Asiasta tietävät! Voiko "psykopaatin" saada/huijata kertomaan mielenliikkeistään vai eikö ymmärrä niitä edes itse?

Se kaivelee tässä aloituksessa että on sairasta käyttää aikaa siihen että tunkeutuu pään sisälle. Kuten aloittaja tekee tässä ja toisessa ketjussa miksi ihminen nostaa narsistisia piirteitä minussa tai terapeutti ketjuissa. Ei kuullostaa yhtään terveelle. Terve ei ole pakonomaisen kiinnostunut muiden psyykestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla ammatti, jossa tuosta olisi hyötyä? Kukaan oikea ammattilainen ei sotke töitä ja yksityiselämää keskenään. Jos itseä kiinnostaa joku tuollainen mind fuck, niin eipä ole normaali persoonallisuus itsekään. Ja mikäli tyyppi olisi oikea psykopaatti, kuka tahansa järkevä ihminen pysyttelee kaukana.

Voi kuule, on esim toimittajia jotka ei, kuten hyvän toimittajan kuuluisi, jää taka-alalle vaan tarve saada itsensä esille menee kaiken muun ohi.

Luovan alan ihmistä alkoi kaduttaa avautuminen... Kukaan toimittaja ei sano itseään muuksi, luova ala = ihan muut.

Mikä sua tässä aloituksessa kaivelee niin pahasti, että olet vetänyt kaikki palot sieraimiisi?

Niinkö toivoisit? Että vihaisena? Samapa se, löysä höpinä ja ikuinen mutuilu sekä asiantuntijuus mistään tietämättä on vastakommentin arvoista.

Siitä se Kekkonen, oli nekin pakko poistaa kun housut nilkoissa osoitettiin ap tietämättömyytesi.

Höpiset besserwisserit on nykyajan kirous. Olepa hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Se kaivelee tässä aloituksessa että on sairasta käyttää aikaa siihen että tunkeutuu pään sisälle. Kuten aloittaja tekee tässä ja toisessa ketjussa miksi ihminen nostaa narsistisia piirteitä minussa tai terapeutti ketjuissa. Ei kuullostaa yhtään terveelle. Terve ei ole pakonomaisen kiinnostunut muiden psyykestä.

Mistä "terve" on sitten kiinnostunut?

Kun toinen ihminen tekee tai yrittää tehdä sinuun kohdistuvia valintoja puolestasi, on ihan luonnollista olla kiinnostunut siitä että miksi. Ei tässä kukaan yritä päästä käsiksi toisen ajatuksiin siinä mielessä, että henkilön pitäisi luopua kaikesta intimiteetistään, ainoastaan perustella sellaisia toimia joilla pyritään vaikuttamaan tai vaikutetaan muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla ammatti, jossa tuosta olisi hyötyä? Kukaan oikea ammattilainen ei sotke töitä ja yksityiselämää keskenään. Jos itseä kiinnostaa joku tuollainen mind fuck, niin eipä ole normaali persoonallisuus itsekään. Ja mikäli tyyppi olisi oikea psykopaatti, kuka tahansa järkevä ihminen pysyttelee kaukana.

Voi kuule, on esim toimittajia jotka ei, kuten hyvän toimittajan kuuluisi, jää taka-alalle vaan tarve saada itsensä esille menee kaiken muun ohi.

Luovan alan ihmistä alkoi kaduttaa avautuminen... Kukaan toimittaja ei sano itseään muuksi, luova ala = ihan muut.

Mikä sua tässä aloituksessa kaivelee niin pahasti, että olet vetänyt kaikki palot sieraimiisi?

Niinkö toivoisit? Että vihaisena? Samapa se, löysä höpinä ja ikuinen mutuilu sekä asiantuntijuus mistään tietämättä on vastakommentin arvoista.

Siitä se Kekkonen, oli nekin pakko poistaa kun housut nilkoissa osoitettiin ap tietämättömyytesi.

Höpiset besserwisserit on nykyajan kirous. Olepa hyvä.

Höpisevät tark.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaivelee tässä aloituksessa että on sairasta käyttää aikaa siihen että tunkeutuu pään sisälle. Kuten aloittaja tekee tässä ja toisessa ketjussa miksi ihminen nostaa narsistisia piirteitä minussa tai terapeutti ketjuissa. Ei kuullostaa yhtään terveelle. Terve ei ole pakonomaisen kiinnostunut muiden psyykestä.

Mistä "terve" on sitten kiinnostunut?

Kun toinen ihminen tekee tai yrittää tehdä sinuun kohdistuvia valintoja puolestasi, on ihan luonnollista olla kiinnostunut siitä että miksi. Ei tässä kukaan yritä päästä käsiksi toisen ajatuksiin siinä mielessä, että henkilön pitäisi luopua kaikesta intimiteetistään, ainoastaan perustella sellaisia toimia joilla pyritään vaikuttamaan tai vaikutetaan muihin.

Sitä vaikuttamista ap av ei jaksa, hommaile homma hommalla ja jätä psykiatrian ihmisille vit*ulu noin alkuun.

Manipulointi on ps sairas tavoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaivelee tässä aloituksessa että on sairasta käyttää aikaa siihen että tunkeutuu pään sisälle. Kuten aloittaja tekee tässä ja toisessa ketjussa miksi ihminen nostaa narsistisia piirteitä minussa tai terapeutti ketjuissa. Ei kuullostaa yhtään terveelle. Terve ei ole pakonomaisen kiinnostunut muiden psyykestä.

Mistä "terve" on sitten kiinnostunut?

Kun toinen ihminen tekee tai yrittää tehdä sinuun kohdistuvia valintoja puolestasi, on ihan luonnollista olla kiinnostunut siitä että miksi. Ei tässä kukaan yritä päästä käsiksi toisen ajatuksiin siinä mielessä, että henkilön pitäisi luopua kaikesta intimiteetistään, ainoastaan perustella sellaisia toimia joilla pyritään vaikuttamaan tai vaikutetaan muihin.

Sitä vaikuttamista ap av ei jaksa, hommaile homma hommalla ja jätä psykiatrian ihmisille vit*ulu noin alkuun.

Manipulointi on ps sairas tavoitteena.

Manipuloinnissa on omat eettiset ongelmansa, silti suurinosa tekee sitä ihan huomaamattaan.

Tuntemani psykopaatti ainakin mielellään kertoo miten on toiminut ja kuinka ihmisiä kohdellut. Esittää jopa katuvansa mutta kaikesta paistaa läpi että vain ylpeilee huonolla käytöksellään. Hänelle ylpeydenaihe on jopa se kun ihmiset häntä naristiksi sanovat, koska siten on vähän erikoisempi kuin muut...

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

---

Kyllä jaksaa olla terapiaa vastaan! Kuinka monta tuntia olet istunut terapiassa?

Manipulointi tässä asiassa ap on todella kipeää. Todella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

---

Kyllä jaksaa olla terapiaa vastaan! Kuinka monta tuntia olet istunut terapiassa?

Manipulointi tässä asiassa ap on todella kipeää. Todella!

Jatkokysymys? Ehdotatko ap että tulevat oikomaan vääristymiä sinulle, voit sitten ohessa vähän nostella mekon helmaa elukkana?

Pahanilmanlintu on muuttunut vuosien saatossa yhä sotkuisemmaksi viinan liuttomissa aivoissaan, todetaan kaikkinensa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Kiitos asiallisesta viestistä. Olen löytänyt syitä omalle käytökselleni lapsuudesta ja ymmärtänyt että miksi minun oli vaikeaa tunnistaa tiettyjä asioita. Jotenkin naiviisti ajattelin myös, että henkilö jonka ajatuksen juoksua yritän selvittää olisi saanut tarpeeksi etäiyyttä asioihin ja pystyisi nyt kertomaan asioista rehellisemmin. Olin väärässä. Jostakin syystä henkilö ei vain halua tai pysty näkemään itseään edes lievästi negatiivisessa valossa, käyttää esimerkiksi "todisteena" omasta puolesta viestejään, jotka kertovat aivan päinvastaista mitä henkilö väitää. Tätä on todella vaikeaa tajuta.

En myöskään tee työkseni mitään mielenterveyteen liittyvää, joten ei kyse siitä. On aika hämmästyttävää, että vaikka kyseinen "häiriö" tai mikä ikinä onkaaan on paljon tutkittu, mutta siitä ei löydy samanlaista tutkimustietoa kuin muista mielenterveysongelmista, eli kyseisisten henkilöiden omia ajatuksia toiminnastaan ei löydy samaan tapaan kuin vaikka masentuneiden, kaksisuuntaista sairastavien tai sitten joidenkin neuropsykiatrisista häiriöistä kärsivillä. Se varmaankin viittaa siihen, että sellaisia ei ole, koska niitä ei saada.

Uskon olevani tällä hetkellä ihan vahvoilla, mutta kun tilaisuus tuli selvittää asiaa, en malttanut mieltäni. Ei ole ainakaan tarkoitus lipsua samoihin vesiin, joissa uin aiemmin tai pitää väkisin huonoista kokemuksista kiinni.

Kiitos vielä, ehkä todella voin olla joskus muille avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuulostaa, että tämän keskustelun alla paljon loukkaantuneita tai vihastuneita ihmisiä syystä tai toisesta. Suosittelen kaikille oman asian mahdollisemman objektiivista ja totuudellista tarkastelua; mitkä on oikeasti omat ja mitkä sitten toisten tekemät virheet ja aiheuttama mielipaha. Neuvoisin myös päästämään vihasta irti. Se ei rakenna ketään. Kun vihan tunteesta kasvaa toisen sokea, systemaattinen vihaaminen, vastuu siitä on ihmisellä itsellään. Elämässä tulee päästä eteenpäin, totuudellisin keinoin. :)

Viha on ihan normaali, aito tunne. Tottakai sitä saa tuntea. Eikä se estä olemasta onnellinen vaikka kaikilla muilla elämänalueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaivelee tässä aloituksessa että on sairasta käyttää aikaa siihen että tunkeutuu pään sisälle. Kuten aloittaja tekee tässä ja toisessa ketjussa miksi ihminen nostaa narsistisia piirteitä minussa tai terapeutti ketjuissa. Ei kuullostaa yhtään terveelle. Terve ei ole pakonomaisen kiinnostunut muiden psyykestä.

Mistä "terve" on sitten kiinnostunut?

Kun toinen ihminen tekee tai yrittää tehdä sinuun kohdistuvia valintoja puolestasi, on ihan luonnollista olla kiinnostunut siitä että miksi. Ei tässä kukaan yritä päästä käsiksi toisen ajatuksiin siinä mielessä, että henkilön pitäisi luopua kaikesta intimiteetistään, ainoastaan perustella sellaisia toimia joilla pyritään vaikuttamaan tai vaikutetaan muihin.

Sitä vaikuttamista ap av ei jaksa, hommaile homma hommalla ja jätä psykiatrian ihmisille vit*ulu noin alkuun.

Manipulointi on ps sairas tavoitteena.

Tervepäinen tapaus moderoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.[/quote

Liirum laarum laa, terapiassa toi transferenssi olisi ollut ykköstavoite työstää, mutta liirum laa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa tunteidenhallintaa voi ja kannattaa harjoitella, jos siinä on jotain häikkää. Mielestäni kaikki tunteet on ok mutta millaiseen käyttökseen pintaan nousevat tunteet johtaa, on sitten ihmisen omalla vastuulla. Osa ihmisenä ja aikuisena olemista on omien tunteidenhallinta. Jos on esim. todella äkkipikainen, kannattaa opetella rauhoittumaan ja opetella hengittämään vaikka syvään ennen kuin toimii. Kannattaa myös miettiä myös oman käyttäytymisen taustoja, mistä esim. hallitsemattomuus johtuu, saattaa olla peruja lapsuudesta ja siitä, ettei opetettu kanavoimaan tunteita oikein ja rakentavasti. Rauhallista lauantaita ja sisäistä rauhaa toivon kaikille. Kyllä elämä kantaa - sittenkin.

Tunteiden hallinta.. Tämä on henkilökohtaisesti itselleni kipupiste. Mitä olen itse kokenut ja asiaa tutkinnut, monet psykopaattien "uhrit" niemenomaan ovat tottuneet tutkimaan ja reflektoimaan omia tunteitaan ja ottamaan niistä vastuun.

Se on ongelmallista, koska se mitä pitäisi tehdä olisi oikeasti ymmärtää omien tunteidensa oikeutus ja oikeellisuus.

Vaikka neuvo omien tunteiden hallinnasta on teoriassa hyvä, niin psykopaattien kohdalla eivät mitkään normaalit säännöt päde.

Kaikki ne miljoonat kerrat kuin sain henkisesti turpaani ja kuulin ongelman olevan tunteiden hallinnassani..

Vastaan vielä tähän (en ole ap, vaan yritän kuunnella ja neuvoa). Niin kuin yllä sanoin, tunteissa ei ole mitään vikaa. Jos on loukattu, siitä voi seurata vihaa, joka voi olla täysin ymmärrettävissä ja oikeutettua objektiivisesti katsottuna, siis se tunne. Ei vaikka toisen väärää tekoa tarvitse olankohautuksella vähätellä, jos teko siis oikeasti on väärä (eri asia on ihmiset, jotka projisoi kaikki syyt toisiin, mikä on ehdottoman väärin eikä ota vastuuta omista teoistaan ja osuudestaan millään lailla). Anteeksianto ei ole myöskään aina nopea prosessi mutta siihen kannattaa ja tulee pyrkiä, ainakin itsensä vuoksi, ettei sido itseään siihen toiseen vihalla ja katkeruudella tms. Vapauteen meidät kaikki kokonaisvaltaisesti on kutsuttu. :)

Tajuatko miksi ihmiset haluavat kostaa psykoille? Koska he haluavat, että psyko lopettaa sairaat touhunsa.  Tai miksi psykot halutaan saada suljetuiksi vankilaan tai hullujenhuoneelle? Halutaan psykon lopettavan. Anteeksianto tulee vasta sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa tunteidenhallintaa voi ja kannattaa harjoitella, jos siinä on jotain häikkää. Mielestäni kaikki tunteet on ok mutta millaiseen käyttökseen pintaan nousevat tunteet johtaa, on sitten ihmisen omalla vastuulla. Osa ihmisenä ja aikuisena olemista on omien tunteidenhallinta. Jos on esim. todella äkkipikainen, kannattaa opetella rauhoittumaan ja opetella hengittämään vaikka syvään ennen kuin toimii. Kannattaa myös miettiä myös oman käyttäytymisen taustoja, mistä esim. hallitsemattomuus johtuu, saattaa olla peruja lapsuudesta ja siitä, ettei opetettu kanavoimaan tunteita oikein ja rakentavasti. Rauhallista lauantaita ja sisäistä rauhaa toivon kaikille. Kyllä elämä kantaa - sittenkin.

Tunteiden hallinta.. Tämä on henkilökohtaisesti itselleni kipupiste. Mitä olen itse kokenut ja asiaa tutkinnut, monet psykopaattien "uhrit" niemenomaan ovat tottuneet tutkimaan ja reflektoimaan omia tunteitaan ja ottamaan niistä vastuun.

Se on ongelmallista, koska se mitä pitäisi tehdä olisi oikeasti ymmärtää omien tunteidensa oikeutus ja oikeellisuus.

Vaikka neuvo omien tunteiden hallinnasta on teoriassa hyvä, niin psykopaattien kohdalla eivät mitkään normaalit säännöt päde.

Kaikki ne miljoonat kerrat kuin sain henkisesti turpaani ja kuulin ongelman olevan tunteiden hallinnassani..

Vastaan vielä tähän (en ole ap, vaan yritän kuunnella ja neuvoa). Niin kuin yllä sanoin, tunteissa ei ole mitään vikaa. Jos on loukattu, siitä voi seurata vihaa, joka voi olla täysin ymmärrettävissä ja oikeutettua objektiivisesti katsottuna, siis se tunne. Ei vaikka toisen väärää tekoa tarvitse olankohautuksella vähätellä, jos teko siis oikeasti on väärä (eri asia on ihmiset, jotka projisoi kaikki syyt toisiin, mikä on ehdottoman väärin eikä ota vastuuta omista teoistaan ja osuudestaan millään lailla). Anteeksianto ei ole myöskään aina nopea prosessi mutta siihen kannattaa ja tulee pyrkiä, ainakin itsensä vuoksi, ettei sido itseään siihen toiseen vihalla ja katkeruudella tms. Vapauteen meidät kaikki kokonaisvaltaisesti on kutsuttu. :)

Tässä on nyt kyse nimen omaan sulkeissa olevasta ihnistyypistä, myös anteeksi on annettu vaikka sitä ei ole pyydetty, itseni kanssa olen vielä vaiheessa.

Jos läheiseni tai itse olisin sairastunut vaikeaan syöpään, harva tuomitsisi jos lähtisin opiskelemaan ja opettelemaan syövän syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja mahdollisia parannuskeinoja.

On vaikea ymmärtää miksi persoonallisuushäiriöt tai muut psyykkiset ongelmat ovat vieläkin jonkinlainen tabu, eikä niistä saisi olla kiinnostunut kuin korkeintaan psykologina, ilman henkilökohtaista tasoa, vaikka useat myöntävätkin että ammatin valinta voi juontaa juurensa niistä.

Tai miten yksinkertaistetaan asiat ainoastaan vihasta ja katekeruudesta kiinni pitämisenä, kuin asioilla ei voisi olla muuta motiivia.

Uhrista leivotaan syyllistä. Sitähän se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän mahtaa olla ammatti, jossa tuosta olisi hyötyä? Kukaan oikea ammattilainen ei sotke töitä ja yksityiselämää keskenään. Jos itseä kiinnostaa joku tuollainen mind fuck, niin eipä ole normaali persoonallisuus itsekään. Ja mikäli tyyppi olisi oikea psykopaatti, kuka tahansa järkevä ihminen pysyttelee kaukana.

Voi kuule, on esim toimittajia jotka ei, kuten hyvän toimittajan kuuluisi, jää taka-alalle vaan tarve saada itsensä esille menee kaiken muun ohi.

Tai ammattiauttaja joka mukamas "auttelee" vain saadakseen selville ihmisistä asioita, jotka ovat niin arkaluontoisia, että niiden tietäjillä on valtavasti valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole välttämätöntä, varsinkaan jos tekijä ei ole koskaan edes vilpittömästi pyytänyt anteeksi. Irrottautua voi asiasta muutoinkin. Ja toki - tietynlaisten ihmisten kanssa on pakko yrittää rekonstruoida heidän sielunmaisemaansa, jotta osaa välttää joutumasta heidän satimeensa enää koskaan uudelleen. Se on erittäin tärkeää työtä, jota ei pidä vähätellä.

Vaikka et ap tekisikään työksesi mitään mielenterveyteen tai persoonallisuushäiriöihin liittyvää, henkilökohtaisen selviytymisesi kannalta voi olla todella tärkeää ymmärtää, mitä on tapahtunut. Siihen kuuluu myös toisen motiivit ja käytösmallit. On kuitenkin varottava, ettei addiktoidu tutkimuskohteeseensa, tai ettei asioiden käsittely ole tekosyy olla päästämättä irti vahingollisesta ihmissuhteesta. Henkilön motiivien ajatteleminen ei saa olla hänen mielikuvansa elävänä pitämista mahdollisen uuden suhteen varalta.

Parhaimmillaan osaat myöhemmin auttaa muita vastaavan ongelman kanssa kamppailevia. Jos tässä onnistut.

Jatkan vielä ajatustani oman viestini perään.

Oletan, että ap on nainen ja hänen kohteensa on mies, joka on kohdellut häntä väärin.

Tietynlaisten narsististen miesten uhreiksi joutuneille naisille on tyypillistä, että he antavat huomionsa ja energiansa miehelle siirtäen omat tarpeensa syrjään. Suhde toimii miehen ehdoilla. Tavataan kun mies ottaa yhteyttä ja kun hänelle sopii, muulloin hänestä ei kuulu. Tehdään asioita, joita mies haluaa, ja keskustellaan aiheista, jotka miestä kiinnostavat. Mies ei lopulta ole kovin kiinnosutnut naisesta ihmisenä, ja syy miksi nainen taas jatkaa suhdetta tällaisen miehen kanssa jopa palvoen miestä on se, että nainen ei koe itseään tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Omia rajoja ja omaa tahtoa ei ole.

Jos kyse on tällaisesta suhteesta, sen päätyttyä naisella on todellinen riski edelleen kohdistaa huomionsa ja energiansa mieheen sen sijaan että hän kohdistaisi sen siihen ainoaan kohteeseen, johon hänen pitäisi keskittyä. Itseensä.

En tiedä onko aloittajalla kyse tästä, mutta riski on aina todellinen, jos on oltu tekemisissä voimakastahtoisen ja manipulatiivisen tyypin kanssa. Levy jää päälle, vaikka suhde olisi ohi. Siksi on hyvin tärkeää miettiä, mitä itse haluaa. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, miten haluaa aikansa viettää, mistä nauttia, mitä harrastaa, mitä lukea, ketä tavata, missä käydä. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään. Kun tälle tielle pääsee ja myöhemmin katsahtaa taaksepäin, mennyt juttu näyttää täysin selvältä, myös sen toisen arvoitukselliset syyt ja teot. Ennen kuin voi tuntea toisen, täytyy tuntea itsensä.

Valitettavasti kaikenlaiset ammattiavut ja terapiat eivät suinkaan edesauta itsetuntemusta eikä omaan itseen mieltymistä. Liian usein terapioissa käsitellään koettua asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, kun pitäisi mennä eteenpäin. Se, millä keinoilla päästään eteenpäin, onkin sitten terapeutin ammattitaidosta kiinni, ja potilaan oivalluksesta.

Tällä en nyt tarkoittanut sanoa, että aloittaja keskittyisi liikaa toiseen ihmiseen itsensä sijasta. Tämä on vain yksi mahdollisuus. Aloittaja tietää itse tilanteensa parhaiten, ainakin toivon niin.

Tässä on totuutta ja olen tiedostanut asian, suhde myös muutti käsitystäni ihmisenä, koska en tiennyt olevani kuvaamasi kaltainen. Ja olen myös huomannut saman ongelman terapiassa, mainitsemasi lisäksi terapeuttien on ollut vaikea ymmärtää miten suhde laittoi ympäristön mielestä ihan järkevät "omat valinnat" kysymysmerkin alle. Huomasin myös, että ulkoistin ja hyväksytin päätöksiäni ja toiveitani terapeutilla, mikä ei ollut kovin ideaalia toipumisen kannalta. Yritän edelleen löytää omia mielenkiinnonkohteita ja tutustua itseeni ja moni asia menneisyydessä, myös lapsuudessa on loksahtanut kohdilleen. Uteliaisuuteni psykolgiaa kohtaan on kuitenkin voimissaan, mutta en ole ainakaan vielä nähnyt sitä ongelmana.[/quote

Liirum laarum laa, terapiassa toi transferenssi olisi ollut ykköstavoite työstää, mutta liirum laa.

En nyt yhtään ymmärrä mikä ongelmasi on. Aivan turha triggeröityä tästä ketjusta sen perusteella että transferenssoit terapeutiinsa ihastuneen ketjut tähän.