Miksei aikuiset naiset ole oppineet meikkaamaan?

Ikinä en ole sinistä luomiväriä käyttänyt.

Kaipa tämä koskee lähinnä niitä, jotka meikkaavat vain niihin bileisiin. He eivät ole harjoitelleet eivätkä seuraa meikkimuotia tai osta uusia tuotteita. Meikkipussista löytyy ne viime vuosikymmenellä ostetut kuivahtaneet ripsarit ja nuoruuden muistoja herättäneet siniset luomivärit. Parempi olisi mennä naturellina, jos se on se oma tyyli.

Kehitysvammaiset tai näkövammaiset eivät välttämättä opi meikkaamaan kovin hyvin. Muiden pitäisi tajuta edes jotain.

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

30v harjoitelleena voin sanoa että kyseessä täytyy olla luonnonlahja jota minulle ei ole näköjään siunaantunut. Ostan hyviä tuotteita, meikkaan päivittäin, ja silti rajaukset ovat kuin Picasson maalauksesta ja ripsari poskilla ja useimmiten myös nenänvarressa. Onnistunut meikkiaamu on alle seitsemän topsipuikon aamu. 

Sen verran olen tajunnut että käytän vain blur- voidetta iholla, värivoide näyttäisi paljon paremmalta mutta vaatisi taitoa saada se hyvin. Muutaman tuubin kokeilleena totesin, että blurri ei ainakaan maagisesti siirry vaatteisiin tai kasaannu huomiotaherättäviksi kasaksi keskelle poskea tai otsaa. 

Ostin kokeeksi sellaisen terävän eyelinerin ja harjoittelin sen käyttöä. Teinityttäreni oli oikeasti huolissaan ja kyseli että onko ihan varmasti hyvä idea käyttää noin teräväkärkistä kapinetta lähellä silmiäni... Näkö säilyi, mutta tuote lensi Huonojen Ideoiden koriin muutaman käyttökerran jälkeen. 

Ruskeaa ripsaria, epätoivoisia rajausyrityksiä ja onnettomia kulmakarvoja siis täällä :)

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

Ammattilaisena olen kyllä vähän eri mieltä. Välineiden ei tarvi olla kummoiset,jos tekniikka on hallussa ja tietää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

30v harjoitelleena voin sanoa että kyseessä täytyy olla luonnonlahja jota minulle ei ole näköjään siunaantunut. Ostan hyviä tuotteita, meikkaan päivittäin, ja silti rajaukset ovat kuin Picasson maalauksesta ja ripsari poskilla ja useimmiten myös nenänvarressa. Onnistunut meikkiaamu on alle seitsemän topsipuikon aamu. 

Sen verran olen tajunnut että käytän vain blur- voidetta iholla, värivoide näyttäisi paljon paremmalta mutta vaatisi taitoa saada se hyvin. Muutaman tuubin kokeilleena totesin, että blurri ei ainakaan maagisesti siirry vaatteisiin tai kasaannu huomiotaherättäviksi kasaksi keskelle poskea tai otsaa. 

Ostin kokeeksi sellaisen terävän eyelinerin ja harjoittelin sen käyttöä. Teinityttäreni oli oikeasti huolissaan ja kyseli että onko ihan varmasti hyvä idea käyttää noin teräväkärkistä kapinetta lähellä silmiäni... Näkö säilyi, mutta tuote lensi Huonojen Ideoiden koriin muutaman käyttökerran jälkeen. 

Ruskeaa ripsaria, epätoivoisia rajausyrityksiä ja onnettomia kulmakarvoja siis täällä :)

Miten pohjustat ja kiinnität sen meikkivoiteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

Ammattilaisena olen kyllä vähän eri mieltä. Välineiden ei tarvi olla kummoiset,jos tekniikka on hallussa ja tietää mitä tekee.

Totta. Eräs maailman parhaista meikkitaiteilijoista saa Youtube-videoillaan upeita meikkejä tehtyä jopa luomivärien mukana tulevilla vaahtomuovipäisillä nysävälineillä.

Juhliin ei pitäisi alkaa kiireessä kokeileen jotain uutta meikkiä (kokemusta on), siinä topsi viuhuu sitten 1 min. ennen lähtöä korjatessa. Arkimeikki ja ehkä hieman tujumpaa silmä- tai huulimeikkiä.

Toinen lukunsa ovat sitten juhlakampaukset ja yliasustaminen (pikkukorua siellä täällä)...

En osaa, koska en ole harjoitellut. Ripsaria käytän joskus töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

Ammattilaisena olen kyllä vähän eri mieltä. Välineiden ei tarvi olla kummoiset,jos tekniikka on hallussa ja tietää mitä tekee.

Olen kyllä edelleen eri mieltä. Esim. aloittelija kun ostaa luomiväripaletin ja yrittää tehdä silmämeikkiä aivan surkeilla siveltimillä, niin ei siitä vaan saa hyvää aikaan, ei vaikka kuinka katselisi youtube-videosta vinkkejä. Saati että sitten on jotkut kuivahtaneet meikit, joista yrität huonoilla välineillä saada jotain aikaan.

Ei vaan tule hyvää. Itselläni ainakin meikkaaminen nousi ihan eri tasolle kun tajusin viimein panostaa kunnon välineisiin ja meikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

30v harjoitelleena voin sanoa että kyseessä täytyy olla luonnonlahja jota minulle ei ole näköjään siunaantunut. Ostan hyviä tuotteita, meikkaan päivittäin, ja silti rajaukset ovat kuin Picasson maalauksesta ja ripsari poskilla ja useimmiten myös nenänvarressa. Onnistunut meikkiaamu on alle seitsemän topsipuikon aamu. 

Sen verran olen tajunnut että käytän vain blur- voidetta iholla, värivoide näyttäisi paljon paremmalta mutta vaatisi taitoa saada se hyvin. Muutaman tuubin kokeilleena totesin, että blurri ei ainakaan maagisesti siirry vaatteisiin tai kasaannu huomiotaherättäviksi kasaksi keskelle poskea tai otsaa. 

Ostin kokeeksi sellaisen terävän eyelinerin ja harjoittelin sen käyttöä. Teinityttäreni oli oikeasti huolissaan ja kyseli että onko ihan varmasti hyvä idea käyttää noin teräväkärkistä kapinetta lähellä silmiäni... Näkö säilyi, mutta tuote lensi Huonojen Ideoiden koriin muutaman käyttökerran jälkeen. 

Ruskeaa ripsaria, epätoivoisia rajausyrityksiä ja onnettomia kulmakarvoja siis täällä :)

Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain pulmaa hienomotoriikassa. Leikkaatko usein sormeen tai ovatko käsityöt vaikeita? Oliko kkaunokirjoituksen oppiminen vaikeaa?Tuskinpa tuo on erityisesti meikkausongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

Ammattilaisena olen kyllä vähän eri mieltä. Välineiden ei tarvi olla kummoiset,jos tekniikka on hallussa ja tietää mitä tekee.

Totta. Eräs maailman parhaista meikkitaiteilijoista saa Youtube-videoillaan upeita meikkejä tehtyä jopa luomivärien mukana tulevilla vaahtomuovipäisillä nysävälineillä.

Eli ketä tarkoitat?

Olen itsekin paljon seuraillut näitä kansainvälisiä kauneustubettajia ja kyllä niissä klipeissä kun tekevät meikit jollain halpistuotteilla, on iso ero nähtävissä jo heti videon alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on tosiaan aika pitkälti välineurheilua, huonoilla välineillä on tosi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta saada kaunista jälkeä aikaan. Tietysti osaamaton saa hyvilläkin välineillä huonon tuloksen, mutta taitokaan ei pelasta surkeita meikkejä.

Ammattilaisena olen kyllä vähän eri mieltä. Välineiden ei tarvi olla kummoiset,jos tekniikka on hallussa ja tietää mitä tekee.

Olen kyllä edelleen eri mieltä. Esim. aloittelija kun ostaa luomiväripaletin ja yrittää tehdä silmämeikkiä aivan surkeilla siveltimillä, niin ei siitä vaan saa hyvää aikaan, ei vaikka kuinka katselisi youtube-videosta vinkkejä. Saati että sitten on jotkut kuivahtaneet meikit, joista yrität huonoilla välineillä saada jotain aikaan.

Ei vaan tule hyvää. Itselläni ainakin meikkaaminen nousi ihan eri tasolle kun tajusin viimein panostaa kunnon välineisiin ja meikkeihin.

On siveltimissä laatueroja, mutta useimmat huippumeikkitaiteilijat käyttävät yhtälailla sormia levitykseen. Saa luonnollisemman tuloksen kuin siveltimillä.

Mites tää välineurheilu nyt sitten oikein menee... Silloin kun mä aloin meikkaamaan, oli kaikilla käytössä ne meikkipaletin mukana tulleet vaahtomuovitöllykät. Pitkälle aikuisuuteen asti niillä meikkasin ja niin meikkasi myös tuntemani meikkaavat ihmiset. Nyt vasta viimevuosien aikana on tullut nää siveltimet...

Vierailija kirjoitti:

30v harjoitelleena voin sanoa että kyseessä täytyy olla luonnonlahja jota minulle ei ole näköjään siunaantunut. Ostan hyviä tuotteita, meikkaan päivittäin, ja silti rajaukset ovat kuin Picasson maalauksesta ja ripsari poskilla ja useimmiten myös nenänvarressa. Onnistunut meikkiaamu on alle seitsemän topsipuikon aamu. 

Sen verran olen tajunnut että käytän vain blur- voidetta iholla, värivoide näyttäisi paljon paremmalta mutta vaatisi taitoa saada se hyvin. Muutaman tuubin kokeilleena totesin, että blurri ei ainakaan maagisesti siirry vaatteisiin tai kasaannu huomiotaherättäviksi kasaksi keskelle poskea tai otsaa. 

Ostin kokeeksi sellaisen terävän eyelinerin ja harjoittelin sen käyttöä. Teinityttäreni oli oikeasti huolissaan ja kyseli että onko ihan varmasti hyvä idea käyttää noin teräväkärkistä kapinetta lähellä silmiäni... Näkö säilyi, mutta tuote lensi Huonojen Ideoiden koriin muutaman käyttökerran jälkeen. 

Ruskeaa ripsaria, epätoivoisia rajausyrityksiä ja onnettomia kulmakarvoja siis täällä :)

Onko sulla jo meikkivoiteen levityksessä käytössä Beauty Blender? Jos ei, niin se on ihan must tuote! Sen avulla kaikki meikkivoiteet näyttää paljon paremmalta ja sillä on helppo levittää halutun paksuinen kerros. Vaikuttaa myös että sulla on epäsopiva meikkivoide, jos se kasaantuu ja menee rumaksi. Kannattaa kokeilla muita jos tuollaista ongelmaa on. Sama ripsarissa, sulla on vääränlainen tuote jos sotkee! Kannattaa miettiä esim. olisiko toisen mallinen harjasosa sopivampi omalle silmälle ja onko ripsarin koostumus liian märkää tai miksi se suttaa.

Oma juhlameikkini on sama kuin arkimeikki plus kirkas huulipuna. Eli primer, meikkivoide, peitevoide punoittaviin kohtiin, irtopuuteri. Värillinen kulmavaha, vaalea luomiväri ja musta vedenkestävä ripsari. Poskipunan levittämiseen ostin kunnon siveltimen, se liftaa tätä pullanaamaa.

Kaikilla ei vain ole sellaista visuaalista silmää, että he kiinnittäisivät huomiota vinoihin, tärisevin käsin tehtyihin rajauksiin, häivyttämättömiin luomiväreihin ja poskipuniin ja klönttiripsiin. He ovat ikään kuin sokeita tällaisille jutuille. Vähän niin kuin jotkut sävelkorvattomat, jotka luulevat osaavansa laulaa, vaikka he vetävätkin pahasti nuotin vierestä. Kaikki eivät näe/kuule asioita samalla tavalla. Jostain tällaisesta siinä on useimmiten kyse, jos on ns. normaali ihminen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30v harjoitelleena voin sanoa että kyseessä täytyy olla luonnonlahja jota minulle ei ole näköjään siunaantunut. Ostan hyviä tuotteita, meikkaan päivittäin, ja silti rajaukset ovat kuin Picasson maalauksesta ja ripsari poskilla ja useimmiten myös nenänvarressa. Onnistunut meikkiaamu on alle seitsemän topsipuikon aamu. 

Sen verran olen tajunnut että käytän vain blur- voidetta iholla, värivoide näyttäisi paljon paremmalta mutta vaatisi taitoa saada se hyvin. Muutaman tuubin kokeilleena totesin, että blurri ei ainakaan maagisesti siirry vaatteisiin tai kasaannu huomiotaherättäviksi kasaksi keskelle poskea tai otsaa. 

Ostin kokeeksi sellaisen terävän eyelinerin ja harjoittelin sen käyttöä. Teinityttäreni oli oikeasti huolissaan ja kyseli että onko ihan varmasti hyvä idea käyttää noin teräväkärkistä kapinetta lähellä silmiäni... Näkö säilyi, mutta tuote lensi Huonojen Ideoiden koriin muutaman käyttökerran jälkeen. 

Ruskeaa ripsaria, epätoivoisia rajausyrityksiä ja onnettomia kulmakarvoja siis täällä :)

Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain pulmaa hienomotoriikassa. Leikkaatko usein sormeen tai ovatko käsityöt vaikeita? Oliko kkaunokirjoituksen oppiminen vaikeaa?Tuskinpa tuo on erityisesti meikkausongelma.

Itse asiassa hienomotoriikkani on kunnossa, teen käsitöitä, koristelen mielelläni pipareita ja ainoa osa-alue meikkauksen maailmassa jossa olen oikeasti hyvä on kynsien lakkaaminen. Teen siis kaikenlaisia koristeluita hammastikulla jne ja saan kovasti kehuja kynsistäni... mutta tuo taito näköjään loppuu kaulukseen. Mikään sen yläpuolella oleva ei oikein välty tuhrulta ja tärisevältä kädeltä. :D

Minua ärsyttää se että kerran eräs tunnettu muotiguru, itsekin 50+ ohjeisti vanhempia naisia niin etteivät he enää halua näkyä ja esim nauraa kovaäänisesti vaan heidän tulee meikata ruskean sävyillä ja olla muutenkin hillittyjä jossain nurkassa. Ruskea ja sen sävyt ovat kyllä viimeinen väri jota käytän sen enempää meikeissä kuin vaatteissa. Toinen inhokkiväri on rusehtavan tumman punainen. T. N60