Asiasta tietävät! Voiko "psykopaatin" saada/huijata kertomaan mielenliikkeistään vai eikö ymmärrä niitä edes itse?
Psykopaatti lainausmerkeissä koska en tiedä mikä kyseisen henkilön oikea ongelma on.
Kyseinen henkilö on edelleen yhteydessä kanssani (tosin hyvän välimatkan päässä) ja ilmaissut halukkuutensa kertoa minulle ajatuksiaan (suhteellisen lähi) menneisyydessä tapahtuneista asioista.
Omgelma on se, että henkilö on unohtanut tai "unohtanut" kaiken ikävän omalta puoleltaan, selittänyt asiat aivan nurinkurin jne. Tai korkeintaankin kertoo (teko)syitä, mutta ei vahingossakaan motiiveja tai tai tavoitetteita tietylle systemaattiselle toiminnalle, minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että aivan kaikki henkilön toiminta ei ole ollut ajattelemattomuutta/tiedostamatonta tms.
Mielenkiintoni kyseisen henkilön ajatuksia kohtaan ei ole enää niinkään henkilökohtainen (vaikka sieltä on toki lähtenytkin) vaan uteliaisuus ja toive, että voisin vielä kääntää kokemukseni ammatilliseksi hyödyksi.
Joten oletteko koskaan millään keinolla päässyt toisessa todellisuudessa elävän pään sisään? Onko se edes mahdollista vai voiko olla, että toisilta puuttuu kokonaan kyky reflektoida tai ymmärtää omaa toimintaansa?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan sosiopaattia? Sosiopaatin saa kertomaan omista oikeista asioistaan niin, että asetut samalle tasolle hänen kanssaan. Toki hän ei pidä mitään tekemäänsä pahaa itselleen moraalisesti vääränä. Sosiopaatit ovat kaiken sen yläpuolella. Sosiopaatit haluavat keskustella ja ovat älyllisesti kiinnostuneita. He haluavat nimenomaan leikitellä ihmisten ajatuksilla. Psykopaatteja ei kiinnosta toisten tunteet edes leikittelyn tasolla.
En tiedä mistä tässä on kyse. En kuitenkaan ole saanut mitään irti henkilöstä. Tosin pitää kyllä paikkansa ettei näe tehneensä mitään väärää, mutta monet näkemykset ovat muutenkn todellisuudesta irrallaan.
Esimerkiksi on pitkäjänteiseti kokenut asiakseen käyttää läheisiinsä tietynlaista psykologista väkivaltaa ja on tästä keinosta jopa vahingossa(?)maininnut kerran.
Asiasta kysyttäessä kertoo sen johtuvan jostakin itsestään ulkopuolisesta asiasta, hieman myöhemmin ei edes muista koko asiaa ja menee jopa siihen, että pian keksii että muut ovat toimineet näin häntä kohtaan tai ovat hulluja. Teoriassa voi kyllä pitkäänkin selitellä käytöstään jollakin kummallisella syyllä. Se mitä tarkoitan ajatuksilla on siinä, että mikäli tavallaan myöntää toimineensa väärin, selitykset eivät kuitenkaan kerro miksi teki mitä teki tai edes mitä ajatteli. Esimerkiksi ei kerro, ettei tullut ajatelleeksi muiden tunteita ja ajatteli että toiminnasta voisi olla joitakin (positiivisia) seurauksia tms.
Yritän selvittää että pystyykö edes vastaavat henkilöt siihen.Kun luen näitä vuodatuksiasi tulee tunne, että tukehdun. Jumala suojele minua ap:n kaltaisilta tyypeiltä.
Anteeksi nyt vain, mutta haluatko selventää kommenttiasi? En ole vahingoittamassa _ketään_ millään tavoin.
On ehkä poikkkeavaa olla kiinnostunut henkilöstä joka vihellellen laittaa muiden elämiä matalaksi, mutta on myös ihan inhimmillistä sellaista kohdatessaan haluta tietää miksi. Ja kuten jo aloituksessa myönsin, kyseessä voi olla asia, johon ei koskaan saa vastausta. Olen lukenut aiheesta jonkin verran , mutta missään ei ole tullut vielä ilmi mitä tietyllä tavalla käyttäytyvä ajattelee tämän omasta näkökulmasta, ainoastaan arveluja.Mua kiinnostaisi myös tietää enemmän psykojen ajatuksenjuoksusta, siksi että yksi sellainen paska on tuhonnut elämääni aivan liikaa ja pääsi kuin kulkukoira veräjästä, kun hänelle hain rangaistusta. Haluaisin saada tietää jotain, jolla pääsisin häneen käsiksi ja kostamaan. Mua ei kiinnosta miksi hän tekee pahojaan, koska ymmärrän jo, että tämä paska on sairas päästään.
Viha ja kosto vain syö ihmistä itseään sisältä. Ei kannata lähteä sellaiseen. Ihminen tuhoutuu omaan vihaansa. Näin se ikävä kyllä on.
Narsistille av on oma leikkikenttä, jos ei miellytä, aina voi moderoida vähäsen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikkeen ei välttämättä saa koskaan vastausta. Kannattaa hakea kuitenkin itselleen apua, että pääsee eteenpäin. Ihmissuhteet ja lähisuhteet luonnehäiriöisten kanssa jättää jäljet. Usein näillä luonnehäiriöisillä, siis erit. narsismi, on kaksi perustunnetta; viha ja kateus. Joskus kateus torjuttuna voi jopa muuttua tiedostomattomaksi vihaksi toista kohtaan. Usein luonnehäiriöinen ei näe vihaamassaan henkilössä mitään hyvää vaan pyrkii systemaattisesti alistamaan, mustamaalaamaan, käymään psykologista valtapeliä ja voittamaan sen sekä manipuloimaan muutkin siihen mukaan. Vältä näitä.
Ihan kokemuksesta voin kertoa, ettei se avun hakeminen itselle auta, koska se ongelma on siinä narsistissa. Toki voi purkaa kammottavia kokemuksiaan muille, että taakka kevenee. Mutta varsinaisia ongelmia se ei ratkaise.
AP:n idea selvittää syitä ja seurauksia on ihan ymmärrettävää. Koska tavallista ihmistä ihmetyttää, miten joku pystyy hirmutekoihin silmiään räpäyttämättä.
Joo ja esimerkkinä jos joku lyö kännissä. Niin sille lyönnille on jokin syy, vaikka kuinka huono tahansa, jos ei ole täysin tiedottomassa tilanteessa. Henkilöllä voi olla esimerkiksi huono itsehillintä ja väkivallallanmalli lapsuudesta ja olet onnistunut ärsyttämään tätä käytökselläsi, ei toki tee asiasta hyväksyttävää, mutta käytöksellä on _syy_ ja esimerkki tapauksessa lyöjän ajattelu ja motiivit tulevat ilmi.
Kun taas oma henkilöni käytti sellaisia keinoja systemaattisesti, jotka vaativat ainakin hieman perehtymistä, mutta käytökselle ei ole mitään selitystä. Ei motiivia, ei mitään merkkiä siitä mitä henkilö ajatteli tai miten koki tekonsa oikeutetuiksi tai ymmärsikö missään määrin vääräksi. Voin toki arvailla, mutta millekään arvailulle ei saa vahvistusta henkilöltä, koska yksinkertaisesti ei anna itsestään mitäään sellaisia merkkejä, joita voisi tukita.
Kyllä, se kiinnostaa, halusi tai ei.
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Olen naimisissa psykon kanssa. Tämä on ollut pitkä tie, koska he osaavat esittää ja olla hyvin vakuuttavia. Sitten kun uhri on kunnolla sitoutunut, lapsi, asuntolaina ym. niin totuus alkaa paljastua.
Lapsi oli flunssassa pari viikkoa sitten, niin psykovanhempi totesi, että parempi jos lapsi kuolisi niin hän saisi olla rauhassa! Ensinnäkin minä hoidan lapsen yksinhuoltajan tavoin, vaikka hän oli se joka halusi lapsen! Ei voi muuta kuin ihmetellä järkyttyneenä.
Väkivaltaa kohdistunut minuun, tuomiot olemattomia. Nyt on pakko olla Tässä tilanteessa, koska en voi luottaa lasta moisen luokse vuoroviikoin tai viikonloppuisin jos eroaisin. Sossuthan tietysti sanoisivat, että lapsen on pakko mennä toisenkin vanhemman luo.
Nykyään voin melko hyvin, koska olen noussut jollain tavalla henkisesti tilanteen yläpuolelle ja mikä tärkeintä, lopettanut ymmärtämisen. Kusipää mikä kusipää, turha on miettiä psykologiaa. Samaa Suosittelen sinulle ap, kohtaa tosiasiat.
Olin kyllä pitkään melkein shokissa, miten joku voi olla niin törkeä ja täysin rajoista ja muista ihmisistä piittaamatta. Hyvässä ammatissa on, kulissit kunnossa, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Narsistin ja psykopaatin yhteisenä piirteenä on puhtaasti itsekeskeinen arvomaailma, jossa muita kohdellaan välineinä omiin päämääriin, keinoja kaihtamatta. Niiden välillä on kuitenkin aika isona erona se että puhdas psykopaatti tarkastelee tekojaan kylmän viileästi ja ymmärtää niiden seuraukset, mutta on tunnekylmyyden lisäksi arvomaailmaltaan niin kieroutunut ettei pidä tekojaan väärinä. Hän pikemminkin uskoo että kyky irtaantua vallitsevasta moraalisesta todellisuuskäsityksestä on vahvuus, joka tuo hänelle etulyöntiaseman, jolla hän voi "pelata" älykkäämmin ja ovelammin.
Samanlaisella viileällä tunne-elämällä varustettu ihminen voi kuitenkin terveillä arvoilla varustettuna olla erittäin omistautunut ja kärsivällinen muiden auttamisessa esim. lääkärinä tms., eli tässä tapauksessa tunne-elämä ei ole ongelma: se on vain temperamentin piirre joka voi muiden tekijöiden yhteisvaikutuksessa suuntautua hyvään tai pahaan. He voivat olla myös empaattisia opettelemalla käyttämään mielikuvitustaan.
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön (ks. esim. https://www.narsistienuhrientuki.fi/) taas kuuluu selvästi hallitsevampi itsetunto-ongelma: narsisti ei halua tiedostaa epäonnistumisiaan eikä puutteitaan tai rajojaan. Lisäksi hän on yleensä avoimen ylimielinen ja vaatii muilta kunnioitusta, paitsi jos hän yrittää houkutella jonkun vaikutuspiiriinsä. Narsisti on myös voimakkaasti kateellinen ja voi olla hyvin vihamielinen jos joku ei asetu hänen asettamiinsa mielivaltaisiin vaatimuksiin.
Narsistille ei ole niin tärkeää elää onnellista ja arvojensa nukaista elämää kuin että hänellä menee paremmin kuin muilla.
Osaatko sanoa voiko narsiti peittää vihan ja kateellisuuden tunteet?
Tälläkin tapauksella oli tärkeää että muut elävät hänen tavallaan ja jos joku tiesi jostakin enemmän kuin hän, niin tavallaan ohitti sen faktan ja "opetti" asiasta silti ja käyttäytyi muutenkin niin kuin muilla ei edes voisi olla enempää tietoa kuin hänellä.
Sun kannattaa ap mennä sinne psykoterapiaan, ratkeaa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Olen naimisissa psykon kanssa. Tämä on ollut pitkä tie, koska he osaavat esittää ja olla hyvin vakuuttavia. Sitten kun uhri on kunnolla sitoutunut, lapsi, asuntolaina ym. niin totuus alkaa paljastua.
Lapsi oli flunssassa pari viikkoa sitten, niin psykovanhempi totesi, että parempi jos lapsi kuolisi niin hän saisi olla rauhassa! Ensinnäkin minä hoidan lapsen yksinhuoltajan tavoin, vaikka hän oli se joka halusi lapsen! Ei voi muuta kuin ihmetellä järkyttyneenä.
Väkivaltaa kohdistunut minuun, tuomiot olemattomia. Nyt on pakko olla Tässä tilanteessa, koska en voi luottaa lasta moisen luokse vuoroviikoin tai viikonloppuisin jos eroaisin. Sossuthan tietysti sanoisivat, että lapsen on pakko mennä toisenkin vanhemman luo.
Nykyään voin melko hyvin, koska olen noussut jollain tavalla henkisesti tilanteen yläpuolelle ja mikä tärkeintä, lopettanut ymmärtämisen. Kusipää mikä kusipää, turha on miettiä psykologiaa. Samaa Suosittelen sinulle ap, kohtaa tosiasiat.
Olin kyllä pitkään melkein shokissa, miten joku voi olla niin törkeä ja täysin rajoista ja muista ihmisistä piittaamatta. Hyvässä ammatissa on, kulissit kunnossa, tietenkin.
Olen pahoillani, kuulostaa karsealta tilanteelta. Meillä onneksi ei ollut lapsia, vaikka heti alussa sanoi, että aikoo tehdä mut raskaaksi, etten voi enää ikinä jättää häntä. Pidin silloin vitsinä, enää ei naurata.
Jotenkin kuulostaa, että tämän keskustelun alla paljon loukkaantuneita tai vihastuneita ihmisiä syystä tai toisesta. Suosittelen kaikille oman asian mahdollisemman objektiivista ja totuudellista tarkastelua; mitkä on oikeasti omat ja mitkä sitten toisten tekemät virheet ja aiheuttama mielipaha. Neuvoisin myös päästämään vihasta irti. Se ei rakenna ketään. Kun vihan tunteesta kasvaa toisen sokea, systemaattinen vihaaminen, vastuu siitä on ihmisellä itsellään. Elämässä tulee päästä eteenpäin, totuudellisin keinoin. :)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa, että tämän keskustelun alla paljon loukkaantuneita tai vihastuneita ihmisiä syystä tai toisesta. Suosittelen kaikille oman asian mahdollisemman objektiivista ja totuudellista tarkastelua; mitkä on oikeasti omat ja mitkä sitten toisten tekemät virheet ja aiheuttama mielipaha. Neuvoisin myös päästämään vihasta irti. Se ei rakenna ketään. Kun vihan tunteesta kasvaa toisen sokea, systemaattinen vihaaminen, vastuu siitä on ihmisellä itsellään. Elämässä tulee päästä eteenpäin, totuudellisin keinoin. :)
En nyt myönnä, että omallakohdallani kyse olisi enää vihasta tai loukkantumisesta. Omasta näkökulmastani on myös outoa miten vähän ihmiset ovat uteliaita läheistensä mielenliikkeistä. Tai miten paljon ollaan kiinnostuneita vaikka julkisuuden henkilöiden ajatuksista ja teoista, joka tuntuu olevan jopa hyväksyttävämpää.
Täällä yks narsistisekopää moi, en osaa sanoo muuta kun että ihmisen motiiveja ei ole välttämättä mahdollista selvittää, vaikka ne miten kiinnostaisi. Ja haluun sanoa tähän, että vaikka muakin kutsutaan empatiakyvyttömäksi, manipuloivaksi ja itsekkääksi ja oudoksi läheisten toimesta, mä en sitä kaikkea kuitenkaan oo. Reagoin voimakkaasti sisäisesti johonkin, jolle joku kaveri vaan hymähtelee. Loukkaannun syvästi jostain, mutta se näkyy musta päinvastaisena tunteena. Ei käytös kerro välttämättä mitään järkevää. Ihminen saattaa analysoida toista sen perusteella, mitä tunteita hänellä itsellään on herännyt tämän takia.
Oon itse ainaki hyvin tietoinen käytöksestäni. Tiiän myös mikä on väärin ja mikä loukkaa. Tiiän ajattelevani tunteella, ja että vaikka osaan iskeä arkoihin paikkoihin ja kaivaa jostain tyypistä ulos sitä mitä haluan, niin en todellakaan tee sitä laskelmoidusti ja tietoisesti, vaan se tulee luonnostaan, kunnes mua ei enää kiinnosta asia. Paha siis analysoida ketään hullusti käyttäytyvää tai tämän motiiveja, koska et oikeasti näe edes tämän aitoa olotilaa.
Käyttäytymistä taas on helppoa analysoida, yleensä ihmisen reagointi noudattaa jotain kaavaa ja esim. kyllä jotain narsistia on helppo ohjailla, samoin kun narsistin on helppo ohjailla ihmistä, joka reagoi tietyllä tavalla. Mutta tähän se jää. Kaikki me osataan vaikuttaa muihin ihmisiin tai oppia ennustamaan läheisen käytöstä, mutta pään sisälle on edelleen vaikeaa nähdä, vaikka kuinka psykologiakin tieteenä kehittyy.
Omaa tunteidenhallintaa voi ja kannattaa harjoitella, jos siinä on jotain häikkää. Mielestäni kaikki tunteet on ok mutta millaiseen käyttökseen pintaan nousevat tunteet johtaa, on sitten ihmisen omalla vastuulla. Osa ihmisenä ja aikuisena olemista on omien tunteidenhallinta. Jos on esim. todella äkkipikainen, kannattaa opetella rauhoittumaan ja opetella hengittämään vaikka syvään ennen kuin toimii. Kannattaa myös miettiä myös oman käyttäytymisen taustoja, mistä esim. hallitsemattomuus johtuu, saattaa olla peruja lapsuudesta ja siitä, ettei opetettu kanavoimaan tunteita oikein ja rakentavasti. Rauhallista lauantaita ja sisäistä rauhaa toivon kaikille. Kyllä elämä kantaa - sittenkin.
Taasko sama paskanjauhaja. Miksi mode ei tee mitään? Selvä psykopaatti joka yrittää tunkeutua jonkun toisen mieleen. Saatanan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Omaa tunteidenhallintaa voi ja kannattaa harjoitella, jos siinä on jotain häikkää. Mielestäni kaikki tunteet on ok mutta millaiseen käyttökseen pintaan nousevat tunteet johtaa, on sitten ihmisen omalla vastuulla. Osa ihmisenä ja aikuisena olemista on omien tunteidenhallinta. Jos on esim. todella äkkipikainen, kannattaa opetella rauhoittumaan ja opetella hengittämään vaikka syvään ennen kuin toimii. Kannattaa myös miettiä myös oman käyttäytymisen taustoja, mistä esim. hallitsemattomuus johtuu, saattaa olla peruja lapsuudesta ja siitä, ettei opetettu kanavoimaan tunteita oikein ja rakentavasti. Rauhallista lauantaita ja sisäistä rauhaa toivon kaikille. Kyllä elämä kantaa - sittenkin.
Tunteiden hallinta.. Tämä on henkilökohtaisesti itselleni kipupiste. Mitä olen itse kokenut ja asiaa tutkinnut, monet psykopaattien "uhrit" niemenomaan ovat tottuneet tutkimaan ja reflektoimaan omia tunteitaan ja ottamaan niistä vastuun.
Se on ongelmallista, koska se mitä pitäisi tehdä olisi oikeasti ymmärtää omien tunteidensa oikeutus ja oikeellisuus.
Vaikka neuvo omien tunteiden hallinnasta on teoriassa hyvä, niin psykopaattien kohdalla eivät mitkään normaalit säännöt päde.
Kaikki ne miljoonat kerrat kuin sain henkisesti turpaani ja kuulin ongelman olevan tunteiden hallinnassani..
Vierailija kirjoitti:
Taasko sama paskanjauhaja. Miksi mode ei tee mitään? Selvä psykopaatti joka yrittää tunkeutua jonkun toisen mieleen. Saatanan sairasta.
Mitä pelättävää sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän mahtaa olla ammatti, jossa tuosta olisi hyötyä? Kukaan oikea ammattilainen ei sotke töitä ja yksityiselämää keskenään. Jos itseä kiinnostaa joku tuollainen mind fuck, niin eipä ole normaali persoonallisuus itsekään. Ja mikäli tyyppi olisi oikea psykopaatti, kuka tahansa järkevä ihminen pysyttelee kaukana.
En viitsi kertoa tarkemmin, mutta kyseessä on luova ala.
Heh heh, paras nimitys av modelle ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko sama paskanjauhaja. Miksi mode ei tee mitään? Selvä psykopaatti joka yrittää tunkeutua jonkun toisen mieleen. Saatanan sairasta.
Mitä pelättävää sulla on?
Ei mitään, oletettavasti, on vaan tähän psykoterroriin yhdistettynä poliittinen spämmäys tympääntynyt. Mistä voimmekin mode päätellä, että voisit olla työssä kirjoittelematta, kuten säännöt sanoo ( heh heh, ne kun koskee toisia?!?).
Alkoi väkisinkin kiinnostaa, miksi osa täällä suhtautuu niin intohimoisesti aiheeseen, että ap leimataan itse sekopääksi ja havainnot virheellisiksi? Oletteko kokeneet itse tulleenne väärin kohdelluiksi tai syytetyiksi samoista asioista väärin perustein vai tunnistatteko itsenne?
On aivan hullua, että joku pelkää jopa aloittajan pääsevän päänsä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa tunteidenhallintaa voi ja kannattaa harjoitella, jos siinä on jotain häikkää. Mielestäni kaikki tunteet on ok mutta millaiseen käyttökseen pintaan nousevat tunteet johtaa, on sitten ihmisen omalla vastuulla. Osa ihmisenä ja aikuisena olemista on omien tunteidenhallinta. Jos on esim. todella äkkipikainen, kannattaa opetella rauhoittumaan ja opetella hengittämään vaikka syvään ennen kuin toimii. Kannattaa myös miettiä myös oman käyttäytymisen taustoja, mistä esim. hallitsemattomuus johtuu, saattaa olla peruja lapsuudesta ja siitä, ettei opetettu kanavoimaan tunteita oikein ja rakentavasti. Rauhallista lauantaita ja sisäistä rauhaa toivon kaikille. Kyllä elämä kantaa - sittenkin.
Tunteiden hallinta.. Tämä on henkilökohtaisesti itselleni kipupiste. Mitä olen itse kokenut ja asiaa tutkinnut, monet psykopaattien "uhrit" niemenomaan ovat tottuneet tutkimaan ja reflektoimaan omia tunteitaan ja ottamaan niistä vastuun.
Se on ongelmallista, koska se mitä pitäisi tehdä olisi oikeasti ymmärtää omien tunteidensa oikeutus ja oikeellisuus.
Vaikka neuvo omien tunteiden hallinnasta on teoriassa hyvä, niin psykopaattien kohdalla eivät mitkään normaalit säännöt päde.
Kaikki ne miljoonat kerrat kuin sain henkisesti turpaani ja kuulin ongelman olevan tunteiden hallinnassani..
Vastaan vielä tähän (en ole ap, vaan yritän kuunnella ja neuvoa). Niin kuin yllä sanoin, tunteissa ei ole mitään vikaa. Jos on loukattu, siitä voi seurata vihaa, joka voi olla täysin ymmärrettävissä ja oikeutettua objektiivisesti katsottuna, siis se tunne. Ei vaikka toisen väärää tekoa tarvitse olankohautuksella vähätellä, jos teko siis oikeasti on väärä (eri asia on ihmiset, jotka projisoi kaikki syyt toisiin, mikä on ehdottoman väärin eikä ota vastuuta omista teoistaan ja osuudestaan millään lailla). Anteeksianto ei ole myöskään aina nopea prosessi mutta siihen kannattaa ja tulee pyrkiä, ainakin itsensä vuoksi, ettei sido itseään siihen toiseen vihalla ja katkeruudella tms. Vapauteen meidät kaikki kokonaisvaltaisesti on kutsuttu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko sama paskanjauhaja. Miksi mode ei tee mitään? Selvä psykopaatti joka yrittää tunkeutua jonkun toisen mieleen. Saatanan sairasta.
Mitä pelättävää sulla on?
Ei mitään, oletettavasti, on vaan tähän psykoterroriin yhdistettynä poliittinen spämmäys tympääntynyt. Mistä voimmekin mode päätellä, että voisit olla työssä kirjoittelematta, kuten säännöt sanoo ( heh heh, ne kun koskee toisia?!?).
Anteeksi, harhat on toki vakava asia, mutta silti :,D Oikeasti hae itsekkin apua.
Narsistin ja psykopaatin yhteisenä piirteenä on puhtaasti itsekeskeinen arvomaailma, jossa muita kohdellaan välineinä omiin päämääriin, keinoja kaihtamatta. Niiden välillä on kuitenkin aika isona erona se että puhdas psykopaatti tarkastelee tekojaan kylmän viileästi ja ymmärtää niiden seuraukset, mutta on tunnekylmyyden lisäksi arvomaailmaltaan niin kieroutunut ettei pidä tekojaan väärinä. Hän pikemminkin uskoo että kyky irtaantua vallitsevasta moraalisesta todellisuuskäsityksestä on vahvuus, joka tuo hänelle etulyöntiaseman, jolla hän voi "pelata" älykkäämmin ja ovelammin.
Samanlaisella viileällä tunne-elämällä varustettu ihminen voi kuitenkin terveillä arvoilla varustettuna olla erittäin omistautunut ja kärsivällinen muiden auttamisessa esim. lääkärinä tms., eli tässä tapauksessa tunne-elämä ei ole ongelma: se on vain temperamentin piirre joka voi muiden tekijöiden yhteisvaikutuksessa suuntautua hyvään tai pahaan. He voivat olla myös empaattisia opettelemalla käyttämään mielikuvitustaan.
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön (ks. esim. https://www.narsistienuhrientuki.fi/) taas kuuluu selvästi hallitsevampi itsetunto-ongelma: narsisti ei halua tiedostaa epäonnistumisiaan eikä puutteitaan tai rajojaan. Lisäksi hän on yleensä avoimen ylimielinen ja vaatii muilta kunnioitusta, paitsi jos hän yrittää houkutella jonkun vaikutuspiiriinsä. Narsisti on myös voimakkaasti kateellinen ja voi olla hyvin vihamielinen jos joku ei asetu hänen asettamiinsa mielivaltaisiin vaatimuksiin.
Narsistille ei ole niin tärkeää elää onnellista ja arvojensa nukaista elämää kuin että hänellä menee paremmin kuin muilla.