Missä elokuvassa on ollut ahdistava/ahdistavin loppu mitä muistat?
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
Kommentit (239)
Sellainen elokuva kuin 9. Animaatio elokuva räsynukeista. Koko leffa oli pelkkää ahdistusta.
Ridley Scott / Reflecting skin. Samaistuin siihen viiltävään tuskaan ja epätoivoon niin voimallisesti, että kävellessäni elokuvasalista nauroin hysteerisesti hetken aikaa kuin mielipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko se Usva väljästi Stephen Kingin samannimiseen novelliin? Se sisältyy Jälkeen keskiyön -novellikokoelmaan. Ei siinä kyllä tuollaista loppua ollut.
Joo perustuu kai, tai siis saman nimiseen romaaniin (novel) elokuvan lopputekstien mukaan. Millainen loppu siinä novellissa on.
Novella oikeasti, eli lyhytromaani, iso osa yllä mainittua novellikokoelmaa. Lopussa hahmot selviävät.
Vierailija kirjoitti:
Devil's pass
Harlin oli käyttänyt aika runsaasti taiteellista vapauttaan 😏
Ps. Jos joku emmerdalen katsoja palstalla vihaa Robertia, kannattaa katsoa leffa. Myös Carly on mukana. Ja koska Rennyn leffa, Suomikin on mukana, tosin lähinnä Suunto-kompassin muodossa.
Inception, kun siinä lopussa ei saanut tietää pysähtykö se hyrrä.
That's Stephen King for you, av-mamma
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt The Mist-leffaa joten omalla kohdallani sanoisin että hyvin ahdistava joka tulee ekana mieleen on Seven-elokuvan loppu. Huom! Tässäkin on pakko paljastaa loppu.
Se tuli kuin nyrkki vatsaan kun on jotenkin tottunut että tuollaisissa rikoselokuvissa kaikki päättyy onnellisesti ja paha jätkä saadaan kiinni. Kun täysin viattoman, kiltin ja ihanan, ja vielä raskaana olevan naisen pää löytyy laatikosta ja tajuaa että mitä hän on joutunut kärsimään, ja aviomiehen tuskan ja surun, niin se oli aika kamalaa.
Talented Mr Ripley loppui myös todella raadollisesti ja masentavasti.
Tuo Seven ei mitenkään säväyttänyt, varsin tylsä. Mr Ripleyssa oli hienoa näyttelijäntyötä, mutta muuten ei juuri koskettanut.
Vierailija kirjoitti:
Meren Raivo
Jotenkin tuli lopussa ahdistunut ja surullinen olo, kun ne kalastajat yrittivät epätoivoisesti selviytyä siitä merellä nousseesta myrskystä, ja lopulta se leffan lopussa tuleva tsunami vei koko laivan ja porukan.
Ei ollut tsunami (ne on noin korkeita vain rannikolla, ei kauempana merellä) vaan rogue/freak wave, joita on joskus myrskyissä ja jotka voi olla kymmenien metrien korkuisia, selllaisen epäillään huuhtoneen Flannan Islen majakan työntekijät mereen 1900-luvun alussa.
Saman moinen myös käänsi Poseidon-leffassa nimikkolaivan ympäri. Uudemmassa versiossa siis. Alkuperäisessä versiossa (Poseidon Adventure) ja kirjassa johon nuo leffat pohjaa, laivan kiepsautti ympäri tsunami, joista ei silloin tiedetty paljoa.
Btw, Meren Raivo perustuu todellisiin tapahtumiin, voimakkaaseen myrskyyn joka riehui merellä 1990-luvun puolessa välissä. Tiedetään että laivan jäähdytyslaitteet ei toimineet ja että miehistö päätti yrittää saaliin kanssa rantaan (jos olisivat jääneet odottamaan, olisi saalis pilaantunut). Mitä sitten tapahtui, ei ole tiedossa. Ehkä rogue wave kaatoi laivan ehkä jotain muuta. Varmaa on vain että aluksesta peräisin olevaa tavaraa ajautui myöhemmin rannoille.
Vierailija kirjoitti:
Eden lake, koko elokuva oli erityäin ahdistava. Älkää katsoko, ellette halua kuvottavaa oloa kuukausiksi. Vielä vuosienkin jälkeen kuullessan tuon nimen etoo. Elokuva oli kuitenkin katsottava loppuun, koska muuten olisi jäänyt vaivaamaan miten se loppuu.
Tällaisia niistä nykyteineistä on kovaa vauhtia kasvamassa. Kohta ei voi sanoa enää että ” only in movie”. 😵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
Alkuperäisessä lopussa (novella) kaikki selviävät.
No eihän. Alkuperäisessä loppu jää avoimeksi. Isä poikansa kanssa on autossa hengissä, mutta maailma on edelleen usvan peitossa.
Niin, eli hirviöt ei syö heitä. Siis selviävät. Kingin tarinat on yleensä just sellaisia, että on lukijan mielikuvituksen varassa mitä sitten tapahtuu. Eli jos kuvittelee että usvan otukset tappaa kaikki, niin käy. Jos taas kuvittelee että armeija sulkee avaamansa portin ja usva olentoineen katoaa sinne, niin sitten käy niin. Tai vaikka että Chuck Norris tmv antaa otuksille köniin, niin sitten se tapahtuu 😎
Vierailija kirjoitti:
That's Stephen King for you, av-mamma
It-kirjan teiniorgiat ja avaruuskilpikonnan hra King taisi kirjoittaa jonkun muun kuin alkoholin vaikutuksen alaisena...
The Happening, jossa myös Mark Wahlberg pääosassa Zooey Deschanelin kanssa. (SPOILEREITA!) Elokuvan päähenkilöt pakenevat yliluonnollisia tapahtumia, jotka saavat ihmiset tekemään itsemurhia ja siten joukkomurhia. Elokuvan loppu saa katsojan ajattelemaan, että yliluonnolliset tapahtumat loppuvat ja että rauha on palannut, mutta aivan elokuvan lopussa kuvataan Ranskaa, jossa yliluonnolliset tapahtumat alkavat uudestaan. Elokuva loppuu siihen, kun kadulla joku tekee itsemurhan ja muut alkavat huutaa.
Remember me. Itselle tuli niin yllätyksenä loppuratkaisu ja elokuva oli saamassa juuri onnellista loppua. Ahistavinta lopussa oli juuri se, että vaikka elokuva oli fiktiivinen, niin tuo tapahtuma on oikeasti tapahtunut.
Circle (2015). Loppua en olis osannut arvata millään.
Ainoa leffa, jota ei tee mieli katsoa uudestaan, on Lilja 4-ever. Etenkin, kun tietää että se pohjautuu tositapahtumiin.
Spoilereita.
Eli venäläinen teinityttö Lilja, jonka äiti hylkää koska lapsi ei sovi uuden ja rikkaan miehen pirtaan (äiti muuttaa uuden miehen kanssa ulkomaille). Lilja rupeaa seurustelemaan vähän vanhemman pojan/miehen kanssa, joka lupaa hoitaa hänetkin ulkomaille tekemään töitä. Ulkomaille Lilja päätyykin, mutta ei poikaystävänsä kanssa, vaan vieraiden tyyppien - poikaystävä onkin ollut vain houkutin. Lilja joutuu seksiorjaksi, ihmiskaupan uhriksi, jota pidetään yksin lukittuna pieneen ruotsalaiseen kerrostalohuoneistoon ja jolle tuodaan kerran päivässä pussillinen mäkkärin hampurilaisia. Ulos Lilja pääsee vain, kun hänet viedään jonkun miehen tai miesten raiskattavaksi maksusta - raiskauskohtaukset on kuvattu Liljan näkökulmasta, eli vain miehet näkyvät.
Kammottavinta on ehkä se, kun Lilja on viety ruotsalaisen perheenisän kauniiseen omakotitaloon ja tämä pakottaa hänet pukeutumaan oman teini-ikäisen tyttärensä vaatteisiin ja teeskentelemään olevansa miehen tytär.
Kun Lilja pääsee lopulta pakenemaan vankilastaan, hän ei tiedä, mihin vieraassa maassa ja vieraassa kaupungissa menisi, ja hyppää lopulta kerrostalon katolta.
(Liljan esikuva oli latvialainen tyttö, joka jäi itsemurhayrityksestään henkiin.)
Muistelisin, että day of the dead oli ihan helvetin ahdistava alusta loppuun.