Lue keskustelun säännöt.
Asiasta tietävät! Voiko "psykopaatin" saada/huijata kertomaan mielenliikkeistään vai eikö ymmärrä niitä edes itse?
01.12.2017 |
Psykopaatti lainausmerkeissä koska en tiedä mikä kyseisen henkilön oikea ongelma on.
Kyseinen henkilö on edelleen yhteydessä kanssani (tosin hyvän välimatkan päässä) ja ilmaissut halukkuutensa kertoa minulle ajatuksiaan (suhteellisen lähi) menneisyydessä tapahtuneista asioista.
Omgelma on se, että henkilö on unohtanut tai "unohtanut" kaiken ikävän omalta puoleltaan, selittänyt asiat aivan nurinkurin jne. Tai korkeintaankin kertoo (teko)syitä, mutta ei vahingossakaan motiiveja tai tai tavoitetteita tietylle systemaattiselle toiminnalle, minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että aivan kaikki henkilön toiminta ei ole ollut ajattelemattomuutta/tiedostamatonta tms.
Mielenkiintoni kyseisen henkilön ajatuksia kohtaan ei ole enää niinkään henkilökohtainen (vaikka sieltä on toki lähtenytkin) vaan uteliaisuus ja toive, että voisin vielä kääntää kokemukseni ammatilliseksi hyödyksi.
Joten oletteko koskaan millään keinolla päässyt toisessa todellisuudessa elävän pään sisään? Onko se edes mahdollista vai voiko olla, että toisilta puuttuu kokonaan kyky reflektoida tai ymmärtää omaa toimintaansa?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.
Kirjoitin väärin liian jyrkästi, etteivät kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat olisi avuksi. Piti kirjoittaa, että aina niistä ei välttämättä ole apua tai ainakaan apua kovin pitkään, vaan itse joutuu jatkamaan eteenpäin yksin.
Kiinnostus psykologiaan tieteenalana on hyvä harrastus, ja jopa kiinnostus itseä loukanneen henkilön psykologiaan voi olla ominta itseä, aito mielenkiinnon kohde kuten mikä tahansa harrastus, jos on oikeasti päässyt suhteesta emotionaalisesti yli.
Itseäni on auttanut psykologiaa enemmän psykiatrinen kirjallisuus ja myös kansantajuiset self help -oppaat. Tosin suomeksi ei parhaita ole käännetty, joten jos kielitaitoa ja intoa riittää, kannattaa tsekata englanninkielinen tarjonta vaikkapa Amazonilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan sosiopaattia? Sosiopaatin saa kertomaan omista oikeista asioistaan niin, että asetut samalle tasolle hänen kanssaan. Toki hän ei pidä mitään tekemäänsä pahaa itselleen moraalisesti vääränä. Sosiopaatit ovat kaiken sen yläpuolella. Sosiopaatit haluavat keskustella ja ovat älyllisesti kiinnostuneita. He haluavat nimenomaan leikitellä ihmisten ajatuksilla. Psykopaatteja ei kiinnosta toisten tunteet edes leikittelyn tasolla.
En tiedä mistä tässä on kyse. En kuitenkaan ole saanut mitään irti henkilöstä. Tosin pitää kyllä paikkansa ettei näe tehneensä mitään väärää, mutta monet näkemykset ovat muutenkn todellisuudesta irrallaan.
Esimerkiksi on pitkäjänteiseti kokenut asiakseen käyttää läheisiinsä tietynlaista psykologista väkivaltaa ja on tästä keinosta jopa vahingossa(?)maininnut kerran.
Asiasta kysyttäessä kertoo sen johtuvan jostakin itsestään ulkopuolisesta asiasta, hieman myöhemmin ei edes muista koko asiaa ja menee jopa siihen, että pian keksii että muut ovat toimineet näin häntä kohtaan tai ovat hulluja. Teoriassa voi kyllä pitkäänkin selitellä käytöstään jollakin kummallisella syyllä. Se mitä tarkoitan ajatuksilla on siinä, että mikäli tavallaan myöntää toimineensa väärin, selitykset eivät kuitenkaan kerro miksi teki mitä teki tai edes mitä ajatteli. Esimerkiksi ei kerro, ettei tullut ajatelleeksi muiden tunteita ja ajatteli että toiminnasta voisi olla joitakin (positiivisia) seurauksia tms.
Yritän selvittää että pystyykö edes vastaavat henkilöt siihen.
Jos kyseessä todella on tietyt persoonallisuushäiriöt, eivät pysty. Et saa normaalin ihmisen kaipaamia selityksiä, koska hänellä ei ole tarvetta niihin. Ei ole todennäköisesti käynyt mielessäkään. Ei hän tarvitse muita perusteluja toiminnalleen, kuin että voi tehdä niin, on oikeutettu, tai se hyödyttää jollain tavalla. Jos ajatellaan, että yleensä ihmiset selittelevät, koska häpeävät tai katuvat, mitä tapahtuu kun nämä tunteet puuttuvat täysin? Aivan. Voi niitä yrittää imitoida jos on erittäin ovela, jos katsoo sen olevan vaivautumisen arvoista eli harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.
On helpottavaa tavata myös saman tekijän muita uhreja. Ainakin itseäni helpotti kuulla omia ajatuksiani toisen suusta. En ollut väärässä enkä liian ankara tms.
Paras keino on tuoda nämä vääryydet julki. Psykot pelkää aivan sairaasti julkista paljastumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.[/quote
Liirum laarum laa, terapiassa toi transferenssi olisi ollut ykköstavoite työstää, mutta liirum laa.
En nyt yhtään ymmärrä mikä ongelmasi on. Aivan turha triggeröityä tästä ketjusta sen perusteella että transferenssoit terapeutiinsa ihastuneen ketjut tähän.
--
Itsehän yllä kirjoitit terapian epäonnistumisesta, koska. En edelleenkään ole valitettavasti triggeröitynyt, mitä halvattua tarkoittaakin.Älä käytä sanoja, joista et nettipsykiatri eli mode tiedä mitään. Transenferenssiä av ketjuista toiseen? Aivan just juu.
Kunhan kommentoin sun tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, joka maksaa tietämättömälle ja hyväuskoselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.
Kirjoitin väärin liian jyrkästi, etteivät kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat olisi avuksi. Piti kirjoittaa, että aina niistä ei välttämättä ole apua tai ainakaan apua kovin pitkään, vaan itse joutuu jatkamaan eteenpäin yksin.
Kiinnostus psykologiaan tieteenalana on hyvä harrastus, ja jopa kiinnostus itseä loukanneen henkilön psykologiaan voi olla ominta itseä, aito mielenkiinnon kohde kuten mikä tahansa harrastus, jos on oikeasti päässyt suhteesta emotionaalisesti yli.
Itseäni on auttanut psykologiaa enemmän psykiatrinen kirjallisuus ja myös kansantajuiset self help -oppaat. Tosin suomeksi ei parhaita ole käännetty, joten jos kielitaitoa ja intoa riittää, kannattaa tsekata englanninkielinen tarjonta vaikkapa Amazonilta.
Joo, en ymmärtänytkään niin ettei olisi mitään apua. Ja ehkä eniten alusaa auttoi se, että sain kuitenkin eräältä ammattilaiselta vahvistuksen kokemuksilleni, jotka itsekkin jo olin moneen kertaan kyseenalaistanut osan tämänkin ketjun kommentoinnin tapaan ja pitänyt itseäni vähintään ylireagoivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juonenkäänne:
AP on se "psykopaatti" itse! :D
Koska tavallinen tallaaja ei kirjoita muista ihmisistä esineellistäen/noin selkeästi "haluan hyötyä hänestä, miten pääsen muiden ihmisten päiden sisälle"-mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan sosiopaattia? Sosiopaatin saa kertomaan omista oikeista asioistaan niin, että asetut samalle tasolle hänen kanssaan. Toki hän ei pidä mitään tekemäänsä pahaa itselleen moraalisesti vääränä. Sosiopaatit ovat kaiken sen yläpuolella. Sosiopaatit haluavat keskustella ja ovat älyllisesti kiinnostuneita. He haluavat nimenomaan leikitellä ihmisten ajatuksilla. Psykopaatteja ei kiinnosta toisten tunteet edes leikittelyn tasolla.
En tiedä mistä tässä on kyse. En kuitenkaan ole saanut mitään irti henkilöstä. Tosin pitää kyllä paikkansa ettei näe tehneensä mitään väärää, mutta monet näkemykset ovat muutenkn todellisuudesta irrallaan.
Esimerkiksi on pitkäjänteiseti kokenut asiakseen käyttää läheisiinsä tietynlaista psykologista väkivaltaa ja on tästä keinosta jopa vahingossa(?)maininnut kerran.
Asiasta kysyttäessä kertoo sen johtuvan jostakin itsestään ulkopuolisesta asiasta, hieman myöhemmin ei edes muista koko asiaa ja menee jopa siihen, että pian keksii että muut ovat toimineet näin häntä kohtaan tai ovat hulluja. Teoriassa voi kyllä pitkäänkin selitellä käytöstään jollakin kummallisella syyllä. Se mitä tarkoitan ajatuksilla on siinä, että mikäli tavallaan myöntää toimineensa väärin, selitykset eivät kuitenkaan kerro miksi teki mitä teki tai edes mitä ajatteli. Esimerkiksi ei kerro, ettei tullut ajatelleeksi muiden tunteita ja ajatteli että toiminnasta voisi olla joitakin (positiivisia) seurauksia tms.
Yritän selvittää että pystyykö edes vastaavat henkilöt siihen.Jos kyseessä todella on tietyt persoonallisuushäiriöt, eivät pysty. Et saa normaalin ihmisen kaipaamia selityksiä, koska hänellä ei ole tarvetta niihin. Ei ole todennäköisesti käynyt mielessäkään. Ei hän tarvitse muita perusteluja toiminnalleen, kuin että voi tehdä niin, on oikeutettu, tai se hyödyttää jollain tavalla. Jos ajatellaan, että yleensä ihmiset selittelevät, koska häpeävät tai katuvat, mitä tapahtuu kun nämä tunteet puuttuvat täysin? Aivan. Voi niitä yrittää imitoida jos on erittäin ovela, jos katsoo sen olevan vaivautumisen arvoista eli harvemmin.
Eli he haluavat hyötyä muista. Ja tekevät sen ilman mitään omantunnon tuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.[/quote
Liirum laarum laa, terapiassa toi transferenssi olisi ollut ykköstavoite työstää, mutta liirum laa.
En nyt yhtään ymmärrä mikä ongelmasi on. Aivan turha triggeröityä tästä ketjusta sen perusteella että transferenssoit terapeutiinsa ihastuneen ketjut tähän.
--
Itsehän yllä kirjoitit terapian epäonnistumisesta, koska. En edelleenkään ole valitettavasti triggeröitynyt, mitä halvattua tarkoittaakin.Älä käytä sanoja, joista et nettipsykiatri eli mode tiedä mitään. Transenferenssiä av ketjuista toiseen? Aivan just juu.
Kunhan kommentoin sun tyhmyyttä ja ylimielisyyttä, joka maksaa tietämättömälle ja hyväuskoselle.
Ei viestissä puhuttu epäonnistumisesta, vaan ongelmista. Eron luulisi olevan selvä ilman psykologin koulutustakin.
Vierailija kirjoitti:
Juonenkäänne:
AP on se "psykopaatti" itse! :D
Koska tavallinen tallaaja ei kirjoita muista ihmisistä esineellistäen/noin selkeästi "haluan hyötyä hänestä, miten pääsen muiden ihmisten päiden sisälle"-mielessä.
Sori, mutta psykopaatit eivät lähde koskaan julkisesti setvimään pieleen menneitä asioitaan. Ainoastaan menestymiset tuodaan esille, ja silloin psyko seisoo keskellä salia ja antaa armeliaasti ihailijoidensa tulla luoksensa. Pönkittämään kuviteltua menestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim netistä löytyy paljon tietoa narsistien/sosiopaattien mielestä. Usein taustalla on lapsuusajan traumoja, väärinkohtelua, hirvittävän negatiivisia tunteita ja ovat tietyllä tavalla psyykkisesti pikkulapsen tasolla. Usein ovat todella sekaisin, älykkäämmät voivat kuitenkin ottaa asioista selvää ja kyetä jonkinlaiseen itseanalyysiin. Tämän jälkeen osaavat vain manipuloida paremmin.
Narsistille on painajainen jos joku voi ymmärtää narsistin käytöstä. Se vähentää manipuloinnin tehoa ja loukkaa suuruusharhaa, sillä he haluavat olla analysoinnin yläpuolella. Tähän pohjautuen onkin aika kiinnostavaa, että av:lta löytyy useita kirjoittajia, jotka heti löytävät itsensä tällaisiin keskusteluihin kiivaasti vastustamaan aiheesta puhumistakaan. ;)
Narsistit eivät tarvitse järjellistä motiivia pahoille teoille. Motiivit löytyvät heidän mielestään ja äärimmäisen matalasta loukkaantumiskynnyksestä. Mieli on traumatisoitunut ja lapsentasoinen.
Voimia ap. Tutustu aiheeseen ja pohdiskele itseksesi. Ajan kanssa voi helpottaa. Vihaa ja ole katkera jos siltä tuntuu, äläkä hyväksy kyseenalaistamatta muiden kommentteja sinusta. Julmat ihmiset voivat iskeä ja saada upotettua kyntensä millaiseen ihmiseen tahansa, jos heillä käy hyvä tuuri ja he ovat tarpeeksi älykkäitä sosiaalisesti vetelemään oikeista naruista niin sanotusti.
Vierailija kirjoitti:
Juonenkäänne:
AP on se "psykopaatti" itse! :D
Koska tavallinen tallaaja ei kirjoita muista ihmisistä esineellistäen/noin selkeästi "haluan hyötyä hänestä, miten pääsen muiden ihmisten päiden sisälle"-mielessä.
Aivan oikein! Ja minä tunnen sen ja koulutukseni onkin tänne mainittu, yrittää tukkia suuta.
Rakastaa olla the mestari mielen asioissa, mutta ei ole.
Ja ei ole terve, ehei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa meistä haluaisi vapaaehtoisesti ottaa vastaan haukkuja tai tuomioita? Ihan nuo itse tietävät pahoja tehneensä. Eivät välitä muuten millään lailla, paitsi jos oma asema vaarantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juonenkäänne:
AP on se "psykopaatti" itse! :D
Koska tavallinen tallaaja ei kirjoita muista ihmisistä esineellistäen/noin selkeästi "haluan hyötyä hänestä, miten pääsen muiden ihmisten päiden sisälle"-mielessä.
Aivan oikein! Ja minä tunnen sen ja koulutukseni onkin tänne mainittu, yrittää tukkia suuta.
Rakastaa olla the mestari mielen asioissa, mutta ei ole.
Ja ei ole terve, ehei.
Jatkona tutuille: se skitsofreenikko joka hakkasi itseään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan sosiopaattia? Sosiopaatin saa kertomaan omista oikeista asioistaan niin, että asetut samalle tasolle hänen kanssaan. Toki hän ei pidä mitään tekemäänsä pahaa itselleen moraalisesti vääränä. Sosiopaatit ovat kaiken sen yläpuolella. Sosiopaatit haluavat keskustella ja ovat älyllisesti kiinnostuneita. He haluavat nimenomaan leikitellä ihmisten ajatuksilla. Psykopaatteja ei kiinnosta toisten tunteet edes leikittelyn tasolla.
En tiedä mistä tässä on kyse. En kuitenkaan ole saanut mitään irti henkilöstä. Tosin pitää kyllä paikkansa ettei näe tehneensä mitään väärää, mutta monet näkemykset ovat muutenkn todellisuudesta irrallaan.
Esimerkiksi on pitkäjänteiseti kokenut asiakseen käyttää läheisiinsä tietynlaista psykologista väkivaltaa ja on tästä keinosta jopa vahingossa(?)maininnut kerran.
Asiasta kysyttäessä kertoo sen johtuvan jostakin itsestään ulkopuolisesta asiasta, hieman myöhemmin ei edes muista koko asiaa ja menee jopa siihen, että pian keksii että muut ovat toimineet näin häntä kohtaan tai ovat hulluja. Teoriassa voi kyllä pitkäänkin selitellä käytöstään jollakin kummallisella syyllä. Se mitä tarkoitan ajatuksilla on siinä, että mikäli tavallaan myöntää toimineensa väärin, selitykset eivät kuitenkaan kerro miksi teki mitä teki tai edes mitä ajatteli. Esimerkiksi ei kerro, ettei tullut ajatelleeksi muiden tunteita ja ajatteli että toiminnasta voisi olla joitakin (positiivisia) seurauksia tms.
Yritän selvittää että pystyykö edes vastaavat henkilöt siihen.Jos kyseessä todella on tietyt persoonallisuushäiriöt, eivät pysty. Et saa normaalin ihmisen kaipaamia selityksiä, koska hänellä ei ole tarvetta niihin. Ei ole todennäköisesti käynyt mielessäkään. Ei hän tarvitse muita perusteluja toiminnalleen, kuin että voi tehdä niin, on oikeutettu, tai se hyödyttää jollain tavalla. Jos ajatellaan, että yleensä ihmiset selittelevät, koska häpeävät tai katuvat, mitä tapahtuu kun nämä tunteet puuttuvat täysin? Aivan. Voi niitä yrittää imitoida jos on erittäin ovela, jos katsoo sen olevan vaivautumisen arvoista eli harvemmin.
Eli he haluavat hyötyä muista. Ja tekevät sen ilman mitään omantunnon tuskia.
Näin se varmaan on. Tuolla aiemmin puhutusta anteeksiannosta sen verran, että osittain se, että olen "helpostikin" voinut antaa henkilölle anteeksi, liittyy ainakin osittain siihen, että en voi ainakaan varmasti pitää henkilöä syyntakeisena. Ja jos asia todella on niin, että ominaisuudet kuten katumus ja häpeä puuttuvat kokonaan, niin silloinhan henkilö käytännössä on syyntakeeton.
Vierailija kirjoitti:
Esim netistä löytyy paljon tietoa narsistien/sosiopaattien mielestä. Usein taustalla on lapsuusajan traumoja, väärinkohtelua, hirvittävän negatiivisia tunteita ja ovat tietyllä tavalla psyykkisesti pikkulapsen tasolla. Usein ovat todella sekaisin, älykkäämmät voivat kuitenkin ottaa asioista selvää ja kyetä jonkinlaiseen itseanalyysiin. Tämän jälkeen osaavat vain manipuloida paremmin.
Narsistille on painajainen jos joku voi ymmärtää narsistin käytöstä. Se vähentää manipuloinnin tehoa ja loukkaa suuruusharhaa, sillä he haluavat olla analysoinnin yläpuolella. Tähän pohjautuen onkin aika kiinnostavaa, että av:lta löytyy useita kirjoittajia, jotka heti löytävät itsensä tällaisiin keskusteluihin kiivaasti vastustamaan aiheesta puhumistakaan. ;)
Narsistit eivät tarvitse järjellistä motiivia pahoille teoille. Motiivit löytyvät heidän mielestään ja äärimmäisen matalasta loukkaantumiskynnyksestä. Mieli on traumatisoitunut ja lapsentasoinen.
Voimia ap. Tutustu aiheeseen ja pohdiskele itseksesi. Ajan kanssa voi helpottaa. Vihaa ja ole katkera jos siltä tuntuu, äläkä hyväksy kyseenalaistamatta muiden kommentteja sinusta. Julmat ihmiset voivat iskeä ja saada upotettua kyntensä millaiseen ihmiseen tahansa, jos heillä käy hyvä tuuri ja he ovat tarpeeksi älykkäitä sosiaalisesti vetelemään oikeista naruista niin sanotusti.
Uhri voi olla ketä tahansa. Ja varsinkin jos omassa elämässä on heikko hetki, on heikoilla jonkin asian takia. Silloin olet unelmauhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan sosiopaattia? Sosiopaatin saa kertomaan omista oikeista asioistaan niin, että asetut samalle tasolle hänen kanssaan. Toki hän ei pidä mitään tekemäänsä pahaa itselleen moraalisesti vääränä. Sosiopaatit ovat kaiken sen yläpuolella. Sosiopaatit haluavat keskustella ja ovat älyllisesti kiinnostuneita. He haluavat nimenomaan leikitellä ihmisten ajatuksilla. Psykopaatteja ei kiinnosta toisten tunteet edes leikittelyn tasolla.
En tiedä mistä tässä on kyse. En kuitenkaan ole saanut mitään irti henkilöstä. Tosin pitää kyllä paikkansa ettei näe tehneensä mitään väärää, mutta monet näkemykset ovat muutenkn todellisuudesta irrallaan.
Esimerkiksi on pitkäjänteiseti kokenut asiakseen käyttää läheisiinsä tietynlaista psykologista väkivaltaa ja on tästä keinosta jopa vahingossa(?)maininnut kerran.
Asiasta kysyttäessä kertoo sen johtuvan jostakin itsestään ulkopuolisesta asiasta, hieman myöhemmin ei edes muista koko asiaa ja menee jopa siihen, että pian keksii että muut ovat toimineet näin häntä kohtaan tai ovat hulluja. Teoriassa voi kyllä pitkäänkin selitellä käytöstään jollakin kummallisella syyllä. Se mitä tarkoitan ajatuksilla on siinä, että mikäli tavallaan myöntää toimineensa väärin, selitykset eivät kuitenkaan kerro miksi teki mitä teki tai edes mitä ajatteli. Esimerkiksi ei kerro, ettei tullut ajatelleeksi muiden tunteita ja ajatteli että toiminnasta voisi olla joitakin (positiivisia) seurauksia tms.
Yritän selvittää että pystyykö edes vastaavat henkilöt siihen.Jos kyseessä todella on tietyt persoonallisuushäiriöt, eivät pysty. Et saa normaalin ihmisen kaipaamia selityksiä, koska hänellä ei ole tarvetta niihin. Ei ole todennäköisesti käynyt mielessäkään. Ei hän tarvitse muita perusteluja toiminnalleen, kuin että voi tehdä niin, on oikeutettu, tai se hyödyttää jollain tavalla. Jos ajatellaan, että yleensä ihmiset selittelevät, koska häpeävät tai katuvat, mitä tapahtuu kun nämä tunteet puuttuvat täysin? Aivan. Voi niitä yrittää imitoida jos on erittäin ovela, jos katsoo sen olevan vaivautumisen arvoista eli harvemmin.
Eli he haluavat hyötyä muista. Ja tekevät sen ilman mitään omantunnon tuskia.
Näin se varmaan on. Tuolla aiemmin puhutusta anteeksiannosta sen verran, että osittain se, että olen "helpostikin" voinut antaa henkilölle anteeksi, liittyy ainakin osittain siihen, että en voi ainakaan varmasti pitää henkilöä syyntakeisena. Ja jos asia todella on niin, että ominaisuudet kuten katumus ja häpeä puuttuvat kokonaan, niin silloinhan henkilö käytännössä on syyntakeeton.
Mutta pitäisi olla hoidossa...
"Katuva" narsisti on muuten uskomatonta katsottavaa. Koska tunne ei tule sisältä, korostavat hyvin vahvasti vaikutelmaa, ts. katuva ilme on aivan ylimitoitettu, tämän ulottumatta kuitenkaan kehonkieleen, esim. hartiat supussa aidosti epävarmalla ihmisellä. Vaikutelma on koominen, eikä narsisti voi ymmärtää, miksi teatteri ei mene läpi, onhan kyseessä huippusuoritus. Katuvat sanat usein vielä kumotaan seuraavassa hetkessä esittämällä jokin lieventävä asianhaara tai kääntämällä syytös muihin. Olisi hauskaa seurattavaa, ellei olisi niin hämmentävää ja epämukavaa. Monet oikeasti ovat ihan oppikirjaesimerkkejä jos oireisiin on perehtynyt, eivät mitään urbaanilegendaa. Heidän kanssa pärjää, kun ajattelee ihmisinä, joilla omanlaisensa tyyli suhtautua maailmaan ja varautuu tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juonenkäänne:
AP on se "psykopaatti" itse! :D
Koska tavallinen tallaaja ei kirjoita muista ihmisistä esineellistäen/noin selkeästi "haluan hyötyä hänestä, miten pääsen muiden ihmisten päiden sisälle"-mielessä.
Sori, mutta psykopaatit eivät lähde koskaan julkisesti setvimään pieleen menneitä asioitaan. Ainoastaan menestymiset tuodaan esille, ja silloin psyko seisoo keskellä salia ja antaa armeliaasti ihailijoidensa tulla luoksensa. Pönkittämään kuviteltua menestystä.
Joo, ei lähde ainakaan tämä kuvaamani henkilö, päin vastoin kaikki on ihanaa ja täydellistä, enkä usko että on esimerkiksi minusta puhunut mitään pahaa eron jälkeen.
Ja alkuperäiseen viestiin niin luultavasti pystyn "esineeellistämään" tai mitä ikinä tarkoitatkaan siitä syystä, että olen etäyttänyt itseni ihmisestä "oikeana ihmisenä" ja tarkastellut käytöstä erilaisten häiriöiden valossa. Sitä en tiedä onko se tervettä vai sairasta, hullua vai järkevää, luonnollista vai jotain muuta. Mutta mulla ei ole enää samanlaista tarvetta ymmärtää henkilöä ihmisenä, mitä se oli suhteen aikana. Ja se on ihan hyvä asia, koska niitä asioita ei voi kukaan täyspäinen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.
Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.
Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.
Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.
Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.
Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.
Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.
En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.
Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.
Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.
Pahan panema ilmoittautuu. Jälkeenpäin kaikki on loogista, kyllä, mutta se inho itseä kohtaan: miten jonkun yksittäisen k*sipään sanat on voinut olla perimmäinen totuus.
Vaikka vuodet kuluu, ei pääse samaan kuin ne joiden kohdalle paha ei ole osunut.
Kynnysmatto voi kokea henkisen muodonmuutoksen, mutta sivumennen havaittuna, pahantekijät ei muutu. Ikinä.
= Ketjun paras kommentti.