kanssa ja unohti siinä huumassa sitten lapsensa. Suostui sentään tapaamaan lasta kerran kuussa kahden päivän ajan. Ei ollut joko aikaa tai varaa nähdä useammin. Yritti välillä perua näitäkin sovittuja harvoja kertoja. Maksoin matkoja, vein ja hain lasta, olin kiltti, suostuttelin, vaadin, anelin ja pakotin näkemään lasta sovitusti, useammin ja olemaan isä lapselle. Nyt kaksi vuotta myöhemmin lapsella ja isällä on hyvä suhde. Isä näkee lasta joka toinen viikonloppu, maksaa elarit jne. Olen tyytyväinen että näin vaivaa heidän suhteensa eteen enkä luovuttanut. Itse kasvoin ilman isää joten sitä samaa en halua lapseni kokevan. 

Poissa silmistä, poissa mielestä. Kiinnostus lapseen häviää vähitellen, kun lapsi on vain joka toisen viikonlopun vierailija. Jos vielä lähivanhemman kanssa huonot välit niin aika varmasti lapsi kadottaa yhteyden etävanhempaan kokonaan. Niin se vain on, rakasta, kärsi ja unhoita.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kertoa toisenlainen tarina tähän. Eron jälkeen ex alkoi seurustelemaan uuden naisen kanssa ja unohti siinä huumassa sitten lapsensa. Suostui sentään tapaamaan lasta kerran kuussa kahden päivän ajan. Ei ollut joko aikaa tai varaa nähdä useammin. Yritti välillä perua näitäkin sovittuja harvoja kertoja. Maksoin matkoja, vein ja hain lasta, olin kiltti, suostuttelin, vaadin, anelin ja pakotin näkemään lasta sovitusti, useammin ja olemaan isä lapselle. Nyt kaksi vuotta myöhemmin lapsella ja isällä on hyvä suhde. Isä näkee lasta joka toinen viikonloppu, maksaa elarit jne. Olen tyytyväinen että näin vaivaa heidän suhteensa eteen enkä luovuttanut. Itse kasvoin ilman isää joten sitä samaa en halua lapseni kokevan. 

Aiotko kertoa lapselle joku päivä että olet joutunut puoliväkisin raahaamaan isäänsä katsomaan? Lapsi kokee varmasti itsensä arvostetuksi, kun äiti joutunut polvillaan anelemaan että isä kävisi katsomassa.

Lapseni isällä myös uusi nainen ja tapaamiset ja yhteydenotot unohdettu. Ei tulisi mieleenkään alkaa häntä suostuttelemaan tapaamisiin, jos hän ei itse siihen ole kykeneväinen. Kohta tulee vuosi kun ei ole nähnyt ja hän tietää että ainoa ehtoni tapaamisiin on ollut säännölisyys. 8:nnen kuukauden kohdalla muistutin tästä ja ilmoitin että mikäli tapaaminen onnistuu (ei onnistunut) niin seuraava tapaaminen on sitten siitä 8kk päästä. (Vastauksena: okei) Kohta hän näkee lastaan yli vuoden välein. En tosiaankaan rupea sotkemaan meidän arkea sen mukaan mikä hänen siviilisäätynsä on.

Ei ole lapsen arvoinen isä. Hän ansaitsee parempaa. Ei lapsi kaipaa mitään mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan, ellei jotkut nää asiakseen lässyttää että voi voi kun sinulla ei ole isää tai vielä pahempaa, sääliä itseään myöhemmällä iällä tajuamatta, että tää maailma ei ole mistään pumpulista. Pyrin opettamaan hänelle olemaan kiitollinen siitä mitä hyvää jo on, koska vaikka olisikin isä niin välttämättä tämä ei olisi mikään kiiltokuvaisukki. (Kuten omalla kohdallani, monet traumat olis jääny kokematta)

up